Niin. Ystävät. Vuosittaiset Helsingin Juhlaviikot taas lähestyvät ja tarjoaa monipuolista ja upeaa kulttuuriohjelmaa musiikin ja muun taiteen merkeissä. Ohjelma tarjonta vaihtelee huikeista Mahlerin sinfonioista kepeämpiin Arts Go Kapakka villityksiin. Jokaiselle löytyy varmasti jotakin kiinnostavaa. Ja elämyksellistä.
Oletko ollut mukana aiemmin? Tekisikö mieli osallistua tänä vuonna? Tarjonnasta löytyy varmasti kristityllekin sopivaa ohjelmaa, vaikkapa klassisen musiikin ja runotaiteen puolelta. Esittäjinä Suomen ja maailman huippuartisteja. Onhan uskovallekin virkistävää ja sopivaa osallistua juhlaviikkojen hienoon antiin. Vai onko sittenkään?
Tuli nimittäin mielleen tuossa jo kuukausia sitten I-like-munkin kirjoittama varsin osuva kirjoitus (”asiaa munkero”) rakkauden neuvoista, joille pyrimme olemaan kuuliaisia. Linkki tässä: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000016342003#22000000016342003
Samasta asiasta ovat usein samaan tyyliin kirjoittaneet myös mm. munk-ki, mar-ia, doulos ja nunna. Hyvänkään kulttuurin harrastamista (esim. klassiset konsertit tai kuorot) ei ole kovin hyvällä Siioneissamme katsottu. Tulella leikkimisestä puhutaan. Tai pikkurillin jakamisesta. Yhteisen rakkauden säilyttämiseksi näihin tilaisuuksiin ei osallistuta. Siionista löytyy paljon matkaatekeviä, joille nämä tilaisuudet ovat myrkkyä. Näin on vahvasti opetettu ja varsinkin 70-luvulla mieliimme kirkastettu. Liekköhän useimmat näistä ”vastustajista” koskaan edes kokeilleen esimerkiksi Sibeliuksen viulukonserttoa Finlandia talossa tai vaikkapa Bachin Johannespassiota Oulun tuomiokirkossa?
Selasin juhlaviikkojen klassista ohjelmaa. Uskomaton. Elämyksiä olisi taas tarjolla massiivisten ja vaskirikkaiden Mahlerin sinfonioiden lisäksi esimerkiksi Andras Schiffin tulkitsemien Beethovenin pianohelmien parissa. Mennäkö vaiko eikö? Siinäpä kysymys. Mitäpä minä muilta kyselemään. Menen tietenkin. Entä jos "haukka" nappaa? Ei nappaa. Sielunvihollisen puhetta, sanon minä.
Paavali opettaa elämään ”hurskaasti, siveästi ja jumalisesti”. Mielestäni valtaosa klassista konserteista täyttää edelleen Paavalin kriteerit. Kokemuksesta voin kertoa, että tilaisuudet ovat juhallisia, sivistäviä, rauhallisia ja virkistäviä. Salissa vallitsee hiljaisuus, jonka täyttää Jumalan meille iloksi lahjoittama taidemusiikki ammattilaisten loihtimana. Kiitollinen mieli on tullut aina esitysten jälkeen musiikin kauneudesta ja esittäjien häkellyttävästä taidosta. Molemmat suurta Herran lahjaa. Iloksemme. Toivottavasti muutkin ajattelevat näin.
En ole vielä löytänyt salista niitä ”peikkoja ja aaveita”, joita sinne on seurakunnasta usein maalataan. Ehkä en ole käynyt vielä tarpeeksi usein... Päinvastoin tällaisena ”Hard Rock Hallelujah aikana” olisin kannustamassa kokeilemaan aina silloin tällöin klassista taidemusiikkia ihan livenä. Siinä on vielä vissi ero tasokkaiden kotiteatterin vehkeisiinkin verrattuna.
Lähdetään Juhlaviikoille nauttimaan!
Oletko ollut mukana aiemmin? Tekisikö mieli osallistua tänä vuonna? Tarjonnasta löytyy varmasti kristityllekin sopivaa ohjelmaa, vaikkapa klassisen musiikin ja runotaiteen puolelta. Esittäjinä Suomen ja maailman huippuartisteja. Onhan uskovallekin virkistävää ja sopivaa osallistua juhlaviikkojen hienoon antiin. Vai onko sittenkään?
Tuli nimittäin mielleen tuossa jo kuukausia sitten I-like-munkin kirjoittama varsin osuva kirjoitus (”asiaa munkero”) rakkauden neuvoista, joille pyrimme olemaan kuuliaisia. Linkki tässä: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000016342003#22000000016342003
Samasta asiasta ovat usein samaan tyyliin kirjoittaneet myös mm. munk-ki, mar-ia, doulos ja nunna. Hyvänkään kulttuurin harrastamista (esim. klassiset konsertit tai kuorot) ei ole kovin hyvällä Siioneissamme katsottu. Tulella leikkimisestä puhutaan. Tai pikkurillin jakamisesta. Yhteisen rakkauden säilyttämiseksi näihin tilaisuuksiin ei osallistuta. Siionista löytyy paljon matkaatekeviä, joille nämä tilaisuudet ovat myrkkyä. Näin on vahvasti opetettu ja varsinkin 70-luvulla mieliimme kirkastettu. Liekköhän useimmat näistä ”vastustajista” koskaan edes kokeilleen esimerkiksi Sibeliuksen viulukonserttoa Finlandia talossa tai vaikkapa Bachin Johannespassiota Oulun tuomiokirkossa?
Selasin juhlaviikkojen klassista ohjelmaa. Uskomaton. Elämyksiä olisi taas tarjolla massiivisten ja vaskirikkaiden Mahlerin sinfonioiden lisäksi esimerkiksi Andras Schiffin tulkitsemien Beethovenin pianohelmien parissa. Mennäkö vaiko eikö? Siinäpä kysymys. Mitäpä minä muilta kyselemään. Menen tietenkin. Entä jos "haukka" nappaa? Ei nappaa. Sielunvihollisen puhetta, sanon minä.
Paavali opettaa elämään ”hurskaasti, siveästi ja jumalisesti”. Mielestäni valtaosa klassista konserteista täyttää edelleen Paavalin kriteerit. Kokemuksesta voin kertoa, että tilaisuudet ovat juhallisia, sivistäviä, rauhallisia ja virkistäviä. Salissa vallitsee hiljaisuus, jonka täyttää Jumalan meille iloksi lahjoittama taidemusiikki ammattilaisten loihtimana. Kiitollinen mieli on tullut aina esitysten jälkeen musiikin kauneudesta ja esittäjien häkellyttävästä taidosta. Molemmat suurta Herran lahjaa. Iloksemme. Toivottavasti muutkin ajattelevat näin.
En ole vielä löytänyt salista niitä ”peikkoja ja aaveita”, joita sinne on seurakunnasta usein maalataan. Ehkä en ole käynyt vielä tarpeeksi usein... Päinvastoin tällaisena ”Hard Rock Hallelujah aikana” olisin kannustamassa kokeilemaan aina silloin tällöin klassista taidemusiikkia ihan livenä. Siinä on vielä vissi ero tasokkaiden kotiteatterin vehkeisiinkin verrattuna.
Lähdetään Juhlaviikoille nauttimaan!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itseäni minkäänlainen ohjelma ei saisi matkustamaan Helsinkiin kalliilla rahalla kalliiseen hotellimajoitukseen.
Kaikkein vähiten lähtisin kuuntelemaan jotain pianonrämpytystä, viulunvingutusta tai torventöräytyksiä. Lordiakin kuuntelisi mieluummin, muusta rock-musiikista puhumattakaan. Klassisen musiikin konserteissa yleisökin pukeutuu liian hienosti ja lähtee niihin etupäässä näyttäytymään.
Jokaisella Suomen paikkakunnalla järjestetään ainakin jonkinlaisia taide-elämyksiä. Niihin voi tietysti jokainen osallistua oman makunsa mukaan. Ei yleensä tarvitse matkustaa Helsinkiin asti saadakseen kuulla tai nähdä sellaista, joka miellyttää ihan omaa korvaa ja silmää.
Uskovaiset eivät halua tällaisiin tilaisuuksiin osalistua koska siellä ablodeerataan.
Maailman kiitosta siellä jaellaan jumalattomista esityksistä.