Onko "runolle" olemassa jokin määritys?

Onko "runolle" olemassa jokin määritys?
Meikä junthero
kun ei ole juurikaan tähän runomaailmaan perehtynyt, niin ei tiijjä...

Onko kaikki mitä jonkun tekstin kirjoittaja ITSE
nimittää runoksi, onko SE ruonoa?

Kyselen tätä siksi, että minua jotenkin ihmetyttää tämän,
en tiedä voiko sitä yleistävästi kutsua "nykyrunoudeksi"
nauttima "suuri suosio". Nykyrunoudella tarkoitan tässä nyt itse sellaista,
johon ei okeastaan kai millään muotoa saakaan sisällyttää
ainakaan loppusointuja. Vai onko näille erilaisia tyyliseikkoja
sisältäville runoille olemassa jotain omia kategorisia nimityksiä?

Kysynpä, mutta heitän ensin pari esimerkkiä:

A) Taivaanrannan metsäpitsin reunan taakse, hiljaa vaipui aurinko.
Illan viime tuulen viri, yksinäistä kaislankortta, hieman vielä huojautti.

B) Aurinko, se meni, päättyi päivä, se jo meni.
Kerran tuli vielä tuulen henkäys, ihollani sen tunsinkin, kaislankorsi heilahti.

Onko näistä A) vanhan aikaista "junttirunoutta"; koska kukaan ei kai
"nykyrunoilijana" enää kehtaa tällaista tyyliä käyttää?

Ja onko näyte B) sitten "parempaa" runoutta, koska jotain tuon tyyppistähän
nykyisin lähes yksinomaan kirjoitetaan, paitsi että omasta mielestäni
niissä ei monissakaan ole mitään muuta kuin valtoimenaan vuodatettua
"tajunnanvirtaa", josta voidaan kysyä, että onko se muka sellaisenaan "runoa"?

Niin ja sitten se vaikeaselkoisuus, eli runolijan salaperäinen "sielunmaisema",
vai mikä se pointti niissä on, että onko se olevinaan jotenkin
kovinkin hienoa jos se "runous" onkin sellaista oiiikeiiin mystisen oloista,
että täytyy ikään kuin olla ihan tietyllä tavalla virittynyt
"runosielupersoona"(?) joka saattaa väittää että sen jopa "ymmärtää"?
7452
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

on monta lajia.

Itse toisinaan käytän loppusointuja, toisinaan en - joskus taas tajunnanvirran mukanaan tuomia mielikuvia, joilla voi olla yhtä monta merkitystä kuin on lukijoita.

Suosittelen tutustumaan teokseen -> Pentti Saarikoski - Runot, tässä teoksessa on Pentin tuotanto koottu yksiin kansiin.

Runossa minä-käsite voidaan ymmärtää kirjoittajaksi mutta myös lukijaksi, niin fiktiiviseksi kuin todelliseksi - loppuvaiheessa lukija muodostaa oman käsityksensä teoksesta, on se sitten mystiikkaa tai ei ;)

Äänestä
  • Vai niin; pettymys tuo totta tosiaan, koska olen kuvitellut aikaisemmin
    että runojen kirjoittaminen vaatisi jonkinlaista luovuutta,
    mutta eihän sellainen tajunnanvirran pätkien suoltaminen paperille
    vaadi luovuutta sen enempää kuin lannan luominen lapiolla...

    Äänestä

  • ask-ing kirjoitti:

    Vai niin; pettymys tuo totta tosiaan, koska olen kuvitellut aikaisemmin
    että runojen kirjoittaminen vaatisi jonkinlaista luovuutta,
    mutta eihän sellainen tajunnanvirran pätkien suoltaminen paperille
    vaadi luovuutta sen enempää kuin lannan luominen lapiolla...

    tajunnanvirtaakin on monenlaista?
    Ja kyllä sitä voi ohjailla. Se jos mikä onkin sitten taitolaji. Asian voi kääntää myös niin, että loppusoinnullisuutta voi opetella kuka tahansa, mutta tajunnanvirrallisen runouden kirjoittamiseen niin että lopputulos on elävää ja ilmaisuvoimaista tarvitaan harjaantumista, herkkävaistoista intuitiota ja kykyä kanavoida aistimuksensa paperille runoiksi. Tajunnanvirta ei tarkoita järjetöntä höpinää - dadaismi on asia erikseen. Vapaamuotoisissa runoissakin voi siis olla tiukka sisäinen logiikka. Samoin kauniisti loppusoinnutettu ja ulkoiselta muodoltaan toimiva, perinteisen runouden kriteerit täyttävä runo voi jäädä sanamaalailuksi, jossa ei oikeastaan ole mitään varsinaista sisältöä, sen koskettavuus perustuu pelkästään kauniilta kuulostaviin taivutuksiin.
    Itse olen sitä mieltä että on olemassa sekä hyvää perinteistä runoutta että hyvää modernia runoutta. Hyvän ja huonon määrittely on kuitenkin aina jossain määrin subjektiivista ja perustuu lukijan omiin mieltymyksiin. Jos runo koskettaa lukijaa ja synnyttää hänessä oivallusta asioista joita on vaikea kuvata, runo on hänelle hyvä, vaikka kirjallisten kriteereiden perusteella olisi kömpelösti kirjoitettu ja huonokin?

    Äänestä

runouden oppikirjat kertovat paljonkin runouden säännöistä, mutta sen määrittäminen onkin eri juttu.
Omasta mielestäni runolla on muutamia keskeisiä ominaisuuksia, kuten kauneuden tavoittelu, sisällön, sanavalintojen, rytmin, soinnutuksen - alku-, loppusoinnut, kautta.
Toisaalta runo useimmiten pyrkii myös ajatuksen tiivistämiseen olennaiseen, usein kirjoittajan käyttämien symbolien avulla, jotka toisaalta ovat myös osa kauneusaspektia.
Runon hämäryys taas, lukijan kannalta, ei varmaankaan ole useimmiten silti tahallista, vaan johtuu vain tilan puutteesta pitkiin selityksiin. Ja se mikä kirjoitttajalle on selvää, ei siten olekaan niin selvää lukijalle.

Äänestä
  • Kiitos sulle, samoin myös sinulle "äitiparta", hyvistä
    ja siis todella hyvistä vastauksistanne, joissa oli juuri sellaista todellista,
    jota yleensä odottaisi, sikäli kun yleensä aletaan jotain kommentoimaan,
    ettei vai jotain puolihuolimatonta heittoa, jotka
    ovat kuin haalea makkara, kun on maksanut kuumasta. KIITOS

    Äänestä

Esimerkkinä modernista tajunnanvirta-runoudesta. Palatakseni vielä aiheeseen. Tässä

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=4500000000000409&posting=22000000018764825

Olen kirjoittajana hidas - käytän yleensä vain kolmea oikean käden sormea, siis etu- ja keskisormi sekä nimetön, lisäksi peukaloa välilyönteihin - pysähdellen tämän tästä tavaamaan kirjoittamaani sekä pohdiskelemaan pilkkujen paikkaa. Kuitenkin linkissä oleva teksti (kohta 1) syntyi vain 40 minuutissa.
Mitään ennakkokäsitystä minulla ei kirjoittaessani ollut. Ainoa tavoite ensimmäisiä sanoja naputtaessa oli että tekstiin jossain vaiheessa tulee peipponen joka tarinan edetessä sitten paljastuu mieshenkilöksi, mutta tämäkään tavoite ei ollut lukkoonlyöty.
En siis ollut pohtinut henkilöitä, en tapahtumispaikkoja enkä tapahtumia tai repliikkejä ennalta. Lause synnytti seuraavan ja muotoutuessaan teksti ikäänkuin vei itseään eteenpäin.
Kyseessä on siis tajunnanvirtateksti.

Ainoastaan runonpätkä tekstin keskellä on aiemmin kirjoitettu, se on keskeneräiseksi jääneestä runostani. Päätin laittaa sen tuohon kohtaan ja sitten ajattelin jatkanko alkamallani naishenkilöllä minämuodossa vai teenkö tarinaan ehkä uuden henkilön, ja kun Liisa jo oli nimenä mainittu siitä oli helppo jatkaa.
Tekstin muotoutuessa ja lopuksi tein hyvin vähän korjauksia sanamuodoissa tai pilkkujen paikoissa. Koko kirjoittamisprosessiin kaikkineen meni noin 40 minuuttia.

Ok. Teksti on tajunnanvirtaa, mutta mikä siitä tekee modernia runoutta?
Tekstihän on selvää proosaa! Siksi juuri se onkin modernia runoutta, koska tekijä päättää sen olevan nimenomaan runoutta. Ja jos äitiparta suhtautuu kyseiseen tekemäänsä tekstiin nimenomaan runona, toki hänellä tekijänä on oikeus päättää asia? Moderni runous kun ei ole sidottu muotoihin eikä kaavoihin, se voi olla rakenteeltaan lähes mitä tahansa.

Usein tajunnanvirralla tarkoitetaan tekstiä josta puuttuu realistinen logiikka. Sanat ja kuvat vaihtuvat toisiin vapaina assosisaatioina. Esimerkkini osoittaa kuitenkin että tajunnanvirta voi olla muodoltaan hyvinkin perinteistä ja arkilogiikkaa noudattavaa.

Sitten seuraava:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=4500000000000409&posting=22000000018779184

Tämän lyhyen tekstin kirjoittamiseen kului aikaa kolme tuntia, enkä vieläkään ole tyytyväinen lopputulokseen.

Kirjoittaessa teksti lähti väkisinkin rönsyilemään ja ajatukseni kulkivat henkilön sisäiseen kokemusmaailmaan jota olisin halunnut pohdiskella. En millään osannut päättää kuinka tapahtuman kuvaan. Olin etukäteen päättänyt kuvata tilanteen lyhyesti ja täsmällisin lausein, en kuvaillen vaan yksinkertaisesti kertoen tapahtuman, joten tein kompromissin ja valitsin välimuodon. Silti kävin lauseet läpi vähintäänkin sataan kertaan muuttaen lauserakenteita ja pilkkujen ja pisteiden paikkoja suuntaan jos toiseenkin. Tulos on epätyydyttävä. Mielestäni olisi ollut parempi pitää kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta, jotenkin tähän tyyliin:

Poljen keskikaupungilta kotiin yöllä. On ollut oikein mukava ilta. Edessäpäin näkyy olevan kuin kaksi kissaa, mutta lähestyessäni huomaan niiden olevan jäniksiä. Hiljennän vauhtia. Jne.

Tässä siis tajunnanvirran etu.
Antautuessa intuition vietäväksi kirjoittaja voi saada helpostikin sanotuksi asiat jotka haluaa kirjoittaa, hän kirjoittaa ne vaistonvaraisesti, enemmän tunteen kuin järjen kautta. Tämänkaltaisessa kirjoittamisessa voi harjaantua niin, että ajatteluprosessi ja järkeily on kyllä käynnissä mutta ei liian tietoisena että katse juuttuisi tehtävään kuvaan ja sen muotoihin. Ehkä kyseessä on hieman sama asia kuin niin sanotussa sokeassa pisteessä? On asioita jotka voit nähdä vain "sivusilmällä" ikäänkuin katsoen niiden ohi. Jos keskität katseesi tietoiseen tarkasteluun, tarkaten objektia suoraan, kohde häviää ulottuvista.

Näkökentässäni on läpikuultavia hiusmaisia vänkyröitä, kuin lasimaisia matoja. Ilmeisesti verkkokalvoni on joskus vahingoittunut. Nämä hiusmaiset vänkyrät väistävät katsetta ja juoksevat karkuun yrittäessäni tarkastella niitä. En koskaan saa katsettani kohdistettua niihin. Silmän liikkuessa myös vänkyrät liikkuvat. Mutta voin tarkastella näitä vänkyröitä kun katselen johonkin vaaleaan taustaan, esimerkiksi keskitän katseeni hajamielisesti tyhjään kattoon, tällöin näen hiusmaiset vänkyrät ja voin ikäänkuin sivusilmällä tarkastella niiden muotoa ja rakennetta.

Tajunnanvirran kanssa on samoin. Huomaan kirjoittavani epäolennaisista asioista, vuodattavani merkityksettömiä, mielikuvituksellisia tapahtumia, jotka ovat toisinaan realistisen oloisia ja toisinaan psykedeelisiä kuvitelmia, nämä kuvitelmat ovat ikäänkuin asian reunoja, ne eivät ole täsmällisesti se mihin haluan huomioni kohdistaa. Mutta lukiessani tekstiä huomaan kirjoittaneeni siitä mistä oikeastaan halusinkin puhua, se tuli paperille kuin huomaamatta.
Ehkä en edes ymmärrä mistä tahdon puhua, mutta kirjoittamaani tajunnanvirtaa lukiessani saan siihen kosketuksen ja näin tunnustelen itsessäni asiaa, johon ei voi käydä kiinni suoralla havainnoinnilla ja älyperäisellä kirjoittamisella, koska se väistäisi liian karkeaa lähestymistä.

Tämä on tajunnanvirran ja vapaan assosioinnin etu! Kyseisessä esimerkissä (linkin kohta 1) tajunnanvirta tuskin tuo esiin mitään kovinkaan syvällistä. Kunhan höpisin. Joitain mielenkiintoisia yksityiskohtia kuitenkin. Esimerkiksi Hieronymus Bosch. Vasta myöhemmin - kun olin jo lähettänyt tekstin - mieleeni tuli, että tosiaan Bosch on valmistaja, joka tekee monenlaisia tuotteita ja tarvikkeita, todennäköisesti myös suihkuja. "Hieronymus" on mitä luultavimmin assosisaatio sanoista "hierova suihku". Toki muistin että Hieronymus Bosch on se synkistä kauhumaalailuista tuttu taiteilija, joka teki varsin outoja ja pelottavia kuvia. En kuitenkaan muista hänen töitään tarkasti, ja katsoin juuri wikipediasta. Wikipediassa kyseistä heppua ja hänen tuotantoa määritellään: Monet hänen töistään esittävät symbolistisesti syntejä tai muita ihmisluonnon heikkouksia.

Tajunnanvirta ei tietenkään voi tuoda esiin asioita jotka eivät jo ennestään sisälly tekijänsä sielumaailmaan ja alitajuntaan. Kyse on intuitiivisesta kokemisesta jossa voidaan käsitellä ulottuvuuksia joita arkitajunta ei pysty tavoittamaan, kuitenkin nuo ulottuvuudet materiaaleineen ovat olemassa. Esimerkiksi olen saattanut nähdä tai kuulla jossakin Bosch-merkkisestä suihkusta - mahdollisesti näkö- tai kuulohavainto on mennyt ohi ilman tietoista rekisteröintiä, mutta nousee nyt kirjoittaessani esiin alitajunnasta. Tässä tapauksessa tajunnanvirran heikkous on sen subjektiivinen ja täysin kokijaan sidottu luonne. Havainto saattaa nimittäin olla väärä. Että korvani kuulee ja varastoi ohikulkevan pariskunnan keskustelusta lauseen "kyllä se meidän Bosch-suihku on hyvä" ei tietenkään tarkoita että Bosch oikeasti on suihkuvalmistaja, saattoihan kyseinen henkilö muistaa merkin väärin...

Semmoista tällä kertaa.
;-)

Muuten, tämä viesti syntyi noin tunnissa.

Äänestä
  • Kiitoksia vieläkin, tästäkin, siis että olet vaivautunut
    selvittämään asiaa noin seikkaperäisesti, että tämmönen pöljemppikin tajuaa.

    Ai että sinäkö muka "hidas" kirjottaan...
    -mitenkäköhän sitä sitten itseään määrittelis.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


ask-ing kirjoitti:

Onko "runolle" olemassa jokin määritys?
Meikä junthero
kun ei ole juurikaan tähän runomaailmaan perehtynyt, niin ei tiijjä...

Onko kaikki mitä jonkun tekstin kirjoittaja ITSE
nimittää runoksi, onko SE ruonoa?

Kyselen tätä siksi, että minua jotenkin ihmetyttää tämän,
en tiedä voiko sitä yleistävästi kutsua "nykyrunoudeksi"
nauttima "suuri suosio". Nykyrunoudella tarkoitan tässä nyt itse sellaista,
johon ei okeastaan kai millään muotoa saakaan sisällyttää
ainakaan loppusointuja. Vai onko näille erilaisia tyyliseikkoja
sisältäville runoille olemassa jotain omia kategorisia nimityksiä?

Kysynpä, mutta heitän ensin pari esimerkkiä:

A) Taivaanrannan metsäpitsin reunan taakse, hiljaa vaipui aurinko.
Illan viime tuulen viri, yksinäistä kaislankortta, hieman vielä huojautti.

B) Aurinko, se meni, päättyi päivä, se jo meni.
Kerran tuli vielä tuulen henkäys, ihollani sen tunsinkin, kaislankorsi heilahti.

Onko näistä A) vanhan aikaista "junttirunoutta"; koska kukaan ei kai
"nykyrunoilijana" enää kehtaa tällaista tyyliä käyttää?

Ja onko näyte B) sitten "parempaa" runoutta, koska jotain tuon tyyppistähän
nykyisin lähes yksinomaan kirjoitetaan, paitsi että omasta mielestäni
niissä ei monissakaan ole mitään muuta kuin valtoimenaan vuodatettua
"tajunnanvirtaa", josta voidaan kysyä, että onko se muka sellaisenaan "runoa"?

Niin ja sitten se vaikeaselkoisuus, eli runolijan salaperäinen "sielunmaisema",
vai mikä se pointti niissä on, että onko se olevinaan jotenkin
kovinkin hienoa jos se "runous" onkin sellaista oiiikeiiin mystisen oloista,
että täytyy ikään kuin olla ihan tietyllä tavalla virittynyt
"runosielupersoona"(?) joka saattaa väittää että sen jopa "ymmärtää"?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu