Olen avioliitossa elävä mies 40-vuotias. Perheeseen kuuluu kaksi lasta. Seksi on loppunut kokonaan meidän liitosta eli yhteisestä rakastelusta seitsämän pitkää vuotta. Olen puhunut asiasta ja yrittänyt vaikka mitä, mutta kun ei vaimoa kiinnosta niin ei kiinnosta. Tässä kyllä pikku hiljaa alkaa omat ajatukset harhailla muissa naisissa, mutta kun en ole pettäjäluonne niin ei auta kuin itse hoitaa hommat. Nyt kyllä on tullut mieleen että otan eron, mutta jotenkin säälittää jättää lapset. Tässä on kyllä melko masentunut olo välillä kun tuntee itsensä hieman huonoksi tai miksi ei kelpaa. Annan hellyyttä ja kehun vaimoani, mutta hän vain aina kiertää tilanteen, keksii syyn miksi ei tänään. Välillä tuntuu että josko nyt mutta aina se jotenkin siirtyy esim. ensiviikolle jne. Mistä tämmöinen voi johtua ? Vaimolla ei ole vierasta miestä tiedän sen. Onko se vain niin ettei hän halua minua tai olen taitamaton. Hän on hieman tarkka hygieniasta ja kädet pitää pestä ennen kuin esim. voin koskea häntä ja suuseksi on pois luettu.
Mitä teen, etsinkö toisen?
pitkäpinnainen
133516
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Meni niin, ettei aikaan haluttanu, kun oma henk.kohtainen elämä oli vajaa. Ei ollu tarpeeksi sisältöä arjessa. Tilanne korjaantu kun tajusin asian. 7 vuotta on kyllä pitkä aika. Kannattaisiko kokeilla parisuhdeterapiaa?
Joku/joitain syitä siinä taitaa olla miksi ei, voisitko saada selville niitä rohkeasti? Teetkö oikein rakastelussa (silloin joskus kun oli sitä)? Onko psykologinen/henkinen puoli kunnossa suhteessa? Sattuuko vaimoasi johonkin joka estäisi haluamista? Onko käytössä ollut silloin liukuvoidetta... jos paikat kuivat muuten? Oliko seksin määrä sopiva?
Sinun varmaan kannattaisi loukkaamatta suoraan kysyä asiaa mitä syitä vaimolla on kun ei halua seksiä? Keskustella rauhallisesti ja ystävällisesti, toista ahdistamatta ja riitelemättä. Mikäli ei itsekään tiedä, olisi hyvä koittaa selvittää onko se henkistä, fyysistä vai mitä? Seksiterapiakin ja parisuhdeterapia ym:t on keksitty. Sinulla on ollut pitkä pinna, ja se varmaan riittää myös kysymään suoraan vaikean kysymyksenkin? Eikös niin?
Mikäli vaimo ei olisi halukas keskustelemaan mistään, sinun täytyy varmaankin kertoa miltä sinusta tuntuu ja että haluat sellaista läheisyyttä. Ja että et oikein jaksa ilman. Ja että asia täytyisi selvittää. Ja ehkä saada kuntoon jos se on mahdollista tässä suhteessa.
No mieti mitä itse haluat tehdä asian eteen.
Tuli myöskin mieleen tuon toisen kirjoittajan arjen sisältö kohta. Arjessa pitäisi olla hyvää oloa, romantiikkaa, harrastuksia? Työ elämä voi viedä halut joiltakin. Tai joku muu syy?
Ollaan kyllä keskusteltu rauhallisesti ja joskus ei rauhallisesti. Ei kuulema johdu minusta niin väittää, mutta sitten en kumminkaan oikein saa vastausta mistä johtuu. Kyllä olen joskus saanut hänet syttymään ja hieronut hänelle pari kertaa orgasmin(), mutta hän ei oikein halua koskea minuun, jostain syystä eikä halua yhdyntää. Ehkä vika on minussa, mutta miksi hän ei kerro sitä suoraan. Välillä tulee mieleen kiinnostaako häntä miehet ollenkaan, voisko asia johtua tälläisestä asiasta. Hän vaan ei rohkene sitä sanoa. Väittää että kaikki johtuu hänestä. Hanellä ollut huono isäsuhde eli välit isän kanssa aina huonot ei muuta tai isä ei ole koskaan arvostanut häntä tai näyttänyt sitä.
Voisko parisuhdeterapiaa kokeilla. Jos ei yhdessä keskustelu ole naisellesi helppoa. Ulkopuolinen osaa ohjata oikein päin asiat ja tehdä oikeat kysymykset. Ja se on yleensä positiivista kun selkiää. Seviäisi ehkä miksi nainen karttaa läheisyyttä. Ajan kanssa nuo selviää paremmin hänelle itselleenkin, jos on jotain tiedostamatonta. Joskus voi sanoa suoraan että syy on jossain, mutta aina se ei niin ehkä mene. Siksi olisi ehkä hyvä koittaa selvittää. Itselleni ei tullut mieleen että hän olisi lesbo, koska haluttomuuteen on paljon erilaisia syitä mahdollista olla. Luulisin että syy voi olla joku ihan tavanomainen asia. Ja selviää se haluaako toinen sitten yrittää jotakin, sekin. Ja mikä auttaisi. Ja tietenkään väkisin ei ketään pakoteta, vaan houkutella saa -sinne parisuhdeterapiaan.
Zemppiä.
Kannattaa ottaa asia esille. Kysyt siltä häpeääkö se itseään vai sua, pitääkö se seksiä likaisena, eikä sillä ole enää tunteita sua kohtaan, sellaisia ainakaan, onko sillä joku toinen mies mielessä...jne. Kuinkas vanhoja teidän lapset on?
Minä keski-ikäinen naisimmeinen ajattelisin sen niin, että vaimollasi on estoja lapsuuden kodista. Varmaankin entisajan isä on jyystänyt väkisin puolisoa ja lapset on nukkuna samassa huoneessa, jolloin siitä on tullut "likainen" juttu. Nyt teillä on lapset, mikä aiheuttaa hänelle henkisiäpaineita josko lapset kuulee eikä pysty rentoutumaan. Iän myötä, kun lapset "lentää" maailmalle ja teillä on omaa aikaa niin vaimostasi tulee viriiliaktiivinen ja silloin sinä olet helisemässä, joten pidä sinä vaikka omin käsin onnesi yllä sillä vielä vaimosi haluaa ja useasti, näin kävi mulle ja ukko on hepakassa:)
Itsellä samaa kuin vaimollasi eli ei vaan haluta. En osaa syytä sanoa muuta kuin että tunteet, eli en koe miestä rakastajaksi vaan ystäväksi. Mies kertoo tyydyttävänsä itsensä lähes joka päivä ja niin minäkin teen eli olemme fyysisesti siinä suhteessa terveitä. Nukumme siis erillämme, unettomuuden ja eri työvuorojen takia. Läheisyys on kadonnut ja kun katson häntä, en näe miestä vaan lasteni isän. Asia kiusaa itseänikin ja tiedän että sitä on ollut vaikea hyväksyä, mutta tunteet muuttuvat pitkän yhteistaipaleen aikana. En osaa sanoa muuttuvatko ne ikinä toisenlaisiksi. Keskustelu voisi auttaa ymmärtämään vaimoasi, miksi hän ei halua enää. Samoin kuin sinä, olemme miettineet eroa, mutta todenneet että lasten takia jatkamme. Hän on siis hyväksynyt tilanteen. Ns. velvollisuudesta suostun seksiin 1-2 kertaa kuussa, mutta se ei ole kovinkaan tyydyttävää kummallekaan. Masennus ja toivottomuus ym. tunteet ovat tuttuja. Olisi hienoa jos suhdetta voisi parantaa, mutta pitäisi varmaan koittaa jotenkin löytää aikaakin sille prosessille. Mietiskellyt itsekseni että ei kai seksi niin tärkeää saa ollakaan, lapsien etu tulee ensin. Onhan perhe-elämässämme paljon hyvääkin ja väliäkö sillä jos ei ole täysin onnellinen. Eihän kaikkea voi elämässä saada..? Pohtinut myös sitä että jos vaikka eroaisimme, niin ennen pitkää aloittaisin varmaan uuden suhteen. Siinä voisi käydä samoin eli tunteet muuttuisivat. Ja taas olisi lähtötilanteessa.
Voimia sinulle ja vaimollesi.
Kerroit kuin meidän elämästä, mutta itsetyydytystä harrastan kyllä melko harvoin, silloin kun paineet kasvaa liian suuriksi. Vaimo ei kerro harrastavansa kovin usein. Saan hänet joskus innostumaan eli hän päästää hyväilemään esim. housun läpi ja hän kyllä saa tyydytyksen käsittelyssäni. Mekin nukutaan eri huoneissa vuorotyön ja herkkäunisuuden vuoksi, tässä en kyllä näe mitään ongelmaa. Jotenkin tämä vain nakertaa itseluottamusta. Mulle ainakin olisi tärkeää tuntea itsensä mieheksi, haluaisin kovasti peuhata naisen kanssa. Mulle on myös tärkeää tunteet, joita koen yhdessäolon hetkinä, joten sen vuoksi en oikein pysty näihin "salarakkaisiin". Joskus mietin olenko liian kiltti eli autan ja otan toiset huomioon ehkä omallakin kustannuksella. Pitäisikö vain olla jyrkempi ja "johtajamaisempi", että nainen syttyisi. Tavallaan osoittaa että on mies(uros) ja ei välitä naisten piipityksistä. Kiinnostuisiko vaimo enemmän vai tulisiko vain riitoja ja kaikki menisi vielä enemmän mutkalle.
Vaikea tietää miten vaimosi reagoisi..ja varmasti riippuu siitä miten asiat otat puheeksi, mielentilasta jne. Ehkä hän ottaisi sen painostamiseksi tai sitten yritykseksi parantaa suhdettanne miehenä ja naisena.
Keskustelu on kuitenkin tärkeä ja ehkä teoillakin pystyy osoittamaan hänelle, kuinka tärkeä hän on sinulle. Ensimmäinen askel voisi olla läheisyyden takaisin saaminen?
En tiedä onko kirjoituksestani mitään apua sinulle kun en osaa itseänikään auttaa : S vaikka tahtoa olisikin..
Kyllä kirjoittelustasi on apua. Olen juuri kiinnostunut kuulemaan naisen mielipiteen asiasta, miten nainen käsittelee tälläistä asiaa. Vaimo kyllä sanoo että anna aikaa, mutta joskus tuntuu että kuinka paljon sitä pitää antaa tai miksi ihmeessa tämä on niin vaikeaa. Jos toisesta välittää niin eikö edes joskus voisi tehdä hyvää toiselle tai olla toisen kanssa lähekkäin. Välillä tämä on tuskallista kun tekis niin hirveesti mieli, mutta tunteet on vain nieltävä. Välillä kyllä tulee tunne että nyt lähden juustiisa kapakkaan iskemään naista. Varmaan jos olisin jossain juhlissa ja joku nainen tulisi ehdottamaan tai vihjaisi jotenkin että mites olis niin olisin melko alttiisa tilassa toimimaan. Jotenkin vai tulee kova tarve saada naista tai nainen petiin, en tiedä onko tämä jotain miehen primitiivistä käyttäytymistä.
Aika kauan olet odottanut. Jos itse ei saisi kahteen kuukauteen mitään niin kävisin heti vieraissa koska seksi on ihmisen perustarpeita niitä ilman ei tule toimeen. Jutussa ei ilmennyt että hoiteleeko vaimosi sinut muuten vaikka ei naimaan suostukkaan. Joko vaimollasi on toinen mies tai joku pelko kun seksiä ei suostu. Ei sitä eroa tartte vaan hommaa rakasjatar niinei tartta puutteessa olla.
...sinulle varmasti! Itse olen paljon nuorempi kuin sinä, mutta pitkässä suhteessa ollut jo likemmäs 10 vuotta. En tiedä missä vaiheessa asiat menivät siihen pisteeseen kuin ne loppujen lopuksi olivat, eli seksi ei enää maistunut yhtään ja senkin kerran kun sitä oli, kerran kuukaudessa, niin se ei ollut mitenkään kovin mainittavaa.
Ajattelin tosissaan että vika on yksinomaan minussa, mies oli mitä parhain ihminen muuten, mutta mun ei vaan tehnyt sitä yhtään mieli. Jossain vaiheessa tajusin, että olin niin kyllästynyt omaan elmääni jossa ei ollut mitään sisältöä. Oli työ,asunto ja kavereita, mutta joku puuttui silti. En oikein elänyt sitä elämääni, menin vaan siinä sivussa.
Miehen tökeröt lähentymisyritykset veivät viimeisetkin halut. Halata ei voinut kun se oli merkki siitä, että heti piti kallistua sänkyyn.
Nimenomaan sitä hellyyttä minä kaipasin ja paljon!
Pohdit, että pitäisikö sinun vaan "ottaa" naisesi ja sillä selvä... Itse kaipaisin juuri sitä spontaanisuutta sekä yllätyksellisyyttä, niin suhteessa kuin seksielämässäkin. Kaikki toimet on jo niin ennalta arvattavissa, jopa sanat ja kysymykset, että en jaksa enää kuunnella sitä.
Haluaisin vain olla se "avuton nainen" jonka mies vain ottaa. Mutta tässäkin on se ongelma, että nainen voi helposti tuntea itsensä hyväksikäytetyksi, jos hänellä ei olekkaan ollut mitään tämäntapaisia ajatuksia mielessä. Tuostakin varmasti kannattaisi jutella.
Oma mieheni tuli ainakin sitten pidemmän päälle niin varovaiseksi ainaisen torjumisen takia, että sen takia hänellä ei varmaan mielessä ole käynytkään että voisi vaan kerrankin toimia ilman puheita, vaikkakin olen kyllä tästä hänelle sanonut.
Tottakai se sattuu mieheen jos nainen aina vaan kieltäytyy joka kerta.
Seksissä mättää myös se, että vaikka kuinka opetan miehelle että mikä tuntuu hyvälle, niin seuraavan kerran hän ei edes muista koko asiaa ja taas mennään samankaavan mukaan. Vaikka tiedän, että hän yrittää kaikkensa että mulla olisi hyvä.
En vain kehdannut sanoa hänelle sitä, että olen kyllästynyt häneen. En halunnut satuttaa häntä enempää suorilla sanoilla. Rakastan häntä, mutta en halua häntä. Siksi minäkin väitän hänelle koko ajan, että se johtuu minusta eikä hänestä.
Halut ne on minullakin kovat ja usein, mutta jostain syystä joka kerran kun yritän tai mies yrittää lähentyä niin halut vaan lopahtaa ihan yhtäkkiä, yleensä siinä vaiheessa kun huomaan taas että taas tää on tätä!
Suuseksistä kieltäydyin kokonaan sen takia, että hän ei osannut tehdä sitä ikinä oikein. Lähinnä siitä tuli vaan niin turhautunut olo...
Tämä on juuri sellainen lumipalloilmiö joka vaan kasvaa ja kasvaa.
Ihailen kärsivällisyyttäsi vaimoasi kohtaan, mutta eikö 7 vuotta ala olla jo hieman liikaa? Varmasti kannattaisi mennä juttelemaan jonnekkin terapeutille, alkuun vaikka erikseen ja jossain vaiheessa yhdessä.
Joku ehdotti odottaa vielä lisää, mutta en tiedä kannaattaako enää toista 7 vuotta odottaa sitä mahdollista tulevaa, jos tämän tilanteen voisi korjata jo nyt?
Onko teillä mitään yhteistä kivaa harrastusta tai mielenkiinnonkohdetta? Ja siis tarkoitan nyt jotain aktiivista tekemistä, ei mitään elokuvien katselua mikä on todella passiivista.
Yleensä siinä vaiheessa toiseen alkaa kiinnostus palata, kun on arkenakin hauskaa yhdessä.
Kuinka vanhoja lapsenne on? Voiko heitä jättää jo kotiin yksinään, tai onko teillä mahdollisuutta saada hoitajaa siksi aikaa kun kävisitte yhdessä tekemässä jotain, jossain muualla kuin kotona?
Teksti voi olla hieman sekavaa, mutta omatkin tunteet tämän asian kanssa on tosi sekavat. Minulla vaan on se huono onni, että mieheni ei missään nimessä halua mennä minnekkään juttelemaan tästä tai mistään muustakaan asiasta kellekkään. Eikä hän myöskään halua aloittaa mitään yhteistä harrastusta, joten alkaa keinot olla vähän vähissä mullakin jo pikkuhiljaa.
Toivottavasti tilanteenne selviää.