Aivan ihanaa kävellä paljainvarpoin kadulla ja niin hiljaista.Mutta...........
mä en pysty nauttimaan siitä,kun vittu ahdistaa.
Mä en pysty nauttimaan paljon mistään.Itkettää.
mä en pysty nauttimaan siitä,kun vittu ahdistaa.
Mä en pysty nauttimaan paljon mistään.Itkettää.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Aattelin vaan, että onko syksyllä parempi olla, kun voi nauttia syyssateista ihan rauhassa peiton alla ja juoda kaakaota.
vain että pääsen tästä ahdistuksesta eroon,mistä olen kärsinyt jo kauan,jotta voin nauttia taas
kaikista elämän pienistä asioista.
Sadepisarat kasvoilla
Pimeä talviyö
Kävely yksin metsässä
jne..................
Minä odotan kans syksyä, vaikka en minäkään mikään petipotilas enää ole. Kesä on ollut aivan liian kuuma meikäläiselle.
No talvella sitä kumminkin taas palellaan ja muistellaan haikeana lämpimiä kesäöitä vai mitä?
että alkukesä-heinäkuu aina kurjimmat ajat. Odotan vain, että olisi ohi. Kesässä on jotakin ahdistavaa = masennusta ja irtonaisuutta korostavaa. Minua helpottaa syksy. Syksy on parasta aikaa ja vaikka se kaamosaikakin. Lunta ja jäisiä katuja ja teitä inhoan, tarvesta en tykkää, mutta masiksen kanssa silloin menettelee. Kevään auringon tulo ilahduttaa, mutta sitten tosiaan touko-kesä-heinä - RASKASTA! Kyllä Sinäkin siitä vielä piristys, kun pimeys lisääntyy ja (räntä)sade naamaasi kastelee. Happy days, sitten, meille ! terv. Ymmärrän
Olikin enenmmän sitä,että en pysty nauttimaan enään mistään tämän ahdistuksen takia.Ei edes niinkään pienistä asioista kuin elokuinen yö.
Syksy on tosiaan kiva.Ei kuuma ja eikä niin valoisaa ja ihmiset ovat kaikkoneet kaduilta.Sopii hyvin minulle.
Vai teille,eh.Nämä vuodenajan muutokset ovat alkaneet ahdistaa ja masentaa.Vittu kun sitä ihminen osaa vain mennä huonompaan suuntaan.
Koko kesä meni niikuin viimekesäkin,masennus on pahimmillaan kesä,heinäkuussa.Kun syksyn tuulet,ja pimeät illat tulevat niin alkaa vähän helpottamaan,en tiedä en jaksa innostua kesällä mistää.
Se on helvettiä. Heräät aamulla ja katsot ikkunasta: ihana syyspäivä! Turhaa! Ahdistus kalvaa joka ainoa hetki. Irti pääse, ei hetkeksikään. Miksi lintunen laulaa, vaikka minun on niin paha olla? Niinpä.
Kirjoitan vähän lisää: Minua helpottaa semmoinen hullu juttu, että kun tulee syksy ja yleensäkin viileää ja SAA alkaa pitää taas TAKKIA ja muuta vaatetta kunnolla päällään, niin on helpompi olla ja kuljeskella! Parantaa masista?! Siinä jokin symbolinenkin juttu? Vaatteiden, kuten takin sisään, pääsee jotenkin suojaan, piiloon, turvaan. Pysyy sieluparka paremmin paketissa, kun on tota vaatetta ympärillä, varsinkin se takki! Tosin, ihan talvipakkaskylmällä vaatetukseen ja villanuttuihin väsyykin ihan tosissaan. Mutta syksy jonnekin jouluun asti ON kivaa aikaa, kun vaatetus yleensä just sopiva. Itse saa olla takin sisällä ja ulkopuolella - pimeää. =Tasapainoa? Heh, voi Meitä!
Kirjoitan vähän lisää: Minua helpottaa semmoinen hullu juttu, että kun tulee syksy ja yleensäkin viileää ja SAA alkaa pitää taas TAKKIA ja muuta vaatetta kunnolla päällään, niin on helpompi olla ja kuljeskella! Parantaa masista?! Siinä jokin symbolinenkin juttu? Vaatteiden, kuten takin sisään, pääsee jotenkin suojaan, piiloon, turvaan. Pysyy sieluparka paremmin paketissa, kun on tota vaatetta ympärillä, varsinkin se takki! Tosin, ihan talvipakkaskylmällä vaatetukseen ja villanuttuihin väsyykin ihan tosissaan. Mutta syksy jonnekin jouluun asti ON kivaa aikaa, kun vaatetus yleensä just sopiva. Itse saa olla takin sisällä ja ulkopuolella - pimeää. =Tasapainoa? Heh, voi Meitä!
sellaista se vaan on että hetkestä ei saa kiinni.Näkee että noin se on mutta ei tunnu miltään. kumma olo sellainen. ennen oli että tunsi että on hyvä olla joku hetki, tuoksu tai tapaus. nyt ei kolahda mikään. piste
Tuijotin ikkunasta,tiesin että näin koivut ja niiden takana taivaan,sinisen sellaisen kun se ylensä on.Hävittäjäkone kiilsi kuin kiiltomato taivaan sinessä jättäen jälkeensä hennon viirun,joka haipui maailman tuuliin ja radiosta kuului joku laulavan joululaulua;poika on meille annettu, tänä armon kesänä se lauloi festareilla. Henki kulki, maisema oli ja pysyi samana, silmät näkivät korvat kuulivat,mehiläinen yritti työntyä liian pienestä raosta sisälle. kirjoitin turtana päiväkirjaani; onneni on ollut raskaan päivän jälkeen kahvi ja eväät taivas alla, katsellen kauas horisontiin.Mitä tämän jälkeen huomenna,ylihuomenna marraskuun räntäsateen aikaan,kysyn vaan.
Ihminen on monitahoinen - toisaalta sinulla oli ihana tunne kävellä paljain varpain lämpimässä elokuun yössä, toisaalta tunsit ahdistusta.
Niin se taitaa olla meillä muillakin. Olen oppinut, että onnea voi olla myös hetkittäin. Ja niin monet, monet ovat ahdistuneita nykyään.
Yritä kestää, ja kävele enemmän. Kävele kuutamolla ja sateessakin.