Periaatteessa ei voida sanoa, että vl olisi samaa usko kuin mitä oli Raamatussa Jeesuksen ajan uskovilla. Varmasti on paljon yhteistäkin. Vl usko on tosin muuttunut siitäkin, mitä Lestadius ja J. Raattamaa opettivat.
Raattamaa mm.vierasti lakihenkistä sääntölistaa koskien ..mm. mitä voi yllensä pukea, hänen mielestään ulkoisin seikoin uskovaisen ei tarvitse erottua joukosta. Hän kyllä sanoi, että kristityn pitää luopua turhista tavoista, mitä ne sitten ovatkaan ne turhat maailmalliset tavat, ehkäpä ainakin mm. se ryypiskely. Nykyään kylläkin kuvitellaan ja uskotellaan, että aina olisi vl uskoisella tavalla uskoneet olleet tarkkoja mitä pukevat, meikata ei sais, jne. Elikkä nämä ulkoisen asun vaatimukset ovat tulleet vasta 1900-luvulla kun uskon ehdoiksi alettu muutakin vaatimaan. Raattamaan kanssa siinä ei olla samalla linjalla, koska hän ei pitänyt lakihengellisestä askeettisesta tavasta määritellä miltä uskovainen näyttää, hänelle sydämen usko oli se tärkein.
Raattamaan kuoltuahan heti puhkesi näitä eriseuroja, kun hän ei ollut enää pitämässä uskonasioita oikealla tolalla.
Moni vl ei usko eikä käsitä vl uskon historiaa, ei voida myöntää, että siellä olsi jotain outoa mikä ei pidä yhtä saarnoissa kuultujen juttujen kanssa. Vaikka lukisit SRK:n omaa kirjaa, missä kerrotaan, miten Raattamaa alkoi saarnaamaan kauan kadoksissa olleen päästönavaimen "Jeesuksen nimessä ja veressä" mukaan, niin silti jotkut sanovat että huuhaata, ei pidä uskoa. Eikö vaikka kirjan olisi kirjoittanut joku vl teologiantohtori, joka sentään tietää enempi asioista kuin perus riviuskovainen, jota ei edes kiinnosta ottaa asioista selvää.
Hoitokokoukset muuttivat vl uskoa, vieläkin on väärää henkeä, tiukkaa lakihenkeä olemassa, mikä asettaa sääntöjen noudatukset tärkeämmälle sijalle, kuin itse sydämen uskon.
Missä on uskoa, mikä opettaa kuten J Raattamaa opetti? Missä on se usko, missä sydämen usko on tärkein, eikä se onko ihmisellä vaikka korvikset tai hiusväriä?
Tuollaisilla ulkoisillahan asioilla ei ole merkitystä sydämen uskon kanssa. J Raattamaakin sanoi, että turhaa vaatia esim.varakkaampia ihmisiä luopumaan hienoista vaatteista, jne esittää vaatimuksia, koska he alkaisvat pelkäämään kristillisyyttä ja hän korosti sydämen uskoa.
Vl usko ei ole samaa kuin se oli Raattamaan ja Lestadiuksen aikaan, se on ainakin muuttunut lakihenkisemmäksi sääntöviidakoksi, missä sydämen usko ei pelkästään riitä vaan täytyy myös tehdä erinäisiä ulkoisen olemuksen juttuja vakuuttaakseen olevansa uskovainen, ihan kuin se sydämen usko näkyisi siinä, että ei ole korviksia tai hiusväriä tai telkkaria tai kuuntelisi vaikka gospelia, ihan kuin siitä näkisi kuka uskoo todella Jeesukseen, että Hän synnit anteeksi on lunastanut. Ei se ole kiinni mistään noista se onko ihminen uskovainen vai ei, vaan sydämen usko sen kertoo.
Raattamaa mm.vierasti lakihenkistä sääntölistaa koskien ..mm. mitä voi yllensä pukea, hänen mielestään ulkoisin seikoin uskovaisen ei tarvitse erottua joukosta. Hän kyllä sanoi, että kristityn pitää luopua turhista tavoista, mitä ne sitten ovatkaan ne turhat maailmalliset tavat, ehkäpä ainakin mm. se ryypiskely. Nykyään kylläkin kuvitellaan ja uskotellaan, että aina olisi vl uskoisella tavalla uskoneet olleet tarkkoja mitä pukevat, meikata ei sais, jne. Elikkä nämä ulkoisen asun vaatimukset ovat tulleet vasta 1900-luvulla kun uskon ehdoiksi alettu muutakin vaatimaan. Raattamaan kanssa siinä ei olla samalla linjalla, koska hän ei pitänyt lakihengellisestä askeettisesta tavasta määritellä miltä uskovainen näyttää, hänelle sydämen usko oli se tärkein.
Raattamaan kuoltuahan heti puhkesi näitä eriseuroja, kun hän ei ollut enää pitämässä uskonasioita oikealla tolalla.
Moni vl ei usko eikä käsitä vl uskon historiaa, ei voida myöntää, että siellä olsi jotain outoa mikä ei pidä yhtä saarnoissa kuultujen juttujen kanssa. Vaikka lukisit SRK:n omaa kirjaa, missä kerrotaan, miten Raattamaa alkoi saarnaamaan kauan kadoksissa olleen päästönavaimen "Jeesuksen nimessä ja veressä" mukaan, niin silti jotkut sanovat että huuhaata, ei pidä uskoa. Eikö vaikka kirjan olisi kirjoittanut joku vl teologiantohtori, joka sentään tietää enempi asioista kuin perus riviuskovainen, jota ei edes kiinnosta ottaa asioista selvää.
Hoitokokoukset muuttivat vl uskoa, vieläkin on väärää henkeä, tiukkaa lakihenkeä olemassa, mikä asettaa sääntöjen noudatukset tärkeämmälle sijalle, kuin itse sydämen uskon.
Missä on uskoa, mikä opettaa kuten J Raattamaa opetti? Missä on se usko, missä sydämen usko on tärkein, eikä se onko ihmisellä vaikka korvikset tai hiusväriä?
Tuollaisilla ulkoisillahan asioilla ei ole merkitystä sydämen uskon kanssa. J Raattamaakin sanoi, että turhaa vaatia esim.varakkaampia ihmisiä luopumaan hienoista vaatteista, jne esittää vaatimuksia, koska he alkaisvat pelkäämään kristillisyyttä ja hän korosti sydämen uskoa.
Vl usko ei ole samaa kuin se oli Raattamaan ja Lestadiuksen aikaan, se on ainakin muuttunut lakihenkisemmäksi sääntöviidakoksi, missä sydämen usko ei pelkästään riitä vaan täytyy myös tehdä erinäisiä ulkoisen olemuksen juttuja vakuuttaakseen olevansa uskovainen, ihan kuin se sydämen usko näkyisi siinä, että ei ole korviksia tai hiusväriä tai telkkaria tai kuuntelisi vaikka gospelia, ihan kuin siitä näkisi kuka uskoo todella Jeesukseen, että Hän synnit anteeksi on lunastanut. Ei se ole kiinni mistään noista se onko ihminen uskovainen vai ei, vaan sydämen usko sen kertoo.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ompas melkoista oiottua tulkintaa yhden raattamaan lauseen vuoksi. 1800 luvun heräys olisi mielestänne vielä tiukempaa, todella tiukkapipoista.
"tai kuuntelisi vaikka gospelia"
Gospelia ei hyväksytty ollenkaan.
Takkinen kirjoittaa 1884 Raattamaalle näin kun sen ajan gospelmusiikki alkoi tulla amerikassa kristittyjen keskuuteen.
[Opettaja oli kuuluisa laulaja ja soittaja urkuin, hän oli myös oppinut jo ulos tuon maailman kuuluisan runoniekan Sankeyn lauluja, joita on satoja engelskielestä suomennettu, joita loilottaa Suomen kansankoulut ja monisa kielissä kaikki riettaan orjat, joista on järjen viisaus ja sovistyneen maailman hengi pusertanut Jumalan sanan ytimen pois, ja fiilannut koriaksi sanat ja nuotin, hän laulaa loilotti lapsille koulussa ja kristityt raskastut.]
"Elikkä nämä ulkoisen asun vaatimukset ovat tulleet vasta 1900-luvulla kun uskon ehdoiksi alettu muutakin vaatimaan."
Tämä ei pidä paikkansa. Tai se mitä tällä väität että meidän tapa on poikennut vasta 1900 luvusta.
Ulkoiset asut puhuttivat syvästi 1800 puolella. Jyrkimmillään ruottin länsilapissa. Lievästi kaikkialla.
Kun luette historiaa niin ette voi välttyä toteamasta, että maailmallisesta muodista ja ulkoasusta erottauduttiin enemmän.
Missä on uskoa, mikä opettaa kuten J Raattamaa opetti? no, vanhoillisuudessa tietenni!
Alunperin gospel oli amerikan mustien musiikkia, sitäkö olisi 1884 ollut ameriikan lestadiolaisten käytössä? Gospel musiikki oli ehkäpä huono esimerkki, pahoittelen.
"Tämä ei pidä paikkansa. Tai se mitä tällä väität että meidän tapa on poikennut vasta 1900 luvusta.
Ulkoiset asut puhuttivat syvästi 1800 puolella. Jyrkimmillään ruottin länsilapissa. Lievästi kaikkialla.
Kun luette historiaa niin ette voi välttyä toteamasta, että maailmallisesta muodista ja ulkoasusta erottauduttiin enemmän. "
Mutta itse Raattamaa tätä ulkoasu asketismia vastusti, muut suosivat. Raattamaa ei tarkastellut ulkoisia asuja. Muut tarkastelivat, ne jotka olivat eriseuraa tai muuten Raattamaata vastaan(?)
....ettet kirjoittanut vain vanhoillisuudessa. Olisin nimittäin silloin kysynyt sinulta, mitä ovat ystävättäret ja naapurinnaiset.
Lisäksi kysyn sinulta hynde henkilökohtaisen kysymyksen: Milloin sinä aiot kirjoittaa rakkauden hengessä? Olen seuraillut kirjoitteluasi, ja sinun vastaustyylisi kirjoittajille, oli sitten al, bl, cl, tai vl, on tyly ja kova. Se tulee sinun totuuden ihannoinnistasi, jota rakastat niin, että alistat rakkauden sen alle. Vaikka hyvin tiedät sinäkin, mikä on suurin.
Totuus tulee pitää, mutta kuka voi sanoa omistavansa koko totuuden? Kuka ihminen tai mikä seurakunta voi sanoa olevansa niin erehtymätön, ettei lankea vihollisen vaikutuksesta? Vastaan itse: Sellainen seurakunta tai ihminen, joka ei itsessään tunne vihollisen vaikutusta, on vihollisen oma. Se ei omiaan kiusaa, vaan antaa olla rauhassa. Sen sijaan siellä, missä on uskoa se tekee työtä, ja iskee juuri niihin heikkouksiin, joita itse kullakin taatusti on.
Jokainen saa panna pois niin paljon kuin tuntee sopivaksi. Voi vapaasti pukeutua säkkiin ja tuhkaan, tai vaikka kamelinkarvaan kuten Johannes Kastaja, mutta muilta ei voi vaatia mitään. Neuvoa saa, mutta rakkaudessa. Joskus totuuskin on liikaa. On totta, jos sanot alkoholistille: No sinä nyt ole tuommoinen juoppo", mutta onko siinä rakkautta? Jos sensijaan jonkun ystävällisen sanan saa sanotuksi, on täysin selvää, että siitä on tälle kurjalle suurempi ilo ja siunaus.
ulkoisista asioista vielä yksi kysymys. Raamatun Onanin kertomus lienee sinullekin tuttu. tämä kertomus on kokonaisuudessaan aika kovaa luettavaa, jos mietimme, ettäloppujen lopuksi Onanin isä Juuda siitti Onanin leskivaimon raskaaksi, ja Juudan suku sai jatkoa.
Mutta kohta, johon halusin kiinnittää huomiota, on se, että Tamar, leskivaimo k o r i s t a u t u i, ennen kuin hän lähti tielle, jossa hän tapasi appensa. Miten tämä on tulkittava? Eikö ole aivan Raamatun mukaista silloin, että vaimot koristavat itseään miehilleen? Portoksi hän ei koristautunut, vaan sen merkkinä hänellä oli huivi kasvojensa edessä, jolloin Juuda luuli häntä portoksi.
Muistanko oikein, 1 Mooses 38...kannattaa kuitenkin lukea.
Vastaat itse: "Sellainen seurakunta tai ihminen, joka ei itsessään tunne vihollisen vaikutusta, on vihollisen oma."
Perkeleen vaikutuksista
Perkele on itse pohjatoin huora, siitä ei näin tule synnyttäjää, äitiä. Huoran turmeltuneiseen luontoon myös kuuluu, ettei hän halua saada lapsia, hän ei halua tulla äidiksi. Hän haluaa vain tyydyttää määrätöntä aistillisen nautinnon himoaan. Kun nyt perkele itse on lapseton, hän ei tunne vanhemman sydämmen salaisuuksia.
Perkele on paljon muutakin kuin pohjaton huora, joskin sitäkin. Perkeleen tavoite on saada kristukseen uskova ihminen vakuutetuksi siitä, että hänen uskomisensa on turhaa. Se tekee sitä juuri sillä keinolla, joka kuhunkin kristittyyn parhaiten tehoaa. Se seiintyy mustan ja valkeana enkelinä, ja kaikkea siltä väliltä keinoja kaihtamatta.
Se tulee myös seurakunnan ovesta aivan varmasti sisään, koska se tietää siellä saavansa sotkua aikaan. Kristittyjen ainoa mahdollisuus on turvata Kristukseen, koska omien konstien kanssa perkelettä ei pois ajeta, vaikka kuinka tarkasti, säännöllisesti ja yksityiskohtaisesti yrittäisi. Olen niin monen kristityn kuullut sanovan, että ei minusta hyvää tullut, vaikka sain parannuksen armon. Minä olen samaa mieltä itsekin. Vaimoni todisti minulle illalla synnit anteeksi, mutta en pääse iltaan asti kiivastumatta, kadehtimatta, ahnehtimatta jne. Ei auta kuin todeta, että päivän vanhana kristittynä täytyy edelleen jatkaa.