Terve!
Joku tuossa taannoin valitteli, ettei mesekuskit kerro autojensa vioista (mistä sinäällään olen eri mieltä). Ajattelin aloittaa sarjakirjoituksen siitä, mitä kaikkea vanhan ladyn kanssa tulee puuhasteltua.
Mikäli mieleen tulee, jotta EVVK, niin voipi vapaasti hypätä takaisin tuonne päätasolle uusia juttaja kurkistelemaan. Jatkossa tällä otsikolla minulta tulleet jutut sisältävät suurin piirtein saman aihealueen puintia, joten tuossa em. tapauksessa ketjuun ei edes kannata lokata.
Tähän alkuun huoltokirjaversio:
- 458980 km
- uusi syylari (Motonet)
- uusi alavesiletku (Motonet)
- uusi öljyn suodattimen jalan tiiviste (Veho)
- uusi Mann-öljynsuodatin (Motonet)
- 6,5 l Teboil Diamond Diesel 5W-40 moottoriöljyä (Motonet)
- 6 l Neste jäähdytinnestettä 100% (Motonet)
- hieman vaseliinia kaasu- ja vaihdelaatikkovivustoihin (Motonet)
- tiivisteliimaa (Motonet)
- liraus Shell ATF:ää
- 5,5 tuntia käytettyä vapaa-aikaa
Sitten proosalliseen osuuteen ja perjantai-iltaan:
123-240D oli enenevässä määrin alkanut merkkailla reviiriään. Jopa siinä määrin, että epäilin katsastuksen läpäisyä. Merkkausta aiheuttivat pääasiassa vuotava öljynsuodattimen jalka ja syylari.
Perjantaina järjestin itselleni aikaa noiden vuotokohtien tilkkimiseen. Samalla ajattelin vilkaista venttiilien säätöä ja hoitaa vaseliinilla kaikki vaihteiston ulkopuoliset vipuset.
Kirjasin listaani myös oikean oven murtuneen sisäkahvan, oikuttelevan vasemman takaoven ulkokahvan, milloin sattuu vilkahtelevan polttoaineen vähyysvaroitusvalon, sekä käymättömän kellon, vaikken noita kohteita uskonut perjantaina ehtiväni korjata.
Aloittelin perjantain hommat, täynnä itsevarmuutta, venttiilien säädöllä, jonka muistin varmasti joskus itse tehneeni Meseen. Jotenkin homma näytti kuitenkin vieraalta (lue: jouduin miettimään, mitkä vivut ja vipstaakit pitää irroittaa), mutta jatkoin venttiilikopan avausta. Työkaverini tarjosi viikolla minulle säätöön tarvittavia erikoistyökaluja, mutta unohti ne kotiinsa. Hieman ihmettelin, mihin noita erikoisavaimia tarvitsee, sillä olinhan hoitanut homman ennenkin ilman niitä.
Totuus paljastui, kun sain venttiilikopan irti. En varmasti ole säätänyt itse Mesen venttiilejä. Varma muistikuvani taitaa olla Volvon B20-koneesta, jossa säätö onnistuu leikiten tavallisilla työkaluilla. No ykköspytyn pakoventtiilin ähläsin säätöön ihan tavallisilla kiintoavaimilla ja sen jälkeen päätin kiltisti sulkea venttiilikopan ja palata ensiviikolla juttuun työkaverini kanssa.
Seuraavana oli vuorossa öljynputsarin jalan tiiviste. Tämä oli helppo homma, vaihdoin tiivisteen kertaalleen kesällä, mutta toivottua tiiveyttä ei tullut, kun noudatin tiivisteen ostopaikan neuvoa. Neuvo oli, ettei tarvitse mitään liiman sukuista töhnää tiiveyden aikaan saamiseksi.
Nyt olin varautunut uudella tiivisteellä ja töhnällä, jonka paketin kuvassa joku levitteli töhkää venttiilikopan korkkitiivisteeseen. Levitin töhnän jalkaan ja 'liimasin' tiivisteen paikalleen, jonka jälkeen sivelin vielä tiivisteen toisen puolen. Mainittakoon, että jalka on lohkon kyljessä 6 mm:n kuusiokolopulteilla. Pultit ovat mukavasti ohjaussimpukan kupeessa, jolloin täytyy käyttää pinehköä L:n muotoista avainta ja putkenpätkää. Pari pulttia on syytä avata alakautta.
Sain jalan paikalleen ja vaihdoin samalla uuden öljyn suodattimen, kun purkki oli auki joka tapauksessa.
Vuoroon tuli syylari, kun neste oli jäähtynyt käsiteltävään lämpöön. Ensin piti irroittaa vaihdelaatikon lauhduttimen letkut. Letkuja ei tarvinnut tulpata, kunhan käänsi ne ylöspäin (pari johdon pätkää auttoi niitä pysymään ylöspäin). Seuraavaksi alavesiletku irti ja ämpäri alle. Pienen glykoolikylvyn jälkeen aika loppui. Lapset olivat mukana ja kello tuli yhdeksän.
Lauantaina homma jatkui syylarin irroituksella. Syylari oli kiinni kahdella klipsulla yläpuolelta ja alapuolelta se nojasi pariin donitsin näköiseen kumityynyyn. Pienen lipsahduksen seurauksena tuulitunneli katkesi haperuuttaan ylhäältä oikealta. Siihen piti värkätä peltiliuska sisäpuolelle muutaman pop-niitin avustuksella.
Uuden syylarin asennus oli 'viisi minuuttia ja vilaus'-homma. Samalla oli järkevää tyhjentää koko jäähdytinjärjestelmä ja vaihtaa uudet litkut.
Muistellessani auton historiaa tältä osin, tulin siihen tulokseen, ettei jäähdyttimen nesteitä ole vaihdettu viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana. Oli siis syytkin vaihtaa vähän tuoretta tavaraa sisään. Vanhaa tavaraa voi melkein leikata veitsellä...
Syylari edustaa ainoastaan paria kolmea litraa koko tilavuudesta, joten jossain oli vielä melkein ämpärillinen nestettä. Koneen lohkon oikealla puolella juuri startin pään yläpuolelta löytyikin roppu, jolla loputkin rasvamontun seinistä sai glykolikylvyn. Hieman roiskeita sai rajattua pahvista tehdyllä kourulla.
Kun syylari ja sen tykötarpeet olivat taasen kasassa, oli reilun 50%:sen glykoliliemen lasku koneeseen helppoa. Sain lientä menemään n. 9 litraa, vaikka ohjekirjan mukaan tilavuus on 11. Täytyy ajella viikko ja tarkistaa liemimäärä sen jälkeen. Mitään lämmityslaitteen kurlauksia tms. ei kuulu ja kabiini lämpeää hienosti. Huomioitavaa oli, että lämmönsäätöhanikat olivat auki-asennossa. Koneen tyhjäkäyntilämpötila laski n. 5 astetta puhtaan syylarin/uusien nesteiden myötä.
Lopuksi laskin vielä koneen öljyt pihalle ja löin, mielenkiinnolla, Teboilin Diesel-timantit sisään. Nyt on noiden öljyjen testijakso menossa.
Muut listalla olleet hommat jäivät odottamaan tulevia inspiraatioita. Rapaortoin niistä edistymisen mukaan. Voi olla, että hieman lyhyemmin kuin tämä tarina ;-)
Joku tuossa taannoin valitteli, ettei mesekuskit kerro autojensa vioista (mistä sinäällään olen eri mieltä). Ajattelin aloittaa sarjakirjoituksen siitä, mitä kaikkea vanhan ladyn kanssa tulee puuhasteltua.
Mikäli mieleen tulee, jotta EVVK, niin voipi vapaasti hypätä takaisin tuonne päätasolle uusia juttaja kurkistelemaan. Jatkossa tällä otsikolla minulta tulleet jutut sisältävät suurin piirtein saman aihealueen puintia, joten tuossa em. tapauksessa ketjuun ei edes kannata lokata.
Tähän alkuun huoltokirjaversio:
- 458980 km
- uusi syylari (Motonet)
- uusi alavesiletku (Motonet)
- uusi öljyn suodattimen jalan tiiviste (Veho)
- uusi Mann-öljynsuodatin (Motonet)
- 6,5 l Teboil Diamond Diesel 5W-40 moottoriöljyä (Motonet)
- 6 l Neste jäähdytinnestettä 100% (Motonet)
- hieman vaseliinia kaasu- ja vaihdelaatikkovivustoihin (Motonet)
- tiivisteliimaa (Motonet)
- liraus Shell ATF:ää
- 5,5 tuntia käytettyä vapaa-aikaa
Sitten proosalliseen osuuteen ja perjantai-iltaan:
123-240D oli enenevässä määrin alkanut merkkailla reviiriään. Jopa siinä määrin, että epäilin katsastuksen läpäisyä. Merkkausta aiheuttivat pääasiassa vuotava öljynsuodattimen jalka ja syylari.
Perjantaina järjestin itselleni aikaa noiden vuotokohtien tilkkimiseen. Samalla ajattelin vilkaista venttiilien säätöä ja hoitaa vaseliinilla kaikki vaihteiston ulkopuoliset vipuset.
Kirjasin listaani myös oikean oven murtuneen sisäkahvan, oikuttelevan vasemman takaoven ulkokahvan, milloin sattuu vilkahtelevan polttoaineen vähyysvaroitusvalon, sekä käymättömän kellon, vaikken noita kohteita uskonut perjantaina ehtiväni korjata.
Aloittelin perjantain hommat, täynnä itsevarmuutta, venttiilien säädöllä, jonka muistin varmasti joskus itse tehneeni Meseen. Jotenkin homma näytti kuitenkin vieraalta (lue: jouduin miettimään, mitkä vivut ja vipstaakit pitää irroittaa), mutta jatkoin venttiilikopan avausta. Työkaverini tarjosi viikolla minulle säätöön tarvittavia erikoistyökaluja, mutta unohti ne kotiinsa. Hieman ihmettelin, mihin noita erikoisavaimia tarvitsee, sillä olinhan hoitanut homman ennenkin ilman niitä.
Totuus paljastui, kun sain venttiilikopan irti. En varmasti ole säätänyt itse Mesen venttiilejä. Varma muistikuvani taitaa olla Volvon B20-koneesta, jossa säätö onnistuu leikiten tavallisilla työkaluilla. No ykköspytyn pakoventtiilin ähläsin säätöön ihan tavallisilla kiintoavaimilla ja sen jälkeen päätin kiltisti sulkea venttiilikopan ja palata ensiviikolla juttuun työkaverini kanssa.
Seuraavana oli vuorossa öljynputsarin jalan tiiviste. Tämä oli helppo homma, vaihdoin tiivisteen kertaalleen kesällä, mutta toivottua tiiveyttä ei tullut, kun noudatin tiivisteen ostopaikan neuvoa. Neuvo oli, ettei tarvitse mitään liiman sukuista töhnää tiiveyden aikaan saamiseksi.
Nyt olin varautunut uudella tiivisteellä ja töhnällä, jonka paketin kuvassa joku levitteli töhkää venttiilikopan korkkitiivisteeseen. Levitin töhnän jalkaan ja 'liimasin' tiivisteen paikalleen, jonka jälkeen sivelin vielä tiivisteen toisen puolen. Mainittakoon, että jalka on lohkon kyljessä 6 mm:n kuusiokolopulteilla. Pultit ovat mukavasti ohjaussimpukan kupeessa, jolloin täytyy käyttää pinehköä L:n muotoista avainta ja putkenpätkää. Pari pulttia on syytä avata alakautta.
Sain jalan paikalleen ja vaihdoin samalla uuden öljyn suodattimen, kun purkki oli auki joka tapauksessa.
Vuoroon tuli syylari, kun neste oli jäähtynyt käsiteltävään lämpöön. Ensin piti irroittaa vaihdelaatikon lauhduttimen letkut. Letkuja ei tarvinnut tulpata, kunhan käänsi ne ylöspäin (pari johdon pätkää auttoi niitä pysymään ylöspäin). Seuraavaksi alavesiletku irti ja ämpäri alle. Pienen glykoolikylvyn jälkeen aika loppui. Lapset olivat mukana ja kello tuli yhdeksän.
Lauantaina homma jatkui syylarin irroituksella. Syylari oli kiinni kahdella klipsulla yläpuolelta ja alapuolelta se nojasi pariin donitsin näköiseen kumityynyyn. Pienen lipsahduksen seurauksena tuulitunneli katkesi haperuuttaan ylhäältä oikealta. Siihen piti värkätä peltiliuska sisäpuolelle muutaman pop-niitin avustuksella.
Uuden syylarin asennus oli 'viisi minuuttia ja vilaus'-homma. Samalla oli järkevää tyhjentää koko jäähdytinjärjestelmä ja vaihtaa uudet litkut.
Muistellessani auton historiaa tältä osin, tulin siihen tulokseen, ettei jäähdyttimen nesteitä ole vaihdettu viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana. Oli siis syytkin vaihtaa vähän tuoretta tavaraa sisään. Vanhaa tavaraa voi melkein leikata veitsellä...
Syylari edustaa ainoastaan paria kolmea litraa koko tilavuudesta, joten jossain oli vielä melkein ämpärillinen nestettä. Koneen lohkon oikealla puolella juuri startin pään yläpuolelta löytyikin roppu, jolla loputkin rasvamontun seinistä sai glykolikylvyn. Hieman roiskeita sai rajattua pahvista tehdyllä kourulla.
Kun syylari ja sen tykötarpeet olivat taasen kasassa, oli reilun 50%:sen glykoliliemen lasku koneeseen helppoa. Sain lientä menemään n. 9 litraa, vaikka ohjekirjan mukaan tilavuus on 11. Täytyy ajella viikko ja tarkistaa liemimäärä sen jälkeen. Mitään lämmityslaitteen kurlauksia tms. ei kuulu ja kabiini lämpeää hienosti. Huomioitavaa oli, että lämmönsäätöhanikat olivat auki-asennossa. Koneen tyhjäkäyntilämpötila laski n. 5 astetta puhtaan syylarin/uusien nesteiden myötä.
Lopuksi laskin vielä koneen öljyt pihalle ja löin, mielenkiinnolla, Teboilin Diesel-timantit sisään. Nyt on noiden öljyjen testijakso menossa.
Muut listalla olleet hommat jäivät odottamaan tulevia inspiraatioita. Rapaortoin niistä edistymisen mukaan. Voi olla, että hieman lyhyemmin kuin tämä tarina ;-)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Erityisesti se kohta, kun "lapset olivat mukana" Kuulostaa niin tutulta.
Hommat jää multakin usein puolitiehen juuri lasten takia :)Mutta, perheellisen täytyy yrittää!
Terve!
Täytyy myöntää, että olin veljeni autotallissa ja lapset olivat hänen vaimonsa viihdytettävänä. Ihan jaloissa lapset eivät siis pyörineet.
Vanhemmat lapset olivat mukanani, koska olin luvannut järjestää vaimolleni tyhjän talon pikkujoulujen pitoon.
Toin kyllä lapset kotiin heti remonttisession jälkeen, mutta takaovesta ja lähes suoraan peteihinsä. Olin itsekkin ihmeissäni, että ko. kuvio onnistui ;-)
Juuri eilen iltana säädin omasta w123:sta venttiilit ihan tavallisilla avaimilla. Voin kertoo, että oli vähemmän hauska homma tehdä se niillä, mutta onnistui. Onneksi siihen 1. sylinterin pakoventtiiliin ei tarvinnut koskea, oli kohdillaan.
No NIIIN tämän sortin novelleja sitä lukee jo ilokseen. Asiatekstiä ja monenlaista vihjettä, kuitenkin sopivasti kieli poskessa kirjoitettu ja hyvin soljuvaksi tarinaksi muotoiltu.
Kiitokset Dieselflosselle ja ei muuta kuin kaikki tutut ja tuntemattomat huoltoraportteja nakuttelemaan!
Henkka