Siteeraan tässä ansiokkaan puheenvuoron alemmasta keskustelusta seurapuheiden kuuntelemisesta ja meikäläisyyden nykyhengestä. Näin nimimerkki "vl vl vl":
"Ennen oli toisin, puheita arvosteltiin, puhujia kehuttiin tai toruttiin
muistan useinkin kun kotikylälläni puhuja kävi korjaamassa puhuttuaan jostain raamatunpaikasta väärin
tänään on toisin, väki passivoitui 70 luvun kauheuksissa
vaikka puhuja selittäisi mitä puuta heinää, kukaan ei korvaansa lotkauta, tuskin suurin osa edes kuuntelee puhetta kovinkaan tarkasti
uskon asioissa vl on aivotonta harmaata massaa, syntymästään saakka tähän sirkukseen opetettuja, vailla kristuksen oikeaa henkilökohtaista tuntemista
ei ole merkitystä miten uskot, vaan sillä miten käyttäydyt, ja käyttäytymisnormit ovat erittäin hienosyisiä, kyse on suorastaan joukkoneuroosista
tilanne on sairas, kun yhteiskunnassa muuten täysipäisinä korkeastikin koulutettuina ihmisinä opetamme lapsillemme [helvettin joutumisen uhalla], ettei urheilukilpailuja kuulkaa voi seurata katsomoista käsin... "
Tavan mukaan seuroihin tulo, kaavamaisia saarnoja välinpitämättömästi kuunnellen niiltä mitään odottamatta, sosiaalinen puuhastelu toisten uskovaisten kanssa - tämä kaikki on juuri sitä omavanhurskautta, sitä ’rikkautta’, jota Raamatun vertaus rikkaasta miehestä kuvaa.
Tämä on uskonnollisuutta, joka estää ihmistä näkemästä omaa sisintään paljaana ja estää samalla kohtaamasta Jumalaa persoonallisuuden syvimmällä tasolla.
Se yksi joka puuttuu oli luopuminen oman minä kaikkivallasta. Uskonnolliset tunteet, omahyväinen me-henki, kaikenlaisten tavallisten asioiden hengellistäminen, ne kaikki ruokkivat ihmisen pinnallisuutta ja ovat itse asiassa pelkkää aistien víihdytystä.
Hengellistä viihdettä.
Mistä rikkaan miehen pitää luopua? Omasta vanhurskaudestaan ja flegmaattisesta rauhastaan. Hänen pitää nöyrtyä vain armon varassa uskomaan, vaatimatta lähimmäisiltään mitään, itsensä omalta puoleltaan köyhäksi nähden.
Tämän puhuttelun kokenut kyllä itse tietää että sen on kokenut. Ei tee mieli alkaa lähimmäistään lyödä.
"Ennen oli toisin, puheita arvosteltiin, puhujia kehuttiin tai toruttiin
muistan useinkin kun kotikylälläni puhuja kävi korjaamassa puhuttuaan jostain raamatunpaikasta väärin
tänään on toisin, väki passivoitui 70 luvun kauheuksissa
vaikka puhuja selittäisi mitä puuta heinää, kukaan ei korvaansa lotkauta, tuskin suurin osa edes kuuntelee puhetta kovinkaan tarkasti
uskon asioissa vl on aivotonta harmaata massaa, syntymästään saakka tähän sirkukseen opetettuja, vailla kristuksen oikeaa henkilökohtaista tuntemista
ei ole merkitystä miten uskot, vaan sillä miten käyttäydyt, ja käyttäytymisnormit ovat erittäin hienosyisiä, kyse on suorastaan joukkoneuroosista
tilanne on sairas, kun yhteiskunnassa muuten täysipäisinä korkeastikin koulutettuina ihmisinä opetamme lapsillemme [helvettin joutumisen uhalla], ettei urheilukilpailuja kuulkaa voi seurata katsomoista käsin... "
Tavan mukaan seuroihin tulo, kaavamaisia saarnoja välinpitämättömästi kuunnellen niiltä mitään odottamatta, sosiaalinen puuhastelu toisten uskovaisten kanssa - tämä kaikki on juuri sitä omavanhurskautta, sitä ’rikkautta’, jota Raamatun vertaus rikkaasta miehestä kuvaa.
Tämä on uskonnollisuutta, joka estää ihmistä näkemästä omaa sisintään paljaana ja estää samalla kohtaamasta Jumalaa persoonallisuuden syvimmällä tasolla.
Se yksi joka puuttuu oli luopuminen oman minä kaikkivallasta. Uskonnolliset tunteet, omahyväinen me-henki, kaikenlaisten tavallisten asioiden hengellistäminen, ne kaikki ruokkivat ihmisen pinnallisuutta ja ovat itse asiassa pelkkää aistien víihdytystä.
Hengellistä viihdettä.
Mistä rikkaan miehen pitää luopua? Omasta vanhurskaudestaan ja flegmaattisesta rauhastaan. Hänen pitää nöyrtyä vain armon varassa uskomaan, vaatimatta lähimmäisiltään mitään, itsensä omalta puoleltaan köyhäksi nähden.
Tämän puhuttelun kokenut kyllä itse tietää että sen on kokenut. Ei tee mieli alkaa lähimmäistään lyödä.
Vastaukset 26
Vanhimmat
kirjoitus. Noin se juuri menee. Kyllä se hoitokokousvuosina tapettiin kaikenlainen oma ajattelu ja ihmisten omatunto joutui romukoppaan.
On se vaan niin ainoa oikea usko ja kaikki päätökset niin rakkauden hengessä tehtyjä. Yhtä ja samaa tyhjääkin tyhjenpää liturgiaa.
Vaikein asia maailmassa on ottaa yksin Kristus vanhurskaudeksi, sillä omasta vanhurskaudesta ei ihminen halua luopua. Se on ihmisen lujin varustus, jonka on kukistuttava, jotta Kristus kelpaisi todelliseksi vanhurskaudeksi. Sillä "hän sun luulopyhyytes rikkoo synnin kautta".
”Ei Jeesuksen esimerkki, eivät hänen askeleensa eikä hänen seuraamisensa ole autuutemme perustus, vaan Jeesus Kristus itse, vanhurskaudessansa, piinassansa ja kuolemassansa", sanotaan vanhassa hartauskirjassa. Kristus itse, armo, tässä hetkessä, nyt.
Ihminen pyrkii luonnostaan, jos ei muuten niin ainakin salaisella tavalla, hankkimaan omia ansioita, lain tekoja, joihin hän voisi turvata. Hän ei uskalla seistä Jumalan edessä tyhjänä ja alastomana. Hänestä tuntuu, että hänellä pitäämolla jokin, vaikkapa kuinka vähäinen osuus pelastuksesta, inhimillisen tahdon ratkaisu käytännön elämässä, vaikkapa televisiottomuus, ehkäisemättömyys, jokiin johon hän on itse kyennyt.
Tällainen pinnallinen ja hurskasteleva, tekoja ja tekemättä jättämisiä vahtiva uskonnollisuus on monet näin estänyt näkemästä armollista Jumalaa kärsivässä, heikossa lähimmäisessämme.
Hänessä kiteytyy kuitenkin Jeesuksen opetuksen ydin, kuten Pienoisevankeliumista tiedämme.
Ihmisen rakentama perinnäissääntöjen oppi ja hänen uskonnolliset tunteensa peittävät elävän Jumalan, mutta teot eivät peitä kelvottomuuttamme.
Sen sijaan, syntisen tulee todellakin uskaltaa olla sitä mitä hän todellisuudessa on, jumalaton, eksynyt, kirottu, langennut. Ilman tätä ihminen ei kuule evankeliumin ääntä. Ilman tätä hän ei myy kaikkea omaa vanhurskauttaan, vaan alkaa sittenkin rakentaa oman yrittämisen varaan.
Tähän oman mahdottomuuden ja kelvottomuuden syvään kuiluun ja suoranaiseen avuttomuuteen tulee armo, anteeksiantamus ja pelastus täydellisenä yllätyksenä. Voimme kohdata armon vain lapsen avuttomuuden tilassa.
Tosiasia on, että kristityn elämässä juuri tällä alueella käydään kovinta taistelua. Meidän ”tavallisten uskovaisten ihmisten” on todella vaikea suostua riisumaan aivan kaikki ”hurskautemme tunnusmerkit”, ”myymään” jatkuvasti rikkautemme pois. Jokainen meistä vaistomaisesti pitää kiinni jostain. Emme suostu tulemaan täysin avuttomiksi. Se on meille rehellisenä asenteena suunnattoman vaikeaa. Puhumattakaan hengellisen yhteisön tavanomaisista rutiineista joiden varassa luulemme uskovamme.
Hoitokokouksessa vanhaa vapisevaa mummoa kososlaisuudesta syyttävässä ja olemattomia syntejä toisesta köyhästä jumalanlapsesta kuurnitsevassa saaranaajassa ei ole vähääkään jälkeä avuttomasta lapsesta.
Ihmisen alastomuuden peitoksi ei kelpaa mikään muu kuin Kristuksen täydellinen vanhurskaus. Se meidät peittää, se kattaa kaiken. Muuta ei tarvita.
vl-teologi joskus tulee puhuja, jos et sitä jo ole, lupaathan puhua tätä sanomaa myös puhujanpöntöstä käsin.
Uskon monien puhujienkin näin uskovan ja ajattelevan, mutta rohkeus muuttaa vanhoja kaavoja puuttuu.
paukut riittää ottaa asiaa puheeksi edes lähimpien tuttavien kanssa, koska hetimmiten leimautuisi vikoilevaksi ihmiseksi. Mielestäni olisi ensiarvoisen tärkeää, että puhujat uskaltautuisivat tietoisina vallitsevasta tilanteesta ottamaan kantaa näihin ihmismieltä korottaviin tekovanhurskauden piirteisiin. Uskon kylläkin, että harva puhuja rohkenee näin menetellä, koska kohu voisi olla melkoinen...
Kyllä tätä omavanhurskauden riisumisen saarnaa aina silloin tällöin kuulee. Olemmeko vain niin flegmaattisia, ettemme osaa tarttua saarnojen sisältöön? Nappaamme puheesta vain perusrakenteen, jonka perusteella osaamme rauhoittaa lapsia: vielä vähän aikaa, kohta tämä loppuu. Tai alistumme kaivamaan kynät ja paperia laukusta, koska tiedämme puheen nuotista, ettei vielä olla edes puolivälissä.
Semmoinen huomautus vaan, että ne rohkeat saarnaajat, jotka uskaltavat keskittyä puheessaan olennaiseen saavatkin nykyään vahemmilta veljiltä ja erityisesti keskusjärjestön miesten taholta huomautuksia kaanaankielisten sanamuotojen puuttumisesta. Mitä tämä kertoo vl-herätysliikkeen tilasta?!
>>
Semmoinen huomautus vaan, että ne rohkeat saarnaajat, jotka uskaltavat keskittyä puheessaan olennaiseen saavatkin nykyään vahemmilta veljiltä ja erityisesti keskusjärjestön miesten taholta huomautuksia kaanaankielisten sanamuotojen puuttumisesta.
>>
Onko varmaa tietoa? Epäilen.
Onko vl-teologi mies vai nainen? En ole missään nähnyt hänen kertovan sukupuoltaan,mikä onkin epäolennaista - paitsi jos hän on nainen, ei puhujuus oikein onnistu.
Vl-teologin olisi korkea aika rekisteröityä. Hän kirjoittaa paljon ja painavaa asiaa. Nyt hänen kirjoituksensa hukkuvat nikittömien puskahuutelijoiden juttutulvaan.
Lisäksi tuota nimimerkkiä on käyttänyt/käyttää joku muukin, joskus jopa feikiksi epäiltävä henkilö.
Tee se, Vl-teologi, oman etusi nimessä ja meidän muiden palstaviihtyvyyden lisäämiseksi.
Taidat olla niitä harvoja vl-ihmisiä, jotka pystyvät tuollaiseen analyysiin ja totuuden kirjoittamiseen.
Minä ajattelen asioista ihan samalla tavalla, vaikka en enää kuulu vl-joukkoon, katsos kun ne hoitomiehet ajattelivat ihan eri tavalla...;)
Mutta koska tilanne vl-joukossa on se mikä on, niin en ajattelekaan tulla takaisin vain sen takia, että joitakin helmiä on siinä joukossa. Minunhan pitäisi hylätä tämä entinen uskoni ja tehkä parannus "sekaseuraisuudesta" tms sekä sanoa toisia ei-vl-uskovaisia kadotukseen matkalla oleviksi "omavanhurskaiksi" tai "epäuskoisiksi";)
Siunausta sinulle elämässäsi äläkä kadota tuota lahjaasi, minkä Jumala on sinulle antanut:)
Tiedätkö, että nimimerkki vl-teologi on vl?
Hänen mielipiteensä, joita itse myös kannatan, eivät vaikuta vl:n kirjoittamilta.
Hänen teksteistään näkyy ihan selvästi, että niissä on käytetty järkeä ja kun tiedämme sen, etteivät veeällät saa käyttää järkeään varsinkaan uskonasioissa.
Kiitos syvällisestä pohdinnasta. Haluan kuitenkin tapani mukaan tehdä lisäyksen, jos sallit. Mielestäni mainitsemasi asia Kristuksen ottamisesta vanhurskaudeksi on myös maailman helpoin asia, koska se on kaikille mahdollista. Armon evankeliumi, armon virta kulkee edelleen kynnyksen alta, jotan siihen kaikki ylettyvät mainiosti.
>”Ei Jeesuksen esimerkki, eivät hänen askeleensa eikä hänen seuraamisensa ole autuutemme perustus, vaan Jeesus Kristus itse, vanhurskaudessansa, piinassansa ja kuolemassansa", sanotaan vanhassa hartauskirjassa. Kristus itse, armo, tässä hetkessä, nyt. >
Tämä oli erinomainen siteeraus. Pitääpä yrittää siirtää se kestomuistiin, jos vaikka sitä kautta oppisi ymmärtämään.
Mikäli vl-teologi olet oikeasti vl, tekstisi edustaa vanhoillislestadiolaisuudessa jotain aivan uudenlaista, ajattelevaa ja pohtivaa asennetta uskon kysymyksiin. Itse en ole vl, mutta ajattelen asiasta ihan samalla tavalla.
50-ja 60-luvuilla vl-uskosta juuri tuollaiset eväät elämääni, kuin vl-teologi kirjoittaa. Miten se voi olla mahdollista, jos vl:t eivät noin ajattele? Ymmärsinkö silloin väärin, vai onko vl-uskon ydin muuttunut?
Ei muuta kun kysymään päämiehiltä itseltään Pitäisikö Lääkkökin liittää tuohon litaniaan, ja Haapsaari?
Puhutaanko heistä perätöntä pahaa takanapäin?
Äläkäähän hättäilkö, hilija hyvä tulleepi. Kyllä tässä virmassa vielä naisistakin puhujia saahaan, kun Pyhä Henki pääsee Sanaa avaamaan. Luonnollinen poistuma vaan on niin hirviän hijasta tuolla päämajassa...
Uskon- ja lahjavanhurskauden sekä Kristus-keskeisyyden korostukset ovat kylläkin raikkaita, mutteivät suinkaan uusia korostuksia vanhoillislestadiolaisuudessa. Tällä palstalla on esimerkiksi avaus "Erään opin seurauksia", jossa lainataan 1900-luvun alkupuolen tekstejä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000018697489
Vaikka kieli on vanhahtavaa, ajatus on yhtä kirkas.
Ja jos vain sitkeästi jaksaa kuunnella seurapuheita, aina joskus saa helmen syliinsä. Ilmeiseti meitä on niin monenlaista kuulijaa, että tarvitaan monenlaisen määräosan jakajia puhujan tehtäviin. (En kyllä oikein jaksa ymmärtää, kenen uskoa virvoittaa tämän ulkonaisen hömpän usein kuultu ihastelu!)
Usko muuttui 70-luvun hoitokokousten myötä kireän lakihenkiseksi ja on jatkunut sellaisena siitä alkaen.
NO nyt puhuttiin niin asiaa, että
se sopii niin vl-seuroihin kuin
kaikkiin muihin ratkaisua korostaviin
herätysliikkeisiin!!!
nähkää jo armahdetut syntiset kurjat ympärillänne
ja madaltukaa itsekin elämän ja ihmisen tasolle
Jumalan kun liikkuu yleensä erityisesti kadotettujen keskuudessa, eikä terveiden - niinhän se pitäisi
joka porukassa ajatella...
tv
yksi mies myös norsunluutornista
Haluaisin saada yhteyden sinuun vl-teologi. Olisi tarve puhua uskomisen asioista.
Huh, käy ihan kylmät väreet selkää, kun luin tämän viestin. En tietysti voi tietää, vaikka viesti kirjoittaja olisi tosissaan asialla. Silti hänelle ja kaikille muillekin haluaisin kertoa omasta parinkymmenen vuoden takaisesta kokemuksesta:
Sain sivusta seurata, miten "rakas veli" lähestyi erästä puhujaa, esitti yhteydenoton syyksi tarpeen sielunhoidolliselle keskustelulle. Puhujathan eivät tietenkään voi tai haluakaan tällaisesta kieltäytyä, ja sitten heitä sitoo erityinen vaitiolovelvollisuus sielunhoidollisisten keskustelujen sisällöstä.
No, tämän sieluhoidollisen keskustelun muoto alkoi puhujaystävääni ajan mittaan ihmetyttämään, "rakas veli" tivasi samoja asioita yhä uudelleen ja uudelleen, aina vähän eri näkökulmista esitti samat kysymykset.
Keskustelusta oli kulunut jonkin aikaa, kun "rakas veli" otti uudestaan yhteyttä, kertoi soitelleensa usealle nimeltä mainitsemalleen tunnetulle saarnamiehelle, jotka olivat olleet hänen keskustelumuistiinpanonsa kuultuuaan yhtä mieltä "rakkaan veljen" kanssa siitä, että puhujaystäväni ei voi olla "oikein uskomassa". Ja kun "rakas veli" luki sitten puhujaystävälleni tämän sanomisiksi väittämiään muistiinpanoja, tämä ei tunnistanut niitä lainkaan omiksi ajatuksikseen. Ja oli jo ympäri Suomen kuulemma tullut niiden lauseiden perusteella tuomituksi!
Tämä yksittäinen "rakas veli" ei tiettävästi ollut mikään SRK:n vakooja, mutta paljon pahaa mieltä hänkin sai aikaiseksi.
Jos sinulla on todella halua henkilökohtaiseen keskusteluun, tivon sinun onnistuvan pyrkimyksessäsi. En kuitenkaan suosittelelisi houkuttelemaan tämän palstan yhtä rakastetuimmista kirjoittajista paljastamaan henkilöllisyyttään. Jo se seikka, että "vl-teologi" tietäisi jonkun olevan perillä hänen kasvoistaan, sattaisi suotta tyrehdyttää tai kaventaa keskustelua - niin vapauden valtakunnassa kuin elämmekin!
Samalla tavalla raikkaasti opettavia uskovia löytyy kyllä, saatatpa vahingossa päästä keskusteluyhteyteen vaikkapa vl-teologinkin kanssa.
Aloita vaikkapa sairaaloista: useimpien sairaaloiden ilmoitustaululla on lista vanhoillislestadiolaisista tai rauhanyhdistyksen papeista, jotka voivat tulla antamaan yksityisen ehtoollisen. Luulisin tällä listalla mainittujen henkilöiden ryhtyvän mielellään myös sielunhoidolliseen keskusteluun puhelimitse.
Toinen keino voisi olla soittaa jonkin suuren kaupunkiseurakunnan virastoon ja tiedustella sieltä vanhoillislestadiolaisten pappien yhteystietoja.
Kolmanneksi, joittenkin rauhanyhdistysten seurailmoitusten yhteydessä Päivämiehessä mainitaan numero, johon voi soittaa halutessaan keskustella uskovaisen kanssa. Päivämiehen löytää melko varmasti jokaisesta kirjastosta. Jos puhelimeen vastaa henkilö, jota et tunne sukulaissieluksi, hän varmaan antaa sinulle lisää niä ja numeroita, joista voi kysyä.
Neljänneksi, etsi hakukoneella netistä "rauhanyhdistys", saat varmasti linkkejä yhdistysten kotisivuille ympäri Suomen. Monen ry:n seuroja voi kuunnella netistä tai radiosta.
Viidenneksi, mene seuroihin kotipaikkakunnallesi tai läheiseen kaupunkiin, myös isompien kaupunkien kirkoissa on säännöllisesti seuroja - jos rauhanyhdistyksen toimitalo tuntuu vaikeasti lähestyttävältä.
Rukoile, totisen rukouksen Jumala kuulee!
Rukoile, että kohdallesi sattuisi puhuja ja tai muu henkilö, jonka asianesittämisen tapa kolahtaa sinun sieluusi. Sitten vain ko henkilön nimi muistiin, suntiolta tai seuraisännältä (kuuluttaja) voit tarkistaa, jos meni ohi korvien. Yhteystiedot saat ainakin numerotiedustelusta.
Jos päädyt summamutikassa soittamaan jollekin henkilölle, kysy vaikkapa jotain perusasiaa, kuten miten ihminen pelastuu. Saamasi vastauksen sävystä varmaan jo tunnistat, kannattaako tämän henkilön kanssa jatkaa keskustelua.
Rukoilen sinun etsimisellesi siunausta kaikesta sydämestäni.
Paljon puhuu ja esittää kritiikkiäkin, mutta ei saa yhteyttä.
Ei ole vilpiutön mieli liikkeellä sinullakaan. Mistä löytyykään se todellinen ja armollinen Jumala?
Kontaktinhakupalsta on jossain toisaalla!
Täällä ollaan sitä varten, että keskustellaan asiallisesti kulttuurisesta, taloudellisesta, sosiaalisesta ja - erityisesti- uskonnollisesta ilmiöstä nimeltä vanhoillislestadiolaisuus.
Kontaksti uskoviin tai Jumalaan saadaan toisella palstalla. Tai kokeile vaikka ry:n seuroja!
Mukava viestisi, kiitos siita. Kiitos kaikille palautetta antaneille ja keskusteluun osallistuneille. Minuun saa yhteyden kun olen saanut aikaan sen etta rekisteroidyn. Olen parhaillaan ulkomailla ja palaan asiaan.
suomi24:n sähköpostiin oli muokattu valmis profiili, jota ei voi muuttaa. siinä näkyy nimi, jolla nimimerkki on rekisteröity. eli sähköpostikeskustelua ei voi käydä pelkällä nimimerkillä, ellei halua keskustelukumppanin tietävän nimeä jolla on rekisteröitynyt. en ole kokeillut, toimisiko tekaistulla nimellä rekeisteröityminen.
edellä on ollut viestejä joissa kuvataan erilaisia tapoja päästä keskusteluyhteyteen vl-henkilöiden kanssa. joku paheksuu tämän palstan käyttämistä kontaktipalstana, toinen kyselee keskusteluhaluisen vaikuttimia.
Nimi tulee ensin automaattisesti sähköpostiosoitteen alkuosaksi, mutta sieltä asetuksista nimen paikalle voi vaihtaa minkä tahansa sanan. Jos haluaa varmistaa anonymiteettinsä, täytyy vielä laittaa esto sille, ettei oma nimi näy lähettäjätiedoissa. Nämä molemmat käyvät helposti.
Noin kun toimii, kirjoittajan henkilölliyys ei tule ilmi missään vaiheessa sähköpostikirjoittelua. Hän on turvassa kuin Herran kukkarossa.