Jos olette muuttaneet opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle, käyttekö kuinka usein kotona?
Kotona käyminen
Galluppi
256861
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kotonahan olen koko ajan, siis jos en roiku luennoilla tai demoissa.
Mutta vanhempiani käyn 500 km päässä moikkaamassa pari kertaa puoleen vuoteen.
Vanhemmat asuvat noin 400 km päässä. Ehdin käymään keskimäärin parin kuukauden välein.
Ainakin tähän asti käynyt. Kaksi opiskeluvuotta nyt takana.
Ekana kahtena vuonna kävin aika usein, mutta nyt kun viides vuosi pyörähtää käyntiin niin käynnit ovat harventuneet aika paljon. Viimeksi kävin puolisen vuotta sitten ja kohta menen taas. Eli puolen vuoden välein suunnilleen. Porukoille on siis maksaa n. 500km.
Asun Helsingissä ja vanhempani Espoossa. Käyn heidän luonaan viikon tai kahden välein.
Jatkogalluppi: kuinka usein vanhempanne käyvät teidän luonannne? Minun vanhempani käyvät ihan satunnaisesti, ehkä kerran pari vuodessa, yleensä jos tuovat tai hakevat jotain tavaraa (säilytän joitain kamojani heidän kellarissaan).
Kotona käyn kyllä ihan joka päivä ;) mutta vanhempiani käyn tapaamassa noin 5-6 kuukauden välein. Välmatkaa on noin 450 km.
He taas käyvät minua tapaamassa korkeintaan kerran vuodessa, joskus harvemmin, mutta ei se minua mitenkään "haittaa", minullahan on oma elämäni täällä lounais-Suomessa. Olen 22-v. ja neljäs opiskeluvuosi alkamassa.
Itse käyn noin 2-3 kertaa vuodessa vanhempien luona. En tajua ihmisiä jotka käyvät jopa useamman kerran kuukaudessa vanhempiensa luona. Eikös opiskelun pitäisi olla itsenäistymisen aika? Kämppäkaverinikin käy joka viikonloppu...
Itellä ei oo vielä kokemusta, mutta varmasti aluksi tulee käytyä ainakin kuukauden välein: kotona kun on vanhempien lisäksi myös rakkaat 2- ja 4-vuotiaat pikkusiskot, sisaruksia muitakin, sekä kotona päin siskonpoika/kummipoika. Siinä on jo paljon. Ja _koti_ on vielä siellä. Tottahan se itsenäistyminen on varmasti mukavaa ja antoisaa sekin. Jopa odotan.
ja käyn 2,5-3 viikon välein. Itellä kyllä rentouttaa huomattavasti päästä kokonaan välillä pois niistä opiskeluympyröistä.
Käyn joka toinen/kolmas viikonloppu..matkaa 200km.
Kesät olen vanhempien luona, koska oman alan kesätöitä saa kotipaikkakunnaltani huomattavasti helpommin kuin opiskelupaikkakunnalta.
Vanhempani asuvat 120km päässä. Käyn heidän luonaan vähintään 3kuukauden välein. Joskus käyn kadestikkin kuussa, mutta sitten voi kulua puolikin vuotta jolloin käyn kotona vain pari kertaa. Se ihan riippuu töistä ja kaikesta muusta.
tai kolmen viikon välein. Matkaa vajaa 200km.
Käyn joka viikonloppu, ellei tule esteitä. Matkaa reilu 100 km. Ei se estä itsenäistymistä, jos käy kotiväkeä moikkaamassa.
Käyn joka viikonloppu, jos vaan mahdollista. Matkaa noin 200 kilsaa.
Muutin kuusi vuotta sitten opiskelemaan sadan kilometrin päähän kotoa. Neljänä ekana vuonna kävin vanhempien luona lähes joka viikonloppu. Nykyään käyn 1-2 kertaa kuukaudessa.
180 kilometriä ja tähän asti käyny joka viikonloppu.
Kesät, väliviikot ja muut lomat vietän myös vanhempien luona. Oon opiskellu nyt kaks vuotta yliopistossa.
en vain tajua mikä vetää ihmisiä vanhempien luo JOKA viikonloppu vaikka matkaa on 100-200km? jos vastaus on kaverit niin ovatko he kaikki jääneet kotipaikkakunnalle tai tulevatko he kaikki myös "kotiin" joka viikonloppu?
minä halusin nimenomaan niin kauas vanhempien luota etten voisi käydä monta kertaa kuukaudessa! ja minulla on erittäin hyvät välit vanhempiini. halusin itsenäistyä "kunnolla" enkä roikkua äidin helmoissa. sori vaan mutta jos epäilen miten se itsenäistyminen sujuu niiltä "joka-viikonloppu-käymään"-tyypeiltä. taitavat olla miehenalkuja jotka eivät jaksa tehdä ruokaa/pestä pyykkiä ;)
varsin hyvin vanhempien ja sisarusten luona käymisen lähes joka viikon loppu,
ainakin siinä tapauksessa jos ei ole kavereita ollenkaan ja on muutenkin ujo hankkimaan kavereita. Tulee hyvin helposti yksinäistä esimerkiksi Helsingissä.
Itsenäinen ihminen osaa asettua toisten asemaan ja ymmärtää erilaisia valintoja.
Itse kävin opiskeluaikana (n.kuusi vuotta) lähes joka viikonloppu vanhempien luona. Nyt olen naimisissa ja asun samalla paikkakunnalla kuin vanhempani. Hui kauhistus, olenkohan ollenkaan itsenäistynyt...
Itseäni kotiin vetää poikaystävä, eivät niinkään vanhemmat. En itse ainakaan jaksaisi suhdetta, jossa näkisin kumppanini vain kerran kuussa tms useamman vuoden ajan. Ja tosiaan juu, ei itsenäistyminen liity mitenkään siihen, miten usein käy "kotona."
että onkohan sitä lainkaan itsenäistynyt kun kotona ramppaa joka tai joka toinen viikonloppu, mutta ei se mielestäni sitä mitenkään estä.
Itselläni on tosi hyvät välit vanhempien kanssa ja lisäksi pari pienempää sisarusta asuvat vielä kotona, joten on mukava nähdä aina heitäkin ja tehdä koko porukalla jotain. Kuitenkin se "nuoruuskin" menee loppujen lopuksi aika nopeasti ohi ja tulee kaikki aikuiselämän kuviot ja perheen perustamiset jne, eli mä ainakin itse nautin tästä "opiskelijana" ja suht nuorena olosta niin kauan kun voin. Kerkeää sitä sitten olla poissakin kun tosiaan tulee nuo perhekuviot jne.
Ehkä se joillakin on eri asia, kenellä ei ole kotona odottamassa muita kuin vanhemmat. En ehkä itsekään kävisi niin usein, jos ei olisi noita sisaruksia, ei kaikesta huolimatta ehkä äidistä ja isästä niin sitä seuraa sitten NIIN usein kaipaisi.
Minulla oli ennen kämppis, joka kävi vanhempiensa luona joka viikonloppu. Hän myös puhui menevänsä "kotiin". Minun silmissäni tämä oli todellakin itsenäistymistä haittaava asia, koska hän jäi sinne aina yöksi, joskus jopa useammaksi yöksi. Hänen vanha huoneensa oli säilytetty ennallaan ja suuri osa kamoista oli siellä. Ihmettelin aina, että mitä ideaa maksaa vuokraa omasta kämpästä, jos kerran oikea koti oli vanhempien luona?
Mutta tästä pääsen siis pointtiini, joka on: vanhempien luona käyminen esim. syömässä sunnuntai-ateria, vaikka joka viikko, ei ole merkki heikosta itsenäistymisestä. Sen sijaan vanhempien luona ASUMINEN osan viikosta on vähän kummallista, jos puhutaan pitkälti yli kaksikymppisistä ihmisistä.
Myös kielenkäyttö mielestäni kertoo jotain.... on eri asia jos joku käy "vanhempiensa luona" kuin jos käy "kotona"!
Puhuessani siitä että vanhempien luona nukkuminen on outoa, tarkoitin tapauksia, joissa vanhemmat asuvat suht lähellä. Tietenkin jos matkaa saa tehdä monta tuntia, on järkevämpää jäädä yöksi. Silloin se ei ehkä kerro itsenäistymisen puutteesta.... (paitsi että voi kysyä, miksi niin työläs reissu pitää tehdä niin usein....)
ja ikävä kyllä täytyy myöntää, että tunnistin itseni kirjoituksistasi, vaikka en varmaan ole tämä sun kämppis kun en ole koskaan kenenkään kanssa asunut:)
Itse opiskelin ekat vuodet lukion jälkeen hyvin lähellä vanhempien kotia, joten silloin en itsenäistynyt tippaakaan vaan ramppasin kotona yhtenään. Se oli se "koti" silloin. Kun sitten muutin reilun kolmen sadan kilsan päähän, olikin tosi outoa, kun ei niin vaan enää "päässytkään" kotia vaan oli vähän niinkuin pakko käydä parin viikon välein eikä useammin, koska matkaa oli ja rahaa kului.
Että sinänsä ymmärrän jotain opiskelijoita, jotka ovat lukion jälkeen ekassa opiskelupaikassaan ja viihtyvät vielä kotikotona, koska kyllä se itsenäistyminen joillekin vie enemmän aikaa kuin toisilla.
Mutta kyllä itse vieläkin lomilla saatan olla vanhempieni luona useita päiviä kun on mahdollisuus. Tilanteet on niin yksilöllisiä ja tosi paljon vaikuttaa suhteet vanhempiin ja sinne kotipaikkakunnille. Jos siellä on suuri osa kavereista ja vanhemmat joiden kanssa viihtyy ja esim. sisaruksia, niin en ihmettele jos opiskelijat käyvät vanhempiensa luona usein. Tosi paljon siis tilannesidonnaista.
joka viikonloppu käytyä vanhempia ja pikkuveljeä ja -siskoa katsomassa. Matkaa tulee yhteen suuntaan parisataa kilsaa.