Katselin tuolla sellaista palstaa kuin isokokoisten muoti ja pukeutuminen. Siellä ihminen, joka tituleerasi reisiään maailman paksuimmiksi kertoi miten oli löytänyt jostakin itselleen sopivat verkkosukat. Siis sellaiset stayup -malliset seksysukat.
Nyt kysyisinkin miksi? Miksi ihminen, joka haluaa kuitenkin olla kaunis ja haluttava ja on valmis näkemään vaivaa löytääkseen itselleen vaatteita, jotka pukevat häntä parhaiten ei ole valmis näkemään vaivaa laihduttaakseen?
Tämän ei ole tarkoitus ole olla provo, en vain jaksa ymmärtää tuota yhtälöä. Tiedän, että on olemassa sairauksia ja tiloja, joissa paino voi nousta, mutta valtaosa ylipainoisista on kuitenkin sitä ihan omasta halustaan. Miksi?
Itse olen sairaalloisen pitkä naiseksi ja jos se vaan ikinä olisi mitenkään mahdollista, niin olisin valmis tekemään ihan mitä vain saadakseni edes 20 cm pois pituudestani, ylipainoisilla on mahdollisuus itse valita ja vaikuttaa kokoonsa.
Nyt kysyisinkin miksi? Miksi ihminen, joka haluaa kuitenkin olla kaunis ja haluttava ja on valmis näkemään vaivaa löytääkseen itselleen vaatteita, jotka pukevat häntä parhaiten ei ole valmis näkemään vaivaa laihduttaakseen?
Tämän ei ole tarkoitus ole olla provo, en vain jaksa ymmärtää tuota yhtälöä. Tiedän, että on olemassa sairauksia ja tiloja, joissa paino voi nousta, mutta valtaosa ylipainoisista on kuitenkin sitä ihan omasta halustaan. Miksi?
Itse olen sairaalloisen pitkä naiseksi ja jos se vaan ikinä olisi mitenkään mahdollista, niin olisin valmis tekemään ihan mitä vain saadakseni edes 20 cm pois pituudestani, ylipainoisilla on mahdollisuus itse valita ja vaikuttaa kokoonsa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse olen ylipainoinen, mutta inhoan vaatostoksia juuri tuon takia. Niinkuin täälläkin on todettu isot koot ovat vähissä, vaikea löytää ja rahaa sekä aikaa palaa.
Mutta sitten sinun kysymys; miksi en tee itselleni mitään? Olen ollut lapsesta asti ylipainoinen, välillä 10 kiloa ja välillä jopa 50 kiloa. Koko elämäni on mennyt kilojen kanssa tapellessa (jos en minä ole tapellut niin terveystäti, opettaja tai äiti). Minulla ei yksinkertaisesti ole ollut selkärankaa pitämään itseäni erossa liiallisesta syömisestä (erityisesti kaikki herkut). Elän kuin riippuvainen...
Pystynyt olen toki laihtumaan, mutta kaikki kilot ovat löytäneet tiensä takaisin. Tänä syksynä puhaltaa toden totta uudet tuulet. Niistä tuulista en täällä viitsi kertoa, saisin vai haukkuja ja ilkeyksiä niskaani. Usean mielestä (valitettavasti) kun lihavaksi päätyy vain liikaa syömällä ja vähällä liikunnalla ja hellurei, aivan yhtä kätevästi pääsee laihtumaan; syö vähemmän ja liiku enemmän!
Henkinen tuki lähipiiriltä ja niiden pahojen masentavien päivien ylittäminen ilman sääliherkkuja on se, johon nyt tähtään. Jos on ollut lapsesta asti lihava, ei kukaan muu minua neuvoillaan saa laihtumaankaan. Itsestä se on kiinni, mutta vaatii hirveästi kurinalaisuutta ja motivaatiota, ainakin minulta. Hirveästi sanaa kuvastaa se, että jo 25 vuotta on mennyt sen etsimiseen, joten ei ole helppoa.
että nyky-yhteiskunnassa on aivan liian helppo hyväksyä itsensä tällaisena ylipainoisena.
shoppailu on kivempaa kuin laihduttaminen. Se ei myöskään vie aikaa niin paljon, eikä siihen tarvitse panostaa koko ajan...
Miksei ylipainoisellakin olisi oikeus pukeutua kauniisti ja jopa nauttia siitä? Eikä sekään toki laihduttamista estä, tosin laihdutushan on monesti sen verran pitkä prosessi, että kai sitä vaatteita haluaa ja tarvitsee ostella ennen tavoitepainoonsa pääsemistäkin... Minä ainakin tykkäsin näteistä vaatteista ja kauneudenhoidosta tosi ylipainoisenakin.
Jotenkin ihmettelen näitä kysymyksiä näillä palstoilla. Yksi ihmetteli taannoin, että miksi ylipainoiset pukeutuvat niin rumasti, ja nyt ihmetellään kauniisti pukeutumista. Toiset kummastelevat mikseivät lihavat hyväksy itseään ja toiset taas paheksuvat niitä, jotka hyväksyvät. Jotenkin tuntuu siltä, että ihminen ansaitsee ihmisarvon vasta normaalipainoisena.
Mistähän sinulla on muodostunut käsitys siitä, että valtaosa lihavista olisi lihavia omasta halustaan? Oletko itse ollut lihava omasta halustasi? Mistä päättelet että laihduttaminen olisi yhtä helppoa ja kivaa kuin vaatteiden ostelu? Paljonko olet itse laihduttanut? Entä mikset kysynyt tätä kysymystä asianosaiselta itseltään? Tiedätkö, ettei hän ollut yrittänytkään laihduttaa? Ja tiedätkö, että hän oli ylipäätään kovin kiinnostunut pukeutumisesta? Ehkä hän oli tarvinnut kauniit sukkikset jotain spesiaalitilaisuutta varten?