kaikki kännissä

Näin viikonloppuisin kaupungilla kaikki ovat kännissä Huutavat ja riehuvat. Mikähän siinä on? Nuoret ja vanhat..... Jotenkin toivottoman tuntuista on nyky-elämänmeno.

Minkä takia ihmisten pitää juoda koko ajan? Mikä on mennyt pieleen?

Kun sanoo olevansa raitis; että ei käytä alkoholia, eikä hyväksy huumeita, niin ihmiset nauravat. Tai menevät oudon oloisiksi, ja pudistelevat päätään.

Minua ei kiinnostaisi alkaa keskustelua aiheesta kieltolaki-puolesta-vastaan. Vaan ihan kysyä, että miksi kaikki juovat niin helkutisti. Että onko mahdotonta elää raittiina? Eikö elämä maita selvinpäin.

Usein tuntuu että olen ihme jenginpetturi. Outo lintu. Saan usein toimia ns. juoppokuskina, koska olen ainoa seurueesta joka ei ole ottanut. Minulta on kysytty, että onko minulla joku fyysinen tauti, diabetes tai vastaava, joka estää alkoholin käytön. Tai kuvitellaan että olen joku himouskovainen, ja painun raamatun kanssa sänkyyn.

Totuus on vain se, että en siedä känniläisiä ihmisiä. Minusta on inhaa olla hiprakkaisten ja hekottelevien, höpöttävien ihmisten lähellä. Omalta kohdalta inhoan alkoholin turruttavaa vaikutusta, kun lihakset rentoutuvat, ja huomaa olevansa aineen vaikutuksen alainen. Nuorempana kyllä join. Sitten se jäi, kun elämässä tuli muuta mielenkiintoista.

Näyttää siltä, että tajusin melko ainoana lopettaa. Muut ovat jatkaneet viinan kanssa läträämistä.

Ei mun tilanne ole sama kuin ex-alkoholistin, jonka pitää tahdonponnistuksin kieltää itseltään alkoholi. Joka pelkää "retkahdusta". Minua vaan inhottaa koko viina, kaikissa muodoissa. En saisi tippaakaan alas, vaikka joku pakottaisi.

Joskus on pakko skoolata hienoissa tilaisuusksissa. Nostan lasia, ja kostutan huulia hieman, - ja siinä se. Siinäkin puolet liikaa. Ihmettelen että joku ilkeää tuota ainetta nielaista, ja vapaaehtoisesti kärsiä seuraukset.

Mitä siitä on hyötyä, muuta kuin maksa kärsii?

Alkoholin vaikutuksen alaisena tulee tehtyä typeryyksiä, ja puhuttua sellaisia asioita että saa hävetä myöhemmin. Jos muistaa mitä tuli puhuneeksi; monelta menee muisti. Silloin ei rasita polla, onhan se onni se.. mutta miksi sitä pollaa alunperin piti rasittaa? Olisi vaan otettu iisisti.

Minusta olisi hienoa jos vielä olisi raittius-iltamia. Olisin siellä ensimmäisenä mukana. Kaikki hyvät jutut ovat hävinneet maailmasta: ketään ei kiinnosta pelata shakkia, kukaan ei lue klassikoita, eikä tiiliskivirompsuja. Ihmiset ei hössää nuorisoseuran eikä WPK:n riennoissa. Kotona istutaan ja telkkaria katsellaan arkena. Juhlana ollaan kännissä.

Minusta ihminen on jo aika pitkälti tuhoutunut sisältä. Ehkä jaksavat skarpata maanantai-aamuna töissä, kun sunnuntain ovat levänneet. En usko kuitenkaan että viinahöyryt haihtuvat kun alkoholi poistuu kehosta. Mieli jää turraksi. Se on se vaikutus mitä on haettu; ettei tarvitsisi ajatella niin paljon.

Ihmiset ovat kovin kärkkäinä tuomitsemaan lähimmäiosiään "hulluiksi", mutta mitä se kertoo että suuri osa kansasta joutuu käyttämään säännöllisesti alkoholia pollan rasittuneisuuden takia?

Ihmisillä itsellään on päänsisäisiä ongelmia; eikä niillä joita he syyttävät.

En usko että alkoholinkäytön lopettaminen ratkaisee tuota ongelmaa. Siinä vastaus, kieltolaki-hommeliin. Raittius on kiva juttu, ja entisinä aikoina on ollut vielä kivompi kun on tehty sitä yhdessä; mutta raittius sinänsä ei ole mikään vastaus mihinkään.

Monella varmaan on se ongelmana että eivät kestä selvinpäin. Eivät kestä, koska ovat sisäisesti tyhjiä; takki on tyhjä. Ovat antaneet kaikensa työ-elämälle, ja yksityiselämälle ei ole paljon jäänyt. On löydetty puoliso kenties, ja saatu lapsiakin, mutta oma minä on jäänyt löytämättä.

Enpä tiiä mikä on mun kaltaisen ihmisen tehtävä tällä pallolla. Tarkastella tilannetta? Miksi? Olenko jonkinlainen passipoliisi?

Yksi havainto tiivistyy.. kun taas tuli nähtyä ihmisiä; ihmisten keskellä kun elelee. Hoksasin että olen pohjimmiltani erilainen kuin muut ihmiset. Kertakaikkisesti.

Eikä se varmuus horju, jos joku känninen örveltää, että mitä jätkä, ollaan ilveksiä. "Sä oot hyvä kaveri!" Tai jos on selvinnyt tuiskeesta, ja tulee sanomaan minulle, kun esitän joitain kosmisia ja universumia luotaavia aatiksiani; että "mitä turhia aattelet", "ihmisiä me kaikki ollaan".

Paskat ollaan.

Siinä se tavallisen suttuisen ajattelun virhe juuri on, että ei nähdä että on kertakaikkisia ero´ja; että on poikkeamia avaruudessa jotka sojottavat x-y -tasolta kuin Mount Everest.

Tietysti jos kompastuu Mount Everestiin, ja nenä kopsahtaa maahan; ei näe kuin hiekanjyviä. Ehkä kovinkin pieniä hieknajyviä. Ja jos on huono lähinäkö, ei näe sitäkään.

Ihmisten ongelma on siinä että he ovat sokeita. He ovat sokeita koska eivät katso; koska he eivät kohota katsettaan.

Ja pelko siinä on myös.

Jos he kohottaisivat katseensa, he näkisivät jotain sellaista mitä kukaan muu ei näe; ja silloin he eivät enää pystyisi kokemaan itseään osana porukkaa, ja sitä he eivät halua.

Juominen jatkuu.

Tomun nyppiminen jatkuu...