En tietenkään mitään sairaalloista vahtaamista ja kyttäämistä, mutta... vaikea selittää. Vaikka baarissa tulis joku poika mua iskemään, tai exä soittelee, tms, niin oma kultani ei ikinä ole mustis tai ainakaan osoita sitä. Se tuntuu vähän välinpitämättömältä...
Itse olen helposti mustis, mutta se on hallittavissa. Joskus käperryn poikaystäväni kainaloon ja kerron miksi ja milloin olin mustis, ja yhdessä jutellaan ja pussataan paha mieli pois. Mut ikinä mun kulta ei tuu mulle sanomaan, että hän ois ollu mustasukkainen. Kun oon tästä sen kaa jutellu, niin se vaan totesi, että kyllä se on mustis, mutta se ei vaan halua puhua siitä.
Kokemuksia, mielipiteitä... ?
Itse olen helposti mustis, mutta se on hallittavissa. Joskus käperryn poikaystäväni kainaloon ja kerron miksi ja milloin olin mustis, ja yhdessä jutellaan ja pussataan paha mieli pois. Mut ikinä mun kulta ei tuu mulle sanomaan, että hän ois ollu mustasukkainen. Kun oon tästä sen kaa jutellu, niin se vaan totesi, että kyllä se on mustis, mutta se ei vaan halua puhua siitä.
Kokemuksia, mielipiteitä... ?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mustasukkaisuuden kanssa ei kannata leikkiä sillä se on tuhoavaa voimaa alkuperältään eikä sillä ole mitään tekemistä oikean rakkauden kanssa. Sen kontrolloitu "käyttö" voi olla myös vaikeaa (vrt. alkoholia alkoholistille) ja voi johtaa sairaalloiseen mustasukkaisuuteen joka kontrollin ulottumattomissa on usein ollut veritekojen alkusyy tässä maassa. Isäni oli mustasukkainen ja terrorisoi äitiäni ja perhettämme parikymmentä vuotta. Äitini opettikin minua varomaan mustasukkaisuutta enkä halua antaa sille pienintäkään mahdollisuutta. Niinpä jos naisseuralaiseni yrittää kertaakaan "tehdä" minut mustasukkaiseksi -hän ei ole arvoiseni ja jatkan matkaa saman tien. Mustasukkaisuuden vaarat tiedostavia ja sitä vastaan taistelevia miehiä ja naisia löytyy aivan tarpeeksi tästä maasta ilman siihen provosointiakin. Koittakaa löytää puhumalla jokin toinen keino osoittaa välittämistä -mustasukkaisuus ei ole "aitoa välittämistä" vaan pohjimmiltaan omistushalua ja heikkoa itsetuntoa.
Onhan täällä viisaitakin ihmisiä.
Mustasukkaisuus on todella turha tunne, joka ei kuulu terveeseen parisuhteeseen, koska sillä osoitetaan vaan omistushalua toiseen ihmiseen.
Esim. baareissa on todella nolon näköistä jos joku saa mustasukkaisuuskohtauksia siitä että joku juttelee heidän kumppanilleen.
Kyllähän aikuiset ihmiset saavat keskustella kenen kanssa haluavat.
Jos toinen on mennäkseen, niin se myös menee ja tulee kyllä takaisin jos rakastaa.
Siinä ei auta kenenkään skitsoilut ja mustasukkaisuuskohtaukset.
Ei toista voi vangita.
Haluaisiko joku oikeasti seurustella ihmisen kanssa joka on suhteessa vasten omaa tahtoaan?
Hyvä Oraakkeli,
pyydän ystävällisesti kertomaan tervejärkisen ja viisaan näkemyksesi mustasukkaisuudesta ja miten sen kanssa voi elää, niin ettei kumppani eikä itse kärsi. Kiitos. Konkretiaa mukaan, jotta ymmärrän :)
Ei tietystikään halua että seurusteltaisiin vasten tahtoa. Minulla mustasukkaisuus on sitä, että en halua, että mies pitää sivussa toista naista. Eli haluan että mies eroaa ensin minusta ennenkuin hakee toista.
Samaa mieltä.
Kuinka paljon on turhaa mustasukkaisuutta.
Jos toisiaan rakastavat lupaavat olla koko elämänsä ajan harrastamatta seksiä muiden kuin oman kumppaninsa kanssa, niin mustasukkaisuus on turhaa. Seksissä tulee raja vastaan. Ja onhan tilastojenkin mukaan sentään 50 prosenttia miehistä ja vielä useampi naisista läpi elämänsä fyysisesti uskollisia yhden naisen miehiä. No, tunteiden harhailuja voi kummallekin tulla, mutta mikäli niitä ei ruoki, nälkä sammuu. Kannatan pitkän liiton tuomaa elämäntaakan ja -hurmion jakamista yhden sopivan ihmisen kanssa.
mustis mistään, niin minun mielestä ei välitä tarpeeksi toisesta. Se, että on sairaalloisesti mustis on liikaa. Tarkoitan tällä esim. sitä ettei päästä kavereiden kanssa mihinkään tai muuta sellaista. Kuitenkaan se ei ole mielestäni mustasukkaisuutta, jos kyseenalaistaa jotain menoa tai kyselee jotain. Eli muistakaa aina ilmoitella menoista ja salaamatta kertoa kenen kanssa lähtee, niin hyvin menee:) Jos tekee aina sellaista, jota ei toiselle tahdo kertoa, niin sen kyllä huomaa jos salailee. En tällä tarkoita seksiä, vaan muuta lievempää hölmöilyä, joten toisen kunnioituksesta se lähtee. Kunnioita toisen mielipiteitä, niin saat itsekin kunnioitusta ja luottamusta.
parin kaveripojan suusta, että jos mies näyttää mustasukkaisuuden naisestaan niin se on eräänlaista "heikkoutta" eli miehen täytyy olla itsevarma macho. Joillain miehillä voi olla sama asenne itkemisen suhteen - naiset pitää muka nynnyinä jos vuodattaa kyyneliä. Oma mieheni ei näytä myöskään mustasukkaisuutta, vaikka olen sanonut useat kerrat ettei se tee hänestä heikkoa - päinvastoin! Mun mielestä se olisi suloista jos mies käpertyisi hieman epävarmana kainaloon ja sanoisi ettei halua menettää minua. Ainakin minä kokisin silloin, ettei mieheni pidä minua itsestäänselvyytenä ja olisin saanut näin hyväll tavalla huomiota. Tinka82, kyllä miehesi välittää susta ihan varmasti ja osoittaa sen jotenkin muuten kuin olemalla mustis. Hän luottaa suhun, että tiedät itse rajaasi ettei susta pidä olla mustis. Tiedän, miten turhauttavaa tuollainen tilanne on mutta ei auta kuin kestää :/
Vaihtoehtoja:
1. Puolisollasi on hyvä itsetunto.
2. Puolisosi luottaa sinuun.
3. Puolisosi ei näytä mustasukkaisuutta.
4. Puolisosi on luottamuksen arvoinen, eikä osaa epäillä sinuakaan. Sitä toisessa epäilee, mitä itsessä pelkää.
Ei pidä paikkaansa tuo viimeinen lause. Ainakaan minun kohdalla. Niinkuin jo aiemmin tähän ketjuun kirjoitin minulla mustasukkaisuus ja epäily on enempi sitä etten voi sietää sellaista, että esitetään ja valehdellaan olevansa rakastunut ja suhteessa, mutta samalla etsitään tai pidetään muita naisia/miehiä. Jos mies salailee paljon herää epäilys toisista naisista ja haluan sen heti tietää, koska ei ole järkeä seurustella jos muut kiinnostaa.