Kuinka monella on vienyt tämä viheliäinen tauti itsetunnon ja motivaation alas ?
Ja kuinka monella samaten on vaikuttanut myöskin sosiaalisiin suhteisiin ?
Itsestäni täytyy sanoa, että kun on varhaispuberteetista asti aknesta kärsinyt,niin kyllä on jo muutenkin heikkoa itsetuntoa syönyt ja saanut itseni tuntemaan oloni aivan nollaksi.
Ei siis ole luottamusta ollut juuri tehdä aloitteita vastakkaisenkaan sukupuoleen.
Ja kuinka monella samaten on vaikuttanut myöskin sosiaalisiin suhteisiin ?
Itsestäni täytyy sanoa, että kun on varhaispuberteetista asti aknesta kärsinyt,niin kyllä on jo muutenkin heikkoa itsetuntoa syönyt ja saanut itseni tuntemaan oloni aivan nollaksi.
Ei siis ole luottamusta ollut juuri tehdä aloitteita vastakkaisenkaan sukupuoleen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
aikoinaan minunkin kohdallani.
Tiedän, ettei tämä lohduta sinua nyt, mutta usko pois, pääset siitä aikanaan eroon. Parhaimmillaan sinulle jää vain ymmärrys ja empatia muitakin ihmisiä kohtaan, jotka eivät ole ihan täydellisiä.
Ja tulet huomaamaan senkin, että kukaan ei ole täydellinen. Eivät edes ne, joilla on koko elämänsä ollut täydellinen iho.
juuri niin on, itse en viitti aloittaa seurustelua juuri tämän aknen takia, vaikka kasvoissani ei ole paha akne, mutta selästä sitä kyllä sitten löytyy sitäkin enemmän :(
älä ihmeessä anna aknen estää seurustelua. :/ minun naisystävällä oli aknea selässä kun alettiin seurustelemaan, ei häirinnyt minua yhtään, nykysin yli 3 vuotta yhdessä oltu ja akne hävinny. tosin nyt minulla on huono iho kasvoissa :D ihme homma kun murkkuiässä ei ollu aknea juuri lainkaan mutta nyt 20 kieppeillä ruvennu kasvot rasvottumaan ja finniä tulemaan.. :O.. vissiin murrosiän toinen tuleminen . :)
Toisinaan tuntuu kun on kavereiden kanssa että miksi juuri mulla on akne, v*tuttaa ja harmittaa...
Mutta toisinaan taas ei!!!
Naamassani on "paha" akne poskissa, mutta silti seurustelen onnellisesti (vieläpä puhdasihoisen ja kauniin tytön kanssa) kun taas puolet ystävistäni ovat yksinään ja valittaa....
Olen elämäni aikana "koeajanut useampaakin autoa" jos tajuat mitä tarkoitan...:)
Minun tapauksessani elämääni akne ei ole rajoittanut mitenkään, vaan olen luonteeni ja ulospäinsuuntautumiseni takia pärjännyt sosiaaliseti....
MUTTA SITTEN TAAS TYÖN SAANTIIN TÄMÄ KYLLÄ VAIKUTTAA JA PAHASTI!!!!
Kaikki työnantajat katsovat kuin 13-vuotiasta kakaraa, ja kun palvelualan töitä olen kysellyt niin ei kyllä heru...jonnekkin varastoon aina pääsisi kyllä...
Onko muilla ollut samoja ongelmia?
Ihan mielenkiinnosta kysyin että millasia töitä olet hakenut mutta et ole päässyt? Jotain edustustehtäviä? Esim että olet firman "mainoskasvo" vai ihan esim kaupan kassalle?
On törkeetä että huonon ihon takia diskataan.
Eihän se vaikuta työnlaatuun mitenkään.
Ei mitään mainoskasvohommia sentään, vaan ihan asiakaspalvelualan töitä...Ei kaupan kassalle, mutta esim. rautakauppa...
Kai työnantajat sitten katsoo hakijaa tyyliin "ei tuommoinen räkänokkafinninaama voi tietää tästä työstä mitään" ja sitten asia jää siihen...
Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia?
No en tiiä onko johtunu huonosta ihostani (todella huono välillä) etten ole päässyt,eivät ole syytä kertoneet. Mutta kyllä se vaikuttaa mun mielestä. Sitten kun haastatteluunkin menee niin kun ite tiedostaa JATKUVASTI ihonsa ulkonäön,niin eihän siinä pysty itseään kehumaan,vai pystyykö kukaan?!
Mulla oli tosi paha akne teininä. itsetunto oli nollassa. sitten söin tuon roacuttan (tai miten sitten kirjoitetaa) kuurin ja iho oli monta vuotta täysin näpytön. lukion lopussa taas uusi kuuri vaikka naama ei ihan niin pahan näköinen ollutkaan. ja taas olin täysin finnitön melkein 7 vuotta. nyt, 25- vuotiaana on ihoni taas pienillä näpyillä enkä voi alkaa roacuttania syömään koska se vahingoittaa sikiötä. (en ole raskaana mutta yritämme vauvaa.) yritetty on antibiooteilla ja muilla saada ihoa paremmaksi mutta vieläkin se on tosi epätasainen. Vaikka ihoni on ollut paljon huonommassakin kunnossa niin itseuntoon tämä vaikuttaa kyllä huomattavasti. Naamassani finejä ei onneksi ole paljoa eikä ne ole isoja, mutta rinta ja selkä kukkii tarmokkaasti. Kesällä on täytynyt verhoilla itseään piiloon. Tunnen itseni epäviehättäväksi, ainakin joskus. harimittaa.
Minullakin akne on vienyt itsetunnon ja innostuksen moneen asiaan alas. Eihän siinä aknessa sinällään pitäisi mitään suurta häpeämistä olla, koska se on vain sairaus muiden joukossa, mutta kun se vaan ikävä kyllä on niin näkyvä sairaus. Välillä tuntuu, että voisi suoraan laittaa jonkin paidan päälle, missä lukee, että minulla on akne, niin ei sitten tarvitsisi muiden ihmetellä ;).
Sosiaaliset suhteeni ovat myös kärsineet aknen takia. Nykymaailma kun on kaikin puolin niin pinnallinen. Onneksi "kunnon ihmiset" osaavat katsoa pintaa syvemmälle. Jokin aika sitten nimittäin löysin todella ihanan ihmisen rinnalleni, jota akneni ei näyttäisi liiemmin häiritsevän. Tämä ihminen on lisännyt roimasti itseluottamusta ja on muutenkin antanut toivoa tähän välillä niin masentavaan elämään.
Voin siis omasta kokemuksestani sanoa, että myös "aknesti" voi löytää rinnalleen mitä ihanimman elämänkumppanin. Kyllä se onni kaikkien kohdalle ennemmin tai myöhemmin tulee. Oikein paljon tsemppiä kaikille! Kyllä me tämä tauti vielä kukistetaan!
Voin rehellisesti sanoa että mun elämääni akne on tehnyt paljon paljon tuhoa, vaikka tokihan se on enemmänkin omasta asenteesta ja ajattelutavasta kiinni! Mutta vaikka kuinka yritan olla ajattelematta ihoani ja olla välittämättä räjähtäneestä ihostani, niin silti se on AINA mielessä ja itsetunto on ollut vuosia nollilla. On ollut miehiä jotka eivät välittäisi ihostani, mutta karu fakta on se, etten henkiseti edes jaksaisi seurustella, koska stressaisin iiihan koko ajan mitä toinen ajattelee ihostani, enkä mitenkään päin pystyisi olemaan ilman meikkiä! Todella pinnallista, eikö vain...mutta en vaan pystyisi. Täytyisi varmaan mennä jonnekin juttelemaan, että saisi itsetuntoa vähän koholle. Täällä on varmaan muitakin jotka on sairastunut masennukseen aknen myötä..itse olen 3 kertaa ja kävin kerran todella pohjalla. Onhan siihen vaikuttanut varmasti muutkin asiat, mutta akne ja sen aiheuttama itsetunnon romahdus on ollut suurin syy. Itselläni aknea on ollut jo 8 vuotta ja paljon olen menettänyt sen takia, esim. monet ulkomaanmatkat ovat menneet pilalle ja monet bileet ja tapaamiset jääneet väliin tämän takia. Mutta en totisesti voi syyttää kuin omia ajatuksiani...älkää te muut siis antako aknen pilata nuoruuttanne, sillä sen voi elää vain kerran!! Itseltäni se meni jo hukkaan. Toisaalta, nuiinkuin täällä palstalla on jo käynyt ilmi, niin myös muut ihmiset huomaamattaan saattavat satuttaa kommenteillaan, esim. mulla oli mielestani viikko sitten iho paljon paremmassa kunnossa ja olin loisto tuulella, kunnes työkaverini tuli ja sanoi että "sulla on kyllä tosi paljon noita näppylöitä tossa ja tossa". heh..sitten olikin taas viikonloppu pilalla!:( Sita kun on vaan valitettavasti niin herkkä kommenteille. Huh, tulipas vuodatettua!:) Mutta yksi positiivinen asia aknesta täytyy sanoa, on se, että silloin kun naama on paremmassa tai jopa hyvässä kunnossa, niin fiilis ei voisi olla parempi! Silloin olo tuntuu maailman valloittajalta!:D
Joku aikuinen ihminenkö sinulle näpyistä huomauttelee? Todella törkeää!!!
Ala-asteen lopussa ja yläasteen alussa sain kuulla usein olevani "vitun ruma finninaama" ja "pizzanaama".
Lukiossa ihoni oli jo ihan hyvässä kunnossa, mutta olin kerho-ohjaajana ja pikkulapset joskus kysyivät, että miks sulla on noita näppyjä naamassa. Se oli aika masentavaa, kun itse olin ajatellut, että ihoni on jo oikein hyvä.
Sitten kun 2-kymppisenä iho oli jo hyvä, ja olen ihan nätti, niin epäilen, että juuri aknen takia minulla oli jonkinlainen pakkomielle, että koko ajan piti saada isketyksi miehiä ja halusi, että joku ihailee ja sanoo, että on kaunis. Kai sen nuorena särjetyn itsetunnon pönkittämiseksi. Vaikka on tuollainen tarve kai useimmilla nuorilla naisilla ilman akneakin.
Nykyään minulla on mielestäni melko hyvä itsetunto ja olen tasapainoinen. Ulkonäkö on kuitenkin edelleen jonkinlainen pakkomielle, pelkään kovasti vanhenemista, pelkään, että minua aletaan taas syrjiä siksi, että minusta tulee uudestaan "vitun ruma".
on mennyt melkein mielenterveys tän aknen kanssa. Hulluksihan siinä tulee kun koko ajan päivästä ja vuodesta toiseen ajattelee vaan naamaansa ja yrittää epätoivoisesti saada apua. Aknen takia menee itsetunto ja rahat ja elämä muuttuu ihan erilaiseksi kuin jos olisi normaali iho. Niin tärkeä se iho vaan ihmiselle on. On sellainen "kasvonsa menettänyt"-olo koko ajan ja se on aivan hirveää henkistä tuskaa kun kaikki energia kuluu naamahuoliin. hoh.
Karua luettavaa...
Tsemppiä kaikille...
Tottahan tuo. Vaikuttaa kyllä paljon, en itsekään tee aloitteita aloittaa seurustelua tms. enää. Yhdessä välissä ihoni oli hyvässä kunnossa ja olo oli täysin erilainen. Uskalsi olla ihmisten seurassa aivan eri tavalla ja yrittää etsiä seurustelukumppania ym. Nyt ollaan taas aika pohjalla. Joka päivä tätä naaman kattelua ja miettimistä nii vaikuttaahan se tottakai...
Se olisikin hienoa, jos ihmiset suhtautuisivat akneen tautina, joka voi tulla kenelle hyvänsä, mutta jotkut idiootit ihmiset ajattelee, että akne ei ole mikään sairaus muiden joukossa, vaan omaa huolimattomuutta ja epähygieenisyyttä.
Akneihoisia katsotaan vastenmielisyydellä ja se ei ainakaan kohota itsetuntoa.
Ehkä siksi minusta on tullut aika aggressiivinen(siis ei vihamielinen, mutta muuten)ja sellainen, joka korostaa omaa oikeuttaan olla maailmassa vaikka onkin ruma ja inhottavannäköinen muiden silmään(tietysti myös omaan, mutta minä tiedän, että se on myös kipua ja tuskaa, eikä vain ulkonäköseikka).
Koulussa on kamalaa, kun ne kirkkaat valot luokissa häpeilemättömästi saavat naaman näyttämään pahemmalta, kuin missään muualla. Siinä koitat opiskella ja keskittyä muuhun, kuin siihen, että tuijottaako tuo vieressä oleva tai tuo toinen minun rumaa naamaani, vai jotain muuta.
Niin että kyllä tämä tauti on pahinta, mitä voi tapahtua ihmispololle. Se lietsoo muitakin tauteja, kuten masennusta, ja se on ehkä kaikkein tappavin tauti maailmassa. Toivottavasti en koskaan, ettekä tekään sairastu siihen(tai ainakaan kovin syväluotaavasti, niin että menetätte kaiken elämänhalunne..melkein kävi niin minulle. Pelastuin.)
on kyllä tosiaan rankkaa tekstiä. ymmärrän jokaista kirjoittajaa täysin, itse kanssa ihon kanssa tappeleva. en kyllä nykysin ota niin suurta stressiä ihosta, pikku näppyä on ihossa paljon, isoja finnejä ei lainkaan. tsemppiä kaikille, kyllä se elämä aina voittaa.