Juoruista ajattelin kirjoittaa tänne, koska ne on niin mielenkiintoisia, heh. Miksi ihmiset juoruilee toistensa tunne-elämiin liittyvistä asioista?
Onko se niin pirun vaikeaa pitää salaisuuksiksi tarkoitetut asiat omana tietonaan?
Pitääkö aina sanoa lopuksi "Älä kerro kenellekään", kun kertoo henk koht asian jollekulle? Kai nyt kuka tahansa tajuaa, ettei ihan mitä tahansa kerrota eteenpäin!?
Ottaa niin päähän, kun on jälleen kerran käynyt niin, että hyvä ystävä on mennyt levittämään pitkin tuttavapiiriämme sellaista asiaa, jota ei missään tapauksessa olisi saanut kertoa eteenpäin!
Juorut oikeen kiertää ja pahenee siinä matkan varrella ku vierivät lumipallot!
Miesjuttuja ne useimmiten on. Muut tapailee miehiä tosi usein ja niillä on saattanut olla useita lyhyessä ajassa, mutta ketään ei kiinnosta. Mun miesjutut on sen sijaan aina jotenkin sellasta rankkaa tavaraa, josta täytyy heti tehdä rankempaa ja kertoa eteenpäin.
Inhottaa ja masentaa, kun joitakin ihan tavallisia tapahtumia tulee ulkopuolisten tietoon!
Jos olen tapaillut ihmistä, johon olen ihastunut, ja viettänyt romanttisia hetkiä hänen seurassaan, niin se on minun oma asiani. Juoruilijat ajattelevat mitä haluavat ja usein onnistuvat tekemään tunne-elämäni tapahtumista rumia ja pahoja ja kertovat sen tietysti juuri sen mukaiseen sävyyn.
Hei haloo! Jos asia oikeasti olisi niin kauhea, niin miksei he juoruile tästä miehestä ihan yhtälailla? Meitä on kaksi "kauheaa". Saisivat kauhistella tuplasti... Ja jos mun asiat niin paljon kiinnostaa, niin miksei kukaan tule kysymään niistä minulta? Tieto olisi taatusti luotettavampaa...
Ei tässä muuta, kun että hermot menee... Onko kohtalotovereita?
Miksi hyvät ystävät juoruilevat ja leimaavat? Ei kai ne sitä niin kauhean tietosesti tee, mutta en tajua, miten ne voi noin vaan yhtäkkiä nähdä mut niin väärällä tavalla, vaikka ne on tunteneet mut jo kauan.
Pitäis taistella vaan.
Jos teistä juoruillaan, niin menkää ja kieltäkää syytökset!
Onko se niin pirun vaikeaa pitää salaisuuksiksi tarkoitetut asiat omana tietonaan?
Pitääkö aina sanoa lopuksi "Älä kerro kenellekään", kun kertoo henk koht asian jollekulle? Kai nyt kuka tahansa tajuaa, ettei ihan mitä tahansa kerrota eteenpäin!?
Ottaa niin päähän, kun on jälleen kerran käynyt niin, että hyvä ystävä on mennyt levittämään pitkin tuttavapiiriämme sellaista asiaa, jota ei missään tapauksessa olisi saanut kertoa eteenpäin!
Juorut oikeen kiertää ja pahenee siinä matkan varrella ku vierivät lumipallot!
Miesjuttuja ne useimmiten on. Muut tapailee miehiä tosi usein ja niillä on saattanut olla useita lyhyessä ajassa, mutta ketään ei kiinnosta. Mun miesjutut on sen sijaan aina jotenkin sellasta rankkaa tavaraa, josta täytyy heti tehdä rankempaa ja kertoa eteenpäin.
Inhottaa ja masentaa, kun joitakin ihan tavallisia tapahtumia tulee ulkopuolisten tietoon!
Jos olen tapaillut ihmistä, johon olen ihastunut, ja viettänyt romanttisia hetkiä hänen seurassaan, niin se on minun oma asiani. Juoruilijat ajattelevat mitä haluavat ja usein onnistuvat tekemään tunne-elämäni tapahtumista rumia ja pahoja ja kertovat sen tietysti juuri sen mukaiseen sävyyn.
Hei haloo! Jos asia oikeasti olisi niin kauhea, niin miksei he juoruile tästä miehestä ihan yhtälailla? Meitä on kaksi "kauheaa". Saisivat kauhistella tuplasti... Ja jos mun asiat niin paljon kiinnostaa, niin miksei kukaan tule kysymään niistä minulta? Tieto olisi taatusti luotettavampaa...
Ei tässä muuta, kun että hermot menee... Onko kohtalotovereita?
Miksi hyvät ystävät juoruilevat ja leimaavat? Ei kai ne sitä niin kauhean tietosesti tee, mutta en tajua, miten ne voi noin vaan yhtäkkiä nähdä mut niin väärällä tavalla, vaikka ne on tunteneet mut jo kauan.
Pitäis taistella vaan.
Jos teistä juoruillaan, niin menkää ja kieltäkää syytökset!
Vastaukset 7
Vanhimmat
ei oo omaa elämää ja niiden on kertakaikkiaan elettävä toisten elämiä..
Mä häpeän juoruilijoiden puolesta, olen tehnyt niin aina. Musta on noloa, että joku kokee tietävänsä jonkun toisen tunne-elämän asiat paremmin kuin henkilö itse. Vielä nolompia ovat ihmiset, jotka kehtaavat kertoa näitä suu vaahdossa. Häpeän puolesta, vaikka hukkaanhan se menee. :)
Harvoin kukaan millekään juoruilijalle edes mitään kertoo. Juuri he ovat eniten kaiken hauskan ulkopuolella, koska eivät mitään mistään tajua.
Sitten toisaalta ihmetellään, miten ei YHTÄÄN ymmärretä niitä ihmisiä, joista juorutaan. Joskus tyhmäkin tavoittaa totuuden, näemmä. :D
Niinpä. Monet osaavat silti juoruilla niin tyylikkäästi, että heitä kuunnellaan eikä heistä sitten vahingossakaan juoruilla ikinä.
Ymmärrän kyllä sellaista juoruilua, jossa kavereiden kesken pohditaan esim että miks se yks on käyttäytyny niin oudosti viime aikoina. Asiaa selvitetään muiden kanssa, koska ei haluta hermostuttaa kyseistä henkilöä liikaa. Ei tehdä kärpäsestä härkästä.
Ilkeä juoruilu taas on melkein niinku selkään puukottamista. Joskus se toimii kostona ja siinä kyllä toimitaan ihan päinvastoin. Kärpäsestä tehdään ihan mieletön sonni!
Onneksi on paljon ihmisiä, jotka ei usko kuulemiaan juoruja ja osaavat suhtautua niiden levittäjiin. Ei kukaan loppujen lopuksi heitäkään ymmärrä:D
Vaikuttais siltä että sulla menee suhteissa lujaa ja että ympärilläsi on ihmisiä joilla on hiljaiseloa. Tämä voi synnyttää kateutta ja siitä voi syntyä ilkeitä juoruja. Tärkeintä on että sinulla menee suhteissa hyvin, koeta välittää mahdollisimman vähän ilkeistä juoruista.
Kyse voi olla kateudesta, mutta on siinä muitakin syitä.
Vähän oon pettynyt kavereihini, koska he lietsovat minusta juoruilua, vaikka mun maineessani ei muutenkaan ole hurraamista.
Siis ihmiset ovat tottuneet tiettyihin tapoihin, ja musta on ollut tapana kertoa juoruja jo jotain 4,5 vuotta. Eikä niihin ekoihin huhupuheisiin kyllä paljon tarvittu! Tosi mitättömistä asioista lähtivät huhut liikkeelle:D
Ymmärrän siis täysin väittämän, jonka mukaan juoru voi pilata elämän. Mun kohdalla näin ei kuitenkaan tapahdu.
En välitä huhupuheista, koska tiedän niiden olevan tuulesta temmattuja
ja tiedän aivan hyvin, että kuva, jota minusta viljellään on kaukana siitä, kuka todella olen ja uskon useimpien ystävienikin tietävän tämän.
Yks asia, joka kyllä pakottaa katsomaan peiliin on se, että kieltämättä ihmisten moraalikäsityksissä voi olla todella suuria eroja.
Tällaiset suuret asenne-erot kannattaa ottaa huomioon.
Siis paitsi että ystävälläni ei mene yhtä "lujaa" kuin minulla, niin hänellä on rima korkealla ja hän paheksuu sitä, jos muut eivät yhtä tosissaan yritä elää siveellisesti...
En kylläkään ymmärrä, mikseivät kaverit saisi olla täysin eri mieltä jostakin asiasta.
Olen sitä paitsi kuulevinani muiden ihmisten kauhistelussa ja päivittelyssä aika moista huumorintajun puutetta ja ihan suoraa suvaitsemattomuutta. Ei voi kuin olla vahingoniloinen siitä.
Sori! Laitoin vahingossa väärän nimimerkin. Olen postmoderni kyberfeministi, Terve :D
Jatkan tästä eteenpäin tällä nimimerkillä! Käytin äsken vahingossa nimimerkkiä postmoderni kyberfeministi, koska se on nimimerkki, jota käytän normaalisti Feminismi-keskustelupalstalla.