hei,asun itekseni,ja vaikka seuraelämäni olisikin toisinaan vilkasta,niin en ole saanut kenestäkään paljoakaan iloa elämääni.miksi en halua päästää ketään lähelleni?minusta olisi useakin kiinnostunut,mutta haluan pitää etäisyyttä sentakia,koska minuun ei halutakaan oikeasti tutustua,heti kun tunteeni alkavat sykkiä,niin mies ,joka minua kiinnostaa,alkaa etääntyä.aivan kuin tutustuisin sellaisiin kavereihin aina jotka eivät halua sitoutua,vaan että heidän ehdoillaan pelattaisiin.olen kyllästynyt pelikavereihin.sellaiset jotka minusta taaskiinnostuvat,eivät ole lainkaan tyyppiäni,joko elämäntapansa tai ulkoisen olemuksentakia.haluaisin särmikkään luonteen omaavan,itsenäisen,ei pinnallisen miehen,jolla ei olisi liikaa harrastuksia vapaa-ajalla.seukkaan,mutta sisin etsii jotain mikä sytyttäisi luonteeni.olen vilkas ja eloisa.sellaiset miehet joihin olen tykästynyt,ovat itsetietoisia,parempaa aina etsimässä.onko tulevassa roihua tunnepuolella ja millaisesta kaverista oisi kyse?
mitä syksy antaa yksineläjälle?
moccaherkku
1109
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
vai olenko luotukin elämään itsekseni koska en tahdo asua kenenkään kanssa,luonteeni kaipaa vapautta ja omaa tilaa.ahdistaisi rutinoitua saman katon alla eloon,koska luonteeni on voimakas ja en tahdo ripustautua kokonaan yhteen asiaan.olen kokenut yhteiselon ja perheellisen elämää,ei oo minun juttuni,vaikka lapsiani rakastankin.olenko erikoistapaus?en oletyypillinen hellapoliisi tai kodinhengetär,pidän keveydestä ja vapaudesta,mutta myös haluan tuntea itseni rakastetuksi,jota en ole koskaan tuntenut mieheltä saavan.pitävätkömiehet naisista,jotka ovat hiirimäisiä ja soputuvaisia?