Istuin taas kerran pienen kaupunkimme kulmakuppilassa, naamani edessä kuppi kuumaa kaakaota. Istuin ja tuijotin ikkunasta ulos. Ulkona oli ainakin kaksikymmentä astetta pakkasta ja lunta satoi taivaantäydeltä. Istuin ja odotin että näkisin hänestä edes vilahduksen.
Pian puhelimeni rämähti soimaan ja kaivoin sen nopeasti housujeni taskusta.
Veljeni soitti ja sanoi haluavansa tavata minut. Kehoitin häntäkin tulemaan Iiris Caféhen. Pian veljeni kaarsi autollaan kuppilan pihaan ja selitti jotain autossa istuville ystävilleen. Kaikki muutkin nousivat nopeasti autosta ulos.
Ovi tempaistiin auki ryminällä ja iso jätkälauma marssi pöytäni luokse. Veljeni, Erik, oli tämän "jengin" pomo ja kohteli muita ihmisiä kuin saastaa. Monesti myös minuakin, tai enhän minä ollut kuin Erikin siskopuoli. MInun isäni ja Erikin äiti olivat menneet naimisiin kolmisen vuotta sitten ja emme olleet Erikin kanssa vieläkään kovinkaan hyvissä väleissä.
- Jaa.. Tämä on sitten sun siskopuoles, eräs jengiläisistä kysyi ja katsoi minua suoraan silmiin ja minä katsoin uhkaavasti takaisin.
- Niin oon. Oliko teillä jotain asiaakin mulle? kysyin ja katsoin Erikkiä suoraan noihin vaarallisen harmaisiin silmiin. Erik pudisteli päätänsä ja hymyili minulle pirullisesti.
- Sun oikee veljes on tullu kaupunkiin, Erik sitten kuiskasi ja kaikkien päät kääntyivät katsomaan minua. Nostin katseeni hitaasti Erikin pilkallisille kasvoille ja huomasin kuinka joku poika vielä istui autossa.
- Me ollaan juteltukin sen kanssa. Aikas hauska jätkä se ainakin on, Erik sanoi ja virnisti minulle. Nielaisin kovaäänisesti ja otin pipon pois päästäni. Huokaisin ja hautasin kasvoni käsiini.
- Tuliko kovat paikat? Erik kysyi ja muut alkoivat nauramaan sitä ainaista röhötys naurua.
- Mun veli on kuollut, sanoin ja katsoin Erikin ohitse autolle, jota vasten nojaili oikeastaan aika hyvännäköinen suunnilleen ikäiseni jätkä.
- Eikä oo, Erik alkoi inttämään ja naureskeli päälle.
- Se kuoli synnytyksessä ja isoveljee mulla ei taida olla. Ja tota jätkääkö sä luulet mun veljeks? kysyin ja osoitin sormellani autolle. Erik nyökkäsi ja nyt oli minun vuoroni alkaa nauramaan.
- Sä oot kyllä kaikista idiootein ihminen minkä mä tunnen, sanoin ja nousin seisomaan vetäen samalla pipon päähäni.
- Hei, mihin sä meet? Erik kysyi ja sai vastauksekis virnistyksen. Erik ei voinut olla niin tyhmä että luuli Jonia minun veljekseni tai luuli että minulla edes olisi veli.
Olin tuntenut Jonin vasta pari kuukautta, mitään muuta meidän välillämme ei ollutkaan kuin ystävyyttä tai pikemminkin tuttavuutta. Tutustuin Joniin tallilla ja näin häntä myöhemmin baarissa ja nyt olen alkanut näkemään tätä mystistä komistusta yhä useammin. Joni ilmestyy yleensä aina silloin paikalla, kun olen yksin.
Painoin pipoa syvemmälle päähäni ja kävelin ripein askelin kohti omaa kerrostalo kolmiotani. Sisälle päästyäni laitoin radion päälle ja heitin ulkovaatteeni eteisen lattialle lojumaan. Olohuoneeni oli oikein valoisa paikka, kolmioni valoisin huone. Siellä oli seinää vasten yksi pienempi sohva ja yksi kulmasohva, valkoisia kummatkin, kaksi nojautuolia, vaaleansininen ja viininpunainen, ja yksi laiskanlinna. Laiskanlinna oli musta kulahtanut nojatuoli, johon upponi melkein kokonaan. Se oli melkeinpä lempipaikkani olohuoneessa. Kirjahylly oli seinää vasten ja se oli ahdettu täyteen kaikenmaailman romaaneja ja tietokirjoja. Stereotkin olin saanut siihen mahtumaan. Olin ostanu TV:lle ja muille laitteille erillisen hyllyn. Seinillä oli tauluja eilaisista teoksista ja julisteitakin löytyi pari kappaletta.
Loikoilin siinä valkoisella sohvalla aikani kunnes ajatus kylvystä alkoi kuulostamaan hyvältä. Laahustin makuuhuoneeseen, joka on hyvin tummasävyttinen. Matala parisänky keskellä lattiaa, tummanharmaat seinät ja seinillä julisteita ja tauluja, ikkunassa mustat sälekaihtimet ja viininpunaiset verhot. Lipasto seinällä ja vaatekaapit toisella seinällä.
Kiskon sinisen pitkähihaisen pääni ylitse ja heitän sen sängylle, teen samoin valkoiselle lyhythihaiselle ja samassa kuulen kuinka puhelimeni soi. "Iskä" välkkyy puhelimen näytöllä ja vastaam hymähtäen.
Pian puhelimeni rämähti soimaan ja kaivoin sen nopeasti housujeni taskusta.
Veljeni soitti ja sanoi haluavansa tavata minut. Kehoitin häntäkin tulemaan Iiris Caféhen. Pian veljeni kaarsi autollaan kuppilan pihaan ja selitti jotain autossa istuville ystävilleen. Kaikki muutkin nousivat nopeasti autosta ulos.
Ovi tempaistiin auki ryminällä ja iso jätkälauma marssi pöytäni luokse. Veljeni, Erik, oli tämän "jengin" pomo ja kohteli muita ihmisiä kuin saastaa. Monesti myös minuakin, tai enhän minä ollut kuin Erikin siskopuoli. MInun isäni ja Erikin äiti olivat menneet naimisiin kolmisen vuotta sitten ja emme olleet Erikin kanssa vieläkään kovinkaan hyvissä väleissä.
- Jaa.. Tämä on sitten sun siskopuoles, eräs jengiläisistä kysyi ja katsoi minua suoraan silmiin ja minä katsoin uhkaavasti takaisin.
- Niin oon. Oliko teillä jotain asiaakin mulle? kysyin ja katsoin Erikkiä suoraan noihin vaarallisen harmaisiin silmiin. Erik pudisteli päätänsä ja hymyili minulle pirullisesti.
- Sun oikee veljes on tullu kaupunkiin, Erik sitten kuiskasi ja kaikkien päät kääntyivät katsomaan minua. Nostin katseeni hitaasti Erikin pilkallisille kasvoille ja huomasin kuinka joku poika vielä istui autossa.
- Me ollaan juteltukin sen kanssa. Aikas hauska jätkä se ainakin on, Erik sanoi ja virnisti minulle. Nielaisin kovaäänisesti ja otin pipon pois päästäni. Huokaisin ja hautasin kasvoni käsiini.
- Tuliko kovat paikat? Erik kysyi ja muut alkoivat nauramaan sitä ainaista röhötys naurua.
- Mun veli on kuollut, sanoin ja katsoin Erikin ohitse autolle, jota vasten nojaili oikeastaan aika hyvännäköinen suunnilleen ikäiseni jätkä.
- Eikä oo, Erik alkoi inttämään ja naureskeli päälle.
- Se kuoli synnytyksessä ja isoveljee mulla ei taida olla. Ja tota jätkääkö sä luulet mun veljeks? kysyin ja osoitin sormellani autolle. Erik nyökkäsi ja nyt oli minun vuoroni alkaa nauramaan.
- Sä oot kyllä kaikista idiootein ihminen minkä mä tunnen, sanoin ja nousin seisomaan vetäen samalla pipon päähäni.
- Hei, mihin sä meet? Erik kysyi ja sai vastauksekis virnistyksen. Erik ei voinut olla niin tyhmä että luuli Jonia minun veljekseni tai luuli että minulla edes olisi veli.
Olin tuntenut Jonin vasta pari kuukautta, mitään muuta meidän välillämme ei ollutkaan kuin ystävyyttä tai pikemminkin tuttavuutta. Tutustuin Joniin tallilla ja näin häntä myöhemmin baarissa ja nyt olen alkanut näkemään tätä mystistä komistusta yhä useammin. Joni ilmestyy yleensä aina silloin paikalla, kun olen yksin.
Painoin pipoa syvemmälle päähäni ja kävelin ripein askelin kohti omaa kerrostalo kolmiotani. Sisälle päästyäni laitoin radion päälle ja heitin ulkovaatteeni eteisen lattialle lojumaan. Olohuoneeni oli oikein valoisa paikka, kolmioni valoisin huone. Siellä oli seinää vasten yksi pienempi sohva ja yksi kulmasohva, valkoisia kummatkin, kaksi nojautuolia, vaaleansininen ja viininpunainen, ja yksi laiskanlinna. Laiskanlinna oli musta kulahtanut nojatuoli, johon upponi melkein kokonaan. Se oli melkeinpä lempipaikkani olohuoneessa. Kirjahylly oli seinää vasten ja se oli ahdettu täyteen kaikenmaailman romaaneja ja tietokirjoja. Stereotkin olin saanut siihen mahtumaan. Olin ostanu TV:lle ja muille laitteille erillisen hyllyn. Seinillä oli tauluja eilaisista teoksista ja julisteitakin löytyi pari kappaletta.
Loikoilin siinä valkoisella sohvalla aikani kunnes ajatus kylvystä alkoi kuulostamaan hyvältä. Laahustin makuuhuoneeseen, joka on hyvin tummasävyttinen. Matala parisänky keskellä lattiaa, tummanharmaat seinät ja seinillä julisteita ja tauluja, ikkunassa mustat sälekaihtimet ja viininpunaiset verhot. Lipasto seinällä ja vaatekaapit toisella seinällä.
Kiskon sinisen pitkähihaisen pääni ylitse ja heitän sen sängylle, teen samoin valkoiselle lyhythihaiselle ja samassa kuulen kuinka puhelimeni soi. "Iskä" välkkyy puhelimen näytöllä ja vastaam hymähtäen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sun järjettömään höpinääsi.
"ULKONA OLI AINAKIN KAKSIKYMMENTÄ ASTETTA PAKKASTA JA LUNTA SATOI TAIVAAN TÄYDELTÄ"
On siinä kyllä sää miehellekkin melekonen yhtälö.
Kuinka moni lukijoista on kokenut saman?
20 astetta pakkasta ja lunta taivaan täydeltä.
Näin meteorologin koulutuksella sanoisin: mahdotonta.
Kiva, jatkoa odotellaan...
Hyvää
Joopa joo
Saitko jatkoa
testi b
Tempaisi mukaan! Hyvä tarinan alku. Muutamia pieniä kirjoitusvirheitä, mutta niitähän tulee jokaiselle. Ja tuo 20 asteen pakkanen ja lumisade vähän mietitytti.
Anna tulla jatkoa!
Näiden "sää-asioiden" lisäksi, sorruit kuvailemaan esim. huoneessasi kalusteiden väriä ym. ehkä hiukan liikaa.
Mieleenpainuvin kohta oli "kirjahylly oli seinää vasten" Niin... mutta älä anna kritiikin lannistaa itseäsi, Tie novellikirjailijaksi on pitkä ja kivinen.
Aika karmea sisustus. Valkoiset sohvat, kaksi kappaletta, ja kolme tuolia jotka kaikki erivärisiä.
Liikaa kirjoitusvirheitä. Vaikeaselkoista, väsyy helposti lukiessa. Harvoin tämmöistä edes jaksaa loppuun asti lukea.
Henkilöhahmoja ei juurikaan kuvattu, päähenkilö jäi melko hämäräksi.
Nojaa... ehkä tästä jotain tulee ajan ja harjoituksen kanssa.
hienoa työtä olisiko jatkoa tulossa oli hauska lukea tätä... sinun kannattaisi jatkaa tätä....
Minulla heräsi mielenkiinto, mitä tulee tapahtumaan.
Ehkä tosiaan kuvailit hiukan turhan tarkkaan huonetta ja liian vähän henkilöitä. Tuntui, että ajatuksesi menivät nopeammin kuin mitä ehdit kirjoittamaan :) Mutta tsemppiä, jatka vielä.
Hei jatkaisit, innostuin minäkin tästä kovasti !!!!!!!!!.. ..