Hei olen tässä kevään aikana odottanut että siskoni pyytäisi minua (olen 35 v. nainen) kummikseen heinäkyyssa syntyneelle tyttövauvalleen. Siskoni on kummi nyt 15 vuotiaalle tytölleni. Meitä on siis 3 sisarusta minä veljeni ja tämä sisko. No nyt sain tietää että siskoni ottaa kummeiksi vanhan koulukaverin tämän miehen kera plus jonkun työkaverin ukkonsa kanssa. En voi mitään sille olen tosi loukkaantuntu, ei yhtään huvita mennä toiselle puolelle suomea tämän takia päällistelemään. Minulla ei ole yhtään kummilasta, ja olisi ollut tosi kiva kun olis saanut jotain aivan erityisesti muistaa. Laitoin jo äitini mukana viime viikolla muovipussillisen uusia vaatteita vauvalle. Ja siis innolla olen näitä ostellut. Tuntuu kumminkin pahalta kun ei oma sisko kelpaa kummiksi, laitoin siskolle viestin että ihmetyttää nämä kummivalinnat hän vastas ei ole mitään velvotteita tai perinteitä valita teitä siis miesystävääni ja minua kummiksi vastasin suutuspäissäni että ei ole meilläkään mitään velvoitteita ottaa heitä vastaan kotiimme. Hän vielä lisäs mulle tekstiviestiin että eikö riitä sulla että olet täti. Ja sitten tuntuu kanssa pahalta kun en ole ollut isäni kanssa 7 vuoteen tekemisissä. Hän lupas kustantaa meille lapsille kun täyttää 50 v niin matkan etelään kuukautta ennen matkaa soitti mulle että jos voisin sittenkin maksaa omani ja tyttäreni matkan , ja huom olin silloin vielä yksinhuoltajana. Ja tästä olin tosi vihainen, ei ollut mitään mistä olisin niitä rahoja repinyt. Tuntuu kaiken kaikkiaan pahalta, ristiäiset olisi lauantaina ja mulla yövuoro klo 4 saakka ja tämä kaikki paska....ei taida huvittaa lähteä toiselle puolelle suomea kaiken tämän takia yövuoron jälkeen. Vastailkaa mielipiteenne, kiitos.
Kummiksi kelpaamaton
kummiksi oskaan
161650
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Voipa olla kaikille parempi jos et tuolla asenteella menekään...
Mielestäni tuon kirjoittajan asenne on aivan ymmärrettävä. Tietysti vaikea sanoa varmasti kun ei tunne heidän välejään ja taustojaan, mutta tuntuisi luontevalta, että jos hän kerran on pyytänyt siskoaan lapsensa kummiksi, tekisi sisko myös samoin.
Itse en nyt varmaan jättäisi ristiäisiin menemättä, mutta kyllä varmasti olisin itsekin hiukan loukkaantunut ja pahoilla mielin.
Hei!
asenteeesi on melestäni vähän väärä. ei siskollasi ole mitään "velvotetta" ottaa sisartaan kummiksi koska sisarukset ovat muutenkin lähesiä toisilleen. meillä oli samanlainen tilanne, ettemme ottaneet mieheni siskoa kummiksi vaikka hän automaattisesti oletti että pääsee kummin tehtäviin. älä nyt hyvä ihminen ala välejänne pilaamaan. jokainen valitsee lapselleen syystä tai toisesta parhaaksi näkemänsä kummit. jos siitä joku vetää herneen nenään, jää kaikille paha maku. itsestä ainakin tuntui että se on lapsesta tappelua kun joku alkaa kumiudesta tapelemaan/valittaan. anna siskosi tehdä omalla tavallaan ja näytä kuinka rakastava ja läheinen olet muuten siskollesi ja hänen lapselleen.
meidän perheessä ei kummeja nosteta mitenkään jalustalle, vaan ihan samanlaisia ovat kuin muutkin lähisukulaiset, kaikki yhtä tärkeitä.
En siis ole tuo alkuperäinen kirjoittaja, mutta yhdyin jossain määrin hänen näkemykseensä. Tietenkään tällä siskolla ei ole mitään velvollisuutta ottaa siskoaan kummiksi, mutta kuten jo kirjoitin, itse olisin kyllä jossain määrin loukkaantunut, jos oma siskoni ei pyytäisi minua lapsensa kummiksi.
Kuten jo sanoin, toki tähän vaikuttaa sisarusten välit ja se kuinka paljon yleensä ollaan tekemisissä, mutta jos välit ovat hyvät, niin luontevin vaihtoehto mielestäni on valita omaa sukua oleva läheinen henkilö kummiksi.
Kaverit tulevat ja menevät, mutta siskooni voin aina luottaa, vaikka välillä olisikin riitaa tai sanomista. Mutta tietenkin jokainen tekee tavallaan.
täti. Ja sitä tulet aina tulemaan. Ehkä sisaresi ajatteli, että kun sinä jo jokatapauksessa olet täti, hän haluaakin pyytää ystävänsä kummeiksi, jolloin hekin ovat vähä enemmän lapselle.
siis onko kummius jotenkin vastavuoroista. sä pyydät mua, mä sua, muuten en enää leiki sun kaa... haloo, oot aikuinen ihminen, ei siskollasi oo mitään velvollisuutta pyytää sua. sun asenteellas sä olisit alkanut valittaan varmaan siitäkin, jos sua olis pyydetty ns. kakkoskummis, että miks ei mua, miks en päässy sylikummiks ku siskokin on...
ja tuo matkajuttu. ymmärrän täysin jos ei isäs kustanna sua ja tyttöäs etelään, vaikka olis hätäpäissään semmoista luvannutkin teille lapsille (tyttös ei varmaan kuulu siihen sakkiin). aika kallis paukku tuommoinen. ja kun säkin ootat vastavuoroisuutta kummiasiassa, ehkä isäs odotti enemmän myös sulta... jos vaikka olis periytyvää.
tai jos syy on vaikka miesystävässäs. moni haluaa avioparin lapsensa kummiksi, ei yhtä ihmisttä tai semmoista paria, joiden yhdessäpysymisestä ei oo takeita. ei niitä tosin oon avioparillakaan, mutta on ees vaikeempi purkaa liitto.
Hei olen alkuperäinen eli tämän viestiketjun aloittaja, siis tämä isän matkajuttu kun hän täytti 50 v hän itse ehdotti että maksaisi matkan kaikille lapsilleen minulle siskolle ja veljelleni plus minun tytölleni. No kun oli kuukausi reissuun hän soitti minulle että jos maksan ite matkat mutta hän maksaa kyllä veljeni ja siskoni matkan. Tästä suivaannuin. Ja siskoni ei millään voi ajatella että minun ja avomieheni suhde ei kestä siinä mielessä kun hän on itsekkin ollut alle 1,5 vuotta tämän miehen kanssa kimpassa.
taitaa olla osa syytä. Ensiksi isäsi. Et pidä häneen seitsemään vuoteen yhteyttä ja sitten oletat hänen maksavan sinun lapsesi ulkomaanmatkan.
Kummi asiasta. En minäkään ymmärää sitä että jos olen jollekin lapselle kummi niin tämän lapsen vanhempia en silloin pyytäisi kummiksi omalle lapselleni. En näe siinä mitään järkeä että ollaan ristiin kummeja.
kristillinen kasvatus??? eikös senkin pitäisi jotenkin kuulua tähän kummijuttuun?
JOs vaikka siskosi miehineen on katsonut, että nämä ystävät voivat paremmin olla apuna lapsen kristillisessä kasvatuksessa kuin sisko miehineen???
Itse en pyytäisi sisaruksia tai puolison sisaruksia kummiksi, koska he ovat setiä ja tätejä joka tapauksessa. En myöskään pyytäisi kummiksi omien kummilapsieni vanhempia.
Mutta jokainen toimii tavallaan. Enpä kyllä myöskään osaisi loukkaantua kenenkään kohdalla, jos minua ei kummiksi pyydettäisi - sen sijaan olen ilahtunut ja yllättynyt ne kaksi kertaa kun on pyydetty.
En nyt ala muuten kommentoimaan perheriitoja, mutta mene kuitenkin ristiäisiin, etten pilaa välejänne. Varmasti tiedät 7 vuoden kokemuksella isäsi kanssa, ettei ole mukavaa "menettää" siskoaan. Mene ristiäisiin, hymyile, ja lähde vaikka aikaisin pois. Tsemppiä!
minulla on seitsemän kummilasta ja en tosiaankaan pidä velvollisuutena niiden kaikkien lasten vanhempia (isiä ja äitiä) pyytää oman tulevan lapseni kummiksi....
14 kummia!!!
kaikki kuvittelevat että pyydän kummiksi sisareni jonka 9-vuotiaan tytön kummi olen. Itselläni on ihan eri ajatukset. Haluan kummiksi parhaan ystäväni joka on vuosia ollut rinnallani ja jonka kanssa olemme jakaneet surut ja murheet. Ja tietysti kummiksi pyydämme hänen mienensä joka on myös mieheni hyvä ystävä.
voihan niitä tärkeitä sukulaisia olla ymparillä, mutta ei kaikista tarvitse leipoa kummeja!
kummeus pitäisi olla kunniatehtävä, eikä loukkaus, jos sinua ei pyydetä. jos haluat olla lapsen ystävä, niin ole ystävä vaikka et saa kummin TITTELIÄ
Me olemme mieheni kanssa päättäneet, että lastemme kummit valitaan ystävistä. Molemmilla olisi myös sisarus, mutta he ovat lapsillemme tärkeitä ihmisiä tätinä ja setänä.
Mielestäni lapsella on oikeus useampaan läheiseen aikuiseen, joka voisi olla mahdollista esimerkiksi näin, että pidämme erillään varsinaiset tädit ja sedät ja kummitädit ja kummisedät.
Kerroit jo asuvasi toisella puolella Suomea, eikö siinä ole vastausta tarpeeksi siihen miksei siskosi pyytänyt sinua kummiksi. Ajattelehan nyt vähän. Siskosi on oikeassa siinä, ettei mikään velvoita häntä pyytämään kummiksi sisaruksiaan, se kun ei ole ensimmäinen ehto, vaan se miten läsnä kummin oletetaan olevan lapsen tulevaisuudessa.
Hiukan saa sellaisen käsityksen, että sinulla on todellakin hampaankolossa nyt hiukan enemmän. Kannattaisiko kuitenkin mennä tapaamaan perhettäsi ja jutella asioita selvemmäksi, niin, että pääset kertomaan kasvotusten sen, miltä sinusta tuntuu. Monet asiat kun selviää puhumalla, mm se miksi isäsi maksoi matkan muille, muttei teille.
1. Sinä asut ilmeisesti toisella puolella Suomea kuin sisaresi perheineen. Minusta on luonnollista, että kummit valitaan sellaisista ihmisistä, joiden kanssa voidaan tavata useamminkin.
2. Et ole ollut omaan isääsi yhteydessä seitsemään vuoteen ja vedät herneen nenään siitä, ettei hän haluakaan maksaa sinua ja lastasi ulkomaanmatkalle. Vaikutat aikamoisen vaativalta ihmiseltä. Ja ehkä siskosi pelkää, että katoat jonkin pikkukärhämän seurauksena hänenkin ja lapsensa elämästä vuosikausiksi. Kaiketi hän haluaa valita kummiksi sellaisen ihmisen, jonka kanssa ei tällaista vaaraa ole odotettavissa.
3. Sinä olet jo lapsen täti. Ehkä siskosi haluaa lapselle muitakin läheisiä aikuisia kuin lähisuvun.
kyllähän se harmittaa, mutta itse otin juuri uuden kummilapsen, etiopiasta, joka varmasti tarvitsee minunkin panostani. minulla on kyllä veljen tytär kummilapsena, muille en kelvannut ja nyt huomattiin etteivät muut kummit olekaan niin paljon yhteyksissä kun itse olen heihin. käy lukemassa esim. pelastaa lapset ry sivut ja mieti kuka tarvitsee oikeasti ja kenet... niin paljon ihmiset heittää "asioita/aiheita" vääriin paikkoihin että ajattelin antaa vähistänikin, sille joka kipeimmin sen tarpeessa on, mutten konkurssia hyvän asian edessä tee, vaikka suurperheellinen yh-äiti ja työtön olenkin, hyvinvointivaltiossa asiat vaan on ilmeisesti aivan liian hyvin?...