Huono omatunto

Mulla on huono omatunto omien kohtauksieni aikana. Se itkettää ja rintaa puristaa. Mieheni vaan jaksaa olla tukena. Itse tunnen olevani nii riippuvainen toisesta kun kohtaus on päällä. Se tuntuu pahalta. En haluaisi jarruttaa toisen menoja. Mieheni joskus jopa meinaa jäädä töistä pois.. ei käy päinsä. Kyllä mä pärjään, on pakko.

Koskaan en oo saanut isoa kohtausta. Pyörtynyt olen ja jalat tärisee, enkä pysty liikkumaan kun en pysy pystyssä. En halua olla jarruna kenenkään elämälle, mutta toisen mieltä on vaikea kääntää. Miehenikin on sanonut monesti pelkäävänsä kun olen yksin kotona tms. Siitä tulee niin paha mieli, että alkaa vaan itkettämään.........
4334
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

ja aina olen mieheni töihin ajanut.
Sanonut olen,
että kyllä mä pärjään vaikka
on vielä lapsetkin siinä hoidettavana.
Tosin olen saanut kunnon isot kohtaukset.
Päivät on mennyt sängyssä ja,
kun olen jaksanut olen noussut ylös.

En nyt kuitenkaan mieti olevani hänelle
se riippakivi vaikka joskus olen niin ajatellutkin.

Äänestä
  • aina "suuttunut" itselle kun täytyy auto kyytiä pyytää.
    mies sanoki että jos sulla olis kortti konkassa oltais

    Äänestä

  • juulia kirjoitti:

    aina "suuttunut" itselle kun täytyy auto kyytiä pyytää.
    mies sanoki että jos sulla olis kortti konkassa oltais

    sanonut sun mies =(
    Ei toista saa syyllistää.
    Eihän se ole sun vika,
    että sairastat.
    Tuli paha mieli =(

    Pyytele vaan niitä kyytejä äläkä
    yhtään tunne omantunnon tuskia.

    Äänestä

Mäkin saan "vain" poissaolokohtauksia, mutta sellaisen saamisen jälkeen mulla on käsittämättömän paha mieli ja itkettää, varsinkin jos avomies/kihlattu on vieressä. Hän on seurannut kohtauksen ja on valmis lohduttamaan. Se alkaa jotenkin aina itkettämään. Jos mies on jossain pois, alan itkeä sitä ettei ole lohduttajaa. Nyt se alkaa helpottaa, kun olemme kaksi vuotta yhdessä asuneet, mutta alussa tuo oli aivan kaameaa.

Ja samoin, en halua jarruttaa miehen menoja mahdollisen kohtauksen takia, mutta joskus mun on pakko lähettää viesti tms. ottaa yhteyttä kun olen kohtauksen saanut.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Nainen -81 kirjoitti:

Mulla on huono omatunto omien kohtauksieni aikana. Se itkettää ja rintaa puristaa. Mieheni vaan jaksaa olla tukena. Itse tunnen olevani nii riippuvainen toisesta kun kohtaus on päällä. Se tuntuu pahalta. En haluaisi jarruttaa toisen menoja. Mieheni joskus jopa meinaa jäädä töistä pois.. ei käy päinsä. Kyllä mä pärjään, on pakko.

Koskaan en oo saanut isoa kohtausta. Pyörtynyt olen ja jalat tärisee, enkä pysty liikkumaan kun en pysy pystyssä. En halua olla jarruna kenenkään elämälle, mutta toisen mieltä on vaikea kääntää. Miehenikin on sanonut monesti pelkäävänsä kun olen yksin kotona tms. Siitä tulee niin paha mieli, että alkaa vaan itkettämään.........

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu