Totuus joka unohdettiin.
Uusin tutkimus paljastaa saduiksi porvariston väitteet miljoonista vainotuista ja vangituista, sekä paljastaa tekijät ja taustavoimat, Hitleristä Hearstiin, Conquestista Solzenitsyniin.
Neuvostoliiton historian vaiheet, varsinkin aika ennen vuotta 1953 on jatkuvasti porvarillisen median aiheena. Porvaristo esittää toisensa jälkeen perusteettomia lukuja väittäen niitä muka Kremlin arkistoista saaduiksi yms. Kollektivoinnin alkuajoilta sekä puolueessa tehdyistä puhdistuksista esitetään myös valheellista tietoa.
Ketkä olivatkaan terrorin harjoittajia?
Voidaanko vastavallankumouksellisia kutsua kommunistin kunnianimellä?
Kukapa koko kapitalistisessa maailmassa, nykyään myös entisissä sosialistisissa maissa, olisi välttynyt kuulemasta karkeita juttuja kuolemantapauksista tai nälänhädän uhreista Gulagin työleireissä entisessä Neuvostoliitossa aikakautena jolloin toveri Stalin oli NKP:n pääsihteeri? Kirjat, lehdet, radio ja TV, toistavat aina uudelleen ja uudelleen juttuja ja valtavia lukuja, "kymmenistä miljoonista kuolleista" sosialismin uhreista. Mutta mistä nämä luvut tulevat? Mikä niiden tausta on? Ja mikä on lopullinen totuus? Miksi niitä edelleen julistetaan, kenen etua sellainen palvelee? Mitä lukemista löytyy niistä salaisista arkistoista jotka avattiin tutkijoille Gorbatshovin käskystä 1989?
Porvareiden mukaanhan totuus kaikista miljoonista kuolleista löytyisi kunhan Kremlin arkistot avattaisiin.
-Mutta tapahtuiko näin kun Neuvostoliitto hajotettiin?
Tutkimuksessaan vuodelta 1998 Mario Sousa vastaa kysymyksiin myytistä Stalinin Neuvostoliito tapahtumista.
Mario Sousa on edelleen tutkinut raportteja aikaisemmin salaisista arkistoista ja kirjoittaa mustaa valkoisella vankien todellisesta lukumäärästä, kuolemantuomioista ja tapauksista Stalinin aikaisesta Neuvostoliitosta.
Vuosi 1933 merkitsi suurta muutosta saksalaisessa politiikassa ja tuli leimaamaan maailmanhistoriaa vuosikymmeniksi eteenpäin. 30 Tammikuuta Hitleristä tuli Valtakunnakansleri ja uusi hallitusmuoto väkivalta aseenaan ja lainhalveksuntanaan muotoutui. Tarinat miljoonista kuoleista olivat osa propagandasotaa sosialismia vastaan. Neuvostoliiton virallisia selvityksiä asioista ei koskaan otettu senvuoksi tosissaan eivätkä ne saaneet yhtään tilaa kapitalististen maiden mediassa. Sensijaan niitä ivattiin ja porvarilliset "asiantuntijat" esittivät selvityksiään.
venäläiset tutkimusraportit. tehkäämme yhteenveto siitä mitä Stalinin Neuvostoliitossa todella tapahtui.
Satu miljoonista uhreista saa alkunsa
Vuonna 1933 tapahtuu suuria muutoksia saksalaisessa politiikassa, jotka tulevat muuttamaan historiaa vuosikymmeniksi eteenpäin. 30 Tammikuuta 1933 Hitleristä tulee valtakunnankansleri, ja uusi fasistinen hallitusmuoto väkivallan ja lainhalveksunnan kanssa saa muotonsa.
Jotta fasistit voisivat varmistua vaalituloksesta hyväkseen he tarvitsevat todellisen propagandatapauksen. Viikko ennen vaalia, 27. helmikuuta sytyttävät Göringin apurit tuleen Saksan Valtionpävätalon ja Hitler saavuttuaan paikalle syyttää teosta kommunisteja murhapoltosta. . Seurauksena Kommunistinen puolue kielletään ja puolueen jäsenet vangitaan. Tilanne maassa muodostuu jännittyneeksi.
Senjälkeen kun Saksan Kommunistinen puolue murskattiin, hajotettiin myös demarit ja ammattiyhdiustysliike. 24 maaliskuuta Hitler oikeiston avustuksella toimeenpanee Valtalain jolla hän voi hallita ilman valtiopäivien väliintuloa. Kommunistit ja työväenliikeen ihmiset suljetaan keskitysleireille, myöhemmin myös vähemmistökansallisuuksia kuten juutalaisia ja toisinajattelijoita. . Edelleen Hitler rikkoo kaikkia kansainvälisiä sopimuksia ja aloittaa jälleenvarustautmisen. Sellainen tilanne oli kun myytti miljoonista kuolleista neuvostoliitossa alkoi saada muotoaan.
Ukraina Saksan elintilan osana
Hitler puolella oli propagandaministeri Goebbels, jonka pääasiallinen tehtävä oli julistaa Saksan kansalle fasistien näkemystä elintilasta ja sen puutteesta. Elintila tulisi saada idästä, Neuvostoliitosta. .
Jo 1925 oli Hitler kirjassaan Mein Kampf osoittanut Ukrainan osana Saksan elintilaa. Ukraina ja muut laajat alueet idässä tulisi Saksan ottaa käyttöönsä "oikealla lailla" Saksalainen miekka tulisi vapauttamaan maan saksalaiselle auralle! Saksalaisella tekniikalla ja yritteliäisyydellä tulisi Ukraina Saksan vilja-aitaksi! Mutta ensin pitäisi saksalaisten vapauttaa Ukraina "ali-ihmis"-väestöstään. "Ali-ihmiset" tulisivat olemaan saksalaisten puunhakkaajia ja vedenkantajia, ja kaikkialla missä Saksa heitä tarvitsisi.
Ukrainan ja muiden alueiden valloitus läntisessä Neuvostoliitossa tulisi merkitsemään suurta sotaa, joka pitäisi valmistella pitkällä tähtäyksellä. 1934 alkoi Goebbelsin propagandaministeriö propagamndakampanjan väittäen että bolshevikit ovat muka suorittaneet kansanmurhan Ukrainassa. Tarkoitus oli muokata yleistä mielipidettä siihen suuntaan että saksalaiset mielletään "Ukrainan vapauttajina" Vaikka Englannin lehdistö toistikin "uutiset" Ukrainan massamurhasta, se ei siitä huolimatta saanut tarpeeksi tilaa maailmanlehdistössä kuten oli ajateltu. Apu siihen löytyikin USA:sta.
William Hearst, Hitlerin hyvä ystävä
Apuvoima psykologiessa taistelussa Neuvostoliittoa vastaan oli William Randolph Hearst. Hearst on USA-lainen lehdenjulkaisija jota sanotaan sensaatio- ja roskalehtien isäksi. Isältään George Hearstilta, kaivosteollisuusmiljonääriltä , senaattorilta ja sanomalhetimieheltä, sai William Hearst 1885 lehden San Francisco Daily Examiner. Se oli alku Hearstin massamediaimperiumille joka voimakkaasti tulisi leimaamaan pohjoisamerikkalaista arkielämää ja arvostuksia. Isänsä kuoleman jälkeen möi William Hearst kaikki osakkeensa kaivoksista ja alkoi ottaa lehdistöä haltuunsa . Hänen ensimmöinen ostoksensa oli New York Morning Journal, jonka hän muunsi sensaatio-ja roskalehdeksi . Mitään keinoja ei kaihdettu sensaation levittämiseksi . Ei ollut mitään inhottavaa mistä ei olisi kirjoitettu, ja kuvia journalistit muokkasivat mielensä mukaan. Hearstin valheet tekivät hänestä kuuluisan lehtimiehen ja miljonäärin. 200 miljoonan dollarin varallisuudellaan Hearst oli 1935 yksi maailman rikkaimmista miehistä . Morning Journalin jälkeen osti Hearst tai aloitti uusia päivä-ja viikkolehtiä koko USA:ssa. 40-luvulla omisti William Hearst 25 päivälehteä, 24 aikakauslehteä , 12 radioasemaa , 2 uutistoimistoa, kaksi uutistoimistoa, filmiyhtiö Cosmopolitanin jne. mm. 1948 osti Hearst ensimmäisen TV-yhtiönsä USA:ssa, WBAL-TV ;n Baltimoressa. Hearst myi 13 miljoonaa lehteä päivässä USA ,noin 40 miljoonaa lukijaa päivittäin! Noin kolmasosa USA:n aikuisväestöstä luki Hearstia päivittäin !
Monet miljoonat maailmanlaajuisesti saivat Hearstin aineiston hänen uutistoimistojensa kautta. Filmejä ja suuri määrä aikakauslehtiä kkääneettiin eri kielille ja julkaisttin suurina määrinä maailmanlaajuisesti. tilastot osoittavat selvästi kuinka suuri vaikutus Hearstin roskalehdistöllä oli amerikkalaiseen ja muun maailman poliittiseen elämään vuosikymmenten ajan.Esim. USA:n osallistuminen toiseen maailmansotaan ja McCarthyn kommunistivainoihin 1950-luvulla. William Hearstin arvomaailma oli äärimmäisen taantumuksellinen, nationalistinen ja neuvostovastainen. Hän johti äärioikestolaista polittiikkaa. 1934 matkusti Hearst fasistiseen Saksaan jossa Adolf Hitler otti hänet vastaan vieraana ja ystävänä . Tämän jälkeen Hearstin lehdistöstä tuli vielä taantumuksellisempi, työväenvastaisempi säännöllisillä hyökkäyksillään sosialismia ja Neuvostoliittoa vastaan ja erityisesti sen johtajasta Stalinista. Hearst yritti myös levittää fasistista propagandaa lehdissään ja kirjoissaan. Hitlerin lähin henkilö, Herman Göring, sai palstatilaa Hearstin lehdistössä pitkällä artikkelisarjalla. Siinä Hearst meni liian pitkälle, lukijoiden protestit pakottivat lopettamaan Göringin artikkelisarjan. Hearst-lehdistön sensaatiokampanjat "paljastivat" kauhutarinoita Neuvostoliitosta, joissa keksityt murhat ja kansanmurhat, orjatyö, johtajien loistoleämä,kansan nälkä ja kurjuus olivat arkipäivänuutisiä. Materiaali tuli Hearstille Saksasta Gestapolta . Lehtien etusivuilla oli usein pilapiirroksia ja vääriä kuvia Neuvostoliitosta. Stalin kuvattiin usein suuren teurastajana! Näitä satuja lukivat päivittäin 40 miljoonaa ihmistä USA:ssa miljoonittain muualla maailmassa!
Yksi Hearst-lehdistön neuvostovastaisista kampanjoista oli väitetty miljoonien nälkäkuolema Ukrainassa. Kampanja alkoi 18.2.1935 lehdessä Chigaco American, otsikolla 6 miljoonaa nälkäänkuollutta Neuvostoliitossa! Fasistisen Saksan maksamana Hearst julkaisi juttuja bolshevikkien johtamiksi väitetyistä kansanmurhista Ukrainassa. Tausta suureen luokkataisteluun Neuvostoliiton maaseudulla 30-luvun alussa oli, kun maattomat ja köyhät talonpojat taistelivat suurtilallisten; Kulakkien valtaa vastaan Kollektiivmaatalouden puolesta, jota kulakit vastustivat. Tämä suuri luokkataistelu joka liikutti 120 miljoonaa ihmistä aiheutti epävakautta maataloudessa ja paikoitellen nälänhätää. Nälänhätä aiheutti huonontunutta immuniteettia joten ihmiset olivat heikompia tartuntataudeille ja epidemioille. Se on valitettavaa että ihmiset voivat huonosti, mutta sellaisia epidemioita eivät olleet mitenkään erikoisia Neuvostoliitossakaan, 1918-1920 levisi influenssaepidemia Euroopassa ja Amerikassa, niinsanottu Espanjantauti, joka vaati miljoonia uhreja USA:ssa ja 20 miljoonaa kuollutta Euroopassa (250 000 kuollutta Ruotsissa). Kukaan ei ole syyttänyt Eurooppalaisia vallanpitäjiä siitä että he ovat ottaneet näiltä ihmisiltä hengen. Epidemioita vastaan olivat valtiot ja hallitukset avuttomia. Se oli vasta penisiliinin keksiminen toisen maailmansodan aikana jolla 1940-luvun lopussa voitiin taistella epidemioita vastaan. Raportit joita Hearstin lehdistö kertoi miljoonista kuolleista Ukrainassa myivät hyvin. Hearstin lehdistö käytti koko voimaansa saadakseen myyntitilastot nousuun.
52 vuotta valheen paljastamisesta.
Siinä vihassaan jota kapitalistinen länsi käytti sosialismia ja Neuvostoliittoa vastaan ei ollut mitään tosiasioihin perustuvaa. Kukaan ei halunnut kuunnella Neuvostoliiton virallisia selvityksiä asioista. Paljastus Hearst-lehdistön valheista sai odottaa vuoteen 1987 ennekuin sen tunnustettiin olleen valhetta! William Hearst kuoli 1951 talossaan Beverly Hills. Hän jätti jäkeensä mediaimperiumin joka tänäänkin jatkaa taantumuksellisen propagandansa levitystä. Hearst-yhtiö on tänään koottu The Hearst Corporation, yhteen suurimmista mediakonserneista koko maailmassa, se käsittää yli 100 yhtiötä joissa 15000 ihmistä työskentelee. Se käsittää lehtien jakelutoimintaa, julkaisua, Radio-ja TV ohjelmia, uutistenvälitystä jne. kaapeli-TV, .
Fasistien valheenlevityskampanja Ukrainasta ei loppunut Fasistisen Saksan häviöön toisessa maailmansodassa. Sitä jatkoivat CIA ja englannin MI-5 ja sillä on jatkuvuutensa neuvostovastaisessa propagandasodasssa. Myös McCarthyn aikakautena "miljoonista nälkäänkuolleista Ukrainassa" jatkui.-1953 julkaistiin kirja tästä aiheesta, "Black Deeds of the Kremlin", jonka julkaisivat USA:n ukrainalaiset pakolaiset, entiset sarjamurhaajat ja fasistien apurit, sotarikolliset sodan ajoilta. Nyt esiintyen amerikkalaisen "Demokratian" puolesta. Kun Reaganista tuli USA:n presidentti, ja hän aloitti kommunistivastaisen kampanjansa, saivat jutut "miljoonista kuolleista Ukrainassa" jälleen uutta vauhtia 1984 kun Harvardin professori julkaisi kirjan Hearstin lehdistön valheista vuodelta 1934, otsikolla "Ihmiselämä Venäjällä". 1986 Julkaistiin jälleen Conquestin kirja samasta aiheesta, kirjan tilaajana toimi äärioikeistolainen Ukrainan Kansallisrintama. Conquestille maksettiin siitä 80 000 dollaria. AIheesta tehtiin myös filmi, jota varten kuolleiden määrä paisutettiin 15 miljoonaksi! . Sen nimi on "The Harvest of Sorrow" ja sen kirjoitti entinen poliisin tiedottaja ja Englannin salaisen palvelun agentti Robert Conquest, nykyinen yliopiston opettaja Stanfordin yliopistossa Kaliforniassa. Kirjan tilasivat Ukrainalaset äärioikeistolaiset. Mutta miljoonat nälänhädän uhrit Ukrainassa joista Hearst-lehdistö teki juttua, olivatkin pelkkiä valheita. Kanadalainen ammattiyhdistystoimittaja Douglas Tottle on kirjassaan "Fraud, Faminen ja Fasismi, Ukrainan kansanmurhamyytti Hitleristä Harvardiin" -julkaistu Torontossa 1987 todistaa tämän aiheen selvyydellä. Muumuassa hän osoittaa, että kuvat "nälänhädän uhreista" ovat vuodelta 1922, kun miljoonia ihmisiä kuoli 14:sta ulkomaisen valtion hyökkäyksessä nuoreen Neuvosto-Venäjään kansalaisoodan aikana vuosina 1918-1921. Douglas Tottle selventää myös lehtiartikkeleiden ja toimittajien matkaraporttien taustoja, joita Hearstlehdistö julkaisi. Se journalisti joka pitkän ajan raportoi ja julkaisi juttuja "nälänhädän uhreista", eräs Thomas Walker, ei ollut koskaan edes ollut paikalla, hän oleskeli Moskovassakin ainoastaan 5-päivää ! Tämän paljasti lehtimies Louis Fischer, " The Nations"-lehden moskovankirjeenvaihtaja.
Fischer paljasti myös että lehtimies M Parrott, Hearst-lehdistön varsinainen Moskovankirjeenvaihtaja, oli lähettänyt raportteja Neuvostoliitossa saadusta hyvästä sadosta 1933 ja viljavasta Ukrainasta. Näitä raportteja ei koskaan julkaistu!
Edelleen paljastui, että Hearst-lehdistön mies Thomas Walker todellisuudessa oli Robert Green, rangaistusvanki karkumatkalla Colorado valtionvankilasta. Walker alias Green vangittiin palatessaan USA:han ja tunnusti tuomioistuimelle ettei koskaan edes ollut käynyt Ukrainassa. Tämän kaiken väitetystä Ukrainan nälkäkuolemista 1930-luvulla, joka laitettiin Stalinin syyksi, paljastui vasta 1987! Tänäänkin Hearstin aikaisia valheita oikeisto julkaisee uudelleen ja uudelleen, niitä levietään jopa koulukijoissakin. Monopoliasemansa vuoksi Hearstlehdiststä oli itseasiassa tullut Gestapon asiamiesten äänitorvi USA:ssa. Maailmassa jossa Hearstin valheet levisivät, niistä tehtiin "totuuksia" joita toistettiin radioasemilla, ja myöhemmin sitten TV:ssäkin maailmanlaajuisesti. Kun Gestapo lakkautettiin sodan loppuessa, jatkui likainen propagandasota sosialismia vastaan CIA:n toimesta. Antikommunistiset kampanjat jatkuivat amerikkalaisesa lehdistössä taukoamatta.
Robert Conquest - agentti ja valheenlevittäjä
Mies jota usein siteerataan porvarilehdistössä, on Robert Conquest ja on monet kerrat kirjoittanut ja puhunut aiheesta "miljoonat kuolleet Neuvostoliitossa ", jonka keksijä hän on. Conquest on tunnettu ensinnäkin kirjastaan "Suuri terrori" 1969 ja "Harvest of Sorrow" 1986. Vuonna 2005 USA:n presidentti Georg Bush palkitsi Conquestin "vapauden mitalilla" joka on USA:n korkein kunniamerkki. Tämä jos mikään on todiste siitä keiden asiaa Conquest on ajanut kaiken aikaa. Conquest kirjoitti mm- "miljoonia vieneestä nälänhädästä" Ukrainassa, ja miljoonista kuolleista työleireissä, Gulagissa ja miljoonista kuolleista puhdistuksissa Neuvostoliitossa 30-luvun lopussa. Conquestin lähteet ovat ensisijassa Ukrainalaiset emigrantit, jotka kuuluivat niihin oikeistoryhmittymiin jotka tekivät yhtiestyötä fasistien kanssa sota-aikana. Monet Conquestin sankareista ovat tunnettuja sotarikollisia jotka johtivat ja ottivat osaa juutalaisten tuhoamiseen Ukrainassa.
Tyyli Conquestin kirjoissa on fanaattisen neuvostovastaista . I boken frånKirjassaan vuodelta 1969 Conquest päästeli, että nälkään kuolleiden määrä Neuvostoliitossa vuosina 1932-33 oli 5 - 6 miljonaaer människor, joista puolet muka Ukrainanassa. Vuonna 1983, Reaganin antikommunistisen kampanjan alussa luku kasvoikin yhtäkkiä 14:sta miljoonaan! 1986 Conquest sai tehtäväkseen kirjoittaa aineiston Reagans kampanjaan amerikan kansaa varten aiheesta "mitä tehdä kun venäläiset tulevat - selviytymiskäsikirja" -.erikoinen tehtävä historioitsijalle. Samana vuonna Hollywood teki kokoillan elokuvan "Miehitetty Amerikka" samasta aiheesta, filmi oli siihen mennessä kallein tuotetuista filmeistä.
Tammikuussa 1978 paljastettiin Robert Conquest lehdessä "The Guardian" entiseksi Englannin salaisen poliisin vastavakoilun IRD:n toimihenkilöksi. .
IRD perustettiin 1947 tarkoituksenaan taistella kommunistista vaikutusta vastaan tarjoamalla "sopivia uutisia" poliitikoille, lehdistölle ja muille mielipiteenvaikuttajille. Toiminta oli laajaa myös Englannin ulkopuolella, 1977 kunnes IRD muodollisesti lakkautettiin, osoittautui että pelkästään Englannissa oli yli 100 tärkeimmällä journalistilla henkilökohtainen kontakti IRD-agenttiin. Sieltä journalistit saivat säännöllisesti materiaalia kirjoituksiisna . Seurravat lehdet kuten Financial Times, Times, Observer, Sunday Times, Telegraph, Ekonomist, Daily Mail, Mirror, Express, Guardian jne. Tämä on vaikuttavin todiste siitä kuinka poliittinen poliisi on vaikuttanut ja vaikuttaa uutistarjontaa ja tiedotukseen. Robert Conquest oli IRD-agentti sen alusta 1947 vuoteen 1956. Hänen tehtävänsä oli laatia musti juttuja Neuvostoliitosta, (vääriä tietoja jotka esitettäisiin totuutena ), edelleen medialle ja mielipiteenmuokkaajille.
Ropber Concuestin kirja "Suuri terrori " , "miljoonista kuolleista " puhdistusten aikana Neuvostoliitossa 1937, on osa materiaalia jonka hän laati IRD:n agenttina . Se kirjoitettiin valmiiksi
IRD:n toimesta. Kolmasosa "Suuren terrorin" painoksesta ostettiin Praeger kustantamolle, joka julkaisee CIA:n toimintaan liittyävvä materiaalia. Kirjaa annettiin lahjoituksina yliopistoille ja medialle neuvostovastaiseen työhön. Conquest on oikeiston tärkeimpiä lähteitä Neuvostovastaisen aineiston hankinnassa.
Alexandr Solzenitsyn - taantumuksellinen fasisti
Hän esiintyy usein yhteyksissä joissa väitetään miljoonista kuolleista. Alexandr Solzenitsyn. Solzenitsyn tuli julkisuuteen lännessä 60-luvun loppupuolella kirjastaan "Vankileirien saaristo". Se käsittelee vankileirein tilannetta Neuvostoliitossa . Hän oli itse istunut 8-vuotta leirissä tuomittuna vastavallankumouksellisesta toiminnasta. Hänet tuomittiin 1946 koska oli levittänyt vihollispropagandaa Neuvostokansalle. Solzenitsynin mukaan neuvostokansan taistelu fasisteja vastaan oli turha, hänen mielestään neuvostohallituksen olisi pitänyt tehdä Hitlerin kanssa kompromissi! . Edelleen Solzjenitsyn syytti neuvostohallitusta ja Stalinia että he olivat sodassa julmempia kuin Hitler. Solzenitsyn ei peitellyt sympatioitaan fasisteille, ja tuomittiin senvuoksi petturina. 1962 alkoi Solzenitsyn julkaista kirjojaan Hrustsovin henkilökohtaisella tuella. Ensimmäinen kirja, "Ivan Denisovitsin päivä". Hrustsev teki minkä pystyi mustatakseen Stalinin sosialistisen perinnön.
1970 sai Solzjenitsyn Nobelin kirjallisuuspalkinnon kirjastaan "Vankileirien saaristo" ja hänen kirjojaan alettiin julkaista lännessä . Solzjenitsynistä tuli imperialistien suuri piikkilanka kylmässä sodassa sosialismia sekä Neuvostoliittoa vastaan . Hänen erittelynsä vankileireistä pakattiin yhteen muun propagandan kanssa ja toistetiin läntisessä mediassa maailmanlaajuisesti. 1974 jätti Solzenitsyn Neuvostokansalaisuutensa, jätti Neuvostoliiton, muuti Sveitsiin ja sieltä USA: han. Kapitalistisessa mediassa hänestä tehtiin "vapauden ja demokratian" taistelun henkilöitymä. Hänen fasistisympatiansa haudattiin etteivät ne haittaisi sosialisminvastaista myyräntyötä. USA:ssa Solzjenitsynistä tehtiin hyvin kysytty esitelmänpitäjä. M.m 1975 hän oli pääpuhujana USA:n antikommunistisen ammattiyhdistysliike AFL-CIO:n kongressissa. Viikko sen jälkeen 15.7. 1975 Solzjenitsyn puhui USA:n senaatille. Solzjenitsynin puhe oli pelkkää agitaatiota ja vaatimusta Vietnamin pommittamisesta. Hän vaati jopa Portugalin miehittämistä 1974 siellä tapahtuneen "Neilikkavallnkumouksen" jälkeen, jolloin kansan tukemat tyäväenliikeen upseerit tulivat valtaan 40-vuotisen fasistisen diktatuurin jälkeen. Solzjenitsyn varoitti USA:n senaattia Portugalista mahdollisena tulevana Varsovan sopimuksen jäsenmaana! Ja vielä enemmän, hän valitteli Portugalin Afrikansiirtomaiden vapautusta! Mutta eniten Solzjenitsyn toimi sosialismin mustamaalauksessaan Väitetyistä miljoonien teloituksista Neuvostoliitossa väitettyihin USA:n sotilaiden orjuuttamisineen Pohjois-Vietnamissa Solzjenitsynin idea oli myöskin esittää amerikkalaiset orjina Pohjois-Vietnamissa josta tehtiin myöhemmin Rambo- filmit Vietnamin sodasta
Ne amerikkalaiset journalistit jotka uskalsivat kirjoittaa rauhan puolesta USA:n ja Neuvostoliiton välille, rauhanliikkeen kannattajat Solzjenitsyn tuomitsi potentiaalisina pettureina. Solzjenitsyn agiteerasi myös asevarustelun puolesta Neuvostoliittoa vastaan, "sotilaallisen ylivertaisuuden puolesta" Solzenitsyn oli USA:n äärioikeiston asialla. Francon fasistisen hallinnon murentuessa Espnajassa esiintyi Alexandr Solzjenitsyn Madridissa espanjan TV:n ohjelmassa "Directisimo" lauantai-iltana parhaaseen lähetysaikaan, jossa hän antoi suoran tukensa Francon fasistiselle hallinnolle ja sen teroritoimille, tuomiten Neuvostoliiton ja sosialkistisen järjestelmän jyrkin sanoin, väittäen 110 miljoonan kuolleen sosialismin uhrina ! Solzenitsyn tuomitsi kaikki demokraattisten uudistusten vaatijat Espanjassa,ja toimittajan kysymykseen, että misssä maassa vapautta ei ole, vastasi Solzjenitsyn:
"On vain yksi maa jossa vapautta ei ole ja se on Venäjä!."
Solzenitsynin esiintyminen espanjalaisessa TV:ssä oli suora tuki Francon espanjalaiselle fasismille, joka on juuri hänen sydäntää lähellä. Tämä poliittinen käsitys hänellä on edelleen. Uudestaan kapitalistisella Venäjällä mahdollisuudet uuteen "bisnekseen" .Solzjenitsyn tahtoo nimittäin saada takaisin sen vanhan tsaarinvallan hallintoineen sekä venäläisen ortodoksikirkon vallan!
Poliisin agentteja ja fasisteja
Niinpä, suurimmat edustajat "miljoonille kuolleille" ovat fasisti William Hearst, poliisagentti Robert Conquest ja fasisti Alexandr Solzjenitsyn.
Conquestilla on ollut tämä johtava rooli 60-luvulta asti. . Hänen tietojaan on media käyttänyt maailmanlaajuisesti ja todellakin luoneet oman koulukuntansa yliopistoihin. Ilman epäilystä tämä tulee nähdä todellisena poliisin vääräntiedonlevityksenä. 70-luvulla sai Conquest apua Solzjenitsyniltä ja osalta toisilta apureilta kuten Andrei Saharov ja Roy Medvedev.
Mutta todellisuus saavutti heidät viimein ja todisti valheet valheiksi. Gorbatjovin suorittama salaisten puoluearkistojen avaaminen vuonna 1989 sai seurauksia joita kukaan ei osannut ennustaa..
Arkistot paljastavat valheet.
Spekulointi miljoonista kuolleista Neuvostoliitossa oli yksi merkittävä osa propagandasodassa sosialismia vastaan. Neuvostoliiton virallisia oikaisuita ja selvityksiä ei siksi koskaan otettu lännessä vakavasti, eikä niille annettu sijaa kapitalistisessa massamediassa.
Sillä famtasia tuotosta ne todella olivatkin! Yhteistä Solzenitsynin ja Concuestin yms. tutkijoiden raporteille on, että ne eivät perustu mihinkään arkistomateriaaliin tai tieteelliseen tutkimukseen, vaan ovat epämääräisiä "arvioita"
Väärät metodit
Kuinka Conquest, Solzjenitsyn, Medvedev ja muut ovat käytännössä toimineet? He ovat käyttäneet yksittäisiä tilastoja Neuvostoliiton väestönlaskennoista, joihin he laskivat olettamaansa väestönkasvua päälle, ilman todellista arvioita todelle vallinnesta väestömäärästä. Sitten he tekivät arvoita siitä, mitä arvoivat ihmisiä olleen eri ajankohtina, ja se määrä mikä jäi puuttumaan, sen he laskivat vangeiski ja kuolleiksi. Yksinkertiasta mutta valheeseen perustuvaa. Sellainen arvio ei menisi länsimaita koskevana koskaan läpi. Silloin nousisivat professorit ja tiedemiehet yhtenä miehenä paljstamaan valheen. Mutta kun se koskee neuvostoliittoa, silloin se kyllä käy. Eikä vähiten senvuoksi nettä ammatti ihmiset laittavat uransa ammattikunnian edelle. Conquest ei tee eroa poliitisten vankien ja rikollisten välillä.
Alexandr Solzjenitsyn on käyttänyt suurinpiirtein samaa tilastointia kuin Conquest. Epätieteelliset metodit mukaanlukien. Hänen loppulauseensa on että "110 miljoonaa venäläistä on kuollut sosialismin uhreina " .Kun se koskee vankeja, arvioi Solzjenitsyn että vuonna 1953 työleireillä oli 25 miljoonaa !
Gorbatshov avaa arkistot
CIA ja Englannin poliittinen poliisi MI-5 olivat tärkeimmät toimitsijat neuvostovastaisessa taistelussa, ja Concuestin ja Solzenitsynin "tutkimukjsia" toistettiin porvarillisessa mediassa niin kauana, että ne kyseenalaistamatta otettiin "totuuksina".
Itse Neuvostoliitossa, jossa Solzjenitsyn ja muut tunnetutu toisinajattelijat kuten Andrei Saharov ja Roy Medvedev eivät olleet saaneet tarpeeksi kuuluisuutta, muuttui tilanne dramaattisesti 1990. Uudessa "vapaassa lehdistössä" Gorbatjovin aikana kaikki sosialisminvastainen tehtiin myönteiseksi, ja sillä oli kohtalokkaat seuraukset. .Luvut vankie ja kuolleiden määrästä kokivat inflaation, ja kaikesta syytettiin kommunisteja.
Hysteria Gorbatshovin uudessa lehdistössä repi Conquestin ja Solzjenitsynin valheita eteenpäin. Samaan aikaan avasi Gorbatshov Keskuskomitean arkiston tutkijoille, joka oli sen vapaan lehdistön vaatimus. Keskuskomitean arkiston avaamisen jälkeen on alkanut eräs keskustelun aihe. Siksi että arkistoissa olisi totuus, joka antaisi asiaan selvyyden. Mutta ennekaikkea siksi, että kaikki jotka vuosikausien ajan olivat rehvastelleet ja keinotelleet luvuilla kuolleista ja vangituista Neuvostoliitossa, sanoivat ennen että sinä päivänä kun arkistot avataan, heidän tarinansa todistetaan! ! Kaikki luvuilla keinotelleet ovat näin sanoneet! Kun arkistot sitten avattiin, ja raportteja alkoi tulla ulos, tapahtuikin jotain hassua: Luvuilla aiemmin keinotelleet sekä Gorbatshovin "uusi vapaa lehdistö" eivät enää olleetkaan niistä kiinnostuneet! Keskuskomitean arkistojen tutkijoiden kuten Zemskovin, Douginin ja Kslevnjukin todellisiin arkistoihin perustuvat tutkimukset joita alettiin julkaista 1990, eivät saaneet yhtään mielenkiintoa. Nämä tutkijanraportit olivat valtavirtaa vastaan, ja ne saivat vain hyvin vähän huomiota joissakin tieteellisisssä julkaisuissa. Conquestin ja Solzenitsynin jutut nimittäin möivät edelleen paljon paremmin "vapaassa lehdistössä" !
Tutkijaraportit.
Tutkimusraportit Neuvostoliiton vankeinhoitojärjestelmästä käsittävät yhdeksäntuhatta sivua. Raporttien kirjoittajia ovat m.m historioitsijat Zemskov, Dougin ja Kslevnjuk. Heidän työnsä alkoi 1990 ja oli loppusuoralla 1993. Länteen raportteja tuli muiden tutkijoiden välityksellä. Näitä ovat jossain määrin julkaisseet ranskalainen aikakauslehti "LHistoire" syyskuussa 1993 , Nicolas Werth, ranskalaisen tutkimusinstituutin CNRS:n päällikkö, ja se tutkimus joka julkaistiin USA:laisessa aikakauslehdessä" The American Historical Review", kirjoittajanaan J. Arch Getty, historian professori Kalifornian yliopistossa, yhdessä G.T. Retterspornin, ranskalaisen tutkimusinstituutin CNRS:n ja venäläisen tutkijan V.N. Zemskovin Venäjän Tiedeakatemian yhteydessä toimivan Venäläisen Historian Instituutin tutkijan kanssa. Osaa raporteista voi myös ostaa. On todettava että kukaan näistä tutkijoista ei ole minkään sortin sosialist eikä kommunisti, vaan he ovat tavallisia porvarillisia tutkijoita, useinkin taantumuksellisia. Edellämainitut tutkijat murskaavat Conquestin, Solzenitsynin ja Medvedevin valheet sillä, että he asettavat ammattikunniansa uranluomisen edelle. Venäläiset tutmkimusraportit antavat paljossa vastauksen neuvostoaikasen vankeinhoitojärjestelmän toimintaan ja olosuhteisiin. . Meille se aika jolloin toveri Stalin oli NKP:n pääsihteeri on mielenkiintoisin tutkimuksen kohde, sillä nimenomaan sitä aikakautta yleinen väittely koskee. Muutamat konkreettiset kysymykset joissa vastataan LHistoire:n ja "The American Historical Review (AHR)"- järjestön väittämiin. Näin voidaan parhaiten selventää se keskustelu jota Neuvostoliiton vankeinhoitojärjestelmästä käydään.
Kysymykset ovat seuraavat:
1. Mitä kattoi Neuvostoliiton vankeinhoitojärjestelmä?
2. Kuinka monta vangittua oli, polittisita ja "tavallista" ?
3. Kuinka moni kuoli työleireissä?
4. Kuinka monet tuomittiin kuolemaan vuoteen 1953 menessä ja puhdistuksien 37-38 aikana?
5.Kuinka pitkä rangaistusaika oli?
Näihin vastaamisen jälkeen otamme esiin kysymyksen joka monta kertaa mainitaan kun kysymys vangeista ja kuolleista otetaan esiin, nimittäin kulakit ja vastavallankumoukselliset jotka tuomittiin 1930 ja vuosina 1936-38.
Totuus työleireistä
Ensiksi kysymys numero 1. 1930-luvulta lähtien Neuvostoliiton vankeinhoitojärjestelmä kattoi vankilat, Gulagin työleirit (Gulag, lyhenne venäjänkielisestä sanasta "Glavnoje Upravlenije Lagerij", =Leirien päähallinto) -ja työsiirtolat, avoimet erikoisalueet ja sakkorangaistukset. Se joka tuli pidätetyksi epäiltynä rikoksesta Neuvostoliiton lakeja vastaan, sijoitettiin ensin vankilaan odottamaan esitutkintaa, joko syytteeseen asettamista varten tai vapaaksi päästämistä varten. Se joka tuomittiin ja joutui oikeudenkäyntiin, joka taas saattoi johtaa vankilaan tai vapauteen, tai sakkoihin. Sakkoihin tuomitut eivät yleensä joutuneet vangituiksi esitutkinnan aikana, jos rikoksen luonne osoitti sakkorangaistukseen. Sakkorangaistus saattoi olla tietty prosentti palkasta tiettynä aikana. Ne syytetyt jotka tuomittiin vankeuteen, menivät eri laitoksiin riippuen rikoksen laadusta.
Gulagin tyäleireille tulivat raskaimmin rikoksia tehneet, murhaajat, riaskaajat, talousrikolliset, jne. Samoin ne jotka olivat tuomittu vastavallankumouksellisesta toiminnasta. Myös muut, jotka oli tuomittu vähemmän kuin kolmen vuoden vankeuteen, tulivat työleireille. Jonkunaikaa työleirillä olleet voitiin siirtää työsiirtolaan tai avoimelle erikoisalueelle. Työleirit olivat suuria maa.alueita, joissa tuomitut asuivat ja työskentelivät tarkan kontrollin alla. Työsknetely vankeusaikana oli itsestään selvä rikoksen korvaamiseksi. Kukaan terve ei saanut erivapautta siitä periaattesta. 1940 tyäsiirtoloita oli 53 yksikköä. Gulagin työsiirtoloita oli 425 yksikköä., vähemmän kuin työleirejä, ja niilläoli vapaampi ja kevyempi hallinto. Niihin tuli tuomittuja lyhyemmillä tuomioilla, tavallisia rikollisia ja polittiitisia, he työskentelivät töissä siirtolan ulkopuolella tehtaissa tai maataloudessa, jotka olivat osa tavallista yhteiskuntataloutta. Niille tulivat vangit jotka olivat tuomittu lyhempiin vankeusrangaistuksiin, tavalliset rikolliset ja poliittiset vangit, ja he työskentelivät ulkopuolisissa tehtaissa tai maataloudessa. Tavallisesti näistä töistä maksettiin kuten muissakin töissä oleville työläisille. Avoimet erikoisalueet olivat yleensä maatalousalueita, joille kulakit jotka karkotettiin mailtaan, asutettiin uudelleen. Osa vastavallankumouksellisesta toiminnasta tuomituista mysö sijoitettiin niile alueille.
9:n miljoonan sijaan 454 000
Kuinka monta vankia oli Neuvostoliittolaisessa rikos-ja vankeihoidossa? Kysymys kattaa oikeastaanvangit Gulagin työsiirtoloissa ja vankiloissa.? . Seuraavat viralliset luvut ovat vankeinhoidon keskushallinnosta 20:n vuoden ajalta vuodesta 1934 vuoteen 1953 kun Stalin kuoli.
Seuraavat johtopäätökset voidaan taulukoista tehdä:
Vuonna 1939 kaikissa leireissä ja vankiloissa oli n. 2 miljoonaa. Näistä n. 454 000 tuomittuna poliittisista rikoksista, leireissä kuoli 1937-39 n. 160 000, Vuonna 1950 leireissä oli n. 578 000 tuomittua poliittisista rikoksista.
Robert Conquest on tänää oikeiston tärkein lähde propagandassa kommunisteja vastaan. Solzjenitsynin 60 miljoonaa kuollutta ei kaipaa kommentteja, väitteen naurettavuus jo Neuvostoliiton väkilukuunkin on selvä. Vain sairas aivo voi kehitellä sellaisia juttuja.
Korkein luku 2.5 miljoonaa, miten se on ymmärrettävä? Jokainen ihminen vankilassa on merkki siitä, että yhteiskunta on vielä kehittymätön, eikä ole kyennyt antamaan ihmisille mahdollisuutta positiivissen kehitykseen. .
Sisäinen ja ulkoinen vihollinen
Sellaisessa maassa kuten Neuvostoliitto joka juuri on vapautunut feodalismista ja elinolosuhteet eivät vielä olleet helpot. Tsaristisessa järjestelmäsä ihmiset olivat pakotettu elämään äärimmäisessä kurjuudessa. Ihmiselämä ei ollut paljon arvoinen. Varkaus ja väkivaltarikos rangaistiin suurella väkivallalla . Kapina yläluokkaa vastaan loppui yleensä teloituksiin, kuolemantuomioihin ja pitkiin vankeusrangaistuksiin. Se muokkasi voimakkaasti Neuvostoliiton kehitystä ja yhteiskuntaelämää.
Samanaikaisesti on muistettava että Neuvostovaltaa uhkasivat sekä ulkoinen etä sisäinen vihollinen. Neuvostoliitossa oli 30-luvulla noin 160-170 miljoonaa ihmistä. Samanaikaisesti pitää muistaa että maata uhkasivat ulkoiset viholliset. Neuvostoliitolla oli 1930-luvulla asukkaita noin 160-170 miljoonaa ihmistä. Se oli rauhatonta aikaa Euroopassa. Ei ollut kauaa kun 14 valtioita olivat hyökänneet neuvostovaltaa vastaan. Saksassa ja Italiassa fasismi oli nousussa, ja uhkasi slaavilaisia kansoja. 1931 osoitti Stalin kuuluisassa puheessaan tilanteen vakavuuden. Hän sanoi tuolloin " me olemme 50-100 vuotta jäljessä kehittyneistä maista. Meidän tulee saavuttaa ne 10:ssä vuodessa. Me tulemme tekemään sen, tai sitten meistä tehdään loppu". Neuvostoliitto joutui 10 vuotta sen jälkeen fasistisen Saksan hyökkäyksen kohteeksi. Varustautuminen Fasistisen Saksan todennäköiseen hyökkäykseen vei paljon yhteiskunnan resursseja. 7:n tunnin päivittäinen työaika oli pakko pidentää 1937. 1939 jouduttiin useimmista sunnuntaista tekemään työpäiviä. Sota maksoi Neuvostoliitolle 25 miljoonaa ihmiselämää ja puoli maata tuhottiin. Tällä raskaalla ajalla Neuvostoliitossa oli korkeimmillaan 2,5 miljoonaa vankia, 2,4 prosenttia aikuisväestöstä. Miten se on nähtävä? Onko se paljon? Tehkäämme vertaus:
Enemmän vankeja USA:ssa tänään kuin Neuvostoliitossa 1953.
Kuinka monta on esim. tänään USA:n vankiloissa, maassa jossa on 240 milj. asukasta, maailman rikkaimmassa maassa, joka kuluttaa yli 60% kaikista maailman resursseista? Näin siis "maailman rikkaimmassa" maassa jota ei uhkaa sota tai suuret yhteiskunalliset muutokset.
Pieni uutissähke julkaistiin 16.8.1997 tietotoimisto FLT-AP:ltä "Koskaan aiemmin ei ole niin moni kuin nyt, 5,5 miljoonaa ihmistä ollut vankilassa " 1996. Se on kasvanut 200 000 ihmisellä vuodesta 1995 joka siis tekee rikollisten määrän USA:ssa 2,8 prosenttiin aikuisväestöstä. Näin siis USA:n oikeusministeriön mukaan. USA:ssa on tänään 3 miljoonaa enemmän tuomittua rikollista kuin Neuvostoliitossa koskaan oli! Neuvostoliitossa oli korkeimmillaan 2,4 % aikuisväestöstä tuomittuina rikosista , USA:ssa luku on tällä hetkellä 2,8% ja jatkaa kasvuaan! USA:n oikeusministeriön lehdistötiedotteessa 18.1.1998 kasvoi vankiluku USA:ssa vuoden aikana 96 100 .
Jos Neuvostoliittolaiset työleirit olivatkin kovia ja vaativia mutta ajatelkaapa millaiset vankilat USA:lla on huumeidenkäyttäöjineen, prostitutioineen ja seksiorjuuksineen (290 000 raiskausta vuosittain USA:n vankiloissa ). Kukaan ihminen ei mene turvassa USA:n vankiloissa ! Tämä nykyaikana maailman rikkaimmassa maassa! Lääkkeiden puute
Kuinka monta työleireissä kuoli? Tilastot kertovat totuuden. Kuolemantapayukset leireissä vaihtelevat usein, 5,2 % v.1934 l 0,3 % v.1953. Kuolemantapaukset perustuivat puutteisiin yhteiskunnassa yleensä. . Etupäässä se oli puutetta lääkkeistä epidemioita vastaan. . Tämä ei ollut erikoinen ongelma vain leireillä, vaan sama ongelma oli muuallakin yhteiskunnassa, kuten myös useimmissa maissa lännessä. Antibiootin keksimisen jälkeen tilanne parani huomattavasti. Vaikein tilanne oli neljän sotavuoden aikana, jolloin fasistisen saksan hyökkäys oli kovimmillaan. Vaikea tilanne johti siihen että yli puolimiljoonaa kuoli työleireillä tuona aikana. Se on noin puolet kuolleista työleireillä 20:n vuoden ajalta. Tässä tapauksessa pitää muistaa, että sodassa kuoli 25 miljoonaa ihmistä.
Kun olosuhteet Neuvostoliitossa 50-luvun alussa tulivat paremmiksi, ja antibiootteja oli saatavissa, vähenivät kuolemantapaukset leireissä 0,3%:iin.
100 000 kuolemaantuomittua
Kuinka monta tuomittiin puhdistuksissa vuosina 1937-1938? Olemme nähneet Conquestin luvun 12 miljoonaa poliittista vankia jotka bolshevikit olisivat murhaneet leireissä vuosina 1930 -1953, siitä miljoona teloitettua vuosina 37-38. Solzjenitsynin luvut kuolleista leireillä ovat kymmeniä miljoonia, joista 3milj. vuosina 37-38. Vielä suurempia lukuja vuosille 37-38 esitetään neuvostovastaisen loanheotin yhteydessä. . Olga Shatunovskaja on esimerkikisi ilmoittanut luvun 7 miljoonaa teloitettua 1937-38.
Ne dokumentit jotka nyt ovat luettavissa neuvostoarkistoista, puhuvat omaa kieltään. Yhtään koottua lukua kuolemaantuomituista vuosilta 1937-38 ei löydy. Tutkijat joutuvat laskemaan luykuja useista eri arkistoista ja riski kahteen kertaan laskemisesta ja väärän luvun ilmoittamisesta on suuri. Dmitrij Volkogonovin mukaan, (jonka Jeltsin nimitti kaikkien Neuvostoarkistoiden päälliköksi) tuli 30 514 ihmistä tuomituksi kuolemaan sotilastuomioistuimissa, 1:stä lokakuusta 1936 30 syyskuuhun 1938. Toinen tieto tulee KGB:ltä . KGB:n lehdistötiedotteen mukaan helmikuussa 1990 tuli 786 098 ihmistä tuomituksi kuolemaan vastavallankumouksellisista rikoksista vuosina 1930 till 1953. Näistä KGB mukaan 681 692 tuomittiin kuolemaan vuosinan 1937-38. Ei ole mitään mahdollisuutta kontrolloida KGB: tietoja. 1990. Edelleen osoittavat kaikki todisteet että kuolemaantuomittujen rikollisten ja vastavallankumouksellisten määrät olivat suurinpiirtein samanlaiset.
Lopputulos kaikesta materiaalista on että kuolemaantuomituista vuosina 1937-38 on noin 100 000 eikä miljoonia kuten länsipropagansa väittää. On kuitenkin huomoitava, että kaikki kuolemantuomitut eivät tulleet teloitetuksi, vaan osalle rangaistus lievennettiin työleiriksi tai työsiirtolaksi . On myöskin tärkeää erottaa "tavalliset" kriminaalit vastavallankumouksellisista. Monet kuolemaantuomituista olivat rikollisia joilla oli vakavia väkivaltarikoksia kuten murhia ja raiskauksia taustallaan. Kuolemantuomio sellaisista rikosista maailmassa siihen aikaan 60v sitten ei suinkaan ollut harvinaista. Kuinka pitkä rangasitusaika oli? Tuomittujen rangaistusaika on ollut länsipropagandan kohteena pitkään. Todellisuudessa suurin osa tuomituista aikana jolloin toveri Stalin oli pääsihteerinä, sai korkeintaan 5:n vuoden tuomion.
Tavaliset rikolliset tuomittiin VSFNT:ssä vuonna 1936 seuraavasti: - 5:n vuoden vankeuteen: 82,4 % - 5:stä 10:n v, : 17,6% . Koko SNTL:ssä tuomittiin 1936 poliittista rikollista siviilituomioistuimissa, viiden vuoden vankeuteen : 44,2 % -5:stä 10:n vuoteen: 50,7 % kun se koskee Gulag:in työleireijä, joissa pitkät rangaistukset toteutettiin, on tilasto tammikuulta 1940 seuraava - viiden vuoden vankeuteen: 56,8% - viidestä 10:een v : 42,2% - enemmän kuin10v : 1,0%. Vuodelta 1939 on tilastot Neuvostoliiton tuomioistuimilta, viiden vuoden vankeuteen: 95,9%, - viidestä 10:en vuotta : 4,0% - enemmän kuin 10 v: 0,1% . Kuten käy ilmi, kysymys rangaistusajan loputtomuudesta on eräs valheellisista myyteistä.
Venäläiset tutkijaraportit.
Venäläisten tutkijoiden raportit paljastavat aivan toisenlaisen todellisuuden, kuin sen mitä lännessä on viimeiset 50-vuotta opetettu kouluissa ja yliopistoissa koko kapitalistisessa maailmassa. Varsinaisesti näiden tutkijoiden selvitykset neuvostoarkistoista paljastavat aivan toisenlaisen todellisuuden Sukupolvet ihmisiä on näiden 50:n vuoden ajan kylmän sodan aikana vastaanottanut karkieta valheita neuvostoliitosta ja se on jättänyt meihin kaikkiin jälkemme. Tämä peilautuu tietenkin amerikkalaisten ja englantilaisten tutkijoiden raportteihi, niin että he eivät osaa olla objektiivisia. .
Tutkijat antavat lukluja ja taulukoita leirien vangeista ja kuolleista . Mutta se tärkein, mitä rikoksia tuomitut ovat tehneet, sitä ei selvitetä! Kapitalistien politiittinen propaganda on aina vedonnut että vangit Neuvostoliitossa olivat poliittisesti vainottuja. Niinpian kuin tutkijat irtaantuvat kolumneistaan keskusteluihin, heidän porvarilliset näkökantansa nousevat esiin. He kutsuvat tuomittuja uhreiksi- tuomittuja jotka olivat varkaita, ryöstäjiä, murhaajia, raiskaajia jne.
Euroopassa ja eller USA:ssa sellaisia rikollisia ei koskaan nimitetä uhreiksi. Mutta Neuvostovastaisessa propagandassa se kyllä menee
Vastavallankumous
Myös kun se koskee vastavallankumouksellisia on kysymys siitä, mitä rikoksiin he syyllistyivät. Esimerkkinä otamme kulakit 1930-luvulta, ja attentaattimiehet ja vastavallankumoukselliset jotka tuomittiin vuosina 1936-38.
Arkistomateriaalin perusteella 381000 kulakkiperhettä, joissa n.1,8 miljoonaa henkilöä, tuomittiin maanpakoon. Pienempi osa näistä tuomittiin työsiirtoloihin ja leireihin.
Venäjällä rikas talonpoika, suurtilallinen eli kulakki , joita oli 10 miljoonaa, eli armottomasti riistämällä 110 miljoonan köyhän talonpojan työtä.
Aseelliset hyökkäykset
Kun köyhät talonpojat liittyivät kollektiivitalouksiin katosi kulakkien tulolähde. Mutta en kulakit eivät antautuneet , he yrittivät jatkaa riistämistä nälänhädän avulla. kulakkiryhmät aloittivat aseelliset hyökkäyset kollektiivimaataloutta vastaan, murhasivat köyhiä talonpoikia ja puoluetyöntekijöitä, polttivat kollektiivien viljapeltoja, ja tappoivat vetoeläimiä. provosoinnin kautta he halusivat aiheuttaa nälkää ja siten pakottaa talonpojat jälleen valtansa alle. Nyt kävi kuitenkin erilailla kuin nämä murhapolttajat olivat ajatelleet, talonpjat olivat vallankumouksen myötä voimistuneet, ja olivat kulakeille liian voimakkaita. Nämä tulivat sensijaan voitetuiksi, vangituiksi ja tuomituiksi työleireille. 10:stä miljoonasta kulakista 1,8 miljoonaa rangaistiin maankarkoituksella .
Tuossa valtavassa luokkataistelussa joka kosketti 120 miljoonaa ihmistä tapahtui silloin tällöin epäoikeudenmukaisuuksiakin, mutta voidaanko syyttää köyhiä, riiston ja lukuataidottomuuden vaivaamia ihmisiä taistelustaan elinolosuhteidensa parantamisen puolesta? Ja että he eivät aina käyttäytyneet "sivistyneesti"?
Puhdistukset 1937
Toinen esimerkkimme, vastavallankumoukselliset jotka tuomittiin oikeudenkäynneissä 1936-38 puhdistusten jälkeen puolueessa, armeijassa ja valtiokoneistossa, oli juurensa venäjän vallankumouksen historiassa.
Bolshevikkien menestyksekkääseen taistluun tsarismia ja Venäjän porvaristoa vastaan liittyi miljoonia ihmisiä jotka surin joukoin tulivat mukaan Kommunistiseen puolueeseen. Näiden joukoissa valitettavasti oli sellaisiakin, jotka tulivat mukaan muiden syiden perusteella, kuin taistellakseen proletariaaatin vallan ja sosialismin puolesta. Mutta luokkataistelulla oli sellainen luonne, että ei ollut muuta mahdolisuutta kuin laittaa uusia jäseniä kokeelle. Myös aikaisempi poliittinen oppositio muista ryhmistä jotka myöntyivät sosialismille hyväksyttiin Kommunistiseen puolueeseen.Osa näistä uusista jäsenistä sai myös hyvin tärkeitä asemia kommunistisessa puolueessa, valtiossa ja armeijassa kaikki heidän kyvyistään johtaa luokkataistelua. Ajat olivat hyvin kovia nuorelle Neuvostovaltiolle, ja suuri puute kaadereista, yksinkertaisesti kansasta, joka yleensä oli lukutaitoista, pakotti puolueen katsomaan sormien välistä uusien jäsenten laatua. Kaikesta tästä kasvoi vähitellen ylös vastakohtia jotka jakoivat puolueen kahteen leiriin, toisaalta niihin jotka halusivat taistella sosialismin puolesta, ja niihin jotka vastustivat sitä haluten toimeenpanna sosialidemokraattisen yhteiskunnan.
Taustavoima näihin oli Trotski, valittu Kommunistiseen puolueeseen heinäkuussa 1917, ja hänen ryhmässään. Ajan kanssa Trotski sai tukea johtavilta bolshevikeilta. Nämä kokosivat opposition alkuperäisatä bolshevikkiaatetta vastaan ja se joutui koetukselle puolueäänestyksessä . Nämä kokosivat opposition 27.12. 1927 että mitä linjaa puolueen tulisi noudattaa. Äänestys johtui vuosikausia jatkuneesta poliittisesta ja ideologiessta keskustelusta. Puolueäänestyksen tulos oli selvä: 725000 äänestä kokoontunut oppositio ei saanut kuin vajaa 6000 ääntä, vähemmän kuin 1 prosentin puolueen jäsenistä tukivat oppositiota.
Seurauksena äänestyksestä ja opposition esiintymisestä eri politiikan puolesta kuin puolue, päätti Keskuskomitea erottaaa Kommunistisesta puolueesta kaikki opposition johtavat jäsenet. Opposition johtohahmo Trotski karkoitettiin Neuvostoliitosta. .
Opposition historia ei loppunut tähän. Sinovjev, Kamenjev ja Evdokimov tekivät itsekritiikkiä aikaisemmista teoistaan, kuten muutkin aiemmat trotskilaiset, kuten Pjatakov, Radek, Préobrajenski ja Smirnof. Sitten he saivat puolueen jäsenyytensä takaisin sekä virkansa ja työnsä. Mutta ajanmittan huomattin että heidän itsekritiikkinsä ei ollutkaan ollut aitoa, joka erta kun luokkataistelu jälleen kärjistyi, he olivat jälleen vastavallankumouksellisten puolella. Useimmat heistä saivat kahteenkin kertaan takaisi jäsenyytensä ensin jouduttuaan erotetuiksi ennen vuosia 1937-38.
Joulukuussa 1934 tapahtunut Kirovin murha, Leningradin puoluejohtaja ja eräs tärkeimmistä tovereista Keskuskomiteassa, johti salaliittolaisten organisaation paljastumiseen. Se johti salaisen organisaation paljastumiseen, joka suunnitteli vallankaappausta. Sen poliittisen taistelun jonka he hävisivät äänestyksessä vuonna 1927 he tulisivat voittamaan nyt väkivallalla neuvostovaltaa vastaan. Organisaatiolla oli haarautumia puolueessa, armeijassa ja valtiokoneistossa koko maassa. Sen toiminta suuntautui teollisuussabotointiin, terrorismiin ja korruptioon. Suuri inspiraattori, Trotski, asui ulkomailla, johti ja veteli kaikista langoista.
Teollisuussabotointi oli neuvostovaltiolle kohtalokasta. Se maksoi valtavai summia, kalliita tuontikoneita joita rikottiin, tuotetappioita kaivoksissa ja tehtaissa
Eräs joka kirjoitti 1939 tästä oli amerikkalainen insinööri John Littlepage, eräs niistä ulkomaisista asiantuntijoista kaivosteollisuudessa jotka Neuvostoliitto vuokrasi .Littlepage työskenteli 10 vuotta, ,vuodesta 1927 vuoteen 1937, Neuvostoliittolaisessa kaivosteollisuudessa- kultakaivoksissa. Kirjassaan "Etsimässä Neuvostokultaa"- hän kirjoittaa:
"En ole sen kummemmin kiinnostunut poliittisista aatteista joita venäjällä tapahtui, mutta minun täytyi tutkia mitä neuvostoteollisuudessa tapahtui jotta pystyin hoitamaan työni hyvin. Ja minä uskon varmasti, että Stalin ja hänen lähimmiltään otti kauan aikaa tajuta, että heidän lähimmät avustajansa puolueessa olivat vaarallisimpia vihollisia." Littlepage kirjoittaa myös, että hänen oma kokemuksensa vahvistaa viralliset selvitykset että ulkoa johdettu salaliitto käytti laajaa teollisuussabotointia, kirjoittaa myös että hänen omat kokemuksensa vahvistavat ne viralliset selvitykset että ulkoapäin johdettu salaliitto käytti teollisuussabotaaashia saadakseen neuvostovallan kaatumaan. Jo 1931 oli Littlepage pakotettu toteamaan tämän erään tehtävänsä aikana kupari- ja lyijykaivoksissa , Uralissa ja Kazakstanissa. Kaivokset olivat osa kuparilyijytrustia, jonka johtaja oli Pjatakov, Raskaan teollissuuden varakansankomisaari. Tilanne kaivoksissa oli katastrofaalinen sekä tuotannossa että työläisten olosuhteissa. Littlepagen päätelmä oli, että sabotaashi oli organisoitua kuparilyijitrustin korkeimmalta taholta.
John Littlepagen kirja antaa meille myös avaimen siihen, mistä trotskilainen oppositio sai rahaa maksaa vastavallankumouksellisen työnsä. Yksittäiset jäsenet salaisesta oppositiosta käyttivät valta-asemiaan Neuvostoliitossa järjestäkseen vastavallankumouksellista toimintaa. Yksittäiset jäsenet salaisesta oppositiosta käyttivät valta-asemaansa ostaakseen ulkomailta huonolaatuisia koneita ja laitteita. Tuotteet olivat huonoa laatua, mutta niistä otettiin korkein hinta. . Erotus antoi ulkomaalaisille yhtiöille Trotskin salaliitto-organisaation välityksellä sen, että he edelleen ostivat samat tuotteet Neuvostoliitosta.
Varkaus ja korruptio
Tämän pystyi Littlepage toteamaan paikalla Berliinissä keväällä 1931 suurten teollisuushissien oston yhteydessä. Neuvostovaltuuskuntaa johti Pjatakov. Littleplagella oli tehtävänä selvittää ja tutkia ja hyväksyä tilatut hissit. Hän huomasi pian, että hissti olivat huonolaatuisia ja soveltumattomia Neuvostoliiton kaivoksiin.
Kun hän Pjatakoville ja muille Neuvostovaltuuskunnan jäsenille kertoi tämän, hänet otetiin kylmästi vastaan, selityksillä että hänen pitäisi hyväksyä hissit. Sitä Littlepage ei tehnyt. Hän uskoi silloin, että se oli korruptioita henkilötasolla, että delegaation jäsenet saivat salaa rahaa hissiyhtiöltä. Pjatakovin tunnustuksen jälkeen v. 1937 oikeudenkäynnissä, hänen yhteytensä trotskistiseen oppositioon totesi Littlepage että se oli ollut jotain paljon laajempaa kuin henkilökohtainen korruptio. Rahat olivatkin olleet tarkoitetut salaisen oppostion toiminnan rahoittamiseen Neuvostoliitossa, kuten sabotaashi, terrorismi, lahjukset ja propaganda.
Sinovjev, Kamenjev, Pjatakov, Radek, Smirnof, Tomskij, Buharin ja muut joista porvarillinen media lännessä niin plajon pitää ,käyttivät luottamustehtäviään jotka olivat saaneet neuvostokansalta ja puolueelta, varojen kavaltamiseen valtionkassasta, joita sitten käytettiin sosialismin sisäisetn ja ulkoiset vihollisten rahoittamiseen.
Suunniteltu vallankaappaus
Rikoksen laatu varkauksissa, sabotaasissa ja korruptiossa oli vakava. Mutta opposition toimintasuunnitelmat menivät pidemmälle, vastavallankumoukseeliset salaliittolaiset suunnittelivat ja valmistelivat vallankaappausta jossa koko Neuvostohallitus olisi eliminoitu. Kaikkien Kommunistisen puolueen Keskuskomitean merkittävien jäsenten murhat olivat kulmakiviä tässä salaliitossa. Vallankaappauksen sotilaalliset suunnitelmat oli suunniteltu tehtäväksi Tuhatsevskin johtaman kenraaliryhmän toimesta.
Isak Deutscherin, trotskistin joka on kirjoittanut suuren määrän neuvostovastaista kirjallisuutta Stalinia ja Neuvostoliittoa vastaan, vallankaappaus alkaisi sotilaallisella operaatiolla Kremliä vastaan ja suurkaupunkien kuten Moskovan ja Leningradin välisiä yhteyksiä vastaan . Salaliittoa Deutscherin mukaan olisi johtanut Tuhatsevski yhdessä Gamarnikin , armeijan poliittisten komissaarien johtajan kanssa, kenraali Jakir, Leningradin komendantti, kenraali Uborevitsh, komendantti Moskovan sotilasakatemissa, ja kenraali Primakov, ratsuväen johtajia..
Marsalkka Tuhatsevski oli vanha tsaarinupseeri joka oli mennyt Puna-armeijaan valankumouksen jälkeen. Vuonna 1930 oli noin 10 % upseereista, tai n. 4500, vanhoja tsaarinupseereita. Monet näistä vanhoista tsaarinupseereista eivät olleet koskaan luopuneet vanhoista porvarillisista arvoistaan, vaan odottivat hiljaa kydäkseen sitten hyökkäykseen. Mahdollisuus tuli opposition vallankaappausvalmistelujen yhteydessä .Bolshevikit olivat voimakkaita, mutta siviili ja sotilasoppostio hankki vahvoja liittolaisia. Buharinnin tunnustuksen mukaan virallisessa oikeudenkäynnissä 1937, oli trotskilainen oppositio tehnyt sopimuksen Fasistisen Saksan kanssa, että suuria maa-alueita, m.m Ukraina, tultaisiin luovuttamaan Fasistiselle Saksalle Neuvostoliitossa tapahtuvan vastavallankumouksellisen vallankaappauksen jälkeen. Tämä oli maksu jota Fasistinen Saksa vaati luvatusta tuestaan vastavallankumouksellisille. Buharinin mukaan hänm sai tietää tästä Radekilta joka sai käskynsä Trotskilta. Kaikki nämä salaliittolaiset, joilla oli korkeita asemia sosialistisessa yhteiskunnassa, jotka oli valittu johtamaan, hallitsemaan ja puolustamaan sosialistista yhteiskuntaa, tyäskentelivät sen tuhoamiseksi.
Tämä tapahtui lisäksi 1930-luvulla, kun fasistinen uhka kasvoi lumivyörymäisesti , fasistarmeija sytytti Euroopan tuleen ja hyäkköystä Neuvostoliittoon valmisteltiin. Salaliittolaiset tuomittiin virallisissa oikeudenkäynneissä kuolemaan pettureina. Ne jotka syyllistyivät sabotaashiin, terrorismiin, korrputioon murhan valmisteluihin ja jotka halusivat antaa maan fasisteille, se ei olisi voinut muuten päättyä. Heidän kutsumisensa "uhreiksi" on täysin virheellistä.
Valheellliset luvut
Tässä yhteydessä voi olla mielenkiintoista tietää, että länsipropaganda Robert Conquest kautta on valehdellut puhdistuksista Puna-armeijassa Kirjassaan "Suuri Terrori" kirjoittaa Conquest että 1937 oli 70000 upseeria ja poliittista komissaaria Puna-armeijassa ja että 50% tai 15000 upseeria ja 20000 komissaaria, olisi vangittu poliittisen poliisin GPU toimesta taikka ammuttukin, ja että olisivat viettäneet loppuelämänsä vangittuina työleireissä. Kuten muutenkaan, kirjassa ei löydy totuutta tästäkään Conquestin väitteestä
Historioitsija Roger Reese on kirjassaan "Puna-Armeija ja suuret puhdistukset" esittänyt tosiasoita mitä 1937-38 todella tarkoittivat armeijassa .
Johtajien määrä Puna-armeijassa ja ilmavoimissa, upseerit ja poliittiset komissaarit, olivat 1937vuonna 144300 ja kasvoivat koko ajan niin että vuoden 1939 alussa käsittivät 282300 miestä. Puhdistusten aikana 1937-38 sai 34300 eron poliittisista syistä, mutta Toukokuussa 1940 oli jo 11596 saanut korjauksen ja tulleet jälleen virkoihinsa takaisin. Tämä tarkoittaa että 22705 upseeria ja poliittista komissaaria (13000 armeijanupseeria, 4700 ilmavoimissa ja 5000 poliittista kommissaaria) erotettiin armeijasta puhdistusten aikana 1937-38. Tämä on 7,7 prosenttia kaikista upseereista ja komissaareista, eikä 50% kuten Conquest väitti. Osa näistä, 7,7 prosenttia, tuomittiin pettureina, mutta saatavissa oleva historiallinen materiaali osoittaa että useimmat heistä palasivat siviilielämään. Olivatko oikeudenkäynnit 1937-38 oikeudenmukaisia syytettyjä vastaan?
Otetaan esimerkikisi Buharinin oikeudenkäynti, korkein virkailija joka työskenteli salaiselle oppositiolle. Tuonaikaisen USA:n Moskovan suurlähettilään Joseph Daviesin, tunetun asianajajan mukaan joka oli oikeudenkäynnin ajan salissa, sai Buharin puhua vapaasti koko oikeudenkäynnin ajan, ja itse esittää asiansa ilman esteitä.
Joseph Davies kirjoitti Washingtoniin, että kaikki mikä tuli esiin oikeussalissa todisti syytettyjen syyllistyneen niihin syytöksiin joista heitä syytettiin.
Oppikaa historiasta!
Keskustelulla jota Neuvostoliiton vankeinhoitojärjestelmästä on käyty, on annettavana jotain opettavaista. Oikeisto, taantumus, levittää edelleen valheisiin perustuvaa aineistoa, samoin sen teettämät "uudet " tutkimukset perustuva vanhoihin valheisiin.
Tosiasia on, että vaikka oikeisto tietää tutkimusraportit, he jatkavat samojen valheiden levittämistä kuten jo
viimeiset 50 vuotta, vaikka totuus on jo paljastunutkin. Oikeisto seuraa historiallista perintöään, valhe joka toistetaan kerta toisensa jälkeen, tulee totuudeksi. Sen jälkeen kun venäläisiä tutkimusraportteja on alettu julkaista lännessä, alettiin julkaista monta kirjaa joiden ainoa tarkoitus oli mitätöidä nämä tutkimusraportit, ja saada vanhat valheet näyttämään tosilta. Ne ovat maksettuja kirjoja täynnä valhieta kommunisteista ja sosialismista kannesta kanteen.
Oikeiston valheet toistetaan taistelussa kommunisteja vastaan. Se on porvaristolle senvuoksi tärkeää, että uusliberalismille ja riistokapitalismille ei olisi olemassa ajateltavaa vaihtoehtoa. Tämä on osa sitä likaista sotaa kommunisteja vastaan, kommunisteja, joilla on vaihtoehtonaan tulevaisuuden sosialismi.
Uusin tutkimus paljastaa saduiksi porvariston väitteet miljoonista vainotuista ja vangituista, sekä paljastaa tekijät ja taustavoimat, Hitleristä Hearstiin, Conquestista Solzenitsyniin.
Neuvostoliiton historian vaiheet, varsinkin aika ennen vuotta 1953 on jatkuvasti porvarillisen median aiheena. Porvaristo esittää toisensa jälkeen perusteettomia lukuja väittäen niitä muka Kremlin arkistoista saaduiksi yms. Kollektivoinnin alkuajoilta sekä puolueessa tehdyistä puhdistuksista esitetään myös valheellista tietoa.
Ketkä olivatkaan terrorin harjoittajia?
Voidaanko vastavallankumouksellisia kutsua kommunistin kunnianimellä?
Kukapa koko kapitalistisessa maailmassa, nykyään myös entisissä sosialistisissa maissa, olisi välttynyt kuulemasta karkeita juttuja kuolemantapauksista tai nälänhädän uhreista Gulagin työleireissä entisessä Neuvostoliitossa aikakautena jolloin toveri Stalin oli NKP:n pääsihteeri? Kirjat, lehdet, radio ja TV, toistavat aina uudelleen ja uudelleen juttuja ja valtavia lukuja, "kymmenistä miljoonista kuolleista" sosialismin uhreista. Mutta mistä nämä luvut tulevat? Mikä niiden tausta on? Ja mikä on lopullinen totuus? Miksi niitä edelleen julistetaan, kenen etua sellainen palvelee? Mitä lukemista löytyy niistä salaisista arkistoista jotka avattiin tutkijoille Gorbatshovin käskystä 1989?
Porvareiden mukaanhan totuus kaikista miljoonista kuolleista löytyisi kunhan Kremlin arkistot avattaisiin.
-Mutta tapahtuiko näin kun Neuvostoliitto hajotettiin?
Tutkimuksessaan vuodelta 1998 Mario Sousa vastaa kysymyksiin myytistä Stalinin Neuvostoliito tapahtumista.
Mario Sousa on edelleen tutkinut raportteja aikaisemmin salaisista arkistoista ja kirjoittaa mustaa valkoisella vankien todellisesta lukumäärästä, kuolemantuomioista ja tapauksista Stalinin aikaisesta Neuvostoliitosta.
Vuosi 1933 merkitsi suurta muutosta saksalaisessa politiikassa ja tuli leimaamaan maailmanhistoriaa vuosikymmeniksi eteenpäin. 30 Tammikuuta Hitleristä tuli Valtakunnakansleri ja uusi hallitusmuoto väkivalta aseenaan ja lainhalveksuntanaan muotoutui. Tarinat miljoonista kuoleista olivat osa propagandasotaa sosialismia vastaan. Neuvostoliiton virallisia selvityksiä asioista ei koskaan otettu senvuoksi tosissaan eivätkä ne saaneet yhtään tilaa kapitalististen maiden mediassa. Sensijaan niitä ivattiin ja porvarilliset "asiantuntijat" esittivät selvityksiään.
venäläiset tutkimusraportit. tehkäämme yhteenveto siitä mitä Stalinin Neuvostoliitossa todella tapahtui.
Satu miljoonista uhreista saa alkunsa
Vuonna 1933 tapahtuu suuria muutoksia saksalaisessa politiikassa, jotka tulevat muuttamaan historiaa vuosikymmeniksi eteenpäin. 30 Tammikuuta 1933 Hitleristä tulee valtakunnankansleri, ja uusi fasistinen hallitusmuoto väkivallan ja lainhalveksunnan kanssa saa muotonsa.
Jotta fasistit voisivat varmistua vaalituloksesta hyväkseen he tarvitsevat todellisen propagandatapauksen. Viikko ennen vaalia, 27. helmikuuta sytyttävät Göringin apurit tuleen Saksan Valtionpävätalon ja Hitler saavuttuaan paikalle syyttää teosta kommunisteja murhapoltosta. . Seurauksena Kommunistinen puolue kielletään ja puolueen jäsenet vangitaan. Tilanne maassa muodostuu jännittyneeksi.
Senjälkeen kun Saksan Kommunistinen puolue murskattiin, hajotettiin myös demarit ja ammattiyhdiustysliike. 24 maaliskuuta Hitler oikeiston avustuksella toimeenpanee Valtalain jolla hän voi hallita ilman valtiopäivien väliintuloa. Kommunistit ja työväenliikeen ihmiset suljetaan keskitysleireille, myöhemmin myös vähemmistökansallisuuksia kuten juutalaisia ja toisinajattelijoita. . Edelleen Hitler rikkoo kaikkia kansainvälisiä sopimuksia ja aloittaa jälleenvarustautmisen. Sellainen tilanne oli kun myytti miljoonista kuolleista neuvostoliitossa alkoi saada muotoaan.
Ukraina Saksan elintilan osana
Hitler puolella oli propagandaministeri Goebbels, jonka pääasiallinen tehtävä oli julistaa Saksan kansalle fasistien näkemystä elintilasta ja sen puutteesta. Elintila tulisi saada idästä, Neuvostoliitosta. .
Jo 1925 oli Hitler kirjassaan Mein Kampf osoittanut Ukrainan osana Saksan elintilaa. Ukraina ja muut laajat alueet idässä tulisi Saksan ottaa käyttöönsä "oikealla lailla" Saksalainen miekka tulisi vapauttamaan maan saksalaiselle auralle! Saksalaisella tekniikalla ja yritteliäisyydellä tulisi Ukraina Saksan vilja-aitaksi! Mutta ensin pitäisi saksalaisten vapauttaa Ukraina "ali-ihmis"-väestöstään. "Ali-ihmiset" tulisivat olemaan saksalaisten puunhakkaajia ja vedenkantajia, ja kaikkialla missä Saksa heitä tarvitsisi.
Ukrainan ja muiden alueiden valloitus läntisessä Neuvostoliitossa tulisi merkitsemään suurta sotaa, joka pitäisi valmistella pitkällä tähtäyksellä. 1934 alkoi Goebbelsin propagandaministeriö propagamndakampanjan väittäen että bolshevikit ovat muka suorittaneet kansanmurhan Ukrainassa. Tarkoitus oli muokata yleistä mielipidettä siihen suuntaan että saksalaiset mielletään "Ukrainan vapauttajina" Vaikka Englannin lehdistö toistikin "uutiset" Ukrainan massamurhasta, se ei siitä huolimatta saanut tarpeeksi tilaa maailmanlehdistössä kuten oli ajateltu. Apu siihen löytyikin USA:sta.
William Hearst, Hitlerin hyvä ystävä
Apuvoima psykologiessa taistelussa Neuvostoliittoa vastaan oli William Randolph Hearst. Hearst on USA-lainen lehdenjulkaisija jota sanotaan sensaatio- ja roskalehtien isäksi. Isältään George Hearstilta, kaivosteollisuusmiljonääriltä , senaattorilta ja sanomalhetimieheltä, sai William Hearst 1885 lehden San Francisco Daily Examiner. Se oli alku Hearstin massamediaimperiumille joka voimakkaasti tulisi leimaamaan pohjoisamerikkalaista arkielämää ja arvostuksia. Isänsä kuoleman jälkeen möi William Hearst kaikki osakkeensa kaivoksista ja alkoi ottaa lehdistöä haltuunsa . Hänen ensimmöinen ostoksensa oli New York Morning Journal, jonka hän muunsi sensaatio-ja roskalehdeksi . Mitään keinoja ei kaihdettu sensaation levittämiseksi . Ei ollut mitään inhottavaa mistä ei olisi kirjoitettu, ja kuvia journalistit muokkasivat mielensä mukaan. Hearstin valheet tekivät hänestä kuuluisan lehtimiehen ja miljonäärin. 200 miljoonan dollarin varallisuudellaan Hearst oli 1935 yksi maailman rikkaimmista miehistä . Morning Journalin jälkeen osti Hearst tai aloitti uusia päivä-ja viikkolehtiä koko USA:ssa. 40-luvulla omisti William Hearst 25 päivälehteä, 24 aikakauslehteä , 12 radioasemaa , 2 uutistoimistoa, kaksi uutistoimistoa, filmiyhtiö Cosmopolitanin jne. mm. 1948 osti Hearst ensimmäisen TV-yhtiönsä USA:ssa, WBAL-TV ;n Baltimoressa. Hearst myi 13 miljoonaa lehteä päivässä USA ,noin 40 miljoonaa lukijaa päivittäin! Noin kolmasosa USA:n aikuisväestöstä luki Hearstia päivittäin !
Monet miljoonat maailmanlaajuisesti saivat Hearstin aineiston hänen uutistoimistojensa kautta. Filmejä ja suuri määrä aikakauslehtiä kkääneettiin eri kielille ja julkaisttin suurina määrinä maailmanlaajuisesti. tilastot osoittavat selvästi kuinka suuri vaikutus Hearstin roskalehdistöllä oli amerikkalaiseen ja muun maailman poliittiseen elämään vuosikymmenten ajan.Esim. USA:n osallistuminen toiseen maailmansotaan ja McCarthyn kommunistivainoihin 1950-luvulla. William Hearstin arvomaailma oli äärimmäisen taantumuksellinen, nationalistinen ja neuvostovastainen. Hän johti äärioikestolaista polittiikkaa. 1934 matkusti Hearst fasistiseen Saksaan jossa Adolf Hitler otti hänet vastaan vieraana ja ystävänä . Tämän jälkeen Hearstin lehdistöstä tuli vielä taantumuksellisempi, työväenvastaisempi säännöllisillä hyökkäyksillään sosialismia ja Neuvostoliittoa vastaan ja erityisesti sen johtajasta Stalinista. Hearst yritti myös levittää fasistista propagandaa lehdissään ja kirjoissaan. Hitlerin lähin henkilö, Herman Göring, sai palstatilaa Hearstin lehdistössä pitkällä artikkelisarjalla. Siinä Hearst meni liian pitkälle, lukijoiden protestit pakottivat lopettamaan Göringin artikkelisarjan. Hearst-lehdistön sensaatiokampanjat "paljastivat" kauhutarinoita Neuvostoliitosta, joissa keksityt murhat ja kansanmurhat, orjatyö, johtajien loistoleämä,kansan nälkä ja kurjuus olivat arkipäivänuutisiä. Materiaali tuli Hearstille Saksasta Gestapolta . Lehtien etusivuilla oli usein pilapiirroksia ja vääriä kuvia Neuvostoliitosta. Stalin kuvattiin usein suuren teurastajana! Näitä satuja lukivat päivittäin 40 miljoonaa ihmistä USA:ssa miljoonittain muualla maailmassa!
Yksi Hearst-lehdistön neuvostovastaisista kampanjoista oli väitetty miljoonien nälkäkuolema Ukrainassa. Kampanja alkoi 18.2.1935 lehdessä Chigaco American, otsikolla 6 miljoonaa nälkäänkuollutta Neuvostoliitossa! Fasistisen Saksan maksamana Hearst julkaisi juttuja bolshevikkien johtamiksi väitetyistä kansanmurhista Ukrainassa. Tausta suureen luokkataisteluun Neuvostoliiton maaseudulla 30-luvun alussa oli, kun maattomat ja köyhät talonpojat taistelivat suurtilallisten; Kulakkien valtaa vastaan Kollektiivmaatalouden puolesta, jota kulakit vastustivat. Tämä suuri luokkataistelu joka liikutti 120 miljoonaa ihmistä aiheutti epävakautta maataloudessa ja paikoitellen nälänhätää. Nälänhätä aiheutti huonontunutta immuniteettia joten ihmiset olivat heikompia tartuntataudeille ja epidemioille. Se on valitettavaa että ihmiset voivat huonosti, mutta sellaisia epidemioita eivät olleet mitenkään erikoisia Neuvostoliitossakaan, 1918-1920 levisi influenssaepidemia Euroopassa ja Amerikassa, niinsanottu Espanjantauti, joka vaati miljoonia uhreja USA:ssa ja 20 miljoonaa kuollutta Euroopassa (250 000 kuollutta Ruotsissa). Kukaan ei ole syyttänyt Eurooppalaisia vallanpitäjiä siitä että he ovat ottaneet näiltä ihmisiltä hengen. Epidemioita vastaan olivat valtiot ja hallitukset avuttomia. Se oli vasta penisiliinin keksiminen toisen maailmansodan aikana jolla 1940-luvun lopussa voitiin taistella epidemioita vastaan. Raportit joita Hearstin lehdistö kertoi miljoonista kuolleista Ukrainassa myivät hyvin. Hearstin lehdistö käytti koko voimaansa saadakseen myyntitilastot nousuun.
52 vuotta valheen paljastamisesta.
Siinä vihassaan jota kapitalistinen länsi käytti sosialismia ja Neuvostoliittoa vastaan ei ollut mitään tosiasioihin perustuvaa. Kukaan ei halunnut kuunnella Neuvostoliiton virallisia selvityksiä asioista. Paljastus Hearst-lehdistön valheista sai odottaa vuoteen 1987 ennekuin sen tunnustettiin olleen valhetta! William Hearst kuoli 1951 talossaan Beverly Hills. Hän jätti jäkeensä mediaimperiumin joka tänäänkin jatkaa taantumuksellisen propagandansa levitystä. Hearst-yhtiö on tänään koottu The Hearst Corporation, yhteen suurimmista mediakonserneista koko maailmassa, se käsittää yli 100 yhtiötä joissa 15000 ihmistä työskentelee. Se käsittää lehtien jakelutoimintaa, julkaisua, Radio-ja TV ohjelmia, uutistenvälitystä jne. kaapeli-TV, .
Fasistien valheenlevityskampanja Ukrainasta ei loppunut Fasistisen Saksan häviöön toisessa maailmansodassa. Sitä jatkoivat CIA ja englannin MI-5 ja sillä on jatkuvuutensa neuvostovastaisessa propagandasodasssa. Myös McCarthyn aikakautena "miljoonista nälkäänkuolleista Ukrainassa" jatkui.-1953 julkaistiin kirja tästä aiheesta, "Black Deeds of the Kremlin", jonka julkaisivat USA:n ukrainalaiset pakolaiset, entiset sarjamurhaajat ja fasistien apurit, sotarikolliset sodan ajoilta. Nyt esiintyen amerikkalaisen "Demokratian" puolesta. Kun Reaganista tuli USA:n presidentti, ja hän aloitti kommunistivastaisen kampanjansa, saivat jutut "miljoonista kuolleista Ukrainassa" jälleen uutta vauhtia 1984 kun Harvardin professori julkaisi kirjan Hearstin lehdistön valheista vuodelta 1934, otsikolla "Ihmiselämä Venäjällä". 1986 Julkaistiin jälleen Conquestin kirja samasta aiheesta, kirjan tilaajana toimi äärioikeistolainen Ukrainan Kansallisrintama. Conquestille maksettiin siitä 80 000 dollaria. AIheesta tehtiin myös filmi, jota varten kuolleiden määrä paisutettiin 15 miljoonaksi! . Sen nimi on "The Harvest of Sorrow" ja sen kirjoitti entinen poliisin tiedottaja ja Englannin salaisen palvelun agentti Robert Conquest, nykyinen yliopiston opettaja Stanfordin yliopistossa Kaliforniassa. Kirjan tilasivat Ukrainalaset äärioikeistolaiset. Mutta miljoonat nälänhädän uhrit Ukrainassa joista Hearst-lehdistö teki juttua, olivatkin pelkkiä valheita. Kanadalainen ammattiyhdistystoimittaja Douglas Tottle on kirjassaan "Fraud, Faminen ja Fasismi, Ukrainan kansanmurhamyytti Hitleristä Harvardiin" -julkaistu Torontossa 1987 todistaa tämän aiheen selvyydellä. Muumuassa hän osoittaa, että kuvat "nälänhädän uhreista" ovat vuodelta 1922, kun miljoonia ihmisiä kuoli 14:sta ulkomaisen valtion hyökkäyksessä nuoreen Neuvosto-Venäjään kansalaisoodan aikana vuosina 1918-1921. Douglas Tottle selventää myös lehtiartikkeleiden ja toimittajien matkaraporttien taustoja, joita Hearstlehdistö julkaisi. Se journalisti joka pitkän ajan raportoi ja julkaisi juttuja "nälänhädän uhreista", eräs Thomas Walker, ei ollut koskaan edes ollut paikalla, hän oleskeli Moskovassakin ainoastaan 5-päivää ! Tämän paljasti lehtimies Louis Fischer, " The Nations"-lehden moskovankirjeenvaihtaja.
Fischer paljasti myös että lehtimies M Parrott, Hearst-lehdistön varsinainen Moskovankirjeenvaihtaja, oli lähettänyt raportteja Neuvostoliitossa saadusta hyvästä sadosta 1933 ja viljavasta Ukrainasta. Näitä raportteja ei koskaan julkaistu!
Edelleen paljastui, että Hearst-lehdistön mies Thomas Walker todellisuudessa oli Robert Green, rangaistusvanki karkumatkalla Colorado valtionvankilasta. Walker alias Green vangittiin palatessaan USA:han ja tunnusti tuomioistuimelle ettei koskaan edes ollut käynyt Ukrainassa. Tämän kaiken väitetystä Ukrainan nälkäkuolemista 1930-luvulla, joka laitettiin Stalinin syyksi, paljastui vasta 1987! Tänäänkin Hearstin aikaisia valheita oikeisto julkaisee uudelleen ja uudelleen, niitä levietään jopa koulukijoissakin. Monopoliasemansa vuoksi Hearstlehdiststä oli itseasiassa tullut Gestapon asiamiesten äänitorvi USA:ssa. Maailmassa jossa Hearstin valheet levisivät, niistä tehtiin "totuuksia" joita toistettiin radioasemilla, ja myöhemmin sitten TV:ssäkin maailmanlaajuisesti. Kun Gestapo lakkautettiin sodan loppuessa, jatkui likainen propagandasota sosialismia vastaan CIA:n toimesta. Antikommunistiset kampanjat jatkuivat amerikkalaisesa lehdistössä taukoamatta.
Robert Conquest - agentti ja valheenlevittäjä
Mies jota usein siteerataan porvarilehdistössä, on Robert Conquest ja on monet kerrat kirjoittanut ja puhunut aiheesta "miljoonat kuolleet Neuvostoliitossa ", jonka keksijä hän on. Conquest on tunnettu ensinnäkin kirjastaan "Suuri terrori" 1969 ja "Harvest of Sorrow" 1986. Vuonna 2005 USA:n presidentti Georg Bush palkitsi Conquestin "vapauden mitalilla" joka on USA:n korkein kunniamerkki. Tämä jos mikään on todiste siitä keiden asiaa Conquest on ajanut kaiken aikaa. Conquest kirjoitti mm- "miljoonia vieneestä nälänhädästä" Ukrainassa, ja miljoonista kuolleista työleireissä, Gulagissa ja miljoonista kuolleista puhdistuksissa Neuvostoliitossa 30-luvun lopussa. Conquestin lähteet ovat ensisijassa Ukrainalaiset emigrantit, jotka kuuluivat niihin oikeistoryhmittymiin jotka tekivät yhtiestyötä fasistien kanssa sota-aikana. Monet Conquestin sankareista ovat tunnettuja sotarikollisia jotka johtivat ja ottivat osaa juutalaisten tuhoamiseen Ukrainassa.
Tyyli Conquestin kirjoissa on fanaattisen neuvostovastaista . I boken frånKirjassaan vuodelta 1969 Conquest päästeli, että nälkään kuolleiden määrä Neuvostoliitossa vuosina 1932-33 oli 5 - 6 miljonaaer människor, joista puolet muka Ukrainanassa. Vuonna 1983, Reaganin antikommunistisen kampanjan alussa luku kasvoikin yhtäkkiä 14:sta miljoonaan! 1986 Conquest sai tehtäväkseen kirjoittaa aineiston Reagans kampanjaan amerikan kansaa varten aiheesta "mitä tehdä kun venäläiset tulevat - selviytymiskäsikirja" -.erikoinen tehtävä historioitsijalle. Samana vuonna Hollywood teki kokoillan elokuvan "Miehitetty Amerikka" samasta aiheesta, filmi oli siihen mennessä kallein tuotetuista filmeistä.
Tammikuussa 1978 paljastettiin Robert Conquest lehdessä "The Guardian" entiseksi Englannin salaisen poliisin vastavakoilun IRD:n toimihenkilöksi. .
IRD perustettiin 1947 tarkoituksenaan taistella kommunistista vaikutusta vastaan tarjoamalla "sopivia uutisia" poliitikoille, lehdistölle ja muille mielipiteenvaikuttajille. Toiminta oli laajaa myös Englannin ulkopuolella, 1977 kunnes IRD muodollisesti lakkautettiin, osoittautui että pelkästään Englannissa oli yli 100 tärkeimmällä journalistilla henkilökohtainen kontakti IRD-agenttiin. Sieltä journalistit saivat säännöllisesti materiaalia kirjoituksiisna . Seurravat lehdet kuten Financial Times, Times, Observer, Sunday Times, Telegraph, Ekonomist, Daily Mail, Mirror, Express, Guardian jne. Tämä on vaikuttavin todiste siitä kuinka poliittinen poliisi on vaikuttanut ja vaikuttaa uutistarjontaa ja tiedotukseen. Robert Conquest oli IRD-agentti sen alusta 1947 vuoteen 1956. Hänen tehtävänsä oli laatia musti juttuja Neuvostoliitosta, (vääriä tietoja jotka esitettäisiin totuutena ), edelleen medialle ja mielipiteenmuokkaajille.
Ropber Concuestin kirja "Suuri terrori " , "miljoonista kuolleista " puhdistusten aikana Neuvostoliitossa 1937, on osa materiaalia jonka hän laati IRD:n agenttina . Se kirjoitettiin valmiiksi
IRD:n toimesta. Kolmasosa "Suuren terrorin" painoksesta ostettiin Praeger kustantamolle, joka julkaisee CIA:n toimintaan liittyävvä materiaalia. Kirjaa annettiin lahjoituksina yliopistoille ja medialle neuvostovastaiseen työhön. Conquest on oikeiston tärkeimpiä lähteitä Neuvostovastaisen aineiston hankinnassa.
Alexandr Solzenitsyn - taantumuksellinen fasisti
Hän esiintyy usein yhteyksissä joissa väitetään miljoonista kuolleista. Alexandr Solzenitsyn. Solzenitsyn tuli julkisuuteen lännessä 60-luvun loppupuolella kirjastaan "Vankileirien saaristo". Se käsittelee vankileirein tilannetta Neuvostoliitossa . Hän oli itse istunut 8-vuotta leirissä tuomittuna vastavallankumouksellisesta toiminnasta. Hänet tuomittiin 1946 koska oli levittänyt vihollispropagandaa Neuvostokansalle. Solzenitsynin mukaan neuvostokansan taistelu fasisteja vastaan oli turha, hänen mielestään neuvostohallituksen olisi pitänyt tehdä Hitlerin kanssa kompromissi! . Edelleen Solzjenitsyn syytti neuvostohallitusta ja Stalinia että he olivat sodassa julmempia kuin Hitler. Solzenitsyn ei peitellyt sympatioitaan fasisteille, ja tuomittiin senvuoksi petturina. 1962 alkoi Solzenitsyn julkaista kirjojaan Hrustsovin henkilökohtaisella tuella. Ensimmäinen kirja, "Ivan Denisovitsin päivä". Hrustsev teki minkä pystyi mustatakseen Stalinin sosialistisen perinnön.
1970 sai Solzjenitsyn Nobelin kirjallisuuspalkinnon kirjastaan "Vankileirien saaristo" ja hänen kirjojaan alettiin julkaista lännessä . Solzjenitsynistä tuli imperialistien suuri piikkilanka kylmässä sodassa sosialismia sekä Neuvostoliittoa vastaan . Hänen erittelynsä vankileireistä pakattiin yhteen muun propagandan kanssa ja toistetiin läntisessä mediassa maailmanlaajuisesti. 1974 jätti Solzenitsyn Neuvostokansalaisuutensa, jätti Neuvostoliiton, muuti Sveitsiin ja sieltä USA: han. Kapitalistisessa mediassa hänestä tehtiin "vapauden ja demokratian" taistelun henkilöitymä. Hänen fasistisympatiansa haudattiin etteivät ne haittaisi sosialisminvastaista myyräntyötä. USA:ssa Solzjenitsynistä tehtiin hyvin kysytty esitelmänpitäjä. M.m 1975 hän oli pääpuhujana USA:n antikommunistisen ammattiyhdistysliike AFL-CIO:n kongressissa. Viikko sen jälkeen 15.7. 1975 Solzjenitsyn puhui USA:n senaatille. Solzjenitsynin puhe oli pelkkää agitaatiota ja vaatimusta Vietnamin pommittamisesta. Hän vaati jopa Portugalin miehittämistä 1974 siellä tapahtuneen "Neilikkavallnkumouksen" jälkeen, jolloin kansan tukemat tyäväenliikeen upseerit tulivat valtaan 40-vuotisen fasistisen diktatuurin jälkeen. Solzjenitsyn varoitti USA:n senaattia Portugalista mahdollisena tulevana Varsovan sopimuksen jäsenmaana! Ja vielä enemmän, hän valitteli Portugalin Afrikansiirtomaiden vapautusta! Mutta eniten Solzjenitsyn toimi sosialismin mustamaalauksessaan Väitetyistä miljoonien teloituksista Neuvostoliitossa väitettyihin USA:n sotilaiden orjuuttamisineen Pohjois-Vietnamissa Solzjenitsynin idea oli myöskin esittää amerikkalaiset orjina Pohjois-Vietnamissa josta tehtiin myöhemmin Rambo- filmit Vietnamin sodasta
Ne amerikkalaiset journalistit jotka uskalsivat kirjoittaa rauhan puolesta USA:n ja Neuvostoliiton välille, rauhanliikkeen kannattajat Solzjenitsyn tuomitsi potentiaalisina pettureina. Solzjenitsyn agiteerasi myös asevarustelun puolesta Neuvostoliittoa vastaan, "sotilaallisen ylivertaisuuden puolesta" Solzenitsyn oli USA:n äärioikeiston asialla. Francon fasistisen hallinnon murentuessa Espnajassa esiintyi Alexandr Solzjenitsyn Madridissa espanjan TV:n ohjelmassa "Directisimo" lauantai-iltana parhaaseen lähetysaikaan, jossa hän antoi suoran tukensa Francon fasistiselle hallinnolle ja sen teroritoimille, tuomiten Neuvostoliiton ja sosialkistisen järjestelmän jyrkin sanoin, väittäen 110 miljoonan kuolleen sosialismin uhrina ! Solzenitsyn tuomitsi kaikki demokraattisten uudistusten vaatijat Espanjassa,ja toimittajan kysymykseen, että misssä maassa vapautta ei ole, vastasi Solzjenitsyn:
"On vain yksi maa jossa vapautta ei ole ja se on Venäjä!."
Solzenitsynin esiintyminen espanjalaisessa TV:ssä oli suora tuki Francon espanjalaiselle fasismille, joka on juuri hänen sydäntää lähellä. Tämä poliittinen käsitys hänellä on edelleen. Uudestaan kapitalistisella Venäjällä mahdollisuudet uuteen "bisnekseen" .Solzjenitsyn tahtoo nimittäin saada takaisin sen vanhan tsaarinvallan hallintoineen sekä venäläisen ortodoksikirkon vallan!
Poliisin agentteja ja fasisteja
Niinpä, suurimmat edustajat "miljoonille kuolleille" ovat fasisti William Hearst, poliisagentti Robert Conquest ja fasisti Alexandr Solzjenitsyn.
Conquestilla on ollut tämä johtava rooli 60-luvulta asti. . Hänen tietojaan on media käyttänyt maailmanlaajuisesti ja todellakin luoneet oman koulukuntansa yliopistoihin. Ilman epäilystä tämä tulee nähdä todellisena poliisin vääräntiedonlevityksenä. 70-luvulla sai Conquest apua Solzjenitsyniltä ja osalta toisilta apureilta kuten Andrei Saharov ja Roy Medvedev.
Mutta todellisuus saavutti heidät viimein ja todisti valheet valheiksi. Gorbatjovin suorittama salaisten puoluearkistojen avaaminen vuonna 1989 sai seurauksia joita kukaan ei osannut ennustaa..
Arkistot paljastavat valheet.
Spekulointi miljoonista kuolleista Neuvostoliitossa oli yksi merkittävä osa propagandasodassa sosialismia vastaan. Neuvostoliiton virallisia oikaisuita ja selvityksiä ei siksi koskaan otettu lännessä vakavasti, eikä niille annettu sijaa kapitalistisessa massamediassa.
Sillä famtasia tuotosta ne todella olivatkin! Yhteistä Solzenitsynin ja Concuestin yms. tutkijoiden raporteille on, että ne eivät perustu mihinkään arkistomateriaaliin tai tieteelliseen tutkimukseen, vaan ovat epämääräisiä "arvioita"
Väärät metodit
Kuinka Conquest, Solzjenitsyn, Medvedev ja muut ovat käytännössä toimineet? He ovat käyttäneet yksittäisiä tilastoja Neuvostoliiton väestönlaskennoista, joihin he laskivat olettamaansa väestönkasvua päälle, ilman todellista arvioita todelle vallinnesta väestömäärästä. Sitten he tekivät arvoita siitä, mitä arvoivat ihmisiä olleen eri ajankohtina, ja se määrä mikä jäi puuttumaan, sen he laskivat vangeiski ja kuolleiksi. Yksinkertiasta mutta valheeseen perustuvaa. Sellainen arvio ei menisi länsimaita koskevana koskaan läpi. Silloin nousisivat professorit ja tiedemiehet yhtenä miehenä paljstamaan valheen. Mutta kun se koskee neuvostoliittoa, silloin se kyllä käy. Eikä vähiten senvuoksi nettä ammatti ihmiset laittavat uransa ammattikunnian edelle. Conquest ei tee eroa poliitisten vankien ja rikollisten välillä.
Alexandr Solzjenitsyn on käyttänyt suurinpiirtein samaa tilastointia kuin Conquest. Epätieteelliset metodit mukaanlukien. Hänen loppulauseensa on että "110 miljoonaa venäläistä on kuollut sosialismin uhreina " .Kun se koskee vankeja, arvioi Solzjenitsyn että vuonna 1953 työleireillä oli 25 miljoonaa !
Gorbatshov avaa arkistot
CIA ja Englannin poliittinen poliisi MI-5 olivat tärkeimmät toimitsijat neuvostovastaisessa taistelussa, ja Concuestin ja Solzenitsynin "tutkimukjsia" toistettiin porvarillisessa mediassa niin kauana, että ne kyseenalaistamatta otettiin "totuuksina".
Itse Neuvostoliitossa, jossa Solzjenitsyn ja muut tunnetutu toisinajattelijat kuten Andrei Saharov ja Roy Medvedev eivät olleet saaneet tarpeeksi kuuluisuutta, muuttui tilanne dramaattisesti 1990. Uudessa "vapaassa lehdistössä" Gorbatjovin aikana kaikki sosialisminvastainen tehtiin myönteiseksi, ja sillä oli kohtalokkaat seuraukset. .Luvut vankie ja kuolleiden määrästä kokivat inflaation, ja kaikesta syytettiin kommunisteja.
Hysteria Gorbatshovin uudessa lehdistössä repi Conquestin ja Solzjenitsynin valheita eteenpäin. Samaan aikaan avasi Gorbatshov Keskuskomitean arkiston tutkijoille, joka oli sen vapaan lehdistön vaatimus. Keskuskomitean arkiston avaamisen jälkeen on alkanut eräs keskustelun aihe. Siksi että arkistoissa olisi totuus, joka antaisi asiaan selvyyden. Mutta ennekaikkea siksi, että kaikki jotka vuosikausien ajan olivat rehvastelleet ja keinotelleet luvuilla kuolleista ja vangituista Neuvostoliitossa, sanoivat ennen että sinä päivänä kun arkistot avataan, heidän tarinansa todistetaan! ! Kaikki luvuilla keinotelleet ovat näin sanoneet! Kun arkistot sitten avattiin, ja raportteja alkoi tulla ulos, tapahtuikin jotain hassua: Luvuilla aiemmin keinotelleet sekä Gorbatshovin "uusi vapaa lehdistö" eivät enää olleetkaan niistä kiinnostuneet! Keskuskomitean arkistojen tutkijoiden kuten Zemskovin, Douginin ja Kslevnjukin todellisiin arkistoihin perustuvat tutkimukset joita alettiin julkaista 1990, eivät saaneet yhtään mielenkiintoa. Nämä tutkijanraportit olivat valtavirtaa vastaan, ja ne saivat vain hyvin vähän huomiota joissakin tieteellisisssä julkaisuissa. Conquestin ja Solzenitsynin jutut nimittäin möivät edelleen paljon paremmin "vapaassa lehdistössä" !
Tutkijaraportit.
Tutkimusraportit Neuvostoliiton vankeinhoitojärjestelmästä käsittävät yhdeksäntuhatta sivua. Raporttien kirjoittajia ovat m.m historioitsijat Zemskov, Dougin ja Kslevnjuk. Heidän työnsä alkoi 1990 ja oli loppusuoralla 1993. Länteen raportteja tuli muiden tutkijoiden välityksellä. Näitä ovat jossain määrin julkaisseet ranskalainen aikakauslehti "LHistoire" syyskuussa 1993 , Nicolas Werth, ranskalaisen tutkimusinstituutin CNRS:n päällikkö, ja se tutkimus joka julkaistiin USA:laisessa aikakauslehdessä" The American Historical Review", kirjoittajanaan J. Arch Getty, historian professori Kalifornian yliopistossa, yhdessä G.T. Retterspornin, ranskalaisen tutkimusinstituutin CNRS:n ja venäläisen tutkijan V.N. Zemskovin Venäjän Tiedeakatemian yhteydessä toimivan Venäläisen Historian Instituutin tutkijan kanssa. Osaa raporteista voi myös ostaa. On todettava että kukaan näistä tutkijoista ei ole minkään sortin sosialist eikä kommunisti, vaan he ovat tavallisia porvarillisia tutkijoita, useinkin taantumuksellisia. Edellämainitut tutkijat murskaavat Conquestin, Solzenitsynin ja Medvedevin valheet sillä, että he asettavat ammattikunniansa uranluomisen edelle. Venäläiset tutmkimusraportit antavat paljossa vastauksen neuvostoaikasen vankeinhoitojärjestelmän toimintaan ja olosuhteisiin. . Meille se aika jolloin toveri Stalin oli NKP:n pääsihteeri on mielenkiintoisin tutkimuksen kohde, sillä nimenomaan sitä aikakautta yleinen väittely koskee. Muutamat konkreettiset kysymykset joissa vastataan LHistoire:n ja "The American Historical Review (AHR)"- järjestön väittämiin. Näin voidaan parhaiten selventää se keskustelu jota Neuvostoliiton vankeinhoitojärjestelmästä käydään.
Kysymykset ovat seuraavat:
1. Mitä kattoi Neuvostoliiton vankeinhoitojärjestelmä?
2. Kuinka monta vangittua oli, polittisita ja "tavallista" ?
3. Kuinka moni kuoli työleireissä?
4. Kuinka monet tuomittiin kuolemaan vuoteen 1953 menessä ja puhdistuksien 37-38 aikana?
5.Kuinka pitkä rangaistusaika oli?
Näihin vastaamisen jälkeen otamme esiin kysymyksen joka monta kertaa mainitaan kun kysymys vangeista ja kuolleista otetaan esiin, nimittäin kulakit ja vastavallankumoukselliset jotka tuomittiin 1930 ja vuosina 1936-38.
Totuus työleireistä
Ensiksi kysymys numero 1. 1930-luvulta lähtien Neuvostoliiton vankeinhoitojärjestelmä kattoi vankilat, Gulagin työleirit (Gulag, lyhenne venäjänkielisestä sanasta "Glavnoje Upravlenije Lagerij", =Leirien päähallinto) -ja työsiirtolat, avoimet erikoisalueet ja sakkorangaistukset. Se joka tuli pidätetyksi epäiltynä rikoksesta Neuvostoliiton lakeja vastaan, sijoitettiin ensin vankilaan odottamaan esitutkintaa, joko syytteeseen asettamista varten tai vapaaksi päästämistä varten. Se joka tuomittiin ja joutui oikeudenkäyntiin, joka taas saattoi johtaa vankilaan tai vapauteen, tai sakkoihin. Sakkoihin tuomitut eivät yleensä joutuneet vangituiksi esitutkinnan aikana, jos rikoksen luonne osoitti sakkorangaistukseen. Sakkorangaistus saattoi olla tietty prosentti palkasta tiettynä aikana. Ne syytetyt jotka tuomittiin vankeuteen, menivät eri laitoksiin riippuen rikoksen laadusta.
Gulagin tyäleireille tulivat raskaimmin rikoksia tehneet, murhaajat, riaskaajat, talousrikolliset, jne. Samoin ne jotka olivat tuomittu vastavallankumouksellisesta toiminnasta. Myös muut, jotka oli tuomittu vähemmän kuin kolmen vuoden vankeuteen, tulivat työleireille. Jonkunaikaa työleirillä olleet voitiin siirtää työsiirtolaan tai avoimelle erikoisalueelle. Työleirit olivat suuria maa.alueita, joissa tuomitut asuivat ja työskentelivät tarkan kontrollin alla. Työsknetely vankeusaikana oli itsestään selvä rikoksen korvaamiseksi. Kukaan terve ei saanut erivapautta siitä periaattesta. 1940 tyäsiirtoloita oli 53 yksikköä. Gulagin työsiirtoloita oli 425 yksikköä., vähemmän kuin työleirejä, ja niilläoli vapaampi ja kevyempi hallinto. Niihin tuli tuomittuja lyhyemmillä tuomioilla, tavallisia rikollisia ja polittiitisia, he työskentelivät töissä siirtolan ulkopuolella tehtaissa tai maataloudessa, jotka olivat osa tavallista yhteiskuntataloutta. Niille tulivat vangit jotka olivat tuomittu lyhempiin vankeusrangaistuksiin, tavalliset rikolliset ja poliittiset vangit, ja he työskentelivät ulkopuolisissa tehtaissa tai maataloudessa. Tavallisesti näistä töistä maksettiin kuten muissakin töissä oleville työläisille. Avoimet erikoisalueet olivat yleensä maatalousalueita, joille kulakit jotka karkotettiin mailtaan, asutettiin uudelleen. Osa vastavallankumouksellisesta toiminnasta tuomituista mysö sijoitettiin niile alueille.
9:n miljoonan sijaan 454 000
Kuinka monta vankia oli Neuvostoliittolaisessa rikos-ja vankeihoidossa? Kysymys kattaa oikeastaanvangit Gulagin työsiirtoloissa ja vankiloissa.? . Seuraavat viralliset luvut ovat vankeinhoidon keskushallinnosta 20:n vuoden ajalta vuodesta 1934 vuoteen 1953 kun Stalin kuoli.
Seuraavat johtopäätökset voidaan taulukoista tehdä:
Vuonna 1939 kaikissa leireissä ja vankiloissa oli n. 2 miljoonaa. Näistä n. 454 000 tuomittuna poliittisista rikoksista, leireissä kuoli 1937-39 n. 160 000, Vuonna 1950 leireissä oli n. 578 000 tuomittua poliittisista rikoksista.
Robert Conquest on tänää oikeiston tärkein lähde propagandassa kommunisteja vastaan. Solzjenitsynin 60 miljoonaa kuollutta ei kaipaa kommentteja, väitteen naurettavuus jo Neuvostoliiton väkilukuunkin on selvä. Vain sairas aivo voi kehitellä sellaisia juttuja.
Korkein luku 2.5 miljoonaa, miten se on ymmärrettävä? Jokainen ihminen vankilassa on merkki siitä, että yhteiskunta on vielä kehittymätön, eikä ole kyennyt antamaan ihmisille mahdollisuutta positiivissen kehitykseen. .
Sisäinen ja ulkoinen vihollinen
Sellaisessa maassa kuten Neuvostoliitto joka juuri on vapautunut feodalismista ja elinolosuhteet eivät vielä olleet helpot. Tsaristisessa järjestelmäsä ihmiset olivat pakotettu elämään äärimmäisessä kurjuudessa. Ihmiselämä ei ollut paljon arvoinen. Varkaus ja väkivaltarikos rangaistiin suurella väkivallalla . Kapina yläluokkaa vastaan loppui yleensä teloituksiin, kuolemantuomioihin ja pitkiin vankeusrangaistuksiin. Se muokkasi voimakkaasti Neuvostoliiton kehitystä ja yhteiskuntaelämää.
Samanaikaisesti on muistettava että Neuvostovaltaa uhkasivat sekä ulkoinen etä sisäinen vihollinen. Neuvostoliitossa oli 30-luvulla noin 160-170 miljoonaa ihmistä. Samanaikaisesti pitää muistaa että maata uhkasivat ulkoiset viholliset. Neuvostoliitolla oli 1930-luvulla asukkaita noin 160-170 miljoonaa ihmistä. Se oli rauhatonta aikaa Euroopassa. Ei ollut kauaa kun 14 valtioita olivat hyökänneet neuvostovaltaa vastaan. Saksassa ja Italiassa fasismi oli nousussa, ja uhkasi slaavilaisia kansoja. 1931 osoitti Stalin kuuluisassa puheessaan tilanteen vakavuuden. Hän sanoi tuolloin " me olemme 50-100 vuotta jäljessä kehittyneistä maista. Meidän tulee saavuttaa ne 10:ssä vuodessa. Me tulemme tekemään sen, tai sitten meistä tehdään loppu". Neuvostoliitto joutui 10 vuotta sen jälkeen fasistisen Saksan hyökkäyksen kohteeksi. Varustautuminen Fasistisen Saksan todennäköiseen hyökkäykseen vei paljon yhteiskunnan resursseja. 7:n tunnin päivittäinen työaika oli pakko pidentää 1937. 1939 jouduttiin useimmista sunnuntaista tekemään työpäiviä. Sota maksoi Neuvostoliitolle 25 miljoonaa ihmiselämää ja puoli maata tuhottiin. Tällä raskaalla ajalla Neuvostoliitossa oli korkeimmillaan 2,5 miljoonaa vankia, 2,4 prosenttia aikuisväestöstä. Miten se on nähtävä? Onko se paljon? Tehkäämme vertaus:
Enemmän vankeja USA:ssa tänään kuin Neuvostoliitossa 1953.
Kuinka monta on esim. tänään USA:n vankiloissa, maassa jossa on 240 milj. asukasta, maailman rikkaimmassa maassa, joka kuluttaa yli 60% kaikista maailman resursseista? Näin siis "maailman rikkaimmassa" maassa jota ei uhkaa sota tai suuret yhteiskunalliset muutokset.
Pieni uutissähke julkaistiin 16.8.1997 tietotoimisto FLT-AP:ltä "Koskaan aiemmin ei ole niin moni kuin nyt, 5,5 miljoonaa ihmistä ollut vankilassa " 1996. Se on kasvanut 200 000 ihmisellä vuodesta 1995 joka siis tekee rikollisten määrän USA:ssa 2,8 prosenttiin aikuisväestöstä. Näin siis USA:n oikeusministeriön mukaan. USA:ssa on tänään 3 miljoonaa enemmän tuomittua rikollista kuin Neuvostoliitossa koskaan oli! Neuvostoliitossa oli korkeimmillaan 2,4 % aikuisväestöstä tuomittuina rikosista , USA:ssa luku on tällä hetkellä 2,8% ja jatkaa kasvuaan! USA:n oikeusministeriön lehdistötiedotteessa 18.1.1998 kasvoi vankiluku USA:ssa vuoden aikana 96 100 .
Jos Neuvostoliittolaiset työleirit olivatkin kovia ja vaativia mutta ajatelkaapa millaiset vankilat USA:lla on huumeidenkäyttäöjineen, prostitutioineen ja seksiorjuuksineen (290 000 raiskausta vuosittain USA:n vankiloissa ). Kukaan ihminen ei mene turvassa USA:n vankiloissa ! Tämä nykyaikana maailman rikkaimmassa maassa! Lääkkeiden puute
Kuinka monta työleireissä kuoli? Tilastot kertovat totuuden. Kuolemantapayukset leireissä vaihtelevat usein, 5,2 % v.1934 l 0,3 % v.1953. Kuolemantapaukset perustuivat puutteisiin yhteiskunnassa yleensä. . Etupäässä se oli puutetta lääkkeistä epidemioita vastaan. . Tämä ei ollut erikoinen ongelma vain leireillä, vaan sama ongelma oli muuallakin yhteiskunnassa, kuten myös useimmissa maissa lännessä. Antibiootin keksimisen jälkeen tilanne parani huomattavasti. Vaikein tilanne oli neljän sotavuoden aikana, jolloin fasistisen saksan hyökkäys oli kovimmillaan. Vaikea tilanne johti siihen että yli puolimiljoonaa kuoli työleireillä tuona aikana. Se on noin puolet kuolleista työleireillä 20:n vuoden ajalta. Tässä tapauksessa pitää muistaa, että sodassa kuoli 25 miljoonaa ihmistä.
Kun olosuhteet Neuvostoliitossa 50-luvun alussa tulivat paremmiksi, ja antibiootteja oli saatavissa, vähenivät kuolemantapaukset leireissä 0,3%:iin.
100 000 kuolemaantuomittua
Kuinka monta tuomittiin puhdistuksissa vuosina 1937-1938? Olemme nähneet Conquestin luvun 12 miljoonaa poliittista vankia jotka bolshevikit olisivat murhaneet leireissä vuosina 1930 -1953, siitä miljoona teloitettua vuosina 37-38. Solzjenitsynin luvut kuolleista leireillä ovat kymmeniä miljoonia, joista 3milj. vuosina 37-38. Vielä suurempia lukuja vuosille 37-38 esitetään neuvostovastaisen loanheotin yhteydessä. . Olga Shatunovskaja on esimerkikisi ilmoittanut luvun 7 miljoonaa teloitettua 1937-38.
Ne dokumentit jotka nyt ovat luettavissa neuvostoarkistoista, puhuvat omaa kieltään. Yhtään koottua lukua kuolemaantuomituista vuosilta 1937-38 ei löydy. Tutkijat joutuvat laskemaan luykuja useista eri arkistoista ja riski kahteen kertaan laskemisesta ja väärän luvun ilmoittamisesta on suuri. Dmitrij Volkogonovin mukaan, (jonka Jeltsin nimitti kaikkien Neuvostoarkistoiden päälliköksi) tuli 30 514 ihmistä tuomituksi kuolemaan sotilastuomioistuimissa, 1:stä lokakuusta 1936 30 syyskuuhun 1938. Toinen tieto tulee KGB:ltä . KGB:n lehdistötiedotteen mukaan helmikuussa 1990 tuli 786 098 ihmistä tuomituksi kuolemaan vastavallankumouksellisista rikoksista vuosina 1930 till 1953. Näistä KGB mukaan 681 692 tuomittiin kuolemaan vuosinan 1937-38. Ei ole mitään mahdollisuutta kontrolloida KGB: tietoja. 1990. Edelleen osoittavat kaikki todisteet että kuolemaantuomittujen rikollisten ja vastavallankumouksellisten määrät olivat suurinpiirtein samanlaiset.
Lopputulos kaikesta materiaalista on että kuolemaantuomituista vuosina 1937-38 on noin 100 000 eikä miljoonia kuten länsipropagansa väittää. On kuitenkin huomoitava, että kaikki kuolemantuomitut eivät tulleet teloitetuksi, vaan osalle rangaistus lievennettiin työleiriksi tai työsiirtolaksi . On myöskin tärkeää erottaa "tavalliset" kriminaalit vastavallankumouksellisista. Monet kuolemaantuomituista olivat rikollisia joilla oli vakavia väkivaltarikoksia kuten murhia ja raiskauksia taustallaan. Kuolemantuomio sellaisista rikosista maailmassa siihen aikaan 60v sitten ei suinkaan ollut harvinaista. Kuinka pitkä rangasitusaika oli? Tuomittujen rangaistusaika on ollut länsipropagandan kohteena pitkään. Todellisuudessa suurin osa tuomituista aikana jolloin toveri Stalin oli pääsihteerinä, sai korkeintaan 5:n vuoden tuomion.
Tavaliset rikolliset tuomittiin VSFNT:ssä vuonna 1936 seuraavasti: - 5:n vuoden vankeuteen: 82,4 % - 5:stä 10:n v, : 17,6% . Koko SNTL:ssä tuomittiin 1936 poliittista rikollista siviilituomioistuimissa, viiden vuoden vankeuteen : 44,2 % -5:stä 10:n vuoteen: 50,7 % kun se koskee Gulag:in työleireijä, joissa pitkät rangaistukset toteutettiin, on tilasto tammikuulta 1940 seuraava - viiden vuoden vankeuteen: 56,8% - viidestä 10:een v : 42,2% - enemmän kuin10v : 1,0%. Vuodelta 1939 on tilastot Neuvostoliiton tuomioistuimilta, viiden vuoden vankeuteen: 95,9%, - viidestä 10:en vuotta : 4,0% - enemmän kuin 10 v: 0,1% . Kuten käy ilmi, kysymys rangaistusajan loputtomuudesta on eräs valheellisista myyteistä.
Venäläiset tutkijaraportit.
Venäläisten tutkijoiden raportit paljastavat aivan toisenlaisen todellisuuden, kuin sen mitä lännessä on viimeiset 50-vuotta opetettu kouluissa ja yliopistoissa koko kapitalistisessa maailmassa. Varsinaisesti näiden tutkijoiden selvitykset neuvostoarkistoista paljastavat aivan toisenlaisen todellisuuden Sukupolvet ihmisiä on näiden 50:n vuoden ajan kylmän sodan aikana vastaanottanut karkieta valheita neuvostoliitosta ja se on jättänyt meihin kaikkiin jälkemme. Tämä peilautuu tietenkin amerikkalaisten ja englantilaisten tutkijoiden raportteihi, niin että he eivät osaa olla objektiivisia. .
Tutkijat antavat lukluja ja taulukoita leirien vangeista ja kuolleista . Mutta se tärkein, mitä rikoksia tuomitut ovat tehneet, sitä ei selvitetä! Kapitalistien politiittinen propaganda on aina vedonnut että vangit Neuvostoliitossa olivat poliittisesti vainottuja. Niinpian kuin tutkijat irtaantuvat kolumneistaan keskusteluihin, heidän porvarilliset näkökantansa nousevat esiin. He kutsuvat tuomittuja uhreiksi- tuomittuja jotka olivat varkaita, ryöstäjiä, murhaajia, raiskaajia jne.
Euroopassa ja eller USA:ssa sellaisia rikollisia ei koskaan nimitetä uhreiksi. Mutta Neuvostovastaisessa propagandassa se kyllä menee
Vastavallankumous
Myös kun se koskee vastavallankumouksellisia on kysymys siitä, mitä rikoksiin he syyllistyivät. Esimerkkinä otamme kulakit 1930-luvulta, ja attentaattimiehet ja vastavallankumoukselliset jotka tuomittiin vuosina 1936-38.
Arkistomateriaalin perusteella 381000 kulakkiperhettä, joissa n.1,8 miljoonaa henkilöä, tuomittiin maanpakoon. Pienempi osa näistä tuomittiin työsiirtoloihin ja leireihin.
Venäjällä rikas talonpoika, suurtilallinen eli kulakki , joita oli 10 miljoonaa, eli armottomasti riistämällä 110 miljoonan köyhän talonpojan työtä.
Aseelliset hyökkäykset
Kun köyhät talonpojat liittyivät kollektiivitalouksiin katosi kulakkien tulolähde. Mutta en kulakit eivät antautuneet , he yrittivät jatkaa riistämistä nälänhädän avulla. kulakkiryhmät aloittivat aseelliset hyökkäyset kollektiivimaataloutta vastaan, murhasivat köyhiä talonpoikia ja puoluetyöntekijöitä, polttivat kollektiivien viljapeltoja, ja tappoivat vetoeläimiä. provosoinnin kautta he halusivat aiheuttaa nälkää ja siten pakottaa talonpojat jälleen valtansa alle. Nyt kävi kuitenkin erilailla kuin nämä murhapolttajat olivat ajatelleet, talonpjat olivat vallankumouksen myötä voimistuneet, ja olivat kulakeille liian voimakkaita. Nämä tulivat sensijaan voitetuiksi, vangituiksi ja tuomituiksi työleireille. 10:stä miljoonasta kulakista 1,8 miljoonaa rangaistiin maankarkoituksella .
Tuossa valtavassa luokkataistelussa joka kosketti 120 miljoonaa ihmistä tapahtui silloin tällöin epäoikeudenmukaisuuksiakin, mutta voidaanko syyttää köyhiä, riiston ja lukuataidottomuuden vaivaamia ihmisiä taistelustaan elinolosuhteidensa parantamisen puolesta? Ja että he eivät aina käyttäytyneet "sivistyneesti"?
Puhdistukset 1937
Toinen esimerkkimme, vastavallankumoukselliset jotka tuomittiin oikeudenkäynneissä 1936-38 puhdistusten jälkeen puolueessa, armeijassa ja valtiokoneistossa, oli juurensa venäjän vallankumouksen historiassa.
Bolshevikkien menestyksekkääseen taistluun tsarismia ja Venäjän porvaristoa vastaan liittyi miljoonia ihmisiä jotka surin joukoin tulivat mukaan Kommunistiseen puolueeseen. Näiden joukoissa valitettavasti oli sellaisiakin, jotka tulivat mukaan muiden syiden perusteella, kuin taistellakseen proletariaaatin vallan ja sosialismin puolesta. Mutta luokkataistelulla oli sellainen luonne, että ei ollut muuta mahdolisuutta kuin laittaa uusia jäseniä kokeelle. Myös aikaisempi poliittinen oppositio muista ryhmistä jotka myöntyivät sosialismille hyväksyttiin Kommunistiseen puolueeseen.Osa näistä uusista jäsenistä sai myös hyvin tärkeitä asemia kommunistisessa puolueessa, valtiossa ja armeijassa kaikki heidän kyvyistään johtaa luokkataistelua. Ajat olivat hyvin kovia nuorelle Neuvostovaltiolle, ja suuri puute kaadereista, yksinkertaisesti kansasta, joka yleensä oli lukutaitoista, pakotti puolueen katsomaan sormien välistä uusien jäsenten laatua. Kaikesta tästä kasvoi vähitellen ylös vastakohtia jotka jakoivat puolueen kahteen leiriin, toisaalta niihin jotka halusivat taistella sosialismin puolesta, ja niihin jotka vastustivat sitä haluten toimeenpanna sosialidemokraattisen yhteiskunnan.
Taustavoima näihin oli Trotski, valittu Kommunistiseen puolueeseen heinäkuussa 1917, ja hänen ryhmässään. Ajan kanssa Trotski sai tukea johtavilta bolshevikeilta. Nämä kokosivat opposition alkuperäisatä bolshevikkiaatetta vastaan ja se joutui koetukselle puolueäänestyksessä . Nämä kokosivat opposition 27.12. 1927 että mitä linjaa puolueen tulisi noudattaa. Äänestys johtui vuosikausia jatkuneesta poliittisesta ja ideologiessta keskustelusta. Puolueäänestyksen tulos oli selvä: 725000 äänestä kokoontunut oppositio ei saanut kuin vajaa 6000 ääntä, vähemmän kuin 1 prosentin puolueen jäsenistä tukivat oppositiota.
Seurauksena äänestyksestä ja opposition esiintymisestä eri politiikan puolesta kuin puolue, päätti Keskuskomitea erottaaa Kommunistisesta puolueesta kaikki opposition johtavat jäsenet. Opposition johtohahmo Trotski karkoitettiin Neuvostoliitosta. .
Opposition historia ei loppunut tähän. Sinovjev, Kamenjev ja Evdokimov tekivät itsekritiikkiä aikaisemmista teoistaan, kuten muutkin aiemmat trotskilaiset, kuten Pjatakov, Radek, Préobrajenski ja Smirnof. Sitten he saivat puolueen jäsenyytensä takaisin sekä virkansa ja työnsä. Mutta ajanmittan huomattin että heidän itsekritiikkinsä ei ollutkaan ollut aitoa, joka erta kun luokkataistelu jälleen kärjistyi, he olivat jälleen vastavallankumouksellisten puolella. Useimmat heistä saivat kahteenkin kertaan takaisi jäsenyytensä ensin jouduttuaan erotetuiksi ennen vuosia 1937-38.
Joulukuussa 1934 tapahtunut Kirovin murha, Leningradin puoluejohtaja ja eräs tärkeimmistä tovereista Keskuskomiteassa, johti salaliittolaisten organisaation paljastumiseen. Se johti salaisen organisaation paljastumiseen, joka suunnitteli vallankaappausta. Sen poliittisen taistelun jonka he hävisivät äänestyksessä vuonna 1927 he tulisivat voittamaan nyt väkivallalla neuvostovaltaa vastaan. Organisaatiolla oli haarautumia puolueessa, armeijassa ja valtiokoneistossa koko maassa. Sen toiminta suuntautui teollisuussabotointiin, terrorismiin ja korruptioon. Suuri inspiraattori, Trotski, asui ulkomailla, johti ja veteli kaikista langoista.
Teollisuussabotointi oli neuvostovaltiolle kohtalokasta. Se maksoi valtavai summia, kalliita tuontikoneita joita rikottiin, tuotetappioita kaivoksissa ja tehtaissa
Eräs joka kirjoitti 1939 tästä oli amerikkalainen insinööri John Littlepage, eräs niistä ulkomaisista asiantuntijoista kaivosteollisuudessa jotka Neuvostoliitto vuokrasi .Littlepage työskenteli 10 vuotta, ,vuodesta 1927 vuoteen 1937, Neuvostoliittolaisessa kaivosteollisuudessa- kultakaivoksissa. Kirjassaan "Etsimässä Neuvostokultaa"- hän kirjoittaa:
"En ole sen kummemmin kiinnostunut poliittisista aatteista joita venäjällä tapahtui, mutta minun täytyi tutkia mitä neuvostoteollisuudessa tapahtui jotta pystyin hoitamaan työni hyvin. Ja minä uskon varmasti, että Stalin ja hänen lähimmiltään otti kauan aikaa tajuta, että heidän lähimmät avustajansa puolueessa olivat vaarallisimpia vihollisia." Littlepage kirjoittaa myös, että hänen oma kokemuksensa vahvistaa viralliset selvitykset että ulkoa johdettu salaliitto käytti laajaa teollisuussabotointia, kirjoittaa myös että hänen omat kokemuksensa vahvistavat ne viralliset selvitykset että ulkoapäin johdettu salaliitto käytti teollisuussabotaaashia saadakseen neuvostovallan kaatumaan. Jo 1931 oli Littlepage pakotettu toteamaan tämän erään tehtävänsä aikana kupari- ja lyijykaivoksissa , Uralissa ja Kazakstanissa. Kaivokset olivat osa kuparilyijytrustia, jonka johtaja oli Pjatakov, Raskaan teollissuuden varakansankomisaari. Tilanne kaivoksissa oli katastrofaalinen sekä tuotannossa että työläisten olosuhteissa. Littlepagen päätelmä oli, että sabotaashi oli organisoitua kuparilyijitrustin korkeimmalta taholta.
John Littlepagen kirja antaa meille myös avaimen siihen, mistä trotskilainen oppositio sai rahaa maksaa vastavallankumouksellisen työnsä. Yksittäiset jäsenet salaisesta oppositiosta käyttivät valta-asemiaan Neuvostoliitossa järjestäkseen vastavallankumouksellista toimintaa. Yksittäiset jäsenet salaisesta oppositiosta käyttivät valta-asemaansa ostaakseen ulkomailta huonolaatuisia koneita ja laitteita. Tuotteet olivat huonoa laatua, mutta niistä otettiin korkein hinta. . Erotus antoi ulkomaalaisille yhtiöille Trotskin salaliitto-organisaation välityksellä sen, että he edelleen ostivat samat tuotteet Neuvostoliitosta.
Varkaus ja korruptio
Tämän pystyi Littlepage toteamaan paikalla Berliinissä keväällä 1931 suurten teollisuushissien oston yhteydessä. Neuvostovaltuuskuntaa johti Pjatakov. Littleplagella oli tehtävänä selvittää ja tutkia ja hyväksyä tilatut hissit. Hän huomasi pian, että hissti olivat huonolaatuisia ja soveltumattomia Neuvostoliiton kaivoksiin.
Kun hän Pjatakoville ja muille Neuvostovaltuuskunnan jäsenille kertoi tämän, hänet otetiin kylmästi vastaan, selityksillä että hänen pitäisi hyväksyä hissit. Sitä Littlepage ei tehnyt. Hän uskoi silloin, että se oli korruptioita henkilötasolla, että delegaation jäsenet saivat salaa rahaa hissiyhtiöltä. Pjatakovin tunnustuksen jälkeen v. 1937 oikeudenkäynnissä, hänen yhteytensä trotskistiseen oppositioon totesi Littlepage että se oli ollut jotain paljon laajempaa kuin henkilökohtainen korruptio. Rahat olivatkin olleet tarkoitetut salaisen oppostion toiminnan rahoittamiseen Neuvostoliitossa, kuten sabotaashi, terrorismi, lahjukset ja propaganda.
Sinovjev, Kamenjev, Pjatakov, Radek, Smirnof, Tomskij, Buharin ja muut joista porvarillinen media lännessä niin plajon pitää ,käyttivät luottamustehtäviään jotka olivat saaneet neuvostokansalta ja puolueelta, varojen kavaltamiseen valtionkassasta, joita sitten käytettiin sosialismin sisäisetn ja ulkoiset vihollisten rahoittamiseen.
Suunniteltu vallankaappaus
Rikoksen laatu varkauksissa, sabotaasissa ja korruptiossa oli vakava. Mutta opposition toimintasuunnitelmat menivät pidemmälle, vastavallankumoukseeliset salaliittolaiset suunnittelivat ja valmistelivat vallankaappausta jossa koko Neuvostohallitus olisi eliminoitu. Kaikkien Kommunistisen puolueen Keskuskomitean merkittävien jäsenten murhat olivat kulmakiviä tässä salaliitossa. Vallankaappauksen sotilaalliset suunnitelmat oli suunniteltu tehtäväksi Tuhatsevskin johtaman kenraaliryhmän toimesta.
Isak Deutscherin, trotskistin joka on kirjoittanut suuren määrän neuvostovastaista kirjallisuutta Stalinia ja Neuvostoliittoa vastaan, vallankaappaus alkaisi sotilaallisella operaatiolla Kremliä vastaan ja suurkaupunkien kuten Moskovan ja Leningradin välisiä yhteyksiä vastaan . Salaliittoa Deutscherin mukaan olisi johtanut Tuhatsevski yhdessä Gamarnikin , armeijan poliittisten komissaarien johtajan kanssa, kenraali Jakir, Leningradin komendantti, kenraali Uborevitsh, komendantti Moskovan sotilasakatemissa, ja kenraali Primakov, ratsuväen johtajia..
Marsalkka Tuhatsevski oli vanha tsaarinupseeri joka oli mennyt Puna-armeijaan valankumouksen jälkeen. Vuonna 1930 oli noin 10 % upseereista, tai n. 4500, vanhoja tsaarinupseereita. Monet näistä vanhoista tsaarinupseereista eivät olleet koskaan luopuneet vanhoista porvarillisista arvoistaan, vaan odottivat hiljaa kydäkseen sitten hyökkäykseen. Mahdollisuus tuli opposition vallankaappausvalmistelujen yhteydessä .Bolshevikit olivat voimakkaita, mutta siviili ja sotilasoppostio hankki vahvoja liittolaisia. Buharinnin tunnustuksen mukaan virallisessa oikeudenkäynnissä 1937, oli trotskilainen oppositio tehnyt sopimuksen Fasistisen Saksan kanssa, että suuria maa-alueita, m.m Ukraina, tultaisiin luovuttamaan Fasistiselle Saksalle Neuvostoliitossa tapahtuvan vastavallankumouksellisen vallankaappauksen jälkeen. Tämä oli maksu jota Fasistinen Saksa vaati luvatusta tuestaan vastavallankumouksellisille. Buharinin mukaan hänm sai tietää tästä Radekilta joka sai käskynsä Trotskilta. Kaikki nämä salaliittolaiset, joilla oli korkeita asemia sosialistisessa yhteiskunnassa, jotka oli valittu johtamaan, hallitsemaan ja puolustamaan sosialistista yhteiskuntaa, tyäskentelivät sen tuhoamiseksi.
Tämä tapahtui lisäksi 1930-luvulla, kun fasistinen uhka kasvoi lumivyörymäisesti , fasistarmeija sytytti Euroopan tuleen ja hyäkköystä Neuvostoliittoon valmisteltiin. Salaliittolaiset tuomittiin virallisissa oikeudenkäynneissä kuolemaan pettureina. Ne jotka syyllistyivät sabotaashiin, terrorismiin, korrputioon murhan valmisteluihin ja jotka halusivat antaa maan fasisteille, se ei olisi voinut muuten päättyä. Heidän kutsumisensa "uhreiksi" on täysin virheellistä.
Valheellliset luvut
Tässä yhteydessä voi olla mielenkiintoista tietää, että länsipropaganda Robert Conquest kautta on valehdellut puhdistuksista Puna-armeijassa Kirjassaan "Suuri Terrori" kirjoittaa Conquest että 1937 oli 70000 upseeria ja poliittista komissaaria Puna-armeijassa ja että 50% tai 15000 upseeria ja 20000 komissaaria, olisi vangittu poliittisen poliisin GPU toimesta taikka ammuttukin, ja että olisivat viettäneet loppuelämänsä vangittuina työleireissä. Kuten muutenkaan, kirjassa ei löydy totuutta tästäkään Conquestin väitteestä
Historioitsija Roger Reese on kirjassaan "Puna-Armeija ja suuret puhdistukset" esittänyt tosiasoita mitä 1937-38 todella tarkoittivat armeijassa .
Johtajien määrä Puna-armeijassa ja ilmavoimissa, upseerit ja poliittiset komissaarit, olivat 1937vuonna 144300 ja kasvoivat koko ajan niin että vuoden 1939 alussa käsittivät 282300 miestä. Puhdistusten aikana 1937-38 sai 34300 eron poliittisista syistä, mutta Toukokuussa 1940 oli jo 11596 saanut korjauksen ja tulleet jälleen virkoihinsa takaisin. Tämä tarkoittaa että 22705 upseeria ja poliittista komissaaria (13000 armeijanupseeria, 4700 ilmavoimissa ja 5000 poliittista kommissaaria) erotettiin armeijasta puhdistusten aikana 1937-38. Tämä on 7,7 prosenttia kaikista upseereista ja komissaareista, eikä 50% kuten Conquest väitti. Osa näistä, 7,7 prosenttia, tuomittiin pettureina, mutta saatavissa oleva historiallinen materiaali osoittaa että useimmat heistä palasivat siviilielämään. Olivatko oikeudenkäynnit 1937-38 oikeudenmukaisia syytettyjä vastaan?
Otetaan esimerkikisi Buharinin oikeudenkäynti, korkein virkailija joka työskenteli salaiselle oppositiolle. Tuonaikaisen USA:n Moskovan suurlähettilään Joseph Daviesin, tunetun asianajajan mukaan joka oli oikeudenkäynnin ajan salissa, sai Buharin puhua vapaasti koko oikeudenkäynnin ajan, ja itse esittää asiansa ilman esteitä.
Joseph Davies kirjoitti Washingtoniin, että kaikki mikä tuli esiin oikeussalissa todisti syytettyjen syyllistyneen niihin syytöksiin joista heitä syytettiin.
Oppikaa historiasta!
Keskustelulla jota Neuvostoliiton vankeinhoitojärjestelmästä on käyty, on annettavana jotain opettavaista. Oikeisto, taantumus, levittää edelleen valheisiin perustuvaa aineistoa, samoin sen teettämät "uudet " tutkimukset perustuva vanhoihin valheisiin.
Tosiasia on, että vaikka oikeisto tietää tutkimusraportit, he jatkavat samojen valheiden levittämistä kuten jo
viimeiset 50 vuotta, vaikka totuus on jo paljastunutkin. Oikeisto seuraa historiallista perintöään, valhe joka toistetaan kerta toisensa jälkeen, tulee totuudeksi. Sen jälkeen kun venäläisiä tutkimusraportteja on alettu julkaista lännessä, alettiin julkaista monta kirjaa joiden ainoa tarkoitus oli mitätöidä nämä tutkimusraportit, ja saada vanhat valheet näyttämään tosilta. Ne ovat maksettuja kirjoja täynnä valhieta kommunisteista ja sosialismista kannesta kanteen.
Oikeiston valheet toistetaan taistelussa kommunisteja vastaan. Se on porvaristolle senvuoksi tärkeää, että uusliberalismille ja riistokapitalismille ei olisi olemassa ajateltavaa vaihtoehtoa. Tämä on osa sitä likaista sotaa kommunisteja vastaan, kommunisteja, joilla on vaihtoehtonaan tulevaisuuden sosialismi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
siinä vasta tekstiä..tosin kohdassa totuus mielenkiintoni jo lopahti..kommunistien "totuus" on aina vähän vääristynyttä.
Oikeaoppiset natsit eivät tunnusta hitlerin hirmutekoja - ei ole tässä maailmassa sellaista todistetta, joka saisi heidät vakuuttuneiksi asiasta.
Jehovat ovat samanlaisia - uskovat asiaansa sokeasti ja minkäänlainen argumentti tai todistajan lausunto ei saa oikeauskoista jehovaa hetkeksikään edes epäilemään aatteensa järkevyyttä.
Ja kolmanneksi listalle voidaan laittaa kommunistit, jotka eivät usko mitään pahaa tehdyn neukkulassa - tai muissakaan kommunistivetoisissa maissa.
Neukkulasta ei ole niin paljon todistusmateriaalia kuin Saksasta mutta siihenkin on luonnollinen selitys - saksalaiset ovat tarkkoja ja dokumentoivat kaikki saksalaisella tarkkuudella ja siksi todistusaineistoa ja kuvia on paljon. Venäläiset taas eivät paljon välitä mistään mitään ja se jälki näkyy myös stalinin ajan tapahtumien muistiinmerkitsemisen laiskuudessa - "ja paskat, kirjoittakoon joku muu raportin - jos huvittaa - minä en nyt viitsi".
Mutta se ei estä totuuden tulemista ilmi.
Stalinin vainoista on niin paljon yksittäisiä omakohtaisia kertomuksia, jotka ovat hyvin samansuuntaisia vaikka ne kuvaavatkin tapahtumia neukkulan eri kulmilla.
Kalle ei väitä kuollonuhreja olleen jokin tietty määrä vaan hän väittää perustuen lukemattomiin samansuuntaisiin silminnäkijäkertomuksiin ja kertojien omakohtaisiin kokemuksiin, että kuolonuhrien määrä stalinin keskitysleireillä oli "merkittävä" - merkittävä jopa neukkulan suureen väkilukuun suhteutettuna.
Kalle on itse kuunnellut erään suomalaisen sotavangin kertomuksia kokemuksistaan ja näkemästään hirmuvallasta.
Mutta älä luule, että Kalle yrittää sinua vakuuttaa. Kalle ei ryhdy mahdottomiin urakoihin muuta haluaa kuitenkin antaa oikean kuvan stalinin ajan hirmuhallinnosta vastaukseksi sinun valheelliseen propagandaa.
Juu, ei tarvitse toistaa, Kalle tietää kyllä maailmassa olevan kolme ryhmää ihmisiä, joiden aivot ovat oman propagandan hapantamat niin, että mikään vasta-argumentti ei pure. Nämä rynmät ovat ilman mitään erityistä järjestystä:
- kommunistit
- natsit
- jehovan todistajat
/Kalle, joka antaa kommunistien puheiden puhua heidän aatteensa puolesta ja paskat välittää marxin ja leninin sepostuksista
itsestäsi, kuin olet jo tähän mennessä todistanut olevasi.
\Ahkim, joka toteaa Kallen olevan lääkehoidon tarpeessa pakkomielteineen ja on kyllästynyt Kallen paskanjauhantaan.
http://www.kansallissosialismi.com/1900.php
;D
Kommunismi ja fasismi ovat identtisiä kaksosia. Niillä ei ole mitään eroavuutta, eikä tekemistä demokratian kanssa. Yksinvaltiaat ovat aina julmia vastustajilleen. Oli se sitten yksilö tahi puolue.
Komunistinen puolue on näkemykseni mukaan kansaivälinen terroristi järjestö. Heidän tekonsa sen mukaisia.
Taidat olla aika poloinen ressukka käsityksiesi kanssa.
Tässä selvitetään hienosti miksi suurin osa lännestä ajattelee niin pahaa Neuvostoliitosta, ei että se olisi ollut mikään täydellinen paikka, mutta silti.
Tämänhän on käsittääkseni kirjoittanut Mario Sousa, joka kuuluu Communist Party Marxist-Leninist Revolutionaries
Sweden
KPML(r)