Parannuksen teosta EL

kun vuosikausia kuuntelee, kuinka huono ihminen on, niin eihän siinä voi kovin itsetunto kasvaa. päinvastoin. sitten pitää toisilta kunnella tuollaisia joutavia todistuksia siitä että kaikki synnit on todellakin anteeksi annetut. Miksi moinen todistelu. Jos ihminen tekee syntiä hän saa ne anteeksi ESIM ripissä. Hän ripittäytyy ja hänelle julistetaan synninpäästö ja asia on sillä selvä. ei siinä tarvita joka kaulassa käydä ruikuttamassa kuinka huono ja kelvoton on ja sitten saada todistusta että kaikki okei.

gimme kirjoitti:

kun vuosikausia kuuntelee, kuinka huono ihminen on, niin eihän siinä voi kovin itsetunto kasvaa. päinvastoin. sitten pitää toisilta kunnella tuollaisia joutavia todistuksia siitä että kaikki synnit on todellakin anteeksi annetut. Miksi moinen todistelu. Jos ihminen tekee syntiä hän saa ne anteeksi ESIM ripissä. Hän ripittäytyy ja hänelle julistetaan synninpäästö ja asia on sillä selvä. ei siinä tarvita joka kaulassa käydä ruikuttamassa kuinka huono ja kelvoton on ja sitten saada todistusta että kaikki okei.

Parasta mitä koko lestadiolaisuudessa on. On rippi, synnipäästö. Norjan messussa on käytetty päästönsanoina myös Jeesuksen nimessä ja veressä. Se on pietarilais-paavalilainen synninpäästö.
En ymmärrä miksi teillä entisillä esikoisilla on pakko täällä palstoilla hyökätä kallista ja kaunista asiaa vastaan. Mitä traumoja teillä on.
Maailman helpoin usko on se mitä opetate kaste ja ehtoolinen papit ja virsikirja. Suomessakin oppinne mukaan on ortodoksit ym kristityt luterilaisten lisäksi uskovia 95 prosentia.
Prosentit ovat korkeita Puolassa ja Italiassa. kaikki on ( melkein) kastettu ehtoolisella jopa ripillä käynneitä. Siinä ei todellakaan ole parannuksella mitään sijaa.
Jumalan sanan mukaan kuitenkin portti on ahdas joka vie elämään ja harvat sen löytävät.
Toki me haluaisimme kaikkien pelastuvan ja kaikkien koko kristikunnassa. Samoin muslimien uskovathan hekin Jeesukseen profeetana. Tämän on Lempäälän profetiassakin tullut selkeästi ilmi.

gimme kirjoitti:

kun vuosikausia kuuntelee, kuinka huono ihminen on, niin eihän siinä voi kovin itsetunto kasvaa. päinvastoin. sitten pitää toisilta kunnella tuollaisia joutavia todistuksia siitä että kaikki synnit on todellakin anteeksi annetut. Miksi moinen todistelu. Jos ihminen tekee syntiä hän saa ne anteeksi ESIM ripissä. Hän ripittäytyy ja hänelle julistetaan synninpäästö ja asia on sillä selvä. ei siinä tarvita joka kaulassa käydä ruikuttamassa kuinka huono ja kelvoton on ja sitten saada todistusta että kaikki okei.

Parasta mitä koko lestadiolaisuudessa on. On rippi, synnipäästö. Norjan messussa on käytetty päästönsanoina myös Jeesuksen nimessä ja veressä. Se on pietarilais-paavalilainen synninpäästö.
En ymmärrä miksi teillä entisillä esikoisilla on pakko täällä palstoilla hyökätä kallista ja kaunista asiaa vastaan. Mitä traumoja teillä on.
Maailman helpoin usko on se mitä opetate kaste ja ehtoolinen papit ja virsikirja. Suomessakin oppinne mukaan on ortodoksit ym kristityt luterilaisten lisäksi uskovia 95 prosentia.
Prosentit ovat korkeita Puolassa ja Italiassa. kaikki on ( melkein) kastettu ehtoolisella jopa ripillä käynneitä. Siinä ei todellakaan ole parannuksella mitään sijaa.
Jumalan sanan mukaan kuitenkin portti on ahdas joka vie elämään ja harvat sen löytävät.
Toki me haluaisimme kaikkien pelastuvan ja kaikkien koko kristikunnassa. Samoin muslimien uskovathan hekin Jeesukseen profeetana. Tämän on Lempäälän profetiassakin tullut selkeästi ilmi.

gimme kirjoitti:

kun vuosikausia kuuntelee, kuinka huono ihminen on, niin eihän siinä voi kovin itsetunto kasvaa. päinvastoin. sitten pitää toisilta kunnella tuollaisia joutavia todistuksia siitä että kaikki synnit on todellakin anteeksi annetut. Miksi moinen todistelu. Jos ihminen tekee syntiä hän saa ne anteeksi ESIM ripissä. Hän ripittäytyy ja hänelle julistetaan synninpäästö ja asia on sillä selvä. ei siinä tarvita joka kaulassa käydä ruikuttamassa kuinka huono ja kelvoton on ja sitten saada todistusta että kaikki okei.

//kun vuosikausia kuuntelee, kuinka huono ihminen on, niin eihän siinä voi kovin itsetunto kasvaa.//

Jos on rakastaavilta vanhemmilta saadut hyvät eväät matkassa, ei ikään kuin syvimmältään usko olevansa kovin huono ihminen, vaan itse asiassa kohtuullisen hyvä.
Mutta koska on sopimatonta myöntää olevansa oikeastaan aika hyvä ihminen, tuntee tästä tunteesta syyllisyyttä ja kokee tekevänsä kaikin tavoin hyvän vaikutuksen lähimmäisiin (ja varmaan myös Jumalaankin), kun ei myönnä mitään ja on samaa mieltä kaikkien kanssa, että on kelvoton syntinen siinä kuin muutkin. Tai oikeastaan huonompi ja syntisempi.

Kaikki synninpäästöt ovat tehneet minut onnelliseksi ja saaneet tuntemaan, että Jumala välittää minusta sittenkin, vaikka salaisesti tunnenkin olevani aika hyvä ihminen. Syntiin kyllä taipuvainen, mutta hyvä: minähän oikeasti pidän ihmisistä. Juoruan heistä, koska he kiinnostavat minua ja tunnen aitoa onnea, kun jotakin kanssakulkijaa onni erityisesti potkaisee: hän löytää hyvän puolison, jonka rinnalla itsekin mielelläni olisin rakkautta vannomassa; hän väläyttelee älyään ja osaamistaan, mikä saa minut ihaillen ihmettelemään, miten minun - oikeastaan aika pöntön ihmisen - lähipiirissä voi niin viisaita ihmisiä ollakaan. Tai hän kirjoittaa kirjan, jonka minäkin - ylpeyden väristyksiä tuntien - luen. Tietenkin tämä on naurettavaa (ja joidenkin pihlajanmarjoja erityisesti inhoavien kettujen mielestä oksettavaa), mutta valitettavan totta kuitenkin.
Muistan nuorena tyttönä, miten eräs kunnianarvoisa saarnaaja törmäsi minuun kuudesti suurien seurojen väentungoksessa, painoi aina hellästi rintaansa vasten ja saarnasi synnit anteeksi. Kyllä olikin oloni keveä ja puhdas niiden seurojen jälkeen. Olisin voinut kuolla vaikka heti ja - taivaassa olisin ollut. Mutta valitettavasti en kuollut. Vaan tässä sitä ollaan ja itsetunnon kanssa, josta en tiedä, miten heikko tai vahva se on. Sailaisesti epäilen, että aika vahva.

Else kirjoitti:

//kun vuosikausia kuuntelee, kuinka huono ihminen on, niin eihän siinä voi kovin itsetunto kasvaa.//

Jos on rakastaavilta vanhemmilta saadut hyvät eväät matkassa, ei ikään kuin syvimmältään usko olevansa kovin huono ihminen, vaan itse asiassa kohtuullisen hyvä.
Mutta koska on sopimatonta myöntää olevansa oikeastaan aika hyvä ihminen, tuntee tästä tunteesta syyllisyyttä ja kokee tekevänsä kaikin tavoin hyvän vaikutuksen lähimmäisiin (ja varmaan myös Jumalaankin), kun ei myönnä mitään ja on samaa mieltä kaikkien kanssa, että on kelvoton syntinen siinä kuin muutkin. Tai oikeastaan huonompi ja syntisempi.

Kaikki synninpäästöt ovat tehneet minut onnelliseksi ja saaneet tuntemaan, että Jumala välittää minusta sittenkin, vaikka salaisesti tunnenkin olevani aika hyvä ihminen. Syntiin kyllä taipuvainen, mutta hyvä: minähän oikeasti pidän ihmisistä. Juoruan heistä, koska he kiinnostavat minua ja tunnen aitoa onnea, kun jotakin kanssakulkijaa onni erityisesti potkaisee: hän löytää hyvän puolison, jonka rinnalla itsekin mielelläni olisin rakkautta vannomassa; hän väläyttelee älyään ja osaamistaan, mikä saa minut ihaillen ihmettelemään, miten minun - oikeastaan aika pöntön ihmisen - lähipiirissä voi niin viisaita ihmisiä ollakaan. Tai hän kirjoittaa kirjan, jonka minäkin - ylpeyden väristyksiä tuntien - luen. Tietenkin tämä on naurettavaa (ja joidenkin pihlajanmarjoja erityisesti inhoavien kettujen mielestä oksettavaa), mutta valitettavan totta kuitenkin.
Muistan nuorena tyttönä, miten eräs kunnianarvoisa saarnaaja törmäsi minuun kuudesti suurien seurojen väentungoksessa, painoi aina hellästi rintaansa vasten ja saarnasi synnit anteeksi. Kyllä olikin oloni keveä ja puhdas niiden seurojen jälkeen. Olisin voinut kuolla vaikka heti ja - taivaassa olisin ollut. Mutta valitettavasti en kuollut. Vaan tässä sitä ollaan ja itsetunnon kanssa, josta en tiedä, miten heikko tai vahva se on. Sailaisesti epäilen, että aika vahva.

aitouttasi. ajattelen ja tunnen monista asioista aivan samallatavalla kuin sinä. Jumala on niin ihmeellinen ja saatana katala konna. Eihän se mitenkään soisi, että tuntisimme olevamme hyviä, olemmehan Jumalan käsien muovaamia loisteliaita taideteoksia. Ai ai minua saakohan sitä noin vahvasti sanoa. Hei ihanaa kun on ystäviä ympärillä

Kkerro meille, mikä ja millainen on parannus.