kun sitä niin rakastuu ja toivoo että se muuttuisi molemmin puoleiseksi, sitä odottaa ja odottaa, jaksaa rakkauden voimalla odottaa ...
mutta milloin sitä ymmärtää luovuttaa????
tunteet ovat vielä olemassa mutta järki jo sanoo ettei kannata tuhlata aikaa varattuun mieheen joka tuskin kotoaan lähtee toisen matkaan!! vaikka mistä sitä koskaan varmaksi voi sanoa!! (;
niin...rakastuneena uskoo ja toivoo...ja rakastaa!!!
mutta miten pitkään pitää itseään "kiduttaa" uskomalla, toivomalla ja rakastamalla?????
kuvitellen, että ehkä jonakin päivänä!
toivoen, että ehkä jonakin päivänä!
*huokaus*
rakkaus on julmaa!!!!!
mutta milloin sitä ymmärtää luovuttaa????
tunteet ovat vielä olemassa mutta järki jo sanoo ettei kannata tuhlata aikaa varattuun mieheen joka tuskin kotoaan lähtee toisen matkaan!! vaikka mistä sitä koskaan varmaksi voi sanoa!! (;
niin...rakastuneena uskoo ja toivoo...ja rakastaa!!!
mutta miten pitkään pitää itseään "kiduttaa" uskomalla, toivomalla ja rakastamalla?????
kuvitellen, että ehkä jonakin päivänä!
toivoen, että ehkä jonakin päivänä!
*huokaus*
rakkaus on julmaa!!!!!
Vastaukset 19
Vanhimmat
mihin menee rakastumaan. Jos jotain ymmärsin, menit rakastumaan aviossa olevaan ukkoon. Parempi niin, että äijä pysyttelee kotonaan.
Sääli Sinua, joka sait olla se "seikkailu". Mutta maailmassa on loputtomasti sinkkujakin, eivätkä kaikki ihan toivottomia.
Uusi yritys, eiköhän löydy! Onnea!
ei ole koskaan käynyt noin. Eikä käy.
EI OLE pettäminen.
Olen itse kokenut nuoruudessani aviossa ollessani miehen rakastuneen minuun niin tulisesti, että hän jopa uhkasi liittomme turvallisuutta. Minulla oli kuitenkin jo kaksi lasta, joten en voinnut mitenkään rikkoa perhettämme. Olen itse edelleen aviossa ja lapsillamme on iskä ja äiti, myös lapsenlapsia, joilla on siis mummi ja pappa.
Kyseinen mies kuitenkin erosi, hankki aviottoman lapsen, kertoen minulle, että hän vain meni ravintolaan, haki "suostuvaisen" naisen ja lapsi tuli!!!
Itse kuitenkin sain ikuisen trauman ihmisestä, joka jumaloi minua. Hän suorastaan palvoi ja olisi vuokseni tehnyt mitä vain ja tekikin. En osannut sitä arvostaa, vaan loukkasin häntä kamalimmalla tavalla.
Niinpä näiden tempauksieni jälkeen hän ei halunut olla edes ystäväni.
Sen rakkauden vuoksi olen kärsinyt 25...vuotta, nyt alkaa helpottaa, koska on nuo lapsenlapset vihdoinkin.
Näin unessani aina häntä ja kuinka hän hyljeksi minua. Niin ikävöin sitä rakkautta ja palvontaa, että muutkaan "korvikkeet" ei sitä korvannut.
Siispä, nauti rakkaudesta, niinkauan kun se kestää. Perhettä ei sen takia kannata rikkoa. Sano vain, että Sinulla on ihana rakastaja. Itse sanoin, että minulla on ihana mies ja hyvä rakastaja. Se vain oli sen jälkeen, kun tämä ihanuus oli jo pois typerrelty.
Rakkautta ei voi koskaan saada liikaa.
Näin painajaisia ainakin 25-vuotta. Hän tuli unissani luokseni ,mutta
,,,
rakastaa ihan ittiään yli kaiken. Oon nii eriomanen vetkutin ett kuka tahansa jääp toiseksi miun rinnalla.
Kyll' sitä sit' sattu ihan kamalasti kun onki vaan kakkonen.
Itse olet julma, kun haaveilet ja vokottelet varattua miestä, Sietää sitä ollakin onneton!
Tunsin vanhanpiian, joka haaveili erään ukkomiehen perään koko ikänsä. Jäi näinollen lapsettomaksi ja yksinäiseksi vanhukseksi. Mies lupaili ja lupaili erota, aika vain teki tehtävänsä. Miksi jotkut eivät löydä, eivätkä etsi omaa elämää, vaan elävät tavallaan toisen kautta omaansa, uskoen kaikki miesten lupaukset ja vouhotukset.
sieltä toimituksesta alkoi flirtin, lahjat ja suhteen sekä lupaili avioliitolla kohta, kun saa eron. Hän sai naisen luopumaan päätoimittajan pallilta miehen hyväksi.
Sitten mies jätti naisen.
Juuri noin olisi minulle tehty,jos olisin ollut päätoimittaja. Se en ollut minä,vaikka minua jos ketä on miehet huijanneet mennen tullen. Joten nyt on aika miettiä,voisiko tuota vuoroa vaihtaa??
olen saanut sellaisesta suhteesta niin paljon.Olen itsekkin naimisissa mutta en ole kokenut mieheni kanssa sitä onnea ja iloa mitä olen saanut salaiselta rakkaudelta.
Silloim kun olin nuori olin onneton kunnes kohtasin miehen johon rakastuin.Omaa perhettä en aikonut koskan särkeä lasten vuoksi.
Kyllä "sivurakkaus" on tuonut elämääni paljon hyvää, eikä ole ollut pois päärakkaudelta ja perheeltä.
Tiedän myös, että sivurakaskin, nyt muualla sitoutuneena, sai suhteesta paljon.
Itsekästä oman hyvän tavoittelua, minulle kivaa, minulle hekumaa, minulle sitä ja tätä.Viis omasta puolisosta.
Toivottvasti oma puolisosi on tehnyt samat temput!Tuntuisiko mukavalta?
Nauti rakkaudestasi ja että voit rakastaa jotakuta, sehän on ihanaa. Miksi odotat vastarakkautta, eihän se ole rakkautta vaan itsekyyttä.
naimisiin!
olla rakastunut kohteeseensa? Eikö riitä kun löytyy nainen, joka ei hangoittele vastaan?
Sama sille, jos hän vaikka nukkuu, tai on peräti kuollut.
Erään kirkon vahtimestari "rakasteli" kuollutta naista. Liekö yrittänyt herättää henkiin?
Siitä nyt kuullaan joka uutislähetyksessä täällä meillä.
Täytyy vaan ihmetellä näitä rakkauden apostoleita... Mikään ei ole enää pyhää. Senkun paneskelet vaan ja levität hyvää oloa maailmaan.
Elokuvassa Notre Damen kellonsoittaja, taisi olla tuollainen nekrofilinen kohtaus.
Minäkään en ole sitä mieltä, että "paneskelu" (pelkkä) tekisi kenetkään onnelliseksi. Eikä se homma yleensäkään. Me olemme sielullis/henkisiä, ja jotain kunnioitusta, vaikkakin voimakkain intohimon siivin, täytyy olla ihmisten välillä, niin että suhde toimii , ainakin pitenmmän päälle.
vielä jossain vaiheessa tulee rangaistus,tavalla tai toisella...
ei tulisi.Rakkaudessa ainakin on saanut jotakin.
Rangaistuksia saa vaikka ei olisi mitään tehnytkään ja ennen rakkautta ei voi laskea että mitä tämä tulee minulle maksamaan.
Huomaa vasta kun kaikki on jo ohitse että hitsi kun järki tuli vasta jälkikäteen.