Tottuneet jo pieninä siihen,ettei kaikkea saa, eikä passata. Osaavat ottaa huomioon toiset ja osaavat jakaa tavaransa. Ja lisäksi oppivat pieninä siisteiksi ja omatoimisiksi. Lisäksi opetetaan jo kotona oikeat elämän arvot.
Vl-lapset sosiaalisimpia
mitä tunnen
9767
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oikeat elämän arvot, kuuluuko esimerkiksi tupakanpoltto lapsena nihin oikeisiin elämänarvoihin?
Et voi kumota toisen kokemuksia omilla kokemuksillasi. Itse olen tehnyt aloittajan kanssa samalaiset havainnot. Sisarukset hiovat toisiaan ja itsekeskeisyydelle ei jää mahdollisuuksia kehittyä. Lapset joutuvat kyllä pitämään myös puoliaan sisaruksiaan vastaan. Mutta sisarukset myös puoustuvat toisiiaan tarvittaessa muiden kanssa.
ja rajoittuneita, mutta jossain mielessä sosiaalisia kyllä.
aika totaalisesti. He ovat jo pieninä aika itsenäisiä. Tätä olen usein miettinyt katsellessani heidän lapsiaan. Huvitti kerran katsella, kun vasta toisella vuodella oleva kaljapullon kokoinen kiskoi takkia ja housuja ylleen ja sitten mentiin toisten perään, että hippulat vinkui.
Kerran meillä oli mökillä mukana vl-perhe ja ei vl-perhe ja heidän lapsensa. Tuntui hassulta, kun näiden ei vl:ien lapsia, joita oli perheessä vähemmän, piti passata jatkuvasti, he nurisivat milloin mistäkin, mutta nämä toiset isomman perheen lapset pärjäsivät ilman apua, vaikka olivat pienempiä.
itseisarvo? Kyllähän tässä on kyse myös siitä että ei ole mahdollisuutta passata pilalle.
Ikävä vain että vl perheissä vanhemmat sisarukset saavat olla liian vähän aikaa vain lapsia.
Mitä taas tulee jakamiseen niin kyllä vl lapst yhtä lailla osaa ottaa jakamattoman huomion kodin ulkopuolella. Ja tätä huomiota haetaan monesti aikuisilta.
Mitä taas tulee nurisemiseen niin kyllä näitä nurisevia tenavia löytyy myös vl perheistä. Sehän on myös vahemmista kiinni miten kukin siihen lähtee mukaan.
Eihän se ole tavoite sinänsä. Pikemminkin se on sivutuote monilapsisessa perheessa kasvamisesta. Minusta itseohjautuvuus on hyvä piirre.
Itse toivoisi että lapset voisivat olla pitempään vain lapsia. Aina se ei vain monilapsisessa perheessä ole mahdollista.
Meillä on oman perheen sisälläkin suuria eroja lasten sosiaalisessa käyttäytymisessä. Sama koskee sisaruksiani. Kasvatusmetodit ovat kuitenkin perheen sisällä kaikille samanlaiset.
Asuin pienellä paikkakunnalla lapsuuteni ei-VL:na VL:sten seuassa, ja heitä oli paljon koulussamme. Nytkin yliopistossa olen läheltä seurannut VL:a samoilla tunneilla, luennoilla ja kursseilla.
Minusta he eivät ole sen itsenäisempiä kuin muutkaan, koska kasvatus vaihtelee perheittäin, eikä sillä niinkään ole mielestäni tekemistä uskon asioiden kanssa.
Ja tupakkaa hekin polttelevat tai ovat polttamatta. Itse umpiateistina en juo tippaakaan viinaa, enkä tupakoi, joten monesti joudun ihmeelliseen välikäteen "ootko sä uskossa vai ?"... siis uskonto ei mielestäni voi jakaa ihmisiä tässä suhteessa. Tunnen useita viinattomia ei-uskonnollisia ja myös viinaa juovia uskovaisia.
Mutta se, mitä vanhoillislestadiolaiset ovat, tai voivat olla, on saamattomuus... osalla, ilman ryhmää, he eivät ole aina kovin itsenäisiä. Tai lupaavat, pettävät lupauksensa. Tai lupaavat "joo mennään kahville yhdessä", tms, eikä koskaan kuulu. Selvästikin vika taitaa olla omassa uskonnottomuudessani, näin pitemmän päälle.
Tunnen monia VL-ihmisiä, mukavia ja sympaattisia voivat olla niinkuin me kaikki muutkin. Minusta ei uskon perusteella pitäisi jakaa yleistyksiä.
Mitä tulee sosiaalisuuteen, myös ympäristö vaikuttaa asiaan. Olen ateistiperheen ainoa kakara, itsenäinen, aikaansaapa ja lähes ylisosiaalinen.
Tottuneet jo pieninä siihen,ettei kaikkea saa, eikä passata. Osaavat ottaa huomioon toiset ja osaavat jakaa tavaransa. Ja lisäksi oppivat pieninä siisteiksi ja omatoimisiksi. Lisäksi opetetaan jo kotona oikeat elämän arvot.