Migreenistä epilepsia????

... voimakas kipu voi aiheuttaa kyllä epilepsiakohtauksen.

Aika järkeenkäyvältä kyllä kuulostaa, että pahaa migreenikohtausta voisi seurata epilepsiakohtaus jos vähänkään taipumusta sellaiseen.

Itselläni on sekä epilepsia, että migreeni mutta en tiedä onko niillä mitään tekemistä keskenään. Epilepsiaan sairastuin lapsena, migreeniin vasta aikuisena. Tosin migreeniin liittyvää lievempää oireilua oli havaittavissa jo lapsena.

K.S

Tutkimus tuo apua migreenipotilaan kärsimykseen
Vaikka migreeni on ollut tunnettu sairaus jo vuosisatojen ajan, sen perusluonne on alkanut selkiytyä vasta viime vuosikymmeninä. Edistysaskelia on otettu sekä patofysiologian että hoidon alueilla.

Vuonna 1995 saksalainen professori Hans-Christoph Diener ryhmineen osoitti, että migreenikohtauksen aikana aivorungossa tapahtuu aktivoitumista. Mm. funktionaaliset magneettitutkimukset ovat sittemmin tukeneet havaintoa. Migreeniä pidetäänkin nykyisin keskushermoston sairautena ja varsinainen “migreenikeskus” sijoitetaan aivorunkoon, raphe- ja locus coeruleus -tumakkeiden seutuun. Aivorunkoon näyttävät paikallistuvan myös muutokset, joiden takia migreeni voi kroonistua, pahimmissa tapauksissa jopa päivittäiseksi päänsäryksi. Migreenikohtausten aiheuttaman keskushermoston herkistymisen katsotaan olevan tämän ilmiön tausta.

Myös geneettinen tutkimus on auttanut selvittämään migreenin mysteereitä. Harvinaisen familiaalisen hemipleegisen migreenin (FHM) geneettinen tausta on selviämässä. Osassa FHM-sukuja muuttunut kalsiumkanavageeni (CACNA1A) aiheuttaa ongelmat. Toinenkin FHM-geeni, ATP1A2, on hiljattain löytynyt. Se vaikuttaa hermosolukalvon Na /K -pumpun toimintaan. Migreeniherkkyden taustalla näyttää siis olevan useita solukalvojännitettä sääteleviä rakenteita.

On mahdollista, että koko migreeniherkkyyden ydin on löytynyt: sähäkät solukalvot tekevät migreenipotilaan keskushermoston yliherkäksi erilaisille sinänsä migreeniin liittymättömille ärsykkeille (stressille, valvomiselle, alkoholille, kirkkaille valoille jne.) käynnistäen tapahtumaketjun, jonka seurauksena potilas saa migreenikohtauksen. Migreenin tavallisimpien muotojen, aurallisen ja aurattoman migreenin, geneettinen tausta on vielä selvittämättä, mutta samantyyppinen herkkyys voi selittää niitäkin. Suomessa Aarno Palotien, Markus Färkkilän ja Maija Wessmanin ryhmä on tehnyt avaussiirron ja löytänyt ensimmäisen “tavallisen migreenin” geenialueen kromosomista 4. Työ itse geenin karakterisoinniksi on hyvässä vauhdissa. Monia muitakin genomialueita tutkitaan kuumeisesti ympäri maailmaa (mm. kromosomeissa 19, 1, X, 6 ja 14).

Migreenin hoito on niin ikään ottanut harppauksia eteenpäin. Migreenin täsmälääkkeet, triptaanit, ovat lyöneet itsensä läpi akuutin migreenikohtauksen hoidossa. Tien näyttäjiksi sumatriptaanin jälkeen Suomenkin markkinoille ovat tulleet tsolmitriptaani, naratriptaani, ritsatriptaani, almotriptaani ja eletriptaani. Näin monen migreenipotilaan elämänlaatu on parantunut ratkaisevasti. Migreenin estolääkitys on myös kehittynyt tasaiseen tahtiin, vaikkakin täsmälääkkeiden tasoista parannusta ei ole vielä ollut näköpiirissä. Peruslääkkeiden, amitriptyliinin ja beetasalpaajien, rinnalle ovat tulleet “keskushermon herkkyyteen” vaikuttavat lääkeaineet. Valproaatti on jo yleisessä käytössä, topiramaatti ja gabapentiini etsivät paikkaansa ja mm. levetirasetaami ja zonisamidi ovat tuloillaan migreenin estoon. Nämä samat lääkkeet ovat käytössä myös epilepsian hoidossa. On mahdollista, että epilepsia- ja migreeniherkkyyden taustalta paljastuu samoja patofysiologisia mekanismeja.

Viimeistään edellä mainitut edistysaskeleet ovat osoittaneet, että migreeni ei ole “pelkkä päänsärky, johon lääkkeet eivät tehoa ja joka on vain kärsittävä läpi”. Migreeni on nykykäsityksen mukaan keskushermoston ja aivorungon sairaus, joka on pääosin perinnöllinen, ja jota voidaan hoitaa täsmällisesti jo nykyisinkin käytössä olevilla keinoilla. Kun migreenille tyypillisen herkkyyden molekyylitason mekanismit selviävät, voi migreenipotilas odottaa uusien, entistä parempien lääkkeiden esiinmarssia, ehkä jo aivan lähitulevaisuudessa.

Mikko Kallela, erikoislääkäri
HYKS neurologian klinikka

Neurologiasäätiö

En siis tiedä varsinaiseen kysymykseesi vastausta, mutta itse kärsin migreenistä (kärsin edelleen) koko lapsuuden ja nuoruuden. Sitten vaan pikkuhiljaa alko tulla aluks pieniä kohtauksia ja sitten lopuksi kunnon isot kohtaukset peräkkäisinä öinä. Itse olen aina ajatellut migreenin ja epin olevan jotenkin sidoksissa toisiinsa, mutta ehkä tuo "taavin" teksti kertookin asiasta melko paljon. Halusin kuitenkin tuoda esille sen että et ole ainoa jolla asia on näin.=)

Minulla alkoi aurallinen migreeni 22-vuotiaana vuonna 2001. Olin koulussa ja yhtäkkiä näkökenttääni ilmestyi pyörivä valopallo. Menin tunnille ja istuin sitkeästi luokassa vaikka näköhäiriö paheni. Valopallon poistuttua näkökentästä koko näkökenttäni alkoi vipattaa ja siihen tuli mustia kohtia, eli en nähnyt esim.ovenkahvaa. Samalla tuli todella ahdistava olo. Pinnistelin oireiden kanssa noin tunnin kunnes sanoin kaverilleni, että minun on päästävä kotiin. Pääsen kaverini kyydissä kotiin ja menin sänkyyn. Tässä vaiheessa minulla särki myös päätä, mutta kipu oli asteikolla 1-10 noin 7. Nukahdin ja kun heräsin näköhäiriöt olivat poissa, mutta päätä särki jonkun verran ja siihen jäi pariksi päiväksi kipeä kohta, johon sattui, kun esimerkiksi yski.

Muutama päivä kohtauksen jälkeen kävin yksityisellä lääkäriasemalla ensin yleislääkärillä ja sitten neurologilla ja minulta otettiin pään CT, joka oli normaali. Neurologi sanoi, että se oli migreeniä ja määräsi Miranaxia särkyyn. Seuraava vastaava kohtaus tuli parin kuukauden kuluttua ja sen jälkeen noin kahden kuukauden välein kunnes maaliskuussa 2004 sain edellämainittujen oireiden lisäki tajuttomuuskouristuskohtauksen. Muistan, että näköhäiriöt menivät niin pahoiksi, että ajattelin, että minun on pakko päästä pois ja tämän on pakko loppua ja sitten meni taju ja olin kouristellut muutaman minuutin. Kun tulin tajuihini oli ambulanssi jo soitettu (olin kauppakeskuksessa). Jouduin siis sairaalaan, jossa otettiin verikokeita ja neurologi teki sen neurologisen perustutkimuksen ja sitten pääsin kotiin. Olin muutaman päivän sairaslomalla. Heti kun sain ajan menin yksityiselle neurologille menin hänen vastaanotolleen ja minulle tehtiin pään magneettikuvaus ja EEG. Ne olivat normaalit. Neurologi epäili, että kohtaus oli yksittäinen ja johtui siitä, että oli 5 päivää ennen kohtausta nauttinut melko runsaasti alkoholia.

Tämän jälkeen sain "migreenikohtauksia taas muutaman kuukauden välein kunnes noin 2 vuotta myöhemmin sain taas tajuttomuuskouristuskohtauksen muiden migreenioireiden lisäksi. Taas sairaalaan ja kotiin ja yksityiselle neurologille, uni EEG joka normaali ja epilepsiadiagnoosi ja lääkitykseksi Neurotol slow.

Diagnoosin tehnyt lääkäri oli sitä mieltä, että minulla on migreeni ja epilepsia, sairaalan lääkäri oli sitä mieltä, että minulla on pelkkä migreeni ja kolmas neurologi, jolla kävin Helsingissä asti oli sitä mieltä, että minulla on pelkkä epilepsia. No, olen nyt syönyt Neurotolia 9 kk eikä ole ollut mitään oireita, joten ainakin nyt näyttää hyvältä.