Hallitseva eliitti valitsee ehdokkaat
Läntisten teollisuusmaiden eliititkään eivät ole tyytyneet ymmärtämään demokratiaa kansalaisten itsehallinnoksi. Demokratiaksi on riittänyt usein täälläkin se, että hallitsijat edustavat kansaa.
Oikean edustamisen kriteerit ovat kuitenkin toiset: valtaapitävät on valittava vapailla vaaleilla, joihin osallistuu vähintään kaksi puoluetta. Vaikka tämä "länsimainen demokratia" antaa kansalaisille paremmat vaikutusmahdollisuudet kuin kansandemokratia, se ti silti hyvin kaukana demokratian ihanteesta.
Ennen kuin kansa valitsee ehdokkaista mieleisensä hallitsijat, hallitseva liitti valitsee ne ehdokkaat, joilla on edes jonkinlaisia mahdollisuuksia tulla valituksi. Talouselämä ja puolueiden johdot ovat tällä "ensimmäisellä äänestyskierroksella" keskeisessä asemassa. Voimakkaat ulkoparlamentaariset liikkeet eivät kuulu länsimaisen demokratian viralliseen käsikirjoitukseen.
Hallitsevilla eliiteillä on ratkaisevasti paremmat mahdollisuudet vaikuttaa kansalaisiin kuin kansalaisilla niihin. Vaikutusmahdollisuuksien epäsuhta näkyy parhaiten tiedotuksessa. Tietynasteinen sananvapaus on tärkeimpiä demokratian saavutuksia lännessä. Silti valtaapitävillä on muihin kansalaisiin nähden ylivoimaiset mahdollisuudet päästä esittämään näkemyksensä suurissa tiedotusvälineissä. Tähän vaikuttavat omistussuhteet, mahdollisuudet käyttää maksettuja mainoksia, joidenkin tiedotusvälineiden riippuvuus mainostuloista, monien toimittajien integrointi valtajärjestelmään ja käytössä oleva sihteerityövoima.
Kansalaisilla on siksi useimmiten vallan intressien mukaisesti vääristynyt kuva todellisuudesta - myös omista vaikutusmahdollisuuksistaan ja niiden käytön järkevästä suunnasta.
Oleellista on myös se, että vain osa hallitsevaa eliittiä on vaaleilla vaihdettavissa. Yritysten johto ja pääosa valtion ylintä virkamiehistöä pysyy asemissaan vaalituloksesta riippumatta. Näille on kertynyt maan ja maailman asioissa paljon enemmän valtaa kuin parlamentaarikoille.
Sitä paitsi useimmiten talous- ja virkaeliitti vaikuttavat asioita valmistelemalla, lobbaamalla sekä juottamalla ja syöttämällä valinnaiseen eliittiin enemmän kuin tämä niihin.
Ihmiset haluavat, politiikka päättää toisin
Näiden syiden takia kansalaisen on yksinään erittäin vaikeaa vaikuttaa itseään läheisestikin koskevassa asiassa. "Länsimaisen demokratian" rajallisuutta ilmentävät monet mielipidetutkimukset.
Esimerkiksi suomalaisista oli vuonna 1988 Evan tutkimuksen mukaan 66 prosenttia valmiita tinkimään omasta elintasostaan saaste- ja ympäristöongelmien vähentämiseksi. 73 prosenttia oli sitä mieltä, että "pyrkimällä jatkuvaan taloudelliseen kasvuun ihminen tuhoaa vähitellen luonnon ja lopulta myös itsensä".
Ennen vuoden 1987 eduskuntavaaleja ihmiset olivat Evan ja Liisa Uusitalon tutkimusten mukaan suurin piirtein samalla kannalla. Tästä huolimatta taloudellinen kasvu on edelleen aivan keskeisellä sijalla suomalaisessa politiikassa. Ympäristöä suojellaan, jos se sattuu olemaan taloudellisesti edullista.
Vaikka länsimaisen demokratian muodollisissa puitteissa ihmisten vaikutusmahdollisuudet ovat vähäiset, on onneksi olemassa myös muita demokratian toteutumisväyliä: ihmiset voivat yhdistyä. muodostaa toimintaryhmiä ja liikkeitä. Liikkeen sisäisen kulttuurin ja tiedotuksen avulla ihmiset voivat vapautua valtaeliittien ohjailusta sekä omasta välinpitämättömyydestään ja toivottomuudestaan.
Yhteiskunnallisten liikkeiden synnyn ja kasvun esteenä on kuitenkin monia seikkoja.
Työnteon, kulutuksen, asumisen ja tiedotusteknologian luomat sosiaaliset rakenteet voivat vähentää ihmisten luonnollista ja epävirallista vuorovaikutusta niin, että 1iikealkioita" syntyy vain harvoin. Valtakulttuuri ja -tiedotus voivat saada yhteiskunnallisen liikehtimisen yritykset näyttämään naurettavalta "vouhkaamiselta", johon kunnon ihminen ei lähde.
Läntisten teollisuusmaiden eliititkään eivät ole tyytyneet ymmärtämään demokratiaa kansalaisten itsehallinnoksi. Demokratiaksi on riittänyt usein täälläkin se, että hallitsijat edustavat kansaa.
Oikean edustamisen kriteerit ovat kuitenkin toiset: valtaapitävät on valittava vapailla vaaleilla, joihin osallistuu vähintään kaksi puoluetta. Vaikka tämä "länsimainen demokratia" antaa kansalaisille paremmat vaikutusmahdollisuudet kuin kansandemokratia, se ti silti hyvin kaukana demokratian ihanteesta.
Ennen kuin kansa valitsee ehdokkaista mieleisensä hallitsijat, hallitseva liitti valitsee ne ehdokkaat, joilla on edes jonkinlaisia mahdollisuuksia tulla valituksi. Talouselämä ja puolueiden johdot ovat tällä "ensimmäisellä äänestyskierroksella" keskeisessä asemassa. Voimakkaat ulkoparlamentaariset liikkeet eivät kuulu länsimaisen demokratian viralliseen käsikirjoitukseen.
Hallitsevilla eliiteillä on ratkaisevasti paremmat mahdollisuudet vaikuttaa kansalaisiin kuin kansalaisilla niihin. Vaikutusmahdollisuuksien epäsuhta näkyy parhaiten tiedotuksessa. Tietynasteinen sananvapaus on tärkeimpiä demokratian saavutuksia lännessä. Silti valtaapitävillä on muihin kansalaisiin nähden ylivoimaiset mahdollisuudet päästä esittämään näkemyksensä suurissa tiedotusvälineissä. Tähän vaikuttavat omistussuhteet, mahdollisuudet käyttää maksettuja mainoksia, joidenkin tiedotusvälineiden riippuvuus mainostuloista, monien toimittajien integrointi valtajärjestelmään ja käytössä oleva sihteerityövoima.
Kansalaisilla on siksi useimmiten vallan intressien mukaisesti vääristynyt kuva todellisuudesta - myös omista vaikutusmahdollisuuksistaan ja niiden käytön järkevästä suunnasta.
Oleellista on myös se, että vain osa hallitsevaa eliittiä on vaaleilla vaihdettavissa. Yritysten johto ja pääosa valtion ylintä virkamiehistöä pysyy asemissaan vaalituloksesta riippumatta. Näille on kertynyt maan ja maailman asioissa paljon enemmän valtaa kuin parlamentaarikoille.
Sitä paitsi useimmiten talous- ja virkaeliitti vaikuttavat asioita valmistelemalla, lobbaamalla sekä juottamalla ja syöttämällä valinnaiseen eliittiin enemmän kuin tämä niihin.
Ihmiset haluavat, politiikka päättää toisin
Näiden syiden takia kansalaisen on yksinään erittäin vaikeaa vaikuttaa itseään läheisestikin koskevassa asiassa. "Länsimaisen demokratian" rajallisuutta ilmentävät monet mielipidetutkimukset.
Esimerkiksi suomalaisista oli vuonna 1988 Evan tutkimuksen mukaan 66 prosenttia valmiita tinkimään omasta elintasostaan saaste- ja ympäristöongelmien vähentämiseksi. 73 prosenttia oli sitä mieltä, että "pyrkimällä jatkuvaan taloudelliseen kasvuun ihminen tuhoaa vähitellen luonnon ja lopulta myös itsensä".
Ennen vuoden 1987 eduskuntavaaleja ihmiset olivat Evan ja Liisa Uusitalon tutkimusten mukaan suurin piirtein samalla kannalla. Tästä huolimatta taloudellinen kasvu on edelleen aivan keskeisellä sijalla suomalaisessa politiikassa. Ympäristöä suojellaan, jos se sattuu olemaan taloudellisesti edullista.
Vaikka länsimaisen demokratian muodollisissa puitteissa ihmisten vaikutusmahdollisuudet ovat vähäiset, on onneksi olemassa myös muita demokratian toteutumisväyliä: ihmiset voivat yhdistyä. muodostaa toimintaryhmiä ja liikkeitä. Liikkeen sisäisen kulttuurin ja tiedotuksen avulla ihmiset voivat vapautua valtaeliittien ohjailusta sekä omasta välinpitämättömyydestään ja toivottomuudestaan.
Yhteiskunnallisten liikkeiden synnyn ja kasvun esteenä on kuitenkin monia seikkoja.
Työnteon, kulutuksen, asumisen ja tiedotusteknologian luomat sosiaaliset rakenteet voivat vähentää ihmisten luonnollista ja epävirallista vuorovaikutusta niin, että 1iikealkioita" syntyy vain harvoin. Valtakulttuuri ja -tiedotus voivat saada yhteiskunnallisen liikehtimisen yritykset näyttämään naurettavalta "vouhkaamiselta", johon kunnon ihminen ei lähde.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.