Hoito on ihanaa!

Jos hoito olisi sellaista kuin lepositeissä lääkehöyryissä hourailin, niin siinä olisi riskinsä: Sellaisen hoidon jälkeen saattaisin sairaalasta kotiuduttuani tuntea itseni terveeksi ja hyvinvoivaksi, ja sehän taas ei käy, sillä sairaudentunto on mielenterveyden alku! Tosin sitä yhtälöä, jonka mukaan minun täytyisi tuntea itseni sairaaksi joka päivä, ja näin voisin siis elää tervettä elämää en ole pystynyt ratkaisemaan, johtuneeko sitten lääkityksen puutteesta vaiko mistä...

.....se on mukavaa kun on hauskaa......

Juu, itseänikin hymyilytti kun tuota tekstiä naputtelin, aikoinani suljetulla ei tosin paljoa naurattanut, mutta nyt asioista voi jo laskea leikkiäkin, huumoria se on musta huumorikin:) Psykoosioireiden vuoksi olin itsekkin laitoksessa, hoitajien asenteet olivat kuin suoraan museosta joten kyyti oli kylmää, kuria ja nuhdetta riitti, vain jalkapuu puuttui;)

Kukkaset kukkii. kirjoitti:

Juu, itseänikin hymyilytti kun tuota tekstiä naputtelin, aikoinani suljetulla ei tosin paljoa naurattanut, mutta nyt asioista voi jo laskea leikkiäkin, huumoria se on musta huumorikin:) Psykoosioireiden vuoksi olin itsekkin laitoksessa, hoitajien asenteet olivat kuin suoraan museosta joten kyyti oli kylmää, kuria ja nuhdetta riitti, vain jalkapuu puuttui;)

Avohoito se parasta hoitoa onkin.. Ainakin minut on jätetty ns. ``heitteille``. Psykologit lomailevat kesän ja keskusteluja on nykyään yks kuukaudessa. Enkä tiiä putoonko kuntoutustuelle.. Joo tää jälkihoito se, se vasta terapiaa onkin!! Aivan mahtavaa tää sekoilu kun tälle puolelle on päässy!
Kaikki on vain itsestään kiinni niinhän sitä sanotaan. Aivan ihastuttavaa!!

Psykoottinen kirjoitti:

Avohoito se parasta hoitoa onkin.. Ainakin minut on jätetty ns. ``heitteille``. Psykologit lomailevat kesän ja keskusteluja on nykyään yks kuukaudessa. Enkä tiiä putoonko kuntoutustuelle.. Joo tää jälkihoito se, se vasta terapiaa onkin!! Aivan mahtavaa tää sekoilu kun tälle puolelle on päässy!
Kaikki on vain itsestään kiinni niinhän sitä sanotaan. Aivan ihastuttavaa!!

Samoin kävi minulle, kun minut aikoinaan nakattiin leima otsassa sairaalasta pellolle. Avopuolella käyn kerran kuussa juttelemassa mukavia, siinä kaikki, mitä psykiatrialla on minulle tarjolla. Erilaisia terapia ja hoitomuotoja olisi ilmeisesti pilvin pimein, mutta omin avuin on pärjättävä, vaikka kuinka vaikeaa olisi. Itse olen kuntoutustuella, ja siihen olen tyytyväinen, vuokran jälkeen käteen jää 630 euroa, on se ainakin ihan toista kuin peruspäiväraha.

Kukkaset kukkii. kirjoitti:

Samoin kävi minulle, kun minut aikoinaan nakattiin leima otsassa sairaalasta pellolle. Avopuolella käyn kerran kuussa juttelemassa mukavia, siinä kaikki, mitä psykiatrialla on minulle tarjolla. Erilaisia terapia ja hoitomuotoja olisi ilmeisesti pilvin pimein, mutta omin avuin on pärjättävä, vaikka kuinka vaikeaa olisi. Itse olen kuntoutustuella, ja siihen olen tyytyväinen, vuokran jälkeen käteen jää 630 euroa, on se ainakin ihan toista kuin peruspäiväraha.

Olen itsekkin joutunut kuuntelemaan tuota hokemaa, jonka mukaan kaikki on vain itsestä kiinni. Kaiken maailman helpon elämän eläneiden ruusuillatanssijoiden suusta se kuullostaa lähinnä huonolta vitsiltä, sillä mitäpä sellaiset palikat ymmärtäisivät olosuhteiden vaikutuksesta ihmisen henkiseen tilaan, he ymmärtävät elämästä lähinnä vain sen, millä vip-kortilla pääsee mihinkin diivapaikkaan hännystelemään kaupungin silmäätekeviä.

Tutuksi tuli tuo mahaletku minullekin, aikoinani söin purkin pillereitä, ja vatsahuuhteluhan siitä seurasi. Hengissä ollaan vieläkin, muutoinhan olisin haamukirjoittaja;) Elämä, jos tätä nyt sellaiseksi voi sanoa, jatkuu kuitenkin, ja jos ei muuta keksi, niin ainahan voi kapinoida, sillä kirjoitettu on: "Rokkarit tulevat ja menevät, mutta kapina elää ikuisesti"!

Ei kuule kannata ruveta ajattelemaan omilla aivoilla sairaalassa! Siitä ei seuraa kuin ne pahuksen siteet käsiin ja jalkoihin tai sitten eristyshuone ja ohut patja. Kun tuli lopullisen kotiutuksen aika, olin pitkään varovainen puheissani ja teoissani; selkäytimeen asti oli iskostettu se nöyristelyn ja alistumisen pakko..
Ja kyllä siinä kovinkin nöyrtyy, kun odottelee ilman rihmankiertämää, että sais vihdoin sen pahuksen paidan päälleen ja niihin siteisiin. Et ilo pintaan vaik sydän märkänis..

Sinulla on tosi hyvä asenne, mutta ikävä kyllä totuus on aika pitkälle se, mitä "serenada" kirjoitti, hoitajilla on helvetillinen ylivoima ja käytössä sellaiset kemikaalit, jolla he saavat murrettua vaikka norsun, sillä jos kieltäytyy lääkkeistä, niin sitten tulee tuskaa ruiskeena. Toki voi lomilta jättää palaamatta ja karata, mutta sitten saa poliisivoimat kimppuunsa, ainut vaihtoehto olisi maastapako, eikä tämä ole edes minkäänlainen vitsi. Itse kapinoin systeemiä vastaan oikein kunnolla, en tosin nyrkeilläni, sillä silloin olisin joutunut kärsimään vielä enemmän. Minua murrettiin kemikaaleilla niin kauan, että minuun saatiin iskostettua helvetillinen kammo hoitajia kohtaan, ja se pelko säilyy koko elämän ajan, eikä vihani heitä kohtaan sammu edes kuoleman jälkeen, vaan veri vaatii kostoa vielä henkimaailmassakin! Toivottavasti et koskaan joudu tekemisiin psykiatrian kanssa, varsinkaan pakkohoidon muodossa!

Kukkaset kukkii. kirjoitti:

Sinulla on tosi hyvä asenne, mutta ikävä kyllä totuus on aika pitkälle se, mitä "serenada" kirjoitti, hoitajilla on helvetillinen ylivoima ja käytössä sellaiset kemikaalit, jolla he saavat murrettua vaikka norsun, sillä jos kieltäytyy lääkkeistä, niin sitten tulee tuskaa ruiskeena. Toki voi lomilta jättää palaamatta ja karata, mutta sitten saa poliisivoimat kimppuunsa, ainut vaihtoehto olisi maastapako, eikä tämä ole edes minkäänlainen vitsi. Itse kapinoin systeemiä vastaan oikein kunnolla, en tosin nyrkeilläni, sillä silloin olisin joutunut kärsimään vielä enemmän. Minua murrettiin kemikaaleilla niin kauan, että minuun saatiin iskostettua helvetillinen kammo hoitajia kohtaan, ja se pelko säilyy koko elämän ajan, eikä vihani heitä kohtaan sammu edes kuoleman jälkeen, vaan veri vaatii kostoa vielä henkimaailmassakin! Toivottavasti et koskaan joudu tekemisiin psykiatrian kanssa, varsinkaan pakkohoidon muodossa!

todella pahoillani puolestasi!! On ihan hirveää lukea tuota totuutta miten jotkut joutuu elää ja tulla kohdelluksi!! Ihan hirveää miten jotkut hoitajat on niin julmia! Todella väärin!! Eikö esimies nää minkalaisia hoitajia se palkkaa..??..
Syvimmät osanottoni kaikkille teille jotka ootte joutuneet kärsiä noin kauheaa kohtelua..

Serenada kirjoitti:

Ei kuule kannata ruveta ajattelemaan omilla aivoilla sairaalassa! Siitä ei seuraa kuin ne pahuksen siteet käsiin ja jalkoihin tai sitten eristyshuone ja ohut patja. Kun tuli lopullisen kotiutuksen aika, olin pitkään varovainen puheissani ja teoissani; selkäytimeen asti oli iskostettu se nöyristelyn ja alistumisen pakko..
Ja kyllä siinä kovinkin nöyrtyy, kun odottelee ilman rihmankiertämää, että sais vihdoin sen pahuksen paidan päälleen ja niihin siteisiin. Et ilo pintaan vaik sydän märkänis..

Vaikka ne tunkiskin niitä mulle väkisin...Lääkkeitä siis...Ei ne tosiaan saa laittaa eristykseen muuten kuin lain sallimissa puitteissa...Vaikka ne tekeekin joskus päinvastoin...Jos ne mut sitois kii,valittaisin potilasasiamiehelle ja nostaisin syytteen fyysisen koskemattomuuden loukkaamisesta...Ei ne puheista mihinkään eristykseen pistä...Saattaa ehkä komentaa huoneeseen...Ja minähän ajattelen omilla aivoillani...Ei ne siitäkään eristykseen pistä..Ne pistää vasta,jos on itelleen tai muille vaaraks...Muutoin ne ei saa lain mukkan pistää,tiedäpäs se!!Ei hoitajat saa mielivaltasesti tehä,mitä huvittaa...

fisu¤¤ kirjoitti:

todella pahoillani puolestasi!! On ihan hirveää lukea tuota totuutta miten jotkut joutuu elää ja tulla kohdelluksi!! Ihan hirveää miten jotkut hoitajat on niin julmia! Todella väärin!! Eikö esimies nää minkalaisia hoitajia se palkkaa..??..
Syvimmät osanottoni kaikkille teille jotka ootte joutuneet kärsiä noin kauheaa kohtelua..

Hengissä siitä kuitenkin selvittiin, mutta paljon vahinkoa ne saivat aikaan, minulle ja monille muille. Periaatteessa laki määrää rajat, joiden puitteissa hoitoa annetaan, mutta käytännössä niiden rajojen yli kävellään silloin kun vain huvittaa. Valitustie on olemassa, mutta todistamistaakka on aina kantajan puolella, joten väärinkäytösten toteennäyttäminen on melko vaikeaa jollei mahdotonta, sillä hoidollisilla perusteilla voidaan perustella melkein kaikki, ja hoitoraportit, joihin pitäisi vedota, kirjoittaa, hih, hoitajat itse.

Pelkällä myötätunnolla hoitajat saisivat paljon hyvää aikaan, eikä se edes maksaisi mitään. Kaikkea hyvää sinulle!

Niin, sellainenhan on sairaalan päiväohjelma noin lyhykäisyydessään, käytävillä marhailu ja tupakalla käynti. Kun itse olin "hoidossa", niin päivävuoron kymmenkunta hoitajaa lonnivat kahvihuoneessaan tai jutustelivat keskenään mukavia sohvalla eivätkä tehneet elettäkään työnteon suuntaan, siis positiiviseen kanssakäyntiin potilaidensa kanssa, pitivät korkeintaan huolta, että sairaalloinen kuri ja järjestys säilyi. Jos suomesta löytyisi joku suoraselkäinen virkamies joka uskaltaisi julkisesti tunnustaa, että sairaalahoito on todella sairasta, niin hoitajat levittelisivät käsiään ja kertoisivat kirkkain silmin pienten marginaalisten epäkohtien johtuvat kuntien säästöistä ja resurssipulasta, ja toteaisivat, että hoitajat kyllä tekevät uupumukseen asti töitä alimitoitetulla henkilökunnalla, jottei hoidon taso kärsisi. Taso, joo! Meillä oli sairaalassa mm. yksi potilas, joka ajoittain kiihtyi ja lopulta ajautui paniikkiin jos kukaan ei kuunnellut häntä, mutta hän ei kuitenkaa yrittänyt millään tavalla vahingoittaa itseään tai muita. Itse sain hänet puheella rauhoittumaan melkoisen helposti, mutta hoitajien ratkaisu oli täysin toinen; kun hän yritti saada heiltä apua, niin nämä urhoolliset suomalaiset mieshoitajat raahasivat tuon kärsivän ihmisen eristysselliin, ja sitoivat hänet paniikkitilassa sänkyyn liikuntakyvyttömäksi, ja hän rääkyi kurkku suorana armoa tuntikausia, mutta vaikka osasto raikui hänen rukoillessa hoitajia päästämään hänet irti, niin se ei hoitajien kahvirauhaa häirinnyt, niin normaali hoitorutiini se tuossa sairaalassa oli. Sikoja, eikä mitään muuta!