Itse erosin vanhoolislestaatiolaisuudesta reilu vuosi sitten..
Miksi erosin en tuntenut uskoani oikeaksi..
Aviomieheni oli väkivaltanen, minun olisi se pitänyt hyväksyä ja joka kertainen lyöminen anteeksi antaa.
Jumalaan luottaa ja uskoa että se piina loppuu..
Erosin uskosta ja miehestä.
Lapseni jäivät minulle ja nyt on helpottunut olo.
Uskon jumalaan omalla näkemykselläni..
Mutta ihmettelen suuresti..
Minut hylkäsivät lestaatiolaiset,sukulaiset ja kaikki lähimmäiseni..
Sain haukut niskoilleni.. sinun pitää olla naimisissa, sinun pitää antaa anteeksi ja uskoa että suhe muuttuu..
Usko ja toivo ja rakkaus hiipuivat.. Hain ammattiapua jne. ei mikään auttanut..
Nyt kun tein ratkasuni sain lestaatiolaisilta suunilleen sairaan paperit.. en ole terve kun pystyn lähtemään..
Rehellisesti sanottuna olisin hullujenhuoneella kohta ollut jos en olisi uskosta lähtenyt ja eronut..
"Kunnioita lähimmäistä niin kuin itseäsi"
Minut on haukuttu huoraksi,hulttioksi jne.. sukulaisilleni olen mustalammas..
surettaa kuinka usko voi viedä lähimmäisetkin läheltä..
Miksi erosin en tuntenut uskoani oikeaksi..
Aviomieheni oli väkivaltanen, minun olisi se pitänyt hyväksyä ja joka kertainen lyöminen anteeksi antaa.
Jumalaan luottaa ja uskoa että se piina loppuu..
Erosin uskosta ja miehestä.
Lapseni jäivät minulle ja nyt on helpottunut olo.
Uskon jumalaan omalla näkemykselläni..
Mutta ihmettelen suuresti..
Minut hylkäsivät lestaatiolaiset,sukulaiset ja kaikki lähimmäiseni..
Sain haukut niskoilleni.. sinun pitää olla naimisissa, sinun pitää antaa anteeksi ja uskoa että suhe muuttuu..
Usko ja toivo ja rakkaus hiipuivat.. Hain ammattiapua jne. ei mikään auttanut..
Nyt kun tein ratkasuni sain lestaatiolaisilta suunilleen sairaan paperit.. en ole terve kun pystyn lähtemään..
Rehellisesti sanottuna olisin hullujenhuoneella kohta ollut jos en olisi uskosta lähtenyt ja eronut..
"Kunnioita lähimmäistä niin kuin itseäsi"
Minut on haukuttu huoraksi,hulttioksi jne.. sukulaisilleni olen mustalammas..
surettaa kuinka usko voi viedä lähimmäisetkin läheltä..
Vastaukset 40
Vanhimmat
Teit ihan oikein. Tiedän nimittäin paljon uskovaisia jotka väkivaltaisia. Siskonikin kielsi uskon ja otti eron siitä paska ukosta. Tuota vaan en koskaan tuu ymmärtämään, että vanhemmat ja muut sukulaiset hylkää lapsensa jos kieltää uskon. Omia lapsiahan ne on vaikka olisi minkälaisia tahansa. Eiköhän me kaikki olla yhtä arvokkaita tässä maailmassa. Meidän on ihan turha lähtä tuomitsemaan ketään, ku ei itsekään olla yhtään toista parempia. Ja sinä teit itse valinnan, joka tuntuu sinusta parhaalta ja jos olet onnellinen teit aivan oikein. Tiedän miltä sinusta on tuntunut...Eletään vain päivä kerrallaan ja kunhan muistetaan pitää lapsistamme huolta. Toivotan sinulle hyvää jatkoa elämässäsi. Eiköhän ne suojelusenkelit kulje matkassamme mihin ikinä kuljemmekin...usko sit kukin miten halusi...
keneltäköhän olet neuvosi saanut??!!! olisit aivan hyvin voinut muutta miehesi luota pois, ilman uskon kieltämistäkin!
ei oo kuule helppoa lähtä avioliitosta noin vaan. onx ittelläs kokemusta väkivallasta. turha tulla arvostelemaan siihen. Pidä sinä uskos, et voi kuiteskaan uskoa toisen puolesta,.
Mulle sanottin mene asumaan muualle.. Elä luovu uskosta..
Usko hiipui lestaatiolaisuuteen kaiken ihmisten ja miehenikin tekojen mukaan. en tuntenut siellä itseäni hyväksytyksi..
Olen omalla tavallani uskovainen ja sitä minun ei tarvitse tässä kertoa miten uskon sillä ettehän te muuta uskoa ymmärrä.
Traumat jättää kun suku piinaa ja painostaa..
Olisi varmaan parempi olla vastaamatta ja ottamatta yhteyttä..
Onneksi olen osannut hakea apua ja päässyt jaloilleni umpikujasta mihin mieheni väkivaltaisuus vei ja rakkauttomuus..
Usko tulee sydämmestä ja sitä uskoa en lestaatiolaisuudessa kokenut..
Ei jumala ole meitä luonut tänne kärsittäväksi..
sairas tää maailma...älä välitä jos sua vieläkin arvostellaan asiasta.
Tietäisitpä miten piinattu itsekin olen ollut...ymmärrän todellakin sua:) Sä teit silloin aikoinaan parhaasi, ei ihminen loputtomiin jaksa.
tsemppiä..pidä lippu korkeella, niin kuin itsekin tein. Annoin asioiden mennä toisest sisään ja toisest ulos. " Leiki sokeaa ja teeskentele kuuroa" Vaikka voi kuulostaakin vähän tyhmältä, mutta elämä on !!! Eipä onneksi tartte murehtia huomisesta.
saa erota. Sehän on syntiä.
lapsien kummit ovat vl-uskoa ja eivät ota enään mitään kontaktia lapsiini, kun lähin uskosta ja erosin..
Tuntuu todella pahalta.. Hyljätty olo..
Lapset, kun eivät millään käsitä sitä ettei heidän kummit käy sunttäreillä jne.
ELÄMÄ ON TODELLA KARUA!!
Uskoa voi mutta usko voi mennä joskus liikaa läheisten edelle..
Toi on niin paksua. Vaikka sisaruksistani yli puolet ei oo enää uskomassa, olemme kaikki 11 sisarusta hyvin läheisiä. Ja kummit ovat edelleen tekemisissä sisarusten lasten kaa. Eihän ihminen siitä miksikään muutu. Samanahan se pysyy sisimmältään,vaikka ulkönäkö voi muuttua...Oma mielipiteeni asiasta on,että lastesi kummeilla on itsellöä huono olla!! eivät vaan osaa lähestyä teitä, luulevat varmaan että olet jotenkin erilainen. Sano lapsillesi, että kummit eivät pääse käymään tai lapsesi jotka ymmärtävät sano vaan suoraan mikä syy. Ei kannata valehdella. Lapset ovat kuitenkin niin herkkiä, että aavistavat kaiken ympärillä tapahtuvan ja ymmärtävät paljon, vaikka me aikuiset luulemme että eivät tajua vielä...
Lapset ymmärtävät totuuden. Jos asiaa kierrellään ja kaarrellaan, lapset kyllä sen vaistoavat. Onko tuo nyt niin vaikeaa sanoa lapsille: Meille tuli kummien kanssa erimielisyyttä ja siksi kummit eivät käy...
Ihan hyvä, että lapset näkevät - sinun turvallisessa huomassasi - kuinka me ollaan erilaisia.
Kummien moka se on, että he katkaisevat yhteyden. Järkyttävää.
Ei ihmisen luonne muutu..
Ja lapset niin viattomia ja tuntuu siksi pahalta miten nekin kärsivät kohtelusta..
Onneksi olen saanut paljon uusia ystäviä jotka antavat huomionsa myös lapsille.
Se on karua tää kohtelu kun uskosta lähtee..
Saan puheluita palaa avioliittoon silloin kaikki on hyvin..
Voi ollakki että kaikki muuttusi jos palaisin.. mut huh mitkä arvet on koko rumpa jättänyt..
Ja jos ihminen joskus lyö lyö toistekki ja jos ihminen on kova herkälle luonteelle..
Ei ihmisen luonnetta voi muuttaa..
Paluuta en ole tekemässä vaan elämää uusin silmin rakentamassa.
Näin on...elämä kun ei oo niin helppoa mitä luullaan. Joku kaunis päivä se voi kummien omalle kohdalle kolahtaa..eiks vaan!!!???
Yhelle kummille sanoinkin näin, että eräs lapseni haluaisi joskus seuroissa käydä voitko sinä ottaa mukaan.. se on kohdellut tätä lastani hyvin.. Sillä minä annan lapsilleni mahdollisuuden elämässä.
Jos haluavat seuroihin saavat mennä. En halua niiden uskoa riistää ja viedä. Vaikken itse ole lestaatiolainen.
Totuus on parasta.. siksi vaan kysyin, kun mietin miten juuri tajuavalle tällästä kertoo.. Mutta rehellisyys se on parasta vaikka lapsesta tuntuisikin pahalta.
Elämä jatkuu ja voi olla että kummit ovat olleet vaan niin järkyttyneitäkin tilanteesta etteivät sitten osaa lapsiini ottaa yhteyttä.
Näin on. Eiköhän se elämä kuljeta sinne minne tarkoituskin. Ei kannata ees ajatella mitään paluuta, kuka nyt väkivallan hyväksyisi. En minä ainakaan... Ei se oo helppoa palata takas. Sama asiahan se on melkeen siinäkin, et jos pettää kerran, pettää toisenkin kerran-> tää on aika fakta juttu. Kun seurustelin opiskeluaikanani, uskovainen poikaystäväni oli intissä ja pelleili siellä jonkun muijan kaa. Pistin jätkän menemään. Samoin eräs jätkä käytti alkoa, sanoin useasti,että valitset mut tai pullon. Arvaa kumman valitsi. Minä lähdin ja jätkälle jäi pullo käteen... tällaisiä ne uskovaiset miehet osaa olla...
Eiköhän nuo ymmärrä...
Minulla on useita kummilapsia, joiden vanhemmat eivät enää ole vl-uskoisia ja se ei ole muuttanut suhtautumista näihin lapsiin eikä estänyt muistamasta heitä entiseen tapaan. Kanssakäyminen on vähentynyt perheinä, koska heillä on tullut muita kiinnostuksen kohteita. Itse olemme heitä kylään pyytäneet ja heillä vierailleet. Ei muiden ihmisten puolesta voi elää, jokainen tekee omat valintansa ja se on hyväksyttävä. Muu ei tulisi mieleenkään.
Kyllä ne neuvoo niin, että väkivaltaiseen parisuhteeseen ei tarvitse jäädä. Uskon ja hyvän omantunnon voi säilyttää vaikka muuttaa erilleen. Eihän kenenkään tarvitse sellaiseen suostua. Tiedän, että uskovaista pariskuntaa on neuvottu muuttamaan erilleen juuri yllä mainitusta syystä. Muuttivat, ja molemmat säilyivät uskovaisena, mies meni "hoitoon", mutta haluavat edelleen asua erillään.
Eikä uskovaiset hylkää. Yksittäisiä kipeitä tapauksia voi olla, mutta ei kenenkään ystäväpiirissä voi olla niin monta epätavallista henkilöä, joka näin käyttäytyy. Höpö höpö.
Mutta jokaisen on huolehdittava, ettei itse nosta nokkavuus-anteenia korkealle ja määrittele jokaista neuvon sanaa loukkausten puolelle.
Ja täytyy sanoa, että tästäkin on lähipiirissä kokemusta. Jossakin määrin jopa omakohtaista.
Älä vain lapsille siirrä katkeraa mieltä, vaan kerro heille mahdollisimman myönteisesti asioita.
Vaikka se varmastikkin voi tuntua ettei tämmönen voi olla totta..
Mutta joillakin ei elämä mene ihan niin kuin aina puhutaan ja puhutaan, mutta täytyy sanoa että tämä on vahvistanut itseäni.. Vaikkei elämässä kenenkään tarvitsisi kokea samaa mitä olen kokenut.
että tämä olisi vain uni mutta, kun ei ole.
Tänne kylläkin moni kirjottaa huuhaata.
Itse kirjoitin siksi, että jospa löytäisin täältä saman kokenuita ihmisiä ja saa kuulla samalla miten he ovat kaikesta jaksaneet yli.
Kummit minulla harmittaa, mutta jospa omatunto heillä alkaisi soimaan, että minun lapseni ovat yhtä arvokkaita kummilapsia heille kuin muutkin ja ettei tämä uskonluopuminen ja ero vaikuttaisi kummiuteen ja kummilapsi suhteeseen!
Pitäkää suhteestanne huolta ja hakekaa hyvissä ajoin apua. Muuta en voi kuin toivoa ettei kellään tarvitsisi kokea samaa, kuin minulla.
ikäiseni äidin kanssa, jonka isä oli ollut väkivaltainen. Karmea lapsuus. Tällä hetkellä asuvat asumuserossa. kaikki sukulaiset eivät hyväksy edes tätä. pitäsi vaan antaa ja antaa anteeksi. Mutta tämä nainen sanoi, että eikö ne tajua, että isä voi tappaa äidin. Tilanteessa ei ole paljon vaihtoehtoja. Mielestäni teit oikein kun pelastit itsesi ja lapsesi.
Oikein teit jos et alistunut väkivallan alle!!!!!
Ihmettelen, kuinka miehesi voi elää uskovaisena ja kohdella sinua noin? Eikö väkivallan synti muserra ihmistä alleen? Halusiko hän tehdä siitä parannusta ja korjata asiansa?
Sinun elämässäsi on uskonasiat hämärtyneet lähipiirin käytöksen vuoksi. Haluaisin kuitenkin sanoa, ettei elävä usko ja kokemasi väkivalta ja hyljeksintä kuulu yhteen! Lähimmäisesi toiminta ei ole oikein/Raamatun mukaista.
Avioero ei ole oikein, mutta jos lähimmäiset eivät anna mahdollisuutta muuhun voi se olla ainut tie väkivallan pyörteestä. Mikäli miehesi olisi mennyt hoitamaan itseään ja pistänyt asiat kuntoon olisi asumisero ollut se oikea vaihtoehto. Sen jälkeen elämäntilannettanne olisi voinut katsoa uudella tavalla, eikö totta?
Kuinka miehesi reagoi lopulta eroosi? Oliko hänellä halu elää kanssasi ilman väkivaltaa?
Mutta kun uskovaisen miehen tehtävä on valvoa.
ETTÄ: Yhteyselämä toteuttu vain varmoina päivinä eikä siinä lipsuta.
ETTÄ:Lasten dvd:t pysyvät kaupan hyllyllä.
ETTÄ:Koulussa ei käydä nukketeatterisynnissä.
ETTÄ:Nuoret eivät palstaile suomi24 syntisillä sivuilla.
ETTÄ:Pihalla on 2000 luvun tila-auto ja kymmenen metriä pitkä asuntovaunu suviseuroja varten.
ETTÄ:Seuroissa käydään näytillä sunnuntaina vaikka kukaan ei muista mitä siellä puhuttiin.
ETTÄ: Hajurako epäuskoisiin pysyy selvänä.
syntiä tekee kanssa. Välillä minua huvittaa hänen toimintansa.. Lauantaina käy baarissa ja maanantaina soittaa kuinka hänellä on puhdas olo, kun sai syntinsä anteeksi..
Vaikeaa oisi suhde aloittaa vaikka luvannut on väkivaltasuuden lopettaa.. Lupasi se aina ennenkin lyömisien jälkeen, että tämä oli viimeinen lyönti mutta koskaan ei viimeiseksi jäänyt..
Koitappa sitten kauhu traamojen jälkeen uskoa ja luottaa ettei väkivaltaa enään tulisi..
Läheiset tekevät sen itse niin tukalaksi uskomisen ettei muuta vaihtoehtoa ollu.
Nyt olen onnellisempi juuri siksi ei pelkoa ja tuskaa väkivallasta..
Jumala ei hylkää rakkaimpaansa vaikka kuinka elämä häntä riepottelee..
Vl-usko on julmaa, koska rakkautta ei riitä muille kuin samoin uskoville. Tämä on kaukana Raamatun mukaisesta lähimmäisenrakkaudesta ja on hyvin epäkristillistä. Kaikki osapuolet kärsivät tilanteessasi. Vl-opetuksen mukaan vl-uskovan ei tule olla missään tekemisissä toisin uskovien kanssa, koska silloin näin tekevä katsotaan harhautuneeksi. Koska lähimmäisesi ovat pakosta joutuneet katkaisemaan välit sinuun ja lapsiisi, myös he kärsivät tästä. Mutta se on uskon hinta.
Sympatiani ovat puolellasi ja toivon sinun jaksavan lastesi kanssa. Nyt kun et enää ole vl, sinulla on mahdollisuus löytää uusi parempi mies rinnallesi.
Kukaan ei lähde rakkaudellisesta liitosta.
On hirveä synti alkaa tuomitsemaan ja pois leikkaamaan.
Siinä ei ole yhtään rakkauden henkeä, joka vaatii kantamaan toisen kuormaa.
Heidän uskonsa on itse perkeleestä.
Sanassa sanotaan; rakkaudesta tunnette heidät.
On unohdettu oma viallisuus kokonaan.
Jeesus on tie, totuus ja elämä. Vaikka et kuulu vl-uskoon , pidä Jeesus-uskosta kinni, Hän ei omastaan luovu, Hän on rakkaus ja Hänessä on uskomme ja turvamme, eikä se petä, jos tahdomme itse siinä pysyä.
uskoa elävään Kaikkivaltiaaseen rakastavaan Isään.
Ihmiset jotka Sinut ovat tuon takia hylänneet, roikkuvat itse kolmikyynäräisessä epäjumalassaan. Jos saat Jumalalta voimia, voit rukoilla heidän puolestaan. Kaikki on nyt "isommassa käress".
kuuluu veeäliiä ja ei veeälliä. Itse olen yrittänyt pitää yhteyttä ei veeälliin kummeihin ym. Jotenkin vain koen niin erilaisiksi nämä mieheni veljien nais ystävät. Olemme niin eri planeetoilta. He ovat nuorempia kuin minä, opiskelevat ,ovat töissä jne. Itse olen vanhempi , lapsia on, olen koti äiti yhteistä juttua ei vaan kerta kaikkiaan tunnu löytyvän. Silti olisi kiva jos kummit hakisivat kummilapsensa esim synntäripäivänä uimaan ja jätskille tms. Mieheni on ainut veeällä sisarusparvessaan. Koen kyllä olevani erilainen itse siinä joukossa. Olen ollut miehen siskon kans yhteisellä lomamatkalla ulkomailla ja oli ihan kivaa. Jos hän olisi nauttinut alkoholia, se olisi hänen asiansa. Itse vierastan kyllä jos ihmiset aletaan karsinoimaan raakasti. Kuuntelin kerran kun tyttöni aloittivat nukke leikkejään. He miettivät olisiko nuket uskovaisia vai ei. Toinen tuumasi:" tehdään niin, että ne on tavallisia ihmisiä." Tapaus piirtyi mieleeni. Lapsille kaikki on tavallisia ihmisiä. Toivottavasti meille aikuisillekkin. Itsellä on myös kaksi siskoa jotka eivät ole veeälliä ja pidän heihin yhteyttä aika usein. välimatkaa valit. 300 km joten harvoin näemme.
Kun luin kirjoituksesi, hätkähdin tuota lapsen suusta tullutta lausetta: "Tehdään niin, että ne ovat tavallisia ihmisiä."
Äitinä tulkitsit sen "parhain päin", eli ajattelit sen niin, että lapsi pitää kaikkia tavallisina ihmisinä. Mutta minä pahoin pelkään, että lapsesi on jaotellut ihmiset kahteen: uskovaisiin ja tavallisiin. Ei se pahin nimitys ole, ja kertoo siitä, että perheessänne puhutaan seurakunnan ulkopuolisista varsin maltillisesti. Mutta lapsen ei tarvitse erottaa ihmisiä toisistaan ollenkaan. Aivan kuten itse ajattelit.
Olen kuullut kertomuksen lapsista, jotka leikkivät "suruttomia." Se on itse asiassa kauheaa kuulla, koska se mistä lapset tämän jaon oppivat, on ensisijaisesti kotoa, toissijaisesti seurakunnasta ja viime kädessä leikkikavereilta. Ei kovin mairittelevaa.
Oma asenteesi vaikuttaa olevan kunnossa. Itsekin ajattelen, ettei kristityn tule pelätä ja karttaa muita ihmisiä.
ei totta maar uskoa silti tarvitse kieltää!
Sanotaan, että jätit tapauskonnollisuuden.
Ja kummeja voi nykyään ottaa lapselle uusia, jos entiset eivät enää täytä kummin tehtäviä.
Kaikkea hyvää Sinulle ja lapsille, siunausta ja jaksamista.
Olet tehnyt aivan oikein, olet eronnut väkivaltaisesta miehestä ja henkistä väkivaltaa tarjonneesta uskonyhteisöstä.
Mutta en usko, että olet kieltänyt uskosi Jumalaan? Uskoa ei sinulta voi viedä kukaan! Muista vanhaa virttä:"Ei mua mitkään voimat maiset, eikä henkivallatkaan, erottaa voi Jumalasta, Hänen rakkaudestaan."(Luther?)
Sinä maksat vain erittäin korkeaa hintaa vl-liikkeen jättämisestä. Monilla (kuten sinullakin?) kaikki ystävät ja sukulaiset ovat vl-liikkeen sisällä. Silloin menetät todennäköisesti myös heidät.
Vl-liike kun pääsääntöisesti rakastaa vain omiaan, valitettavasti tämä koskee usein sukulaisiakin.
Toivon sinulla olevan hyvän suhteen edes terapeuttiin, joka osaa vahvistaa sinua päätöksessäsi ja antaa elämäntoivoa. Toivon sinun löytävän myös uskonyhteisön, jossa saat ystäviä ja tukihenkilöitä.
Voit myös kirjoittaa minulle, niin voimme keskustella enemmän aiheesta. Osoite on [email protected]
Tarkotinkin joissakin teksteissä että olen omalla tavallani uskovainen.. Uskon jumalaan ja jumalan rakkaus ei ole minusta hävinyt mihinkään vaan uskon eri näkemyksellä kuin lestaatiolaisuus/ilman lestattiolaisuutta.
Olet joutunut kokemaan kovia. Kohteleeko mikään muu "jumalanlasten" ryhmä lähimmäisiään yhtä julmasti ja kristillisen uskon periaatteiden vastaisesti kuin vahoillisletadiolaisuus?
Kun ihminen kohtaa vaikeuksia ja joutuu elämässään kriisiin, kun hän on lyöty ja murtumispisteessä, tulevat "uskovaiset" ja lyttäävät hänet.
Sen jälkeen hylkäävät, eikä enää ole sukulaisia eikä ystäviä tukemassa.
Tällaista menettelyä on vaikea puolustaa millään Raamatulla. Mutta tämä on enemmän kuinsääntö. Tiedän joitakin yksittäisiä "vanhan, vanhan polven" vl-uskovaisia, joilla on lähimmäisiään tukeva ja taakkoja jakava mieli. Yleensä elämän vastoinkäymisiin joutunut hylätään.
En tiedä, lohduttaako sinua yhtään että sinulla on paljon kohtalotovereita. Meitä on tuhansia ihmisiä tässä maassa jotka olemme joutuneet kohtamaan kaikkein lähimpiemme vl-uskosa olevien taholta tyrmistyttävän menettelyn: hylkäämisen ja leimaamisen.
Heikommassa osaassa olevan auttaminen ei kertakaikkiaan kuulu vl-etiikkaan.
VL-etiikka on oma julma lukunsa ev.lut.-kirkon piirissä toimivien uskonnollisten ryhmien eettisten koodien joukossa.
Kun minut savustettiin ulos vl-liikkeestä, oli vanhalle mummolle sanottu, että "älä pidä yhteyttä minuun, tai joudut vaikeuksiin"! Mummo sitten kertoi minulle, ettei minun ole hyvä vierailla hänen luonaan. Vaikka meillä oli pelisäännöt selvät, en esim. koskaan sanonut hänelle erottamiseni jälkeen JT tai JR, mutta kun sitä ei saanut olla missään tekemisissä.
Melkoinen Gestapohan se on tuo vl-liike eikä se koskaan ole pitänyt huolta niistä, joilla menee huonosti.
Hän luuli uskovansa, kun menimme nuorena naimisiin, että se tahdon sana riittää ja sen jälkeen ei suhdetta tarvitse hoitaa.. Ainakin itselleni jäi sellainen olo..
Tunsin itseni siinä suhteessa orjaksi.. Olin vaimo joka sai lapsia ja odotti lapsia.. Jos talo ei ollut siistti ja ruokapata lämpinänä kun hän tuli en ollut minkään arvoinen hän ei voinut käsittää, että kuinka paljon lapsiin menee aikaa.
Eron jälkeen,kun lapsemme ovat käynneet hänen luonnaan. Tulee häneltä koko ajan viestiä, että miten pärjää lasten kanssa ja menee hermot lasten kanssa ja ei jaksa kuunella itkua jne..
Minusta entinen mieheni oli liian vastuun tunnoton..
Hän on todella raivostuttava välillä, kun esittää minun sukulaisilleni eriä mitä on.. Esdittää täydellistä perheen isää ja voivottelee mun sukulaisille kuinka hän oli hyvä ja kuinka hän hoiti lapsia vaikkei ollut hyvä ja vaikkei hoitanut lapsia...
Ja minun sukulaiseni ja entiset ystäväni uskovat minun entistä miestäni,kun hän on uskovainen ja minä saan syytökset.
Mitään muuta todistusta ei ole väkivallasta kuin lääkärin todistukset, mutten minä jaksa alkaa tappelee ja niitä vieraille/entisille läheisilleni näyttää..
Entinen mieheni on uskovainen omalla tavallaan.. Mulle tulee monesti yöllä viestiä että taas sorruin juomaan ja elä kerro kellekkään.. sitten se pyytää juopottelunsa anteeksi ja uhkaa mua jos kerron kellekkään.. Olen miettinyt jos minuun yhteyden otto ei vieläkään lopu niin otan lähestymis kiellon..
Entinen mieheni on luvannut kuun ja mammonan taivaalta jos palaan. Kuulemma minun laistani vaimoa ei ole muita ja nyt tajuaa kuinka olin arvokas ja hyvä vaimo muttei osannut kohella oikein..
Se ei riitä minulle. Varmaan tiedättekin kuinka vaikeaa on enään luottaa ihmiseen ketä joskus on rakastanut jos on kohellut minua ihan kauhealla tavalla.. Ei rakkautta takasi saa, eikä toista voi nuin vain rakastaa.. Rakkaus häviää jos rakkautta ei saa.. Minulle tuli se piste täyteen, en enään kestä häntä en luota häneen, minä pelkään häntä!!!
Entinen anoppini laittaa viestiä useasti kuinka minä teen lapseni elämnän kauheaksi ja kuinka lapsista tulee mielivikasia kun erosin.
HUHUHUH Lapset kärsii suhteessa jossa äidillä on paha olla. Jos äidillä ei mee perheessä hyvin koko perhe kärsii ja niin meillä meni.
Minusta tuli pelokas ja pelkäsin väkivaltasia kohtauksia jotka lapset vaistosivat ja entisen anoppini on todella vaikeaa usko omasta rakkaasta pojasta tällästä ja kaiken tavoin entinen anoppi keksii minusta erilaisia huhuja.. OLi sanonutkin entinen anoppini erälle tutulle näi: että hänen on pakko saaha uskoville ihmisille selväksi se, että meidän suvun häpeä ei ole se, että minä lähdin ja erosin vaan minun suvun häpeä..
Musta toi menee jo naurettavaksi.. Eikös se ole aika noloa jos vaimo lähtee..
Eihän tietenkään minun entinen mieheni voi läheisilleen myöntää väkivaltaa jne..
Mutta onneksi olen löytänyt uuden ja ihanan poika kaverin ja hänen kanssaan etenen hitaasti sillä edellinen suku jätti TRAUMOJA..
Lasten isä ei tahallaankaan maksa elatus apuja ja ei ala tekee lapsista mitään sopimuksia.. Että tällästä tälläketaa.. Kiusaus se on pieniki kiusaus mua kohtaan..
On tässä tarvinnut voimia ja vahvuutta kun ihmistä koitellaan niin..
Onneksi on oikeus minne menee lapsi asiat.. ei hän lapsia saa kun minulla on väkivallasta todistukset mutta elatus avun hän maksaa joutuu..
Mutta minähän en luovuta..
Tuttua on... neuvoksi sinulle... mene olusille.... se antaa oikean kuvan elämästä...
Saman kokeneen kanssa miten hän jaksoi kaiken hirveen suvun ja hyljäksi jäämisen olon..
Aika kauheeta se oli kaiken ystävien ja sukulaisten menettäminen ja tukiverkoston.. Lestaatiolaisuus niin kamala että lähimmäisten välitätkin hajoittaa..
Onneksi olen vielä nuori ja ystäviä aina saa lisää ja kun on avoin ja rehelklinen..
Joskus uusien kavereitten suu menee auki ettei voi olla totta, että ihminen hyljätään uskonnon ja eron takia..
Elämä edessä..
toiselle paha. Oli toinen ihminen kiltänyt vaikka uskonsa silti meidän tehtävänsä on häntä tukea eikä tuomita.
Ei ainakaan helpommaksi tehdä hänen palaamistaan uskoon jos tuomitaan niin, kuin sinun läheiset sinut ovat tuominneet.
Rukoile jumalalta palaamisen armoa.
monia vuosia sitten "erosin" liikkeestä. yhtäkkiä sen jälkeen äidin puoleinen suku (veeällää) ei edes tervehtinyt mitenkään ja vältti katsekontaktia, ja olivat muutenkin tylyjä. vaikka en ollut muuttunut mitenkään, en vain "kuulunut enää heihin" ja olin siis menossa helvettiin. isän puoleinen suku, joka siis ei ole veeällää, suhtautui minuun kuten ennenkin, siis ystävällisesti. hekin ovat uskovaisia, mutta eivät siten kuin vl opettaa.
ajattelemisen aihetta..
Yhden ajatuksen haluan tähän sanoa, liittyen uskon jättämiseesi.
Jos mietit mikä teidät erotti ja rakkautenne kuolletti. Oliko se elävä usko?
Eikö se ollutkaan väkivalta, valehtelu, kaksinaamaisuus, alkoholi, vastuuntunnottomuus, vähättely, ymmärtämättömyys, haluttomuus muuttua ja parantaa tapansa?
Eikö se ollut synti?
Valehtelua suhteessa ei ollut..
Siinä oli rakkauttomuus ja väkivalta.
Mitkä johtivat siihen oli mieheni käytös..
Mikä johti uskoni kielto oli vaan lestaatiolaisuuden ahdas mielisyyden takia. PIti mieheni suvus näyttää että kaikki meni hyvin jne.
Toisen takia ei voi uskoa.
Usko tai mikään ei voi viedä rakkaudellisesta suhteesta.
Väkivalta ja pelko ja rakkauttomuus olivat syyt miksi lähdin..
Lestaatiolaisuuden olisin varmasti ilman eroakin jättänyt. On vaikea uskoa jos ei sydämeni kuulu lestaatiolaisuuteen.
Omalla tavallani uskon jumalaan.