Polttoaineiden kalleutta valitetaan, mutta koskaan en ole nähnyt niin paljon liikennettä, kuin nyt. En ikinä. Asun omakotitalossa esikaupunkialueella, lähellä kauppaa, koulua ja huoltoasemaa, joten tuntumaa todellisuuteen voi sanoa olevan. Moottoritie on kilometrin päässä, mutta yöllä senkin äänet kuulee.
Aamulla ja iltapäivällä on tietysti työmatkaliikenne: jokainen ajaa omalla autollaan töihin ja takaisin, ovelta ovelle. Pyörällä matkan ajaa vain joku yksinhuoltajaäiti, tai kuntoiluhullu mies. Päivisin busseja ajaa 6-8 vuoroa tunnissa (enimmäkseen eläkeläisiä bingoon/markettiin ja takaisin), maa-aineksia kuljettavia yhdistelmiä, kappaletavarayhdistelmiä, rakennuspalkkeja ja –elementtejä yhdistelmissä isommalla tiellä jatkuvana virtana, pienempiä jakeluautoja ajamassa pieneen kyläkauppaan melkein tunneittain, postia jaetaan useampaan kertaan päivässä (autolla sekin), samoin mainoksia laatikko täyteen (nekin autolla, ei pyörällä), jätteitä haetaan pussi kerrallaan, koska meillä kaikilla on eri jätteenkuljetusfirma palvelutoimittajana. Kaupungin omaa huoltoliikennettä jyrrää vesi-, sähkö- ja katurakennusosastoa aliurakoitsijoineen autoilla ja työkoneilla niin, että päiväaikaan ruuhkia syntyy risteyksiin jo pelkästään niistä. Ala-asteikäiset lapset tuodaan kouluun ja haetaan koulusta autolla, yläasteen/lukion piha taas on niin täynnä mopoja, ettei tahdo lukiolaisten autoille paikkaa löytyä, opettajista puhumattakaan. Iltaisin alkaa sitten varsinainen huviajelu: moottoripyöriä laulaa moottoriteillä kierrokset tapissa yöt läpeensä. Huoltoaseman tankilla käy illan aikana jatkuva virta: on kyykkypyöriä, customeita, harrikoita ja crossipyöriä, piikeistä ei jaksaisi pitää edes lukua. Autoissa on edustettuna jenkkiraudatkin laidasta laitaan: hienoja 50-luvun laivoja, 60-luvun Mustangeja ja Corvetteja, 70- ja 80-luvun Camaroja, jenkkipakuja ja maastureita, nyt uusimpana pari Hummeliakin. Mahtaa bensa niillekin kelvata. Taajaman teillä ajaa nyt tänä kesänä ensi kertaa näin runsaasti mönkijöitä, lujaa menevät nekin. Talviaikaan pyöräteillä ja maastossa on runsaasti moottorikelkkaliikennettä. Suomessa ei ole ikinä ollut niin paljon mopoja, moottoripyöriä, mönkijöitä ja moottorikelkkoja, kuin nyt. Ihmisillä on myös suurempia autoja, kuin koskaan: isoja saksantuontimersuja ja –bemareita, suuria Audeja ja Volvoja. Suuret kuutoset ja kasit puhuvat römeästi, kun patoumia puretaan.
Ensi kertaa meillä on hallitus, joka ymmärtää päristelyn päälle. Polttoaineverotusta on aihetta alentaa vasta, jos kulutus lähtee laskuun. Nyt ei olla siinä tilanteessa, ei lähelläkään. Siihen saakka ministeri voi huoletta näyttää tv-haastattelussa huolestuneelta ja sanoa vaikkapa pari osaaottavaa sanaakin polttonesteiden kalleudesta. Pitää vaikka etu- ja keskisormea ristissä selän takana, jos omatunto kolkuttaa, tai puree kieltään, jos nauru yrittää väliin karata. Tosiasia on, että päristelystä on tullut mahtava bisnes, joka pyörittää itse itseään. Tämän päivän auto-, mopo- moottoripyörä-, moottorikelkka- ja mönkkärikauppiaalle, huolto- ja korjauspalvelujen myyjälle, rengasmyyjälle, huoltoaseman omistajalle, vakuutusyhtiöille, tierakennusfirmoille ja kuljetusyrittäjälle tulee rahaa niin, ettei paskalle taivu. Samalla koko alasta on tullut merkittävä työllistäjä ja verovarojen keruuautomaatti, jota kannattaa pitää yllä ja jonka kasvua kannattaa ruokkia. Näin hallitus on tehnytkin: ”maatalouden tupo” oli nimenomaan polttonesteiden verotusta keventävä, samaan suuntaan ja voimakkaasti ajaa työmatkakulujen verovähennysoikeuden reipas nosto. Asutusta laajemmalle, rakentamiskuormaa pois pahimmista keskuksista ja pitempiä työmatkoja. Suorempia teitä ja lisää kaistoja. Nopeudet ylös, valvonta alas ja talvella paljon suolaa. Radiosta voi kuunnella vaikka Novan liikennetiedotteita. Kauppa käy ja jäsenet ovat tyytyväisiä.
Aamulla ja iltapäivällä on tietysti työmatkaliikenne: jokainen ajaa omalla autollaan töihin ja takaisin, ovelta ovelle. Pyörällä matkan ajaa vain joku yksinhuoltajaäiti, tai kuntoiluhullu mies. Päivisin busseja ajaa 6-8 vuoroa tunnissa (enimmäkseen eläkeläisiä bingoon/markettiin ja takaisin), maa-aineksia kuljettavia yhdistelmiä, kappaletavarayhdistelmiä, rakennuspalkkeja ja –elementtejä yhdistelmissä isommalla tiellä jatkuvana virtana, pienempiä jakeluautoja ajamassa pieneen kyläkauppaan melkein tunneittain, postia jaetaan useampaan kertaan päivässä (autolla sekin), samoin mainoksia laatikko täyteen (nekin autolla, ei pyörällä), jätteitä haetaan pussi kerrallaan, koska meillä kaikilla on eri jätteenkuljetusfirma palvelutoimittajana. Kaupungin omaa huoltoliikennettä jyrrää vesi-, sähkö- ja katurakennusosastoa aliurakoitsijoineen autoilla ja työkoneilla niin, että päiväaikaan ruuhkia syntyy risteyksiin jo pelkästään niistä. Ala-asteikäiset lapset tuodaan kouluun ja haetaan koulusta autolla, yläasteen/lukion piha taas on niin täynnä mopoja, ettei tahdo lukiolaisten autoille paikkaa löytyä, opettajista puhumattakaan. Iltaisin alkaa sitten varsinainen huviajelu: moottoripyöriä laulaa moottoriteillä kierrokset tapissa yöt läpeensä. Huoltoaseman tankilla käy illan aikana jatkuva virta: on kyykkypyöriä, customeita, harrikoita ja crossipyöriä, piikeistä ei jaksaisi pitää edes lukua. Autoissa on edustettuna jenkkiraudatkin laidasta laitaan: hienoja 50-luvun laivoja, 60-luvun Mustangeja ja Corvetteja, 70- ja 80-luvun Camaroja, jenkkipakuja ja maastureita, nyt uusimpana pari Hummeliakin. Mahtaa bensa niillekin kelvata. Taajaman teillä ajaa nyt tänä kesänä ensi kertaa näin runsaasti mönkijöitä, lujaa menevät nekin. Talviaikaan pyöräteillä ja maastossa on runsaasti moottorikelkkaliikennettä. Suomessa ei ole ikinä ollut niin paljon mopoja, moottoripyöriä, mönkijöitä ja moottorikelkkoja, kuin nyt. Ihmisillä on myös suurempia autoja, kuin koskaan: isoja saksantuontimersuja ja –bemareita, suuria Audeja ja Volvoja. Suuret kuutoset ja kasit puhuvat römeästi, kun patoumia puretaan.
Ensi kertaa meillä on hallitus, joka ymmärtää päristelyn päälle. Polttoaineverotusta on aihetta alentaa vasta, jos kulutus lähtee laskuun. Nyt ei olla siinä tilanteessa, ei lähelläkään. Siihen saakka ministeri voi huoletta näyttää tv-haastattelussa huolestuneelta ja sanoa vaikkapa pari osaaottavaa sanaakin polttonesteiden kalleudesta. Pitää vaikka etu- ja keskisormea ristissä selän takana, jos omatunto kolkuttaa, tai puree kieltään, jos nauru yrittää väliin karata. Tosiasia on, että päristelystä on tullut mahtava bisnes, joka pyörittää itse itseään. Tämän päivän auto-, mopo- moottoripyörä-, moottorikelkka- ja mönkkärikauppiaalle, huolto- ja korjauspalvelujen myyjälle, rengasmyyjälle, huoltoaseman omistajalle, vakuutusyhtiöille, tierakennusfirmoille ja kuljetusyrittäjälle tulee rahaa niin, ettei paskalle taivu. Samalla koko alasta on tullut merkittävä työllistäjä ja verovarojen keruuautomaatti, jota kannattaa pitää yllä ja jonka kasvua kannattaa ruokkia. Näin hallitus on tehnytkin: ”maatalouden tupo” oli nimenomaan polttonesteiden verotusta keventävä, samaan suuntaan ja voimakkaasti ajaa työmatkakulujen verovähennysoikeuden reipas nosto. Asutusta laajemmalle, rakentamiskuormaa pois pahimmista keskuksista ja pitempiä työmatkoja. Suorempia teitä ja lisää kaistoja. Nopeudet ylös, valvonta alas ja talvella paljon suolaa. Radiosta voi kuunnella vaikka Novan liikennetiedotteita. Kauppa käy ja jäsenet ovat tyytyväisiä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hyvin puhuttu tämä. Näinhän se nimittäin menee - ja liikenteen kasvun ennakoidaan jatkuvan, vaikka mitään todellista tarvetta on vaikea keksiä; onpahan vain kivaa ajaa sinne automarkettiin ja takaisin sillä ikiomalla velka-autolla, jossa on paras olla Tosi Iso kone, että kiihtyy kaikkien ostosten kanssakin sitten kunnolla.. :/
Markkinointimyllyt saavat vielä luotua kilpailevia mielikuvia merkkituotteista: A-, eikun B-, eikun C-tuotteella ajellessa olet Yksilö. Menevä ja Menestyvä. Ilman ponnisteluja, hikoilemista ja vaivannäköä. Riittää, kun istut sisään ja painat kaasua. Ethän halua olla Luuseri ?
Karu totuus on, että kansa ajelee velaksi. Kun on kuusinumeroinen asuntovelka niskassa, niin eihän 20k euron autoluotto ja 5k euron bensaluotto tunnu enää missään. Kansa kuluttaa kuin huomista ei olisikaan..
Kuluttamalla saadaan pyörät pyörimään. Paskamaista vaan, että yliverottamisella kierroksia hillitään aika tavalla...
Anyway mukaani en mitään saa. Vedän velaksi ja reilusti, sillä perinnöt tulossa ja niistä sitten kuitataan velat. Nyt jos pystyis vaan osa-aikaduunilla korot makselee.
Kun se auto on tullut hankittua niin ei työmatkakulut sillä tule kovin paljon kalliimmaksi kuin bussillakaan, varsinkaan jos laskee käytetylle ajallekin jonkun hinnan.
Ei aina ole näin mutta luulen että useimmiten.
Aloitanpa itsestäni, varmaan monella on ihan sama juttu: työmatkani on noin viisi kilometriä. Bussilla matka kestäisi lähes puolitoista tuntia, johtuen siitä että bussimatka kiertää kaukaa ja sitä pitää vielä vaihtaakin. Aikaan sisältyy noin kahden kilsan kävelymatka.
Parin vuoden takaisesta asuinpaikasta, noin 11 km työpaikasta, aika oli jotakuinkin sama.
Että tämä siitä julkisesta liikenteestä.
No nythän en autoa edes omista (syy ei ole taloudellinen), vaan fillarillahan kuljen työmatkani(kin). Työmatkaan menee runsas 20 minuuttia. Säässä kuin säässä.
Väitän, että moni käyttäisi julkisia kulkuneuvoja enemmän, jos niiden kanssa ei tuhraantuisi niin valtavasti aikaa. Tilanne muuttuu pahemmaksi vielä tästäkin jos pitää viedä lapsia hoitoon ennen työpaikalle menoa ja hakea ne pois työmatkan päätyttyä, puhumattakaan kaiken maailman kauppareissuista siinä sivussa.
Polkupyörä kaupunkialueella on ehkä puolet hitaampi kuin oma auto, mutta tuplasti nopeampi kun julkinen kulkuneuvo. Mutta sillä ei pahemmin roudata kamaa tai muksuja. Ja säätkin pitää aina ottaa huomioon.
Jutussasi oli kyllä paljon asiaa, tämä nyt oli vain nyanssi siihen työmatkaliikenteeseen. Monille ei käytännössä ole mahdollisuutta muuta kuin käytää omaa autoa. Mutta vakuutan, että autottoman elämä vaatii todella kovaa asennetta ja kärsivällisyyttä. Kun käyt räntäsateessa kolmessa kaupassa -fillarilla toimittaa mielellään useamman asian kerrallaan- ja aina temppuilet sadepukimiesi ja kastuvien ostostesi kanssa ja aina roudaat fillarin päällä olevat kamat sinne kauppaan ja takaisin, tappelet mustekalojen pinnoihin takertumisominaisuuden kanssa jne. niin siinä aina välillä alkaa kaivata autoa. Ja jos se sitten tulee hankittua, niin sillä lähteminen on niin helppoa ja sanoisinko vaivatonta.
Vaan jutullesi ei yhtään naura se fillarilla polkeva yksinhuoltajaäiti, jolla ei kerrassan ole varaa autoon, hyvä jos bussilippuunkaan...
"Polkupyörä kaupunkialueella on ehkä puolet hitaampi kuin oma auto, mutta tuplasti nopeampi kun julkinen kulkuneuvo."
asutko alle 15000 asukkaan pikkukaupungissa? "Oikeissa" kaupungeissa jopa käveleminen on nopeampaa kuin autolla liikkuminen.
No on se joskus. Keskustassa ruuhka-aikana.
Asun muuten reippaasti yli sadantuhannen asukkaan kaupungissa.
Liekö Suomessa oikeita kaupunkeja yhtään, paitsi ehlä Hesa. Mutta siellä julkinen liikenne tuntuu toimivan jotenkuten. Ainakin satunnaisen käyttäåjän näkökulmasta.
eli autolla pääsen huomattavasti nopeammin 20 km:n työmatkan. Mutta talvella menen kiltisti julkisilla, koska SUOLASSA EN AJA!
kysyn: oletko laskenut paljonko paremman hinnan olet saanut autostasi myydessä kun olet kertonut ettei ole ajettu suolassa?
En ole ajatellut tarkemmin.. suhteellisen hyvässä kunnossa pohja massattu joskus. Talvet seisonnassa, siitä rahat julkisiin. Vittu mua oikeesti vituttaa toi SUOLAAMINEN!!!
Joo mutta eikös se maantiesuola ole hyväksi pohjavesille? Säilyy parempana.
Suolan on kädettömille kaupunkilaisille jotka panikoivat ja kolaroivat heti ensilumien tultua. Kaupunkilaiset eivät osaa jaa kuin kuivalla, valaistulla ja tasaisella asvaltilla.