Viime aikoina olen kuunnellut seurapuheita tarkemmalla korvalla. Mistähän syystä? Ongelmakseni on noussut puheiden tyhjyys ja tiettyjen perustelujen ontuminen tai jopa kokonaan puuttuminen. Puheet noudattelevat kaikille tuttua ja turvallista kaavaa, jonka yhtänä (positiivisena) tunnusmerkkinä on toki evankeliumin saarnaaminen, mutta esim Raamatun selittäminen on vähäistä. Raamatunpaikat ovat tuttuja (samoja) ja/tai tulkinnat (selitykset) niin perinteisiä, että joskus pahaa tekee. Mietin aivan liian usein, että voisihan tuonkin kohdan tulkita hieman toisinkin.
Viimeksi viime viikonloppuna istuskelin omalla koti-ry:lläni kuunnellen tuttujen miesten saarnoja. Ne eivät antaneet mitään :(. Puheet olivat niin tuttuja ja turvallisia, vl-elämää ihannoivia saarnoja, että kaikki kristillisyytemme reunaehdot ne toki täyttivät. Missä oli kuitenkin niiden hengellinen anti? En löytänyt sitä. Saarnoissa puhuttiin alkoholin synnistä ja kilpaurheilun vaaroista. Alkoholi saarnattiin synniksi juopumisen perusteella ja kilpaurheilu oman kunnian tavoitteluna. Tällainen, sinällään hyvää tarkoittava ja tapakultturia painottava puheko on sitä oikeaa ja turvallista? Minulle se ei antanut mitään. Tunsin lievää Keisarin uudet vaatteet - tunnetta. Minulle jäi seuroista aivan epätodellinen tunne. Eivätkö muut huomaa tätä?
Toinen, aika huolestuttava piirre oli mm. suviseurasaarnoissa esiintynyt synnin korostaminen. Esim torstai-illan saarnat olivat monelta osin pelkkää synnistä varoittelua ja ohjeita siitä, miten vaarat vältetään. Sama ilmiö tahtomattaan siirtyy paikallisille ry:lle nk viikkosaarnojen anniksi - synti, synti, vaara, vaara. Sekö on nykyisin, sydämen kristillisyyttä vakuuttavan herätysliikkeen hengellinen sanoma?
Viimeksi viime viikonloppuna istuskelin omalla koti-ry:lläni kuunnellen tuttujen miesten saarnoja. Ne eivät antaneet mitään :(. Puheet olivat niin tuttuja ja turvallisia, vl-elämää ihannoivia saarnoja, että kaikki kristillisyytemme reunaehdot ne toki täyttivät. Missä oli kuitenkin niiden hengellinen anti? En löytänyt sitä. Saarnoissa puhuttiin alkoholin synnistä ja kilpaurheilun vaaroista. Alkoholi saarnattiin synniksi juopumisen perusteella ja kilpaurheilu oman kunnian tavoitteluna. Tällainen, sinällään hyvää tarkoittava ja tapakultturia painottava puheko on sitä oikeaa ja turvallista? Minulle se ei antanut mitään. Tunsin lievää Keisarin uudet vaatteet - tunnetta. Minulle jäi seuroista aivan epätodellinen tunne. Eivätkö muut huomaa tätä?
Toinen, aika huolestuttava piirre oli mm. suviseurasaarnoissa esiintynyt synnin korostaminen. Esim torstai-illan saarnat olivat monelta osin pelkkää synnistä varoittelua ja ohjeita siitä, miten vaarat vältetään. Sama ilmiö tahtomattaan siirtyy paikallisille ry:lle nk viikkosaarnojen anniksi - synti, synti, vaara, vaara. Sekö on nykyisin, sydämen kristillisyyttä vakuuttavan herätysliikkeen hengellinen sanoma?
Vastaukset 164
Vanhimmat
varoitteluksi?
Kirkastamalla ylösnoussutta Jeesusta syntiemme sovittajana saamme uskonvoimaa taistelussa maailmaa ja omaa lihaa vastaan. Se on kristitylle paras parannus saarna.
syy tarkkaan kuuntelemiseen se että tältä palstalta olet oppinut kriittistä ajattelua.
Aivan naurettava avaus.
"Ongelmakseni on noussut puheiden tyhjyys ja tiettyjen perustelujen ontuminen tai jopa kokonaan puuttuminen."
Ei uskovainen noi voi sanoa. Tosi nolo feikki-yritys :)
Miten rekisteröitynyt kirjoittaja voi olla feikki? Kyllä hän on kirjoittanut aiemminkin vastaavia tekstejä, vaikka onkin vl.
Tietysti voidaan kääntäen sanoa, että vl ei oikeasti voisi noin sanoa.
Minä luulen, että palstalla on ollut vaikutusta.
"Tosi nolo feikki-yritys :)"
isosti säteile.
voisi noin sanoa? Mitä opin vastaista siinä on? Hymistelyn vastaista kylläkin.
Viestiäsi lukiessa tulee väistämättä mieleen vl-kristillisyydessä esiintyvät puheet hengen eroittamisen lahjoista. Muistan, että 70-luvulla puhuttiin, että toisilla on sellaiset lahjat. Tällaiset ihmiset pystyvät tunnistamaan erilaiset henget ja sanomaan, kuka on hempeässä ja kuka kuivassa hengessä. Sinulle on näköjään annettu feikin eroittamsen lahjat. Onnea sinulle!
Mitä palstaan tulee, on palsta minulle väylä osallistua keskusteluun, kriittiseenkin. Se, miksi kuuntelin esim suviseuroissa ja sen jälkeisissä seuroissa puheita tarkemmin, onkin jo sitten toinen juttu. Mutta senkin näköjään tiedät :)
höpötetään seuroista toiseen. Jumaloidaan ja palvotaan vl-herätysliikettä. Taivaalliset rieskat syödään muualla.
lahko opetusta ja muistathan, että Jeesus varoitti omiaan menemästä lahkoihin.
Lestadiolaisuuslahko on aina ollut erinomaisen hyvä keksimään syntejä ja varottelemaan niistä.
Helluntailaiset taasen häsyävät liikaakin kielilläpuhumisen armolahjan kanssa ja joissakin paikoissa pitävät sitä Jumalan Sanan vastaisesti merkkinä uskosta. Sana sanoo, että eivät kaikki puhu kielillä.
Jokaisessa lahkossa on mukana kapeakatseinen lahkohenki, joka ei salli saaliinsa, eli lahkon kollektiiviseen opetukseen uskoneiden päästä vapauteen ja Jumalan koko ilmoituksen tuntemiseen.
On lahkoissakin Jumalan lapsia ja Jumala särkee lahkoaidat hakiessaan omansa sieltä. Se ei tarkoita, että näiden Hänen omiensa olisi välttämättä lähdettävä omasta seurakuntayhteisöstään mihinkään, vaan se tarkoittaa sitä, että nämä Jeesuksen omat tutkivat itse Jumalan Sanaa, eivätkä jää kollektiivisen opetuksen alamaisuuteen ja nämä Jumalan lapset ovat valona ja suolana seurakuntansa keskuudessa.
suolana :)
"Lestadiolaisuuslahko on aina ollut erinomaisen hyvä keksimään syntejä ja varottelemaan niistä."
Kumma juttu. Eikö se raamattu sano että luopumista ei tapahdu ihmisten kesken. Synninmuodot vähenee ja maa on täynnä uskoa Jeesukseen tulemisen aikana.
Ja tässä suorat sanat raamatusta
24. Ja ottakaamme vaari toinen toisestamme, että me ahkeroitsemme rakkaudesta ja hyvistä töistä,
25. Ei antain ylön yhteistä seurakuntaa, niinkuin muutamain tapa on, vaan neuvokaat teitänne keskenänne, ja sitä VÄHEMMÄN kuin te näette sen päivän lähestyvän.
Tässä on Jumalan Pojan koko ilmoitus ihmiskunnalle:
Mark 14. Mutta sitte kuin Johannes oli vankiuteen annettu ylön, tuli Jesus Galileaan, saarnaten Jumalan valtakunnan evankeliumia,
15. Ja sanoi: aika on täytetty, ja Jumalan valtakunta on lähestynyt: tehkäät parannus ja uskokaat evankeliumi.
Matt 14. Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, kaikille pakanoille todistukseksi; ja silloin tulee loppu.
Tämän ilmoituksen tuntemiseen tulisi pyrkiä.
Jeesuksen tulemisen aikaan on kristityt puhtaan Sanan puhdistuksessa ja puhdistamia, mutta syntiset tekevät syntiä ja eivät tiedä edes syntiä tekevänsä.
Mikä sitten on syntiä. Onko television katselu, urheilu, tupakointi?
Syntiä on kaikki mikä tulee ajatuksista kielteisenä ja Jumaan Sanan vastaisena ulos, se saastuttaa, ei mikään mikä menee suusta sisään saastuta.
Alkoholi menee useimmiten synniksi, sillä se vaikuttaa ajatuksiin ja saattaa synnyttää synnin ja siksi en halua olla missään tekemisissä sen aineen kanssa.
Paavali sanoo, että kaikki on luvallista puhtaille, mutta ei tarpeellista ja hän opastaa, että jos veljesi pitää jotakin syntinä, älä sinä riko hänen omantuntonsa rauhaa ja vaikkapa tarjoa hänelle jotakin syötävää ja tai syö itse sitä, mitä veljesi synniksi katsoo.
Jumalan lapsi on vapaa, sillä hän ei saata pahaa tehdä lähimmäiselleen, sillä hänen korkein tavoitteensa on täyttää rakkaudenlakia ja iloita yhdessä iloitsevan kanssa ja kantaa murheita yhdessä murehtivan kanssa.
Lestadiolaiset pitävät vaikkapa television katsomista syntinä ja he saavat pitää, koska se on heidän opetuksensa tähden heille synniksi tullut.
Minä en sitä syntinä pidä, mutta en pidä tarpeellisenakaan kovin paljon sitä katsella, mutta vapauden hengessä katson jos huvittaa.
Minä pidän syntinä vääriä ajatuksia lähimmäistäni tai itseäni kohtaan ja heti havaittuani sellaisen käännyn Jeesuksen puoleen anteeksipyynnön kanssa ja pyytäen Häntä auttamaan, ettei se väärä ajatus minuun pesää tekisi ja olen saanut Häneltä aina avun ja vapautunut vääryydestä.
Pidän syntinä itsekkyyttä, joka ei sallisi toiselle mitään, eikä antaisi toiselle mitään ja jos havaitsen itsessäni sellaista, käännyn avunpyynnön kanssa Jeesuksen puoleen ja saan avun.
Jeesus sanoo Sanassaan, että antakaa jokaiselle joka anoon. Yleensä teen niin, mutta kerran en antanut ja siitä jäi niin paha maku itseensi, että tunnustin sen seurakunnassani ja tämän ihmisen edessä, joka lainaa oli minulta pyytänyt ja tein parannuksen ja sen jälkeen olen aina antanut, mitä tahansa minulta on pyydetty, jos olen tienyt, että jos on kyse vaikka rahasta, niin se raha menee oikeaan tarpeeseen, eikä esim. alkoholiin. Onneksi Jumala antoi meille järjen, jota saamme käyttää Jumalan kunniaksi.
Eräänä iltana sain henkeeni sanat:
Mies ei voi uudestisyntyä, ellei hän ole valmis joka hetkiseen parannukseen.
Tämä jokahetkinen parannus tarkoittaa sitä, että sisäinen ihmisemme yhtyy mielellään Jumalan rakkauden lakiin ja jos se joskus ei siihen yhdy, olemme herkästi pyytämässä apua ainoalta pelastajaltamme, Jeesukselta.
Minä pidän syntinä ja pahana syntinä toisista juoruamista, enkä ikinä suostu siihen ja olenkin jo kauan aikaa sitten ilmoittanut lähimmäisilleni, että älkää minulle juorutko kenestäkään. Varokaa tekin juorun henkeä, sillä se valtaa mielellään tiloja ja aiheuttaa kärsimystä ja hämmennystä.
Asiallisen puheen hyväksyn, jossa ei ole juorumaista kaikkitietävyyttä mukana.
Minä pidän syntinä itsensä ylentämisen, niin että ei edes anneta sijaa toisen tiedoille, ajatuksille, ymmärrykselle ja vaikkapa sille kalleimmalle, mitä meillä on, Jumalalta saadulle opille.
Kuljen milloin minkäkin lahkon palstalla, eikä mieleenikään tule, ettei siellä missä Jeesus nostetaan Jumalaksi ja uskotaan Hänen ristintyöhönsä, voisi olla Jumalan lapsia.
Mutta on lahkoja, joissa lahkohenki valehtelee, että kun kuulut tähän lahkoon, olet ainoassa oikeassa uskossa. Se on niin hävitöntä valehtelemista ja ihmiset kollektiivisen opetuksen harhauttaman uskovat siihen.
Lahkohenki opettaa itseään kuuntelevat korottamaan itseänsä ja Jumala varoittaa Sanassaan, että joka itsensä korottaa, se alennetaan.
Minun ei tarvitse valvoa toisia, eikä toisten silmistä rikkaa kaivaa, vaan valvon omaa vaellustani, Jumalan Sana oppaanani ja toivon ja uskon, että kasvan tällä tiellä ja synti, joka jokaista vaanii lihallisuuden kautta, kirvoittaa otettaan minusta sen hengen kasvun myötä, mitä saan ahkeroimalla Jumalan tuntemisen eteen ja lukemalla Pyhää Sanaa.
..ja raikkaasti. Kiitos ja Siunausta päivääsi !
Hyvä konsti kertoa seurakunnalle, että tuo kaveri on PA ja kävi pummaamassa rahaa. Ei varmasti toiste tule kyselemään.
täällä maanpäällä on todellinen Jeesuksen seurakunta ja minä kuulun siihen ja meitä on useita uskonystäviä, jotka kokoonnumme yhteen ja jokainen meistä on avoin ja rehellinen ja näin tiedämme missä kenenkin elämä milloinkin menee ja kykenemme auttamaan häntä, joka sillä hetkellä avun tarvitsee.
Kuten edellä kerroin, kerran menasin jäädä lihani tahtoa noudattamaan, mutta tein parannuksen, enkä ainakaan tällä alueella ole samaan syntiin langennut.
Jeesuksen seurakunta on hajalla kautta maapallon ja Jeesuksen omat tunnistavat toisensa, siitä yhteisestä Hengestä, mistä olemme uudesti syntyneet.
Tiedän kyllä, että alkuseurakunnasta kannettiin koivet edellä pihalle Ananias ja Safira kun yrittivät pimittää seurakunnalta raha-asioitaan. Nykyään ei kuitenkaan vaadita niin tarkka selontekoa raha-asioista, riittää, että uhrimieltä löytyy edes muutama prosentti tuloista.
SRK:n silloinen puheenjohtaja ja taloudenhoitaja.
Ei kannettu pihalle, vaan "seurakunnalle jäi todistus, että sielu kelpasi Jumalalle".
On kyllä totta,että jumalan valtakunnan sanaa julistetaan kaikelle kansalle,mutta ei raamattu tarkoittanut,että ihmiset sen myös vastaan ottaisivat.
Ei,vaan niin kuin Nooan päivinä,on ihmisen pojan päivinä oleva.
Luepa vielä toinen kirje Timoteukselle 3luku jakeet 1-9
Monia vastaavia kuvauksia on Raamatussa paljon.
Samoin varoitellaan,ettei kukaan antaisi johtaa itseään harhaan. "Sillä paljon vääriä profeettoja ilmaantuu".
Lopun aikana on siis paljon vääriä uskontoja,mutta vain yksi oikea usko. Sen uskon rajat eivät ole heimoissa,kielissä yms. vaan sen valtakunnan raja kulkee sydämestä sydämeen.
Sen uskon tunnistaa keskinäisestä rakkaudesta ja siitä,että he tunnustavat Jeesuksen Jumalan pojaksi.
Tuolla neuvolla voi jo sulkea aika monta uskonnon suuntausta pois.
Kuulkaa, mitä Henki seurakunnalle sanoo.
Ei todellakaan ole pilkkaa tällainen avaus, minusta. Siinähän kuuluu Sanan nälkä! Ihminen janoaa, että Pyhä Henki saisi avata Sanaa, mutta aina vain puhutaan samoilla eväillä, jotka moneen kertaan syöty.
Henki puhuu seurakunnille vain puhujan antautumisen kautta, Raamatun tutkistelun ja valittuun tekstiin liittyvän selityskirjoitusten lukemisen jälkeen. Sitten pitää miettiä, mikä tässä ajassa eläville olisi tämänpäiväinen manna-annos.
Ei Henki ole se, joka samoja juttuja kierrättää, Henki tekee eläväksi.
Tämän vuoden suviseuroissa Niilo Rauhala piti oikean raamatunmukaisen saarnan. Viime vuonna suviseuroissa Seppo Lohi piti hyvän ja antoisan ja herättävän saarnan. Entistä useammin olen suviseuroissa joutunut nousemaan kesken puheen penkistä ja poistunut kun on ollut niin tuttua ja turvallista. Kylväjä vertauksen kuuntelin seuroissa viisi kertaa peräkkäin, se on jostai syystä ollut nyt suosiossa saarnamiesten keskuudessa. Mutta kuuntelijana en kyllä enään kostunut.
Asiaa olisi myös hyvä tarkastella saarnamiehen näkökulmasta. Heillä on ehkä aikamoiset paineet saarnata oikein ja siksi he pitäytyvät tutussa ja turvallisessa. Lisäksi he ehkä tuntevat jo vääränlaistakin arkuutta raamatun edessä. Kyllä saarnamiehiksi pitäisi kutsua sellaisia jotka kykenevät selittämään monipuolisesti raamattua, seurakuntaa ja siionia varten he puhuvat Jumalan sanaa. Jos raamatun anti jää ohueksi se kyllä vain lisää nykyistä uskonkäsityksen pinnallistumista.
Aikaisille ihmisille ei kannata saarnata että viinan juonti on syntiä, maailman musiikki on syntiä, ehkäisy on syntiä. Kyllä nämä asiat jo ovat tiedossa. Itse kaipaan vanhan testamentin selitystä vaan vanhantestamentin osaajat ovat harvassa. Vain pappisveljet pystyvät nykyään enää saarnaamaan laajemmasti ja ymmärrettävästi uskonkäsityksistä. Myös nuoret kaipaavat syvällistä raamatun selitystä eivät he ole tyhmiä. Kyllä uskolta katoaa pohja jos raamattu ei tule saarnatuksi laajasti ja oikein ja vain hokemat ovat pinnalla.
On helppoa jakaa ajatukset kanssasi. Et varmasti ole yksin kokemuksinesi. Tiedän monien matkaystävieni kipuilevan samojen kysymysten kanssa. On vain niin, että näistä asioista on vaikea keskustella edes luotettujen ystävien kesken koska kuvaamasi kokemus horjuttaa liiaksi suhdetta omaan herätysliikkeeseen.
Seurapuheiden arviointi on saarnattu synniksi ja se on juurtunut niin syvälle ajatusmaailmaamme, että ihmiset sulkevat mieluummin korvansa, ottavat "järjen vangiksi".
Kyllä saarnakulttuuri liikkeessämme on todella heikkenemässä. Tuntuu, että puhujat puristavat itsensä sellaiseen ahtaaseen muottiin, joka estää rohkean Kristuskeskeisen Jumalansanan julistamisen. Vaarat, erilaiset synnit ja "näin on aina ymmärretty"-fraseologia tuntuu olevan saarnojen keskeinen sisältö.
Olen usein ihmetellyt, miksi parikymmentä vuotta sitten jo lepoon päässeet voimakkaat sananjulistajat jättivät niin erilaisen vaikutelman. Kenties teologeja lukuunottamatta puhujiksi siunatut ihmiset ovat nykyisin hyvin homogeeninen joukko. Jonkinlainen kiltteys tai lapsenmielinen yksinkertaisuus kuuluu vallitsevaan profiiliin. Rohkeat, älykkäät tai persoonaltaan yhtään räväkämmät ihmiset eivät enää nykyisin tule kysymykseen. Ihminen, jolla on pienikin taipumus kyseenalaistaa (Raamatun valossa) standardisoituja sisältöjä, ei kelpaa puhujaksi.
Puhujia kuunnellessa syntyy selkeästi vaikutelma, että he eivät yritäkään inhimillisen järkensä ja omantuntonsa kautta selittää Jumalan sanaa, ainakaan ensi sijaisesti, vaan puhetraditio ohjaa puhujaa usein aivan tylsistyttävään ikävystyttävyyteen saakka. Vaikutelma on sellainen, että puhetta pitävä ihminen ei sano yhtään mitään, hoitaa vain kuuliaisesti palvelustehtävänsä.
Olen huolissani siitä, että tällainen puhe on monen mielestä sitä ainoata oikeata ja turvallista saarnaa, jota viikosta toiseen käydään kuuntelemassa.
Kun sananjulistus ei haasta ihmistä henkilökohtaiseen pohdintaan, ihminen muuttuu välinpitämättömäksi ja aivan laiskaksi miettimään kristinuskon sisältöä, merkitystä minulle, sinulle ja koko ihmiskunnalle. Riittää, kun talostellaan tutussa elämäntavassamme ja ahkeroidaan uutterasti toimittaa kaikki käytännön toimet.
Onko tosiaan teillä vanhoillislestadiolaisuudessa vallalla puhujien "korkemaattomuus" niin että arviova ja kriittinen kuunteleminen ja jälkikäteen keskustelun käyminen saarnasta on SYNTI?
Outoa, perin outoa.
Olette mystifioineet saarnaajan, joka on ihan tavallinen ihminen siinä kuin sinä ja minä. Puhuttavaa tulee jos saarnaajalla on kykyä, tietoja, motivaatiota, viitseliäisyyttä opiskella asioista ja nöyryyttä tehtävänsä edessä - sekä sattuu hyvä päivä/ilta. Saarnan vastaanottajallehan saarna on tarkoitettu. Toinen saa jostain puheesta enemmän irti kuin joku toinen kuulija.
Jos näistä keskustelu on syntiä, jäädään ilman tätä keskinäistä oivallusten jakamista!
Vl-opin mukaan se ei ole puhuja joka puhuu, vaan Pyhä Henki puhuu palvelijansa kautta. Paha sitä on mennä arvostelemaan.
ja pitäkää se mikä hyvä on, neuvoo meitä itse JUMALA sanassaan.
Tämä juuri tekee vaikeaksi keskustelun saarnoista ja seurakunnan neuvoistakin, vaikka ne koskisivat miten arkisen käytännöllisiä asioita hyvänsä.
Minulle on jäänyt aika lailla hämärän peittoon, että missä kohti seurakuntaa se Pyhä Henki toimii, kun sen neuvot ovat koko minun elämäni ajan olleet valmiina eikä niistä ole voinut oikein keskustella muutoin, kuin että hyvät ovat neuvot, noudatetaan. Olenhan minäkin osa seurakuntaa, kuten moni muukin, joka näitä ihmettelee.
Toisaalta, poikkeuksen puhujan pitämän puheen arviontiin tekee tilanne, että puhuja puhuukin liian "hempeästi", eli ei painota elämäntapa-asioita, ei rajaa seurakuntaa riittävän selkeästi tai peräti kyseenalaistaa jonkin kulttuurisen piirteemme. Ja jättää vielä kokonaan pois kaikki tutun turvalliset yhteiset puheenparret kuinka "näin on ihana meidän olla yhdessä ymmärtämässä..." ja vaikka klassisen musiikin vaaroja alusta loppuun asti käsitelleen puheen päätteeksi, että "näin kun uskomme, voimme olla varmoja, että kerran perille kostumme..." jne. Silloin sopii pahentua ja on pahennuttu. Ihan viime aikoinakin puhujia (teologeja) on saatettu kovalla tohinalla käpälälautaan tällaisista syistä.
Jos osaa toistaa perinteiset fraasimme tutunkuuloisesti, niin olen samaa mieltä puronjussin kanssa, että niiden höysteeksi voi puhua rauhassa IHAN MITÄ TAHANSA tai vieläkin tavallisemmin, olla puhumatta mitään.
Taannoin seuroissa puhuja puhui itsensä ihan sekaisin ja pussiin.
Oli muuten ilmeisesti lukenut tätä palstaa, koska puhui "isäin perinnesäännöistä" sujuvasti, sekä myös Jeesuksen ajan fariseuksista, jotka "sälyttävät taakkoja ihmisten yllä, eivätkä itsekään niitä noudata"
Mutta kun alkoi hakea asetelmalle analogiaa tähän päivään, alkoi siis puhua "tämän ajan fariseuksista", valitettavasti yhtään "taakkojen sälyttäjä- sakkia" ei mieleen muistunutkaan (koska kappas kappas vain: me itsehän olemme pahimpia ko hommassa.....:O)
No tämän havaittuaan sitten sieltä tuli että "ööööö..." ja sitten kakomisen jälkeen että "nämähän (tarkoitti siis em taakkoja) ovat sinänsä ihan oikeita asioita, mutta nykyajan fariseukset eivät niitä siis vain noudata".
Eli selitykset menivät aivan hunningolle ja itse asiakin: Raamatun paheksumasta asiasta väännettiin nykylestadiolaisuudessa ilmenevälle vastaavalle toiminnalle hyve. Uskottomat on taas "onnettomasti harhassa" kun eivät näitä NOUDATA!
Kukaan ei reagoinut ko. asiaan yhtään mitenkään, tuskin edes huomasivat.
Kaikki menivät vain iloisesti rupatellen kahville ja kutsumaan ystäviä kyläilemään, niinkuin tapana on....
:O)
Hauska kuperkeikka!
Joskus on ollut itsellänikin kutkuttava tilanne, kun on huomannut puheen ajautuvan umpikujaan, että mitenhän tuosta aiotaan edetä. No, onneksi on aasinsillat ja tuttu puheenparsi, joka toimii hyvin elastiseksi osoittautuneena liimana mahdottomaltakin näyttävissä tilanteissa...
Lisäksi on ne lukuisat saarnamiesten verbaalit kömmähdykset, joita on penkeistä rekisteröity melkoinen liuta ja joista ihan hyvää tarkoittavassa mielessä saisi vaikka vitsikkään kirjan aikaiseksi :-) (Sama pätee tietysti kaikkiin puhetyöläisiin, olen minä opettajanurallanikin muutaman kerran ikimuistoisesti möläyttänyt!)
palstalla käsitellyt aiheet noteerataan sekä puhujien, että myös srk:n taholla, päätellen päivämiehen debattiin antautumisesta, joka on nykyään jo viikottaista :O)
nyt debattiin alkavat ottaa jo osaa seurapuhujatkin
minusta kehitys on asioille erittäin hyvä ja suotuisa
toisaalta se puhujan kompastuinen oli myös osoitus siitä, että palstan esiintuomia raamatun ja vl-käsitysten ristiriitoja ei noin vaan näppärästi voidakaan selittää pois näkyvistä , vaikka esimerkissäni oikein puhujamies siihen ilmeisesti voimainsa tunnossa ryhtyi
nolasi vain itsensä ja asia jäi edelleen irvokkaana ilmaan
sen täytyi jäädä sellaisena kaikkien mieliin jotka asiasta mitään ymmärsivät, saati puhetta ajatuksella kuuntelivat
ei ihmisten niskaan saa sälyttää milloin mitäkin historian hämärissä olosuhteissa HS:n junailemia päätöksiä sukupolvesta toiseen
eikä näitä taakkoja saa sukupolvesta toiseen varta vasten sementoida, niinkuin PM tekee
<
Kun sananjulistus ei haasta ihmistä henkilökohtaiseen pohdintaan, ihminen muuttuu välinpitämättömäksi ja aivan laiskaksi miettimään kristinuskon sisältöä, merkitystä minulle, sinulle ja koko ihmiskunnalle.
>
Harvinaisen hyvä kommentti!
Miksiköhän en koskaan ole kuullut vl-saarnaa, jossa todella varoitettaisiin meitä farisealaisuudesta? Tällä tarkoitan sitä fariselaisuutta, joka elää ja voi hyvin liikkeemme keskellä.
Meikäläisyydessä siis saarna olikin jähmettynyt kaavamaiseksi rituaaliksi ilman todellista pyrkimystä rehelliseen sanan tutkisteluun.
Tuloksena on yhdentekeviä ja hengettömiä puheita, puheita puheiden perään. Toki puhetta maailmaan mahtuu.
Nyt saarnat seuroissa ovatkin näin pelkästään sellaisia ihmisen luoman kaavan toistoa. Saarnat vatkin siten ihmisestä, eivät Pyhästä Hengestä.
Pyhä Henki on UUDISTAJA!
Jokunen vuosi sitten oli Reisjärven maakunnallisissa myös kutkuttava tilanne niille jotka myös ymmärtävät ja tulkitsevat ajatuksella puheiden sisältöä.
Eräs SRK:n herra piti puhetta Pietarista ihmisten kalastajana. Puhe kosketteli ajan ilmiöitä hyvin negatiivisäyisesti kuinka ihmisiä kalastellaan joka suuntaan. Yleensäkkin esille tuli mm. politiikkasta tuttu termi ääntenkalastelu ja kuinka sellaista kalastelua ei saa harjoittaa. Kun puhuja sujuvasti pääsi negatiivisen kalastus termistön ohitse heitti hän omat verkot veteen ja kertoi kuinka Pietarikin jo aikoinaan kalasteli ihmisiä verkkoihinsa. Jotain suurta epäloogisuutta puhuja huomasi itsekkin puheessan kun puhe vaihtui änkytyksen kautta aivan muuhun aiheeseen.
lienee "syntien upottaminen armottomaan pohjanmereen".
"Kynttilänjalat, jotka olivat valetut puhtaista kullista" myös on hyvin tunnettu.
Onhan näitä.
että pahempia fariseuksia ei taida olla kuin mitä me itse olemme, ja puhe meni oivalluksen jälkeen änkytykseksi
Ainakin Raamatunpaikkoja riittäisi.
Minäkin ihmettelen, miksi esim. Päivämies jatkuvasti vaaroista varoitellessaan pitäytyy aina ns. vasemman laidan synneissä. Tähän julkisyntien sarjaan luetaan yleisesti omista tapanormeistamme poikkeaminen. Toisin sanoen urheilukilpailun seuraaminen katsomosta käsin on synti samalla lailla kuin vaikka aviorikoksen tekeminen. Ja jopa pahempikin, jos siitä päätellään kuinka paljon asioista muistutellaan. Omat tapanormimme ja niistä johdetut vaarat (urheilukilpailut, konsertit, ehostaminen, televisio, rytmikäs musiikki) ovat ylivoimaisesti näkyvimmin varoittelun aiheina.
Sen sijaan ns. oikean laidan synnit, eli farisealaisuus, omavanhurskaus, tekojen usko ja kovuus ja kireys toisten tekoja ja tekemättä jättämisiä arvioitaessa loistavat varoittelunaiheina täysin poissaolollaan. Raamatussa näistä asioista muistutellaan kuitenkin vähintään yhtä paljon kuin julkisynneistä. (Näistä klassien musiikin kuuntelun vaaroista tms. en taas ole huomannut yhtään jaetta.)
Miksi asia on näin? Miksi kaiken aikaa viestitään, että vasemman laidan synteihin, laajennettuna koskemaan sekalaista kirjoa tapakäytänteitä, joutuminen on hyvin vaarallista. Oikean laidan synteihin joutuminen taas ei niin kauheasti haittaa. Niinkö? Sitäkö se tarkoittaa, kun niin johdonmukaisesti valitaan esillä pidettvät asiat näillä yksipuoleisilla kriteereillä?
Tämä on johtanut vääristyneeseen tilanteeseen, jossa yksittäiset tapanormiston noudattamista kiihkeästi vaalivat ihmiset voivat pitää pihdeissään koko jonkun paikkakunnan siionia tai vaikka tiettyä ammattikuntaa. Kukaan ei uskalla laittaa kunnolla kampoihin, koska näistä tällaisista ei nyt ole niin totuttu huomauttelemaan.
Ihan kuin vallitsisi epätietoisuus, onko elämäntapoihin suuntautuva kireä vaativuus kuinka pitkälle hyvänsä vietynä kuitenkin jotenkin hengellisen ryhdikkyydenkin merkki. Sehän on juuri fariseusten ominaisuus eikä Jeesus säästele sanojaan tästä varoittaessaan. Miksi meidän herätysliikkeessämme tällaista ei pidetä vaarallisena, vaikka se Raamatun mukaan sitä on mitä suurimmassa määrin ja myös oma historiamme ja lukuisat käytännön kokemukset osoittavat, kuinka paljon surua, ahdistusta ja säröjä keskiniseen rakkauteen se on aiheuttanut.
Minua todella kiinnostaa, mitä niin arvokasta on kireässä omavanhurskaudessa, että siitä meidän synnin vaaroja korostavassa opetuksessamme täysin vaietaan.
Ajatelkaa, miten suorastaan sensaatiomaiselta näyttäisi, jos Päivämies julkaisisi vaikka teemanumeron (vrt. musiikki, perhesuunnittelu, televisio) aiheesta uskovainen ja omavanhurskauden vaarat! Monelta menisi siinä kyllä iltapäiväkahvit väärän henkeen lehden äärellä.
Ja kuten alussa sanoin, Raamatunpaikoista ei olisi pulaa tekstin johdannoksi.
J-Leppänen alusti suviseuroissa ajan vaaroista termillä, "sielunvihollinen heittää aina vain tiheämpiä ja hienosyisempiä verkkoja veteen". Taitaa olla jo ne verkot läpipääsemättömiä.
Jumalan valtakunta on taistelussa tätä maailmaa ja perkelettä vastaan ja maailman elämä on perkeeleestä joka on pantu jo paratiissa käärmeen muodossa maata pitkin käymään niin että kiljuvan jalopeuran lailla se etsii kenet söisi. Tässäpä kuvausta siitä miksi maailman elämää demonisoidaan.
Ja se miksi ajallisia toimintoja synnillistettään on niitä HS:n ja hänen klaaninsa perintöjä. Kuuntelin vast´ikään HS puheen vuodelta 1979 suviseuroista ja pääsisältö puheessa oli että pitää olla selvät rajat maailman ja Jumalan valtakunnan välillä. Ja kun ihmissilmin, eikä raamattuun perustuen, niitä rajoja ruvetaan muodostamaan seurauksena on farisealainen omavanhurskauden tie, elämänvanhurskauden tie joka ei vie taivaaseen.
Syntiä pitää karttaa ja synnistä saarnata. Jumala on Moosekselle antanut syntikäsitteensä kivisiin tauluihin iskettynä. Elämänvanhurskauden tie vaatii salakavalasti aina pois poikkeamaan Jumalan hyvistä neuvoista.
missä tekstinä oli viljan erottelu. Saattoi olla pari vuotta aikaisemminkin. Pokkana jätkä puhuu tollasesta aiheesta ja samalla meno oli ihan kauheeta.
väitetään että "Jumalan valtakunnassa synti synniksi saarnataan". Että siinä on se vissi ero vl:n ja muiden välillä. Eihän meillä synniksi saarnata kuin juuri nämä käytösasiat. Siis kärjistäen. Onhan ihan selvää ettei tästä voi seurata kuin farisealaisuutta pahimmillaan. Oikein pahaa tekee kun ajattelee.
tiedusteli tullessaan kotiin parin päivän työmatkalta äitiä malttamattomana odottaneilta isiltä ja lapsilta:
"Mitäs äidin pikku kullille kuuluu?"
pikku kulli on taas päässyt vauhtiin...
jos PM oikeasti haluaisi ohjata vl kansaa pysymään Raamatun ja vain Sen sanan totuudessa, kirjoitusten tyyli ja kohteet vaihtuisivat välittömästi vallan erilaisiksi kuin nykyinen näpertely on.
Urheilukipailujen seuraamisella, television omistamisella, kuorolaulamisella tms hölmöläistouhuilla ei ole yksinkertaisesti mitään tekemistä kristinuskon asioiden kanssa.
Toistan: ei mitään tekemistä kristinuskon asioiden kanssa.
Silti: PM jaksaa niistä jauhaa viikosta toiseen armon vuonna 2006.
Niiden sijaan julkisynnit rehottavat, eikä PM siihen puutu.
Rivoimmin siionissa rehottaa esimerkiksi "älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi" käskyn laiminlyönti - aivan valtoimenaan, ja koko yhteisökin on vailla mitään reagointikykyä asiaan. Sitä ei edes tunnisteta!
Kukaan ei puutu tilanteeseen, kun isoon(kin) ääneen ivallisesti puhutaan jostain ihmisestä pahaa selän takana vaikkapa nyt seurojen väliajalla illoisesti rupatellen kahvitteun lomassa.
Päinvastoin, nauretaan remakasti mukana.
Yksi karmea esimerkki tästä oli isojen poikien härski käytös SRK:n vuosikokouksessa 2006. Siihen liittyi selviä painostustoimia demokraattisia edustajia kohtaan. PM ei kuitenkaan näistä raportoinut ei puolella sanallakaan.
PM ei ole luotettava vaan harhaanjohtava.
mutta jos kahvinjuoja menee väärään henkeen eikä löydä parannuksen sijaa, se tuottaa kahvinjuojan kuolemattomalle sielulle iankaikkisen vahingon.
Ihan oikein sanottu, mutta minulle jäi epäselväksi tällä viittauksella takaa ajamasi ajatus.
Voisiko Päivämiehen kirjoitus "uskovainen ja omavanhurskauden vaarat" johdattaa Sinun mielestäsi jonkun henkilön väärään henkeen ja tuottaa pahimmassa tapauksessa tämän sielulle iankaikkisen vahingon?
Olisiko parasta olla muistuttelematta tällaisista vaaroista?
Sorruin vain leikittelemään vakavalla sanaparilla "väärä henki", kun sille tarjosit toisenkin, ihan arkisen merkityksen.
Sorry sorry, ei aina jaksa niin vakavasti ...
myöntämään, että vallitsevan nykyopetuksen valossa voisi käydä niin, että jotkut eivät kaiken pyörityksen jälkeen uskoisi enää mihinkään, eivät edes ns. Jumalan valtakuntaan eli vl-ihmisjoukkoon, taivaan Jumalasta nyt puhumattakaan.
omavanhurskaudesta on käytännössä muodostunut yhteisöllisti neutraali, ellei peräti positiivissävytteinen ilmiö.
Päivämiehen sekä kaikkien vanhlest-virkakoneistoissa, varsinkin jos tästä touhusta saat palkkasi (palkkajohtajat), on omien etujensa nimissä vahvistettava , ei misssään tapauksessa heikentää tai järkyttää, yhteisöllisyyden sementoimista.
Siksi kaikkea, mikä kohdistuu (paikoin) vääristyneen nykymenon kyseenalaistamiseen, kartetaan kuin ruttoa.
Kyseessä on leipäpuu.
**********
HUOM
Taivahan portilla olet kuitenkin tekemistesi, tekemättä jättämistesi, sekä varsinkin uskosi kanssa ihan yksin. Oliko uskosi oikeaa, raamatunmukaista, vai ei, se ratkaisee.
Siellä ei plärätä vanhoja päikkäreitä vaan ikuisesti muuttumaton Jumalan Sana on ratkaiseva. Silloin ei ratkaise myöskään se, kenen mielipiteisiin milloinkin elämäsi aikana uskoit, vaan se, oliko uskosi Jumalan Sanan mukaista.
Siellä ei yhteisöllisyydellä ja nyt sitten tämmöiseen joukkooon kuulumisella enää sitten olekaan merkitystä.
Eikä yhteisön tiukimmilla johtomiehillä saati muilla omavanhurskailla tiukkapipoilla sinun sielusi tilasta ole mitään vastuuta.
ja varasinkin kun niitä täällä sätitään sekä ulkoa, että sisältä päin.
Mitäs sitä nyt aina ajatustakaan takaa ajamaan :-)
Kirjoituksesi tuntui vain jotenkin nuhteen läpitunkemalta ja varoituksen sanasia tiputtelevalta, eikä se minusta tähän aiheeseen sopinut. Vrt. kirjoitukseni "turvallinen oikea laita?" Siinä asiaa enemmän perustelen.
En tiedä, oletko kirjoittanut myös tuon "Suoraan sanottuna..." viestiä seuraavan kirjoituksen, mutta pari sanaa siitäkin.
Olen ihan samaa mieltä, että nykyopetusta ja -tilaa ajatellen olisi suuri kaaoksen vaara, jos yllättäen ihmisiä alettaisiinkin ojentaa liiasta omavanhurskaudesta. Olisihan se ihan hassuakin, jos joka toisessa Pm-numerossa käsiteltäisiin menemiseen, tulemiseen, nauttimiseen, syömiseen, juomiseen, pukeutumiseen, viihtymiseen, avioelämään, kosmetiikkaan, eläytymiseen, puheenparren ulkoisiin muotoseikkoihin ym. ym. liittyviä vaaroja ja annettaisiin runsaasti käytännön ohjeita niiden välttämiseksi ("Älä tartu, älä maista" jne.) ja joka toisessa varoitettaisiin omavanhurskauden, tekoihin tai tekemättä jättämisiin perustuvan uskon vaaroista.
Monelta menisi pää sekaisin. Homman pihvi katoaisi kenties lopullisesti.
Vähän sama juttu, kuin jos nykyisin joka toisessa Pm-numerossa varoitettaisiin klassisen musiikin kuunteluun ja esittämiseen liittyvistä vaaroista (niin kuin muuten tehdäänkin) ja joka toisessa taas kerrottaisiin menovinkkejä klassisen musiikin konsertteihin.
Ei tämä minusta silti sitä tarkoita, ettei omavanhurskauden vaaroista tarvitsisi varoitella. Sen asian osalta vl-liike uinuu yhteisestä sopimuksesta ja yksimielisyyden hengessä (päällisin puolin) synnin unessa.
Jeesuksen pojistakin muuan saarnamies puhui. Tarkoitti kai Sepeteuksen poikia.
yhdessa Johannes Leppasen kanssa.
Osuit asian ytimeen. Varsinkin nuorimpien "saarnamiesten" puheet alkavat olla melko puisevia. Toistellaan vaan tuttuja sananparsia, fraaseja ja liturgioita. Yhdestä raamatunkohdasta on vain yksi selitys ja puheissa selitetäänkin vain tiettyjä raamatunkohtia. Puhe heijastelee kangistunutta vl-traditiota, joka on omaksuttu seurapenkissä toisten puheita kuunnellen. Raamatuntuntemus on jäänyt vähäiseksi.
Kannattaisiko maallikkopuhujien hiukan opiskella teologiaa ja tutustua raamattuun paremmin? Ihme, ettei vl-kristillisyydessä ole enemmän puututtu oman uskon ja saarnan pinnalistumiseen ja kaavoittumiseen.
Että siis selitetään vain tiettyjä raamatunkohtia...!?
Kun olen vaikkapa viimeksikuluneen vuoden istunut Oulun ry:llä seuroissa suunnilleen joka sunnuntai ja siellä on selitetty kulloisenkin sunnuntain kirkkovuoden ajankohtaan merkityt tekstit, evankeliumit, epistolat tai vanhan testamentin lukukappaleet -- Miten voidaan sanoa että "selitetään vain tiettyjä raamatunkohtia"?
Kun vuodessa on 52 viikkoa, tekstivalikoimissa useita vuosikertoja ja tekstejä samalle sunnuntaille tälläkin tavalla kymmenkunta valittavissa. Eikä tietenkään puhuja ole mitenkään sidottu vain kirkkovuoden teemoihin.
Riippumatta yhteisen puheen ja tutkistelun aiheena olevasta tekstistä, puheet käsittelevät varsin suppeasti raamattua. Yleisiä aiheita ovat tuhlaajapoika, kylväjävertaus, kandasen hoviherra, cornelius ja sauluksen kääntymys. Vanhan testamentin puolelta selitetään, että se on käärmeen saarnaa jos kysyy "onko Jumala todella sanonut" ja annetaan käsky "lisääntykää."
Erästä vl-saarnamiestä siteeratakseni, usein käy niin, että on eri teksti mutta sama puhe.
Vaikutelma samojen Raamatun kohtien selittämisetä johtunee osittain siitä, että usein puhuja lukee kyllä "puheen ja tutkistelun aiheeksi" kyseisen pyhän tekstin, mutta ei yritäkään linkittää puhettaan luettuun tekstiin.
Tämä käy helposti varsinkin, jos teksti tuli luetuksi Bibliasta.
Ja sekin, joka etenee jae jakeelta, päätyy kummallisten assosiaatioiden takia jauhamaan näitä käytännön asioita. Helppohan se on puhella menemään, kun alussa ja lopussa väittää, että puhuu mitä Henki kirkastaa. Kuka sitä nyt Pyhää Hekeä neuvomaan?
Ei kehuta Kristusta vaan kehutaan itseä ja muita vanhoillisia sekä julistetaan valheellisesti vain vl-herätysliikkeen olevan Jumalan valtakunta. Pian rivit hajoavat tällaiseen meininkiin.
ennen oli toisin, puheita arvosteltiin, puhujia kehuttiin tai toruttiin
muistan useinkin kun kotikylälläni puhuja kävi korjaamassa puhuttuaan jostain raamatunpaikasta väärin
tänään on toisin, väki passivoitui 70 luvun kauheuksissa
vaikka puhuja selittäisi mitä puuta heinää, kukaan ei korvaansa lotkauta, tuskin suurin osa edes kuuntelee puhetta kovinkaan tarkasti
uskon asioissa vl on aivotonta harmaata massaa, syntymästään saakka tähän sirkukseen opetettuja, vailla kristuksen oikeaa henkilökohtaista tuntemista
ei ole merkitystä miten uskot, vaan sillä miten käyttäydyt, ja käyttäytymisnormit ovat erittäin hienosyisiä, kyse on suorastaan joukkoneuroosista
tilanne on sairas, kun yhteiskunnassa muuten täysipäisinä korkeastikin koulutettuina ihmisinä opetamme lapsillemme [helvettin joutumisen uhalla], ettei urheilukilpailuja kuulkaa voi seurata katsomoista käsin...
"tilanne on sairas, kun yhteiskunnassa muuten täysipäisinä korkeastikin koulutettuina ihmisinä opetamme lapsillemme [helvettin joutumisen uhalla], ettei urheilukilpailuja kuulkaa voi seurata katsomoista käsin..."
Onko niin, ettei syntejä saa anteeksi, ellei käytä nimenomaan tuota "nimessä ja veressä" sanamuotoa.
Tavallisessa arkikäytössähän sanotaan vain, että saat anteeksi ja sillä söpö, ei siinä tarvita Jeesuksen nimeä ja verta.
Mitäs mieltä mahtaa Melperi olla tästä asiasta, että onko synninpäästö pätevä, ellei siinä käytetä näitä nimenomaisia sanoja.
Ja vaikka käytettäiskin, niin synninpäästöähän ei tule, ellei lausuja ole vanhoillislestadiolainen.
Näin ollen maailmassa annetaan miljoonia kertoja anteeksi ilman, että niitä taivaassa annettaisiin, koska ei lausuta näitä kuuluisia nimessä ja veressä sanoja ja lausujat eivät ole elävässä uskossa.
Ja miksi yleensä pitää tosiuskovaisen koskaan uskoakkaan anteeksi, sillä oikealle uskovaisellehan ei tule syntiä, koska hän on ainoassa oikeassa uskossa ja täten hänelle ei lueta mitään synniksi. Toisin on taas epäuskoisten, joille syntikuormaa karttuu, kun ne ei menekkään pois. Toisaalta, vaäliäkö sillä syntikuorman suuruudella on, koska tuomio on aina sama, oli syntiä vähän tai paljon elämässään tehnyt.
Näin ajatellen Jumala olisi melko epäoikeudenmukainen tuomari, jos hän tuomitsisi bodominjärven murhaajan ja muussa, kuin lestadiolaisessa uskossa vaeltaneen samaan vaivanpaikkaan.
Ei, kyllä tämä nyt alkaa mennä jo yli hilseen.
Kirjoitit juuri niin kuin minä koen ja ajattelen sen perusteella mitä suviseuroista kuului.
Kyllä tuli ikävä Eino Saloa, Armas Karsikasta, Eino Hietasta ym. vanhoja armon saarnaajia.
Sorry, nyt Sinulle tulee ongelmia tästä viestistä. Mutta en voi auttaa.
verta nenästä mutta samaa on täällä mietitty. Tokihan niitä puhutteleviakin saarnamiehiä löytyy eikä aina niistä julkiksista.
Mutta totta on että jos pitäydytään puheessa fraasi kaavassa = ei muita kuin sanasta sanaan lainattuja lauseita jonkun toisen puheesta. Voidaan miettiä ollaanko menty ulkoa opittuun uskoon?
tuntumaan, että tekipä vl puhuja niin tai näin, aina väärin päin. Itse kuunteli suviksien aikaan radiosta jotain vanhaa puhujaa (nauhoite) ja ajattelin, että jos nykyaikana tuollasta puhetta pitäis, niin piipa-autolla taidettas hakea pois. Eli jos puhuja puhuu oikein palavasti, siitäkin tulee sanomista. Ite en uskaltas varmaan puhua mitään, ettei tuu sanomista;)
Viittasin tuolla toiessa viestissäni sinun viestiisi ja Eino Salooon. Näytteet em henkilön saarnoista olivat todella mielenkiintoisia.
Ongelmista sen verraan, että eiköhän ne ole voitettavissa - keskustelmalla. Osallistu sinäkin siihen, koska meillä kaikilla on siihen annettavaa.
mutta älä ole penseä". Näin vapaasti muisteltuna sanottiin "Sardin seurakunnan enkelille".
..kun käyt uskonveljen kimppuun. Pitäisikö sinun lukea vanhan testamentin puolelta Kainin ja Abelin opetus.
Tärkeää olisi mielestäni rukoilla Jumalalta sellaisia sanoja puhujaveljille että oma usko virkistyisi. Usein puhujat pyytävät, että heitä muistettaisiin rukouksin.
Kun ry:llä seuroja järjestetään, niin olisi hyvä pyytää myös naapuriyhdistysten tai kauempaakin veljiä vieraiksi puhujiksi. Tällöin usein saa seurapuheista "enemmän".
JanHus tarjoaa vl-harhajakkaraa kaikille halukkaille.
Olenn kuullut em kohdan monta kertaa. Selitäppä se minulle. Ihan vain muistin virkistykseksi.
Samaan aihepiiriin liittty myös Raamatun kohta, jossa sanotaan jotakuinkin Yksi puhukoon, muut arvostelkoon.
Mitä viestiisi tulee, se osoitti jälleen sen, mitä pelkää vl-kirstillisyydessä eniten - keskutelukulttuurin tukahduttaminen. Ihan mielelläni olisin kuullut kommenttejasi nykyuisistä saarnoista ja saarnojen rakenteen, tyylin ja sisällön muuttumisesta. Uskoisin, että sinullakin olisi rakentavaa näkemystä asiaan, jos uskaltaisit sen tehdä.
Tuossa ylempänä Leena Huovinen viittaa vaikkapa Eino Saloon. Kuuntelin Jämsän seurojen aikana toimitettua ohjelmaa ja siellä oli näyteitä hänen saarnoistaa. Todella kiintoisia ja ennen kaikkea eläviä saarnoja.
Pyhä Henki ei ole kuollut. On syytä rukoilla Jumalaa, jos ei saa Jumalan valtakunnan saarnasta mitään itselleen.
Turhaan täällä kyselet puheiden rakenteita ja tyylejä.
Huuda Jumalaasi! Hän voi auttaa! Ja apu tulee sitten ihmistenkin kautta!
Mutta kun puheet alkaa kiertää viiden kuuden raaamatun paikan kehää, saarnat ovat sanasta sanaan samoja niin onko saarna saarna vai ulkoa opeletu höpshöpshöps.... litania fraaseja?
Onko se raamatun selittämistä? Vai niiden lauseiden toistamista mistä ei tule "mitään sanomista".
Taitaa olla niin, että haluaisitte kertoa puhujille, mitä heidän tulee saarnata eikä huutaa Jumalalle, että Hän teille saarnaisi puhujien kautta.
"On syytä rukoilla Jumalaa, jos ei saa Jumalan valtakunnan saarnasta mitään itselleen."
vl-saarnaajien ja vl-herätysliikkeen saarnoista.
liturgiat
että
vain me oppi
SRK= Jumalan valtakunta
jne.
ylikierroksilla. Jospa menisit välillä tupakalle.
Sinänsä on sama mistä kukakin saarnaa.
Tiedemailmassa sanoittaisiin että puhe on kopio tai lainaus toisen puheesta. Jos puhe on lainausta alusta loppuun asti jonkun toisen puheesta onko se puhe vai lainaus? Vaikka lauseet ovatkin eri järjestyksessä.
..taida olla mikään Jumalan valtakunta!
Ihan kummallinen viesti.
Yrität kiistää oikeuden keskustella asioista?
Oikealla paikalla armosta uskomassa oleminen (kuten harmaapöllö)ei suinkaan estä uskovaista arvioimasta, pohtimasta ja keskustelemasta toisten kanssa uskomisen asioista, käytännön kysymyksistä tai vaikkapa saarnojen sisällöstä!
Tarkoitatko sinä ettei täällä saa keskustella muusta asiasta kuin sielun autuudesta?
tänne palstalle vuodattamaan tuntojaan ja aiheuttamaan vain ihmetystä Jumalan lasten keskuudessa.
Usko syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja rukoile Jumalaa, että Hän sinua johdattaisi!
"Usko syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja rukoile Jumalaa, että Hän sinua johdattaisi!"
lausahdus myöskin silloin, kun vl-saarnaajalta kysyy jonkin kiusallisen kysymyksen koskien vl-herätysliikettä ja sen oppeja.
O tempora, o mores!
Kritiikki on terveellistä! Sitä saisi tulla puhujalle myös ihan henkilökohtaisesti.
Mainitsit, että puheissa tietyt perustelut ontuvat tai puuttuvat kokonaan. Jäin miettimään, mitähän ne ovat?
Miten olet kokenut: Onko synnin korostaminen tapahtunut armon kustannuksella? Eli puuttuuko synnin vaaroja korostavista saarnoista anteeksiantamus?
Ei ole aloitusviesti terveellistä kritiikkiä. Kun katsot keskustelua JanHuksen kanssa, selviää lisää asiasta.
Pyhä Henki ei ole kuollut. Ei auta puheiden rakenteiden, tyylien ja vuosikymmenien saarnojen analyysit. Auttaa vain rukous, sillä vanhurskaan rukous on totinen! On syytä rukoilla Jumalaa, jos ei saa Jumalan valtakunnan saarnasta itselleen mitään. Se ei ole puhujan vika. Se on kuin Jumalaa syyttäisi.
Tai sitten kyseinen siioni on kuollut siioni. Miksi kuitenkaan näin pahasti ajattelisin.
ohittaa kokonaan vl-herätysliikkeen, koska kyseinen herätysliike opettaa niin monia ja niin törkeitä Jumalan sanan vastaisia oppeja.
Siksi vl-saarnat ovat vain ihmisten omaa ponnistelua ja samojen fraasien toistoa, koska Pyhä Henki ei voitele puheita taivaallisella öljyllä. Moni kuulija lähtee pois seuroista tyhjempänä kuin sinne tuli.
Pyhä Henki on herkkä henki.
"Ei ole aloitusviesti terveellistä kritiikkiä"
Oletko sitä mieltä että kritiikkiä ei saa esittää? Tai ei saa kysyä miksi saarnat ovat menneet sanasta sanaan toisetensa kopioiksi? Miksi tulee vaikutelma että saarna on ulkoa opeteltu?
Jos kuulia kuulee näin eikö hänellä ole oikeus kysyä että tuntuuko muistakin tältä? Eikö saa kysyä miksi nykyään saarnataan aina samoista raamatunkohdista "ihan kuin ennalta olisi sovittu" sanat mitä saa ja mitä ei saa sanoa. Jumalan sanan pitäisi joko pahentaa tai parantaa ei tyhjänä palata?
Pyhä Henki ei ole kuollut. Olet oikeassa! Hengen tulisi avata Sanaa tähän hetkeen ja tämän päivän tilanteeseen. On huolestuttavaa, jos puheet ovat vain vanhojen fraasien toistoa. Uskon kyllä, että Jumala antaa puhujalle sanat. Silti ei ole kiellettyä antaa palautetta saarnoista puhujalle. Ja puhuja myös saa ajatella omaa tehtäväänsä ja arvioida puheitaan.
joka luikki karkuun toisen ketjun keskustelusta?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000018656203
Eikö nyt olisi tärkeämpää vastailla vl-puhujan kysymyksiin, kuin tivata hänen henkilöllisyyttään? Nuo kysymykset ovat hyviä, riippumatta siitä onko kysyjä puhuja vai ei.
Joo. Eipä tullut kaloja...
On ehkä väärin puhua kritiikistä. Käyttäisin mieluummin termiä keskustelu. Toki avaukseni sisällön perusteella voisi asian tulkita toisinkin.
Oikeastaan annan sinulle vastakysymyksen, jos (ja kun) olet aito vl-puhuja. Keskusteletko saarnojen sisällöstä kuulijoiden kanssa. Keskustelulla tarkoitan enemmänkin pohdintaa Raamatun tekstin tulkinnasta yms. enkä niinkään hymistely, jotta nänhään se on, ...
Puheiden sisällöstä sen verran, että (liian) usein kuulen saarnoja, joissa synti korostuu ja armo tulee vasta lopuksi eli lyhyesti saarnan lopussa. Esim Sotkamossa kuulin usean saarnaajan käyttävän sanontaa "Synnistä ei koskaa voi puhua liikaa". Minusta voi, jos se menee armahdettujen syntisten sielunravinnossa etusijalle.
Koko kristinuskon ydinhän on armo, ei synti. Synti on ihmisen tekosia, ihminen ei siitä kuitenkaan itse eroon pääse. Mitä sen hehkuttaminen auttaa? Voidaan todeta olevamme syntisiä ja haluaisimme että emme olisi. Yrittää voimme, mutta mitään se ei auta. piste.
Mutta sen sijaan armo on se mistä tulisi puhua puheiden alussa, keskellä ja lopussa. Jumalan työstä, Jeesuksen ansiosta ja siitä mitä me siitä saamme ilmaiseksi.
Synteihin keskittymällä ja niitä hehkuttamalla sekä ulkopuolisia niilläleimaamalla rakennetaan tekojen polkua eli omavanhurskautta.
Nämä rakennelmat ovat täysin turhia ja hengettömiä, mutta lisäksi vaarallisia koska sumentavat Lunastajan armotyön.
Kaunis utopistinen ajatus sinulla, että puhujien saarnoja saisi kriittisesti arvioida ja arvostella :)
Käytännössä jos niin teet, sinut hiljennetään pikaisesti toteamalla, että Pyhä Henki puhuu veljen kautta, että sitä tule arvostella, vaan uskossa tulee luottaaa kuin lapsi.
Käytännössä, tämän jälkeen, jos vielä joskus toistamiseen arvioit kriittisesti saarnaajan puhetta, sinusta aletaan kuiskutella ja olet jo melkoisen joukon silmätikkuna. Joku heistä tuleekin taas varoittelemaan, että sielunvihollinen on sinuun laittanut arvostelemisen henkeä.
Missään nimessä, käytännössä, puhujille ei voi eikä saa mennä suoraan puhumaan arvostellen kriittisesti heidän saarnojaan.
Silloin joutuu vaan leimatuksi Pyhän Hengen puheen arvostelijaksi ja maailman hengen viekoittelemaksi.. sanovat että väärä henki on, kun et ymmärrä sitä, mitä Henki saarnaajan kautta puhuu, että jos sinulla olisi oikea Henki, niin et arvostelisi vaan virvoittuisit sarnoista...
Harva niistä saarnoista virvoittuu. Saman toistamista. Niissä ei koskaan selitetä Sanaa eikä oikeastaan edes pohdita Jumalaa eikä niitä kysymyksiä, missä me uskovaiset elämme.
"Pyhä Henki ei ole kuollut. Olet oikeassa! Hengen tulisi avata Sanaa tähän hetkeen ja tämän päivän tilanteeseen."
Totta puhut.
"On huolestuttavaa, jos puheet ovat vain vanhojen fraasien toistoa."
Ei ole punnittua puhetta. Nyt kaikuuu aivan eri ääni kuin siionin saarnoissa, jotka nimenomaan perustuvat muuttumattomaan Jumalan sanaan eikä fraasien toistoon tai fraaseihin.
"Uskon kyllä, että Jumala antaa puhujalle sanat. Silti ei ole kiellettyä antaa palautetta saarnoista puhujalle. Ja puhuja myös saa ajatella omaa tehtäväänsä ja arvioida puheitaan."
Totta puhut, mutta palsta, jolla esität asiasi, on sellainen, että tuosta oikein viriää sellainen palstalle tyypillinen ajattelu, jossa puhuja saa sellaisen aseman, että kyse ei olekaan enää Jumalan asettamasta seurakunnan paimenesta ja lauman esikuvasta.
En suinkaan väitä, että Siionin puheet ovat pelkästään vanhojen fraasien toistoa.
Olen miettynyt paljon sitä, mitä se tarkoittaa, että Pyhä Henki avaa sanaa. Onko se sitä, että sanasta sanaan toistetaan vanhoja tuttuja tulkintoja ja sovelluksia vanhoista ja tutuista Raamatunpaikoista?
Eikö Henki voi avata myös uusia näkökulmia? Puheiden sanoman ei tarvitse tässä muuttua, vaan niiden muoto voi tulla paremmin ymmärretyksi.
Annan yhden esimerkin tästä. Nuori puhuja saarnasi Jeesuksen vierailusta Pietarin anopin luona. Hän ei maininnut, että vilutauti lähti anopista vasta kun Jeesus kosketti häntä. Vanhempi puhuja piti toisen puheen ja palasi omassa puheessaan tähän edelliseen puheeseen ja sanoi, että vilutauti lähti anopista vasta, kun Jeesus koski häneen. Keskustelin seurojen jälkeen parin vanhemman ihmisen kanssa, jotka sanoivat, että nyt nähtiin, miten tärkeää on kuunnella seuroissa molemmat puheet. Ilmeisesti se nuoren puhujan puhe jäi heidän mielestään vajaaksi, koska tätä heille tuttua korostusta ei siitä tekstistä tullutkaan esille. Itse olin ihan tyytyväinen nuoren veljen puheeseen, enkä osannut kaivata siihen tällaista täydennystä.
Voit olla oikeassa siinä, että tämä palsta ei ole paras paikka tällaiseen keskusteluun. Oletko sitä mieltä, että en voi puhujana osallistua tai onko se kristillisyydelle haitaksi?
Keskustelua puheista syntyy valitettavan vähän. Olisi hyvä, jos kuulijat rohkenisivat tulla kysymään ja keskustelemaan vaikka puheen jälkeen. Meillähän on sellainen perinne, ettei puhujia kehuta. Eikä tarvikaan kehua puhujaa, mutta tuo perinne saattaa estää myös sellaistakin rakentavaa keskustelua puheiden sisällöstä.
Synnistä ei voi puhua liikaa, mutta ei armostakaan!
Muistan, että puhujainkokouksessa jokin aika sitten tähän kiinnitettiin kauniisti huomiota. Kehotettiin viemään kuulijoita enemmän Getsemaneen ja Golgatalle, eli kuulemaan Kristuksen työstä, Kristuksen mielestä ja synnin voittavasta Jumalan suuresta rakkaudesta.
tämä palsta ei ole ollenkaan sielun virvoitukseksi ja uskon rakennukseksi.
Täältä voi ainoastaan aivan kuin seurata, missä mennään eli vain lukea palstaa silloin tällöin ts. puhujanhan on seurattava maailman menoa eikä sulkeuduttava kammioon.
Sinun mielestäsi siis puhuja voi seurata palstaa ikään kuin ulkopuolisena, mutta ei osallistua itseään koskevaan tai muuhun kirjoitteluun? Sekö ei rakenna uskoa? Mistä tällaisen idean olet saanut?
Kumma ajatus. Minusta kaikkien asiallisten kirjoittajien kirjoitukset ovat enemmän kuin paikallaan. Rehellinen, vilpitön ja asiallinen keskustelu ei koskaan voi saada aikaan huonoja vaikutuksia. Sellaista ei pidä pelätä, vaan ihan muita asioita.
Kaikki, mikä on oikein, kestää kyllä tarkastelun kuinka kirkkaassa päivänvalossa tahansa.
Hyvä Maria!
Olen itse myös ihmetellyt näitä varoituksia, joita aina silloin tällöin tänne tulee, ettei tämä ole oikea palsta keskustella. Asiahan pitäisi jo lähetyskäskynkin perusteella olla täsmälleen päinvastoin. Ei se ole mitään lähetystyötä, että kirkastetaan Kristusta vain omien parissa. Sitä työtä pitäisi tehdä nimenomaan siellä, missä pakanatkin ja toisinajattelevatkin liikkuvat, esim. tällä palstalla. Ei Raamattuun perustuvassa uskossa pitäisi olla sellaisia asioita, joista ei voisi keskustella kaikkialla.
Mielestäni puhujia ei saa eikä voi asettaa jalustalle erehtymättöminä ja virheettöminä Jumalan sanan julistajajina. On totta, että tiukkojen lakihenkisten puhujien saarnoja ei ole kovin helppoa lähteä arvoimaan joutumatta itse arvostelun kohteeksi. Niinpä on todella tärkeä asia, että puhujat saisivat palautetta ja keskustelua saarnoista syntyisi aidosti. Ikävä kyllä näillä palstoilla vierailevat puhujat tuskin ovat niitä, joiden soisi saarnaavan armosta, uskomisen ilosta ja vapaudesta eikä lakikirjalla paukuttavan kuulijoita päähän. Mitä pelättävää näistä asioista keskustelemisessa voi olla? Kritiikki ja asioista keskustelemisen halu ei tarkoita sitä että usko ihmisessä on pimentynyt, pikemminkin päinvastoin. Niinkauan kuin on elämää, on halua olla ajattelemassa asioita vilpittömin ja avoimin mielin.
Jos saarnamiehellä on puhtaat jauhot pussissa ja välit kunnossa sekä Jumalaan että ihmisiin päin hän kokee julistavansa aitoa ja rehellistä Jumalan sanaa eikä mitään ihmisoppeja, niin hän ei epäröi pitää esillä Jumalan sanaa millään foorumilla.
Jos taas saarnamiehellä eivät asiat ole yllä mainitulla tolalla, niin hän pikemminkin hiivistelee karkuun muualta paitsi omalta ry:ltä, jossa hän voi helposti kuitata kiusalliset kysymykset tuttuun tyyliin:
"Älä turhaan mieti liikaa, usko vaan syntisi anteeksi."
Tällä kertaa täytyy sanoa todeta, että aivan olen samalla ajatuksella liikkeellä. Ehkä aivan noita sanamuotoja en olisi käyttäynyt, mutta ymmärrän mitä ajat takaa. (Muutakin kuin sitä karkuun hiiviskelevää saarnamiestä, jos hiukka huumoria sallitaan). Ikävä kyllä, on sellainen tuntuma ja kokemus, että hyvin jyrkät saarnamiehet ovat joskus peitelleet omia asioitaan tiukkojen ohjeiden ja muiden ihmisten asioissa valvomisten alle. On saatettu aivan elää synnissä, mutta ajateltu ilmeisesti että kun oikein jyrkästi ja armottomasti saarnaa, ihmisillä ei tule mieleenkään ajatella, että tällä puhujalla ei ole niitä puhtaita jauhoja vain oikein pilalle menneitä akanoita omassa vakkasessa.
Olen ymmärtävinäni mitä tarkoitat vl-häiriköillä. Ihmisiä, jotka kokevat avoimen keskustelun uskomisen asioista uhkana ja kritiikkinä. Heillä ei ehkä itsellään ole tarvetta ajatella asioita syvällisellä tasolla ja pohtia niitä monelta eri kulmalta vaan uskovat kuin lapset kyseenalaistamatta ja keskustelematta. Niinpä he kokevat, että asioista keskustelevat ihmiset eivät enää ole oikeilla " entisten lammasten jäljillä".
Olen sitä mieltä, että mikään asia ei voi olla sellainen, että siitä ei päivänvalossa voi keskustella. Moni ihminen ei uskalla tuoda ajatuksiaan ja vaikeuksiaan esille pelätessään niiden ihmisten reaktioita, jotka herkästi ovat sanomassa "miten pitää ajatella".
Häirikkö on mm. sellainen keskustelija, joka ei keskustele aiheesta vaan alkaa sättiä jotakin toista kirjoittajaa ja hänen henkilöään.
Se siitä.
Minä luulen, että vl-herätysliikkeessä ollaan eletty vuosikymmenet melkoista "mykkäkoulua". Ei siis ole mitään keskustelukulttuuria eikä kunnon mahdollisuuksia keskusteluun. Näennäisiä mahdollisuuksia voi olla, mutta niissäkin esille tulevat kiperät kysymykset vaiennetaan hyvin nopeasti. Rohkenen epäillä jopa sellaista, että kiusallisten kysymysten esittäjät pyritään nolaamaan muiden silmissä ja sillä varmistamaan, että tyyppi ei varmaan vähään aikaan kysele mitään.
Tämä palsta on varmaan monelle veeällälle aivan uutta, kun täällä voi vapaasti esittää omia mielipiteitään. Palstalle on siis ilmiselvä tilaus. Tämän palstan kokevat varmaan uhkana sekä SRK että suuri osa vl-puhujista, jotka ovat tottuneet siihen, että kun he jotakin sanovat, niin se on siinä!
Pitää lähteä naapurin marjapuskiin (luvan kautta), kun omat on jo noukittu. On niin mukava naapurin emäntä, että kutsui noukkimaan ja siellä onkin lihavat puskat (ja aika lihava emäntä). Naapurin emäntä on muuten el. :))
Juuri tätä minäkin ajattelin; se joka ei kykene tai halua avointa keskustelua, kohdistaa huomion henkilöön, joka moisia ajatuksia elättelee, pyrkien vaientamaan tämän.
Onpas ilo todeta, että marjastavia nuoria miehiä löytyy vielä tänäkin päivänä. Onni sinulle, että naapurin mukava emäntä on saanut lihotettua pensaansakin niin että riittää naapurillekin jaettavaksi:) Aurinkoisia poimintahetkiä ja leppoisaa kesän jatkoa!
Minusta rupeaa Melperikin jo tuntumaan vl-uskovaiselta kun se luuhaa ja kirjoittelee päivät täällä palstalla. Seura tekee kaltaisekseen vai mitä Melperi. Mennäänkö ensi kesänäkin suviseuroihin ja käydään paikan päällä jututtamassa yhdessä saarnamiehiä?
Määrittelepä minulle kuka tällä palstalla luuhaa ja kuka on oikeutetusti viettämässä aikaa? Kun palstan nimi on keskustele vanhoillislestadiolaisuudesta, on tällä palstalla samanlainen oikeus kirjoittaa kenellä vain, niin usein kuin haluaa, siitä tiliä tekemättä.
Tarkemmmin ajatellen sieltä ilmoittautui jo ensimmäinen häirikkö, puskista huutelija, joka yrittää viedä keskustelun koskemaan henkilöä eikä kyseessä olevia asioita. Onneksi Melperi on pää puskissa eikä ole lukemassa tuota kommenttia ja hyvän marjasaaliin saatuaan on varmaan leppoisalla mielellä keskusteluihin palatessaan:)
myös itsellesi!
PS. Tuolla juuri yksi vl-örvelö näkyy kirjoitelleen sillä välin, kun olin naapurin puskissa. En yleensä vastaa tuon tasoisiin kommentteihin lainkaan, sillä se ottaa häirikköä eniten tyhjään nuppiin, kun sille ei vastaa ollenkaan.
Kiitos, kun vastasit puolestani. :)
Melperi: "Häirikkö on mm. sellainen keskustelija, joka ei keskustele aiheesta vaan alkaa sättiä jotakin toista kirjoittajaa ja hänen henkilöään."
Melperi: "Tuolla juuri yksi vl-örvelö näkyy kirjoitelleen sillä välin, kun olin naapurin puskissa. En yleensä vastaa tuon tasoisiin kommentteihin lainkaan, sillä se ottaa häirikköä eniten tyhjään nuppiin, kun sille ei vastaa ollenkaan."
kun osaat kopioida kirjoituksia ja laittaa ne sitaatteihin. Ministeriainesta.
Arvioisin että yli 2tuntia vuorokaudessa palstalla viettävä on luuhaajaa. Missä vaiheessa keskustelu muuttuu häiriköinniksi? Esitin kutsun melperille ensi kesän suviseuroihin eihän toki sellainen ole häiriköintiä.
Taidat muuten olla se naapurikylän Rebekka, tunnen kyllä. Minä olen Jussi sieltä teidän läheltä että ei tässä aivan tyylipuhtaita puskajusseja olla.
se "Keisarin uudet vaatteet".
voi puhua liikaa. Jos siitä puhuminen nimittäin menee armosta puhumisen edelle.
Kiinnostavaa, että vanhoillislestadiolaisen liikkeen puhujatkin ovat vaipuneet sille tasolle,
etteivät voi seurakunnassaan keskustella jäsentensä kanssa avoimesti, vaan heidänkin on täytynyt tulla
nettiin anonyyminä edustamaan itseään ja vl-liikettä.
Vanhoillislestadiolainen liike on ainoa kirkon liike, jossa sen puhujat/saarnaajat toimivat
kuten sinä liikkeesi saarnaajana toimit: kirjoittelet liikkeesi edustajana ja liikkeesi nimissä nimimerkin
suojilla netissä liikkeestaäsi ja sen toimintatavoista.
Liikkeenne saarnaajien tapa toimia (siis sinun tapasi) kertoo paljon vanhoillislestadiolaisen liikkeen
sulkeutuneisuudesta ja kyvyttömyydestä avpimeen keskustelukulttuuriin, koska se pakottaa saarnaajansakin
nimimerkeillä edustamaan liikettään ja liikkeen uskoa.
Yleensä saarnaajat toimivat omalla nimellään, kun edustavat liikettään.
Luettuani sinun kirjoituksesi nimimerkin suojissa, voin vain olla huolestunut siitä, että
liikkeenne saarnaajat ovat pakotetut nimimerkkien taaksen voidakseen avoimesti keskustella
jäsentensä kanssa ja siitä, että edustatte liikettänne nimimerkkien suojissa, ettekä kuten
kirkon muiden herätsyliikkeiden ja kirkon edustajat avoimesti omalla nimellä.
Paljon on vanhoillislestadiolainen liike muuttunut sulkeutuneeksi ja rajoittuneeksi, kun
tällainen ilmiö on syntynyt, että sen saarnaajat ovat alkaneet edustamaan liikettään nimimerkein
netissä.
Eihän nimimerkki vl-puhuja edusta yhtään mitään. Ei edusta liikettä, eikä puhujia. Hän osallistuu asialliseen keskusteluun valitsemallaan nimimerkillä.
Minä koen tämän ilmiön ihan OK, vaikka tietysti ei vaihtoehtona face-to-face keskusteluille. Tämä on aivan erilainen keskusteluympäristö, jossa keskustellaan eri tavalla kuin luonnossa ja jossain määrin eri asioista kuin todellisuudessa. Ehdottoman toivottavaa on täällä tapahtuva asiakeskeinen keskustelu.
Luonnollisessa kasvokkain-keskustelussa tilanteeseen tulee mukaan niin paljon nonverbaalista viestintää, että keskustelussa on kysymys täysin eri ilmiöstä kuin täällä palstalla.
Nimimerkillä keskustelu täällä ei millään tavalla sulje pois tai rajoita normaalia keskustelua omassa yhteisössä, päin vastoin. Täällä puhujakin saattaa saada virikkeitä monipuolisempaan kohtaamiseen ihmisten kanssa.
Ja sitten: Täällä saattaa keskustelussa toimia monta puhujaa, jotka eivät painitse puhujuudestaan mitään. Ja samalla tavoin em. nimimerkki voi yhtä hyvin olla olemattakin puhuja. Sehän tästä nettikeskustelusta juuri tekee dynaamisen, että täällä ei ole henkilöllisyydellä merkitystä vaan pysytään asiassa!
ajattelen, että tällä palstalla on parasta luopua perinteisistä pysyvistä nimimerkeistä, sekä rekisteröidyistä että rekisteröimättömistä.
Sen jälkeen on helpompaa keskustella vain aiheesta vanhoillislestadiolaisuus.
Leena, sinä olet ollut melkoinen voimanlähde tällä palstalla minulle ja tietääkseni monelle muullekin. Itse kirjoittelen useimmiten vain otsikkonikillä, koska en halua "profiilia" luoda kirjoittajapersoonastani. Tämä on kai sitä kärähtämisen pelkoa pahimmillaan, vai kuinka lieneekään pohjimmiltaan. Siitä pysyvät ja rekisteröidyt nimimerkit ovat olleet hyödyllisiä, että nopeasti löytää todennäköisesti asiapitoiset viestit nimimerkin perusteella. Tietysti tämä on raskasta nimimerkeille ja varmaan erityisesti sinulle, Leena, kun käytät oikeaa nimeäsi, että kaikki kommentit kirjoittamistasi asioista ja varsinkin henkilökohtaisuudet ja epäasiallisuudet syydetään oikein nimellä mainiten sinulle. Älä muuta kirjoittelutapaasi, ellet itse ole siihen väsynyt. Sinulla ei ole mielestäni ollut vaikeuksia pysyä asiassa, muilla ehkä useinkin.
että jos heittäisi vaikka tuon nimimerkin menemään.
En ole sitä kuitenkaan tehnyt oikestaan siksi että vaikka sillä tietää ärsyttävänsä niin eikö tänne sitä varten kirjoiteta että ärsyttämällä saa keskustelua aikaan?
Totta on että kritiikkiä tulee pulesta ja vastaan.... kielteisessä palauteessa silloin kun se tulee rekisteröimättömän nimimerkin taholta on merkitykseltään erillainen kuin palaute joka tulee rekisteröidyn tai muute vakiintuneen nimimerkin kautta.
Jos kuitenkin Leena pitäsit sen nimimerkkisi!
Jokaisella meillä on lempiaiheemme. Ja siitä kai meidät tunnistaa vaikkei nimimerkillä kirjoittaisi.
Tykkään kovasti lukea sinun viestejäsi ja ajatuksiasi, Hyshys!
Samoin Leena Huovisen näkemyksiä seuraan mielelläni palstalta.
Rohkaisen teitä kumpaakin: jatkakaa, työnne antaa toisille.
Talentit vaihetuspöydälle!
Onko todella näin alas joutunut SRK, että puhujat ajetaan asiattomille nettipalstoille nimimerkein kirjoittelemaan?
Käsittämätön juttu, että edes puhujat eivät enää uskalla ilmaista itseään asiallisesti, vaan kirjoitellaan tällaisilla nettipalstoilla nimimerkkejä käyttäen!
= ylistetään Jumalan valtakuntaa ja valehdellaan sen olevan pelkästään vl-herätysliike toistellaan perin tuttuja fraaseja eessuntaas ja taassunees.
tyylisuunta on kalskahtanut onttouttaan kumisten minunkin elävää saarnaa kaipaaviin korviin. Usko on pujahtanut monen matkaajan kohdalla "uskonnon suorittamisen" tasolle ja Jerikon tiellä on satunnainen vierailija itsekseen saanut ihmetellen istua ja apua odotella? Ohi on valunut joukko itseriittoisia "suorittajia" kylmästi syntistä silmäillen ja omaa erinomaisuuttaan pullistellen.
Missä on Jumalan valtakunta? Ei ainakaan siellä enää, missä sen luulin ja kuulin mainostetun olevan.
Samaa mieltä surullisena kanssasi HarmaaPöllö:-(
vanhoillislestadiolaiseksi 30-luvulla voimakkaiden herätysten aikoina. Hän kertoi, miten "Jumalan tulet paloivat". Minne ne ovat sammuneet?
vielä...Admatalla on jo hyvät tuohet!
vähän toisenlaisia tulia siellä sytytellään...
70-luvulla alkoi hiipuminen. Lieneekö johtunut sukupolven vaihtumisesta vai taisteluista vai Pyhän Hengen katoamisesta vai ...
saarnaajan teko eikä ansio. Saarnaajat ovat vain Jumalan sanan kylvömiehiä.
Noa saarnasi 120 vuotta, eikä "Jumalan tulet palaneet", vaikka loppu oli käsillä. Pietari kirjoittaa Noasta, että hän oli vanhurskauden saarnaaja. Saarnojen aihe mitä ajankohtaisin, mutta se ei kelvannut sen ajan maailmalle.
"Hän kertoi, miten "Jumalan tulet paloivat". Minne ne ovat sammuneet?"
tulitikuiksi, joilla sytytetään tupakoita.
Jumalan tuli on liekki, joka tarttuu sydämestä sydämeen. Siellä missä usko on muuttunut fraasien hokemiseksi ja tapauskoksi, tätä tarttuvaa liekkiä ei ole. Vl-uskoon ei nykyisin juuri käännytä. Muut suunnat vetävät etsiviä ihmisiä luokseen. Vl-ihmisten ei kannata selittää, että "Jumalan sana ei maailmalle kelpaa". Kyllä se kelpaa, jos se on elävää sanaa. Olisikohan vl-liikkeellä peiliin katsomisen paikka?
tuollaisia todistella? Se osoittaa, että olet epävarma omassa uskmuksessasi.
vl-kommentti. Kun puheena olevaan asiaan ei osata sanoa mitään, ruvetaan puhumaan kirjoittajasta. Jospa vastaisit siihen asiaan, mistä on puhe, odotan mielenkiinnolla!
Ihan liian vanhan vl-vitsin heitit palstalle. Mutta jos ei ole mitään muuta hengellisessä eväsrepussa kuin ikivanhat vl-fraasit ja -höpötykset, niin siinähän se sitten on.
Kun vl ahdistetaan nurkkaan harhaopeissaan, niin tyypillinen kommentti omissa housuissaan hätääntyntyneeltä vanhoilliselta: "Näyttää siltä, että olet epävarma uskossasi".
Voi teitä harhailijoita.
"Vl-ihmisten ei kannata selittää, että "Jumalan sana ei maailmalle kelpaa". Kyllä se kelpaa, jos se on elävää sanaa."
Noan saarnako ei ollut elävää sanaa, koska se ei kelvannut maailmalle, niinkö?
"Jumalan tuli on liekki, joka tarttuu sydämestä sydämeen. Siellä missä usko on muuttunut fraasien hokemiseksi ja tapauskoksi, tätä tarttuvaa liekkiä ei ole."
Oliko Noan saarna fraasien hokemista ja tapauskoa, koska "Jumalan tulet eivät palaneet"
on humpuukia. Voit sanoa,että Noan saarnoilla ei ollut vaikutusta ihmisiin, niinkuin vl-saarnoillakaan ei ole, ja tämä on totta. Siihen yhtäläisyydet sitten loppuvatkin. Noaa ei kuunneltu, koska ihmiset olivat kovakorvaisia, mutta vl-saarna ei tavoita ihmisten sisintä, koska se on liian latteaa ja hengetöntä.
Puhujat (ilmeisesti itse) ovat jossain hämärässä menneisyydessä rakentaneet tämän kiellon puhujien arviointiin.
Ei saa kehua puhujaa eikä saarnaa, ei kysellä sisällön perään. Jos kysyt tai kehut, ilmaiset olevasi vähintäänkin väärässä hengessä - tai sitten kysymyksistä sairas!
Kuitenkin täysin yksiselitteisesti Raamatun sanan vastainen ajatus! Eikä edes Lutherin linjoilla.
Tätä on kaksinaismoraali pahimmillaan: tehdään julkilausumia jonninjoutavista yhteiskunnallisista elämäntapa-asioista, muttei piitata oman opetuksen raamatullisuudesta lainkaan! Ja samalla jatkuvasti hoetaan, kuinka perustamme opetuksen Raamattuun.
verrata vl-harhasaarnoja Nooan varoitussaarnoihin. Nooa saarnasi Jumalan oppeja, vl-saarnaajat saarnaavat SRK:n harhaoppeja.
Kerran eräs puhuja oli mennyt puhujanpönttöön ja hetken hiljaa mietittyään oli todennut: "Jumala ei anna minulle nyt mitään puhuttavaa." Sen jälkeen tämä puhuja (oliko pappi vai maallikko, en tiedä?) oli seisonut pellon laidalla koko iltapäivän ja nojannut paaluun, liekö rukoillut. Mutta illalla sama puhuja oli pitänyt hyvin voimallisen puheen.
Toinen juttu: Heti seurojen alussa oli ollut paljon parannuksentekijöitä. Ja puhuja oli pitkään saanut siunata heitä.Sen jälkeen puhuja hän oli noussut ja sanonut:"Siinäpä oli sitten tämänkertainen puhe."
myös parannuksesta juttu:
Eräs nainen oli nähnyt unta, että Jumalan valtakunta on eduskunnassa. Hän oli mennyt eduskuntaan kyselemään, missä täällä on Jumalan valtakunta? Ja hänet oli viety Antti Koukkarin luokse ja Antti Koukkari oli saanut saarnata naiselle evankeliumin, eli syntien anteeksiantamuksen.
En tiedä, menikö ihan sanatarkasti kertomukset, jos joku on samat kuullut, oikaiskaa.
Ne ovat juuri niin hyviä, kuin puhetta kulloinkin annetaan. Kun ne uskossa Pyhässä Hengessä puhutaan. Niinkuin Jumala on hyväksi nähnyt. Joskus annetaan enemmän, joskus vähemmän. Jos niitä aletaan ihmisen mielen mukaiseksi muuttelemaan, siihen tulee mukaan ihmismieli ja järki. Ja puheet muuttuvat tyhjiksi ja ontoiksi. On niistä näyttöä kirkoissa, eivät anna mitään. En ole muualta kuullut samanlaista sydämeen käyvää puhetta.
puhetta haluaisit?
synneillä elämöinti pois puheista. Miksi puhujat haluavat mielettömästi korostaa sielunvihollisen tekoja? Ovatko ne niin lähellä ja mieluisia puhujille itselleen?
"Miksi puhujat haluavat mielettömästi korostaa sielunvihollisen tekoja? Ovatko ne niin lähellä ja mieluisia puhujille itselleen?"
siitä, että sieluvihollisen teot ihmisessä estää taivaaseen pääsyn. Eikö se ole hyvä tommosesta asiasta varoitella. Ei voi elää synnissä ja vaatia Jumalalta taivasosuutta.
Paavali Tiitukselle:
11. Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
12. Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään,
Ei synnistä saisi puhua. Ei, se kauhistuttaa nykyajan herkkähipiäistä kuulijaa! Seurapenkissäkin istuu yhä vieläkin niitä Laestadiuksen ajan siivoja syntisiä, raittiita juoppoja, siveitä huoria, rehellisiä varkaita. Ei heidän omatuntoaan saa herätellä! Ei ihmiselle saa osoittaa syntiä synniksi. Ei näin!
Sanankuulijoita on varoitettava synnistä - laki on saarnattava niin kuin ei armoa olisikaan, mutta toisaalta armoevankeliumi niin kuin ei lakia olisikaan. Kumpaakaan ei ole lupa jättää pois!
Synti on varmasti lähellä myös puhujia. Siinä ihan nurkan takana se väijyy. Eivät he ole sen pyhempiä omalta puoleltaan kuin muutkaan uskovaiset.
perkeleen teoilla maiskutellaan ja niitä maalaillaan seinille ja kattoon sekä pelotellaan lapset niin, että he eivät uskalla peiliin katsoa sekä esitellään aikuisille pirua edestä ja takaa - vasemmalta ja oikealta.
Piru eestä, piru takaa - piru istuu, piru makaa = vl-saarnaajien synneissä piehtaroivan saarnan sisältö kuvakielellä ilmaistuna.
Armo jää rauhanyhdistyksen ovien ulkopuolelle.
"Ei synnistä saisi puhua. Ei, se kauhistuttaa nykyajan herkkähipiäistä kuulijaa! Seurapenkissäkin istuu yhä vieläkin niitä Laestadiuksen ajan siivoja syntisiä, raittiita juoppoja, siveitä huoria, rehellisiä varkaita. Ei heidän omatuntoaan saa herätellä! Ei ihmiselle saa osoittaa syntiä synniksi. Ei näin!
Sanankuulijoita on varoitettava synnistä - laki on saarnattava niin kuin ei armoa olisikaan, mutta toisaalta armoevankeliumi niin kuin ei lakia olisikaan. Kumpaakaan ei ole lupa jättää pois!"
Tuo lähenee uudenheräyksen oppia. Vanhoillislestadiolaisen opin mukaan synnistä on varoitettava, mutta lakia ei kuulu saarnata kristityille. Laki on saarnattava julkijumalattomille niin kuin evankeliumia ei olisikaan, kristitylle taas evankeliumia ilman lakia.
Olisiko niin, ettei nykypuhuja opi tutkimaan Jumalan sanaa, eikä ajan kanssa paneutumaan puheensa pohtimiseen.
Siellä pöntössä on iso kuulijakunta huomioitavana, hiki valuu ja kädet tärisevät, ettei siellä enää jouda Pyhän Hengen avaamista odottelemaan. Eikä varsinkaan ehdi enää Raamatusta tarkistamaan, josko tämä tai tuo päähänpälkähdys pitää yhtä ennenkirjoitetun kanssa, eikä sittenkin ole omasta inhimillisestä puolesta noussut ajatuskuvio.
Mikäli tilanne on edelläkuvatun kaltainen, ei ole ihme, että teksti kuin teksti puhutaan fraasipötköksi. Jos mistään tekstistä ei tarvitse esittää yhtään uutta ajatusta, voi olla aika turvallisella mielellä, ettei Paha itse päässyt kuiskimaan väliin?
Mutta, mutta!
Kun sielunvihollinen luikertelee juuri siellä, missä kuvittelemme olevamme turvassa! Ei maistu moneen kertaan pureksittu leipä enää lapsen suussa tuoreelta. Ei anna eilinen puuro voimia tähän päivään.
Sananpalvelijalla jää palvelutyö tekemättä, ellei hän malta tehdä työtä palveluvuoronsa eteen. Tietysti, mikäli tntee Raamatun jo hyvin ja työkseen pohdiskelee kirkkovuoden temoja ja niiden suhdetta eri Raamatunkohtiin, saattaa yksittäisen puheen varsinainen valmistelu sujua lyhyelläkin miettimisellä.
Valitettavan moni aikamme maallikkosaarnaajista varsinkin viettää kaiken aikanasa maallisen mammonan parissa, ajaukset hyvin etäällä viikon tekstistä. Jos siitä heittämällä lähtee sitten "palvelusvuoroon", eipä ole ihme , vaikkei siinä juuri henki haise. Videokuvan vaaroista kun laittaa tulemaan ja toisen puolen ajasta kauhistelee oman joukon ulkopuolisia syntielämänsä keskellä, siinä on seurakunnan määräosa sille istumalle. Tämän puhujan juttuja ei parane mennä kyseenalaistamaan. Tuttua ja turvallistako sen piti olla? Kamalan jumalattomalta menolta minusta vaikuttaa.
Väinö Havas keskusteli saarnamiesten kanssa siitä, tuleeko saarnoja valmistella etukäteen. Eräs puhuja sanoi: "Minä en saarnoja pahemmin valmistele, rukoilen vain saarnastuoliin noustessani, että Pyhä Henki jotain avaisi." Havas sanoi siihen: "Rukoiletko samalla anteeksi sitä, että olet niin huonosti hoitanut saarnavirkaasi?" Havaksen mielestä saarnan valmisteluun oli syytä paneutua jo monta päivää etukäteen.
paikallinen saarnaaja, ammatiltaan opettaja, joka oli ottanut niin vakavasti tehtävänsä, että oli valmistautunut etukäteen ja langennut suureen syntiin, tehnyt ydinsanalappuja ja vienyt ne mukanaan puhujapönttöön. Puhdistajattaret huomasivat synnin ja vanha opettaja "pantiin istumaan". Istuu yhä, mikäli on uskominen seurailmoituksia.
Kun ei saa mielestään oikeanlaista ruokaa. Mihinkä se napina johtikaan Israelin kansan aikoinaan.
Vaarallista napinaa.
varoittaa vanhoillislestadiolaisia niistä ylimielisistä, itseä korottavista ja muita uskovaisia halveksivista sekä Jumalan voimaa mitätöivistä harhaopeista, joita vl-puhujat opettavat. Ne ovat vaarallisia oppeja.
Kuulkaa korvillanne nämä varoituksen sanat!
täysin samaa mieltä. Miten tällä palstalla kehdataan arvostella vl-puhujia. Se on ennenkuulumatonta. Vl-puhujat ovat kaiken arvostelun yläpuolella.
Olin kerran Helsingin Rauhanyhdistyksellä keskusteluillassa, jossa joku nuori esitti seuraavanlaisen kysymyksen: "Joskus saarnoissa voi olla kohtia, joista mieli tulee murheelliseksi. Onko väärin keskustella toisten uskovaisten kanssa siitä, erehtyikö puhuja jossain asiassa?"
Eräs vanhempi maallikkosaarnaaja vastasi kysymykseen, että tietenkin voi keskustella, Raamattu suorastaan kehottaa siihen, sillä seurakunnan tehtävähän on koetella puhujat ja oikaista, jos he menevät väärään.
Ajattelisin, että oikeanlainen kritiikki on eri asia kuin "vikova mieli". Saarnoissa on sekä Hengen ääntä, jonka ydin on evankeliumi, että "astian makua", kun puhuja erehtyy sekoittamaan saarnaansa ihmismielen mukaisia käsityksiään, joille ei Raamatusta löydy perusteita. Kaikki siis ei ole Pyhän Hengen sana sanalta sanelemaa, muutenhan kehotus koetella puhujat olisi aiheeton.
Tyypillistä Vanhalla Testamentilla uhkailua, jolla yrität vain hiljentää vapaiden jumalanlasten keskustelun. Halpa keino. :-)
vaikka valtaosa nykyajan seurapuheista on tyhjänaikaista lörpöttelyä, ei kannata luopua toivosta. seuraavassa linkki viestiin, joka rohkaisee ja sisältää toisen linkin terveelliseen lainaukseen.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000018710952
= kuivia kannikoita.
sanankuuloon seuroihin?
Jos joka viikko käy seuroissa, se tekee 52 kertaa vuodessa, ja aina kuulee tuon saman liturgisen toiston, ja kun tätä tekee kymmeniä vuosia, niin eiköhän ala läksyt jo olla opittu.
Itse olen kuullut seurapuheen n. kerran vuodessa, ja aina se on niin kovin samanlainen, ei mitään uutta auringon alla. Tälläkin kuuntelulla tiedän, missä mennään.
Kyllä seuroissa käynnin tärkeys on mielestäni joko käydä näyttäytymässä että olen oikealla tiellä, tai sitten kaipuu ystävien juttusille ja kyläilemään.
Tietysti se myös täyttää muutoin niin tyhjän pyhäiltapäivän, kun ei ole muutakaan tekemistä.
sisältyvä sananselitysosa antaa erinomaisen kuvan siitä, millaista vanhoillislestadiolainen julistus silloin "vanhaan hyvään aikaan" oli.
Paljon olisi Koukkarin raamatullisista ajatuksista opittavaa tämän päivän hengellisillä puoskareilla, jotka sanovat edustavansa vanhoillislestadiolaisuutta.
Kirkosta eroaminen on yhteiset talkoot. Jokainen voi osallistua noihin talkoisiin, sillä kirkosta eroaminen on seurakunnan uudelleen asettamista.
VUOSI 2003 kirkosta eroajia yht. 26860
VUOSI 2004 kirkosta eroajia yht. 27009
VUOSI 2005 kirkosta eroajia yht. 33043
VUOSI 2006 ....
Vuonna 2006 on pelkästään http://www.eroakirkosta.fi -sivuston kautta eronnut kirkosta arviolta 11099 ihmistä. Tämän lisäksi vuoden 2006 aikana kirkosta ovat eronneet ne jotka ovat jättäneet eroilmoituksen maistraattiin tai kirkkoherran virastoon. Tänä vuonna on kirkosta eronnut enemmän ihmisiä kuin viime vuonna vastaavana ajanjaksona. Vuoden 2006 eroamis-tahti näyttää johtavan jonnekin 35.000 eroajan lähettyville.
Täällä sata syytä:
http://www.stabu.net/satasyyt.html
Täällä toiset sata:
http://wwnet.fi/users/veijone/kirkko.htm
Täälläkin jotain:
http://www2.lut.fi/~puustine/kirkko.html
En ymmärrä miten viestisi liittyy avaukseen, mutta vilkaisin yhtä linkkiäsi ja siellä sanottiin, että paras syy erota kirkosta on se, että se on helppoa. Voisin luetella paljon asiota joita en tee vaikka ne ovatkin helppoja. Helppous ei ole syy ollenkaan. Ja kun se on paras syy erota kirkosta, niin eipä siitä kirkosta kannata erota.
Kirkko on vanhoillislestadiolaisille yhdentekevä, mutta kirkon jäsenenä halutaan olla. Sillä se tarjoaa herätysliikkeelle statuksen johon se ei koskaan kirkosta erillisenä lahkona pääsisi. Myös taloudellisest edut ovat mittavat. Seurakunnat maksavat palkan monelle vanhoillislestadiolaiselle työntekijälleen, yksin kanttoreista alkaa nyt suurin osa olla vanhoillislestadiolaisia.
Tämä taas johtuu siitä että monissa vl-perheissä harrastetaan musiikkia, mutta muusikon ammatti on poissuljettu, siis kielletty (syntiä) - lukuunottamatta kirkkomuusikon työtä.
Oli niin paljon kommentteja,etten jaksanut lukea kaikkia,joten pahoittelen,jos toistan muiden puheita.
Synnistä varoitellaan juuri siksi,että se erottaa ihmisen Jumalasta. Synti myös paaduttaa mielen niin,ettei se enää tunnista omantunnon soimaavaa ääntä.
varmasti jokaisessa saarnassa on kuitenkin tarjottu myös armoevankeljumia. Juuri sitä tärkeintä asiaa,joka pitää tunnon puhtaana ja meidät Jumalan yhteydessä.
Monesti oma järki koettaa viedä voiton uskosta. Samoin tekee myöskin helpomman elämän toivo.
Itselläni on joskus ollut samanlainen tyhjyyden tunne. Kyllä Jumala sai tosissaan herätellä,ennen,kuin löysin syyn omasta sisimmästäni.
Oma mieleni oli niin paatunut arkielämän koettelemuksissa ja turruttavuudessa,etten enää tavoittanut Jumalan yhteyttä.
Maailma oli päässyt liian lähelle.
Voit rukoilla voimaa ja ymmärtämystä Jumalalta. Hän kyllä auttaa sinua.
Voit myös puhua asiasta toisten uskovaisten kanssa.
He ovat varmasti joskus kokeneet samaa.
Tärkeintä on pitää mielessä,että heikollakin uskolla voittaa.
omassa voimassaan ilman Pyhän Hengen voitelua, niin se on vanhojen fraasien pyörittelyä edestakaisin. Tätä muotoa ovat valtaosa seurapuheista.
Aivan. Ja jos ihmisellä ei ole sydämellään uskoa,ei hän ymmärrä,vaikka puhuja puhuisi Pyhän Hengen vaikutuksen alaisenakin.
Eikös se mennyt jotenkin niin,että "kuulemalla kuulkaa,älkääkä ymmärtäkö,näkemällä nähkää,älkääkä käsittäkö".... tai ainakin vähän sinnepäin...
moni vl-puhuja puhuu. Siitä ei kuulijat kostu.
Aivan varmasti,juu. :-D
Oletkos käynyt kuuntelemassa?
Itse kyllä löydän heidän puheistaan sekä lohtua,että oikeaa opetusta.
Tuskinpa sitä aivan tupakan voimalla tuntia puhutaan ihan omasta päästä.
Täytyy kyllä tunnustaa,että vaikka muuten olen aikamoinen räpätti,ei minulla riittäisi puhetta niin pitkään yhdestä raamatun kohdasta,ainakaan ilman muistiinpanoja. Ja vielä niin,että kuuliat jaksaisivat kuunnellakin ja tulisivat kerta toisensa jälkeen takaisin.
Vl-puhujilta se onnistuu,joskaan ei omin voimin.
He luottavat ja uskovat,että Jumala avaa sanaansa heidän kauttaan ja siltä se myöskin kuulostaa.
Kannattaisi kyllä käydä kuuntelemassa. Jos ei muutoin,niin vain uteliaisuudesta.
sinä nyt sapattiaamuna olet näköjään touhunnut siellä...siemenen kylvömatkalla ja nettisaarnaajana ihan ansiokkaasti sydämen uskolla, oi kiitos sinulle, mutta mutta muttaMUTTA
saakos se nainen nyt saarnata, eikös sen pitäisi seurakunnassa vaieta?
Joo, saa, sillä nyt ei puhutakaan seurakunnassa vaan netissä ja kadotuksen omille suuri osa sanoista menee...Niin että löytyipä se Martallekin oma saarnastuoli.
Jumalan rauhaa Marttaseni!