Eli kerron nyt ensin tämän oman oireiluni tai mitä ny onkaan alusta.
Elikkä ala-asteella kerran pyörryin, jonka jälkeen pelkäsin kauheasti pyörtyväni. Kerran jouduin jopa lähtemään kesken kokeen vessaan, koska minua ahdisti
jotenkin kummasti ja pelkäsin että kohta lähtee taju, vaikkei oikeasti mitää hätää ollukkaan.
Noh selvisin, kuitenkin kaikesta siitä, kerran kävin
terveydenhoitajalle puhumassa, mutta se vain sano, että tuu uudestaa käymää jos kauan viel jatkuu.
No kai se sitten jotenkin loppu.
No siirryin siinä sitten ylä-asteelle ja muistaakseni seiskaluokan selvisin aika hyvin ilman minkäänlaisia kohtauksia, mutta kasilla kun puhuttiin terveystiedon tunneilla kaikenlaisista erikoisista asioista, niin yllättäen rupesi kauheasti ahdistamaan, ja silmissä jotenkin oudosti rupesi välkkymään, siinä vaiheessa en enään tajunnut oikeen mitään, kauhea ahdistus oli päälimmäinen tunne (en muista tosta enää niin paljon.)
Toinen tuli musiikin tunnilla kesken ja oli aika samanlainen, ja sitten jouduin siinä tilassa hakemaan jotain kirjaa ja enkös sitten kaatunut matkalla. Ensin hävetti se ja ajattelin, että ihmiset ajattelivat minusta kaikkea outoa.
Kasiluokka ei sitten muuten ollutkaan niin kauhea...
Mutta nyt ysin alussa. Minua on ahdistanut hirvittävästi, esim 9-10 tunnilla jännitin hirvittävästi, että saan kohtauksen, noh hermosin sitä ja jännitin ja sydän rupesi lyömään yhä enemmän, tunsin sen lyönnit ja kuinka tiheään ne löivät, olin todella hädissäni siinä vaiheessa, koska pelkäsin että kohtaus tulisi ja joutuisin kesken tunnin lähtemään mitään sanomatta, sain sitten jotenkin itteni koottua ja kestin sen loppuun. mutta kuitenkaan en oikein tiedä oliko tuo paniikkikohtausta
Nyt minua pelottaa mennä kouluun, että joskus oikeasti saan kovan kohtauksen ja joudun istumaan luokassa esimerkiksi puoli tuntia kauheassa jännityksessä. Tänäänkin aamulla en pystynyt yhtään keskittymään opetukseen, kaikki aika kului oikeastaan paniikkikohtauksen pelkoon, ja koitin koko ajan tehdä jotain ettei kohtauksia enää tulisi.
Onko tämä paniikkihäiriötä, kun en oikeen uskaltaisi mennä terveydenhoitajalle olemattomia valittamaan...
vai kuvittelenko vain paniikkikohtauksen?
Huominen päivä pelottaa...
Elikkä ala-asteella kerran pyörryin, jonka jälkeen pelkäsin kauheasti pyörtyväni. Kerran jouduin jopa lähtemään kesken kokeen vessaan, koska minua ahdisti
jotenkin kummasti ja pelkäsin että kohta lähtee taju, vaikkei oikeasti mitää hätää ollukkaan.
Noh selvisin, kuitenkin kaikesta siitä, kerran kävin
terveydenhoitajalle puhumassa, mutta se vain sano, että tuu uudestaa käymää jos kauan viel jatkuu.
No kai se sitten jotenkin loppu.
No siirryin siinä sitten ylä-asteelle ja muistaakseni seiskaluokan selvisin aika hyvin ilman minkäänlaisia kohtauksia, mutta kasilla kun puhuttiin terveystiedon tunneilla kaikenlaisista erikoisista asioista, niin yllättäen rupesi kauheasti ahdistamaan, ja silmissä jotenkin oudosti rupesi välkkymään, siinä vaiheessa en enään tajunnut oikeen mitään, kauhea ahdistus oli päälimmäinen tunne (en muista tosta enää niin paljon.)
Toinen tuli musiikin tunnilla kesken ja oli aika samanlainen, ja sitten jouduin siinä tilassa hakemaan jotain kirjaa ja enkös sitten kaatunut matkalla. Ensin hävetti se ja ajattelin, että ihmiset ajattelivat minusta kaikkea outoa.
Kasiluokka ei sitten muuten ollutkaan niin kauhea...
Mutta nyt ysin alussa. Minua on ahdistanut hirvittävästi, esim 9-10 tunnilla jännitin hirvittävästi, että saan kohtauksen, noh hermosin sitä ja jännitin ja sydän rupesi lyömään yhä enemmän, tunsin sen lyönnit ja kuinka tiheään ne löivät, olin todella hädissäni siinä vaiheessa, koska pelkäsin että kohtaus tulisi ja joutuisin kesken tunnin lähtemään mitään sanomatta, sain sitten jotenkin itteni koottua ja kestin sen loppuun. mutta kuitenkaan en oikein tiedä oliko tuo paniikkikohtausta
Nyt minua pelottaa mennä kouluun, että joskus oikeasti saan kovan kohtauksen ja joudun istumaan luokassa esimerkiksi puoli tuntia kauheassa jännityksessä. Tänäänkin aamulla en pystynyt yhtään keskittymään opetukseen, kaikki aika kului oikeastaan paniikkikohtauksen pelkoon, ja koitin koko ajan tehdä jotain ettei kohtauksia enää tulisi.
Onko tämä paniikkihäiriötä, kun en oikeen uskaltaisi mennä terveydenhoitajalle olemattomia valittamaan...
vai kuvittelenko vain paniikkikohtauksen?
Huominen päivä pelottaa...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oisin juuri kirjoittanu tänne lähes samanlaisen viestin. Olen ysillä ja on samanlaisia oireita, erit. kokeiden aikana ja esityksissä menee jo niin kauheaksi etten ole pystynyt pitämään niitä. Kukaan ei tunnu ymmärtävän. Kaikki vaan sanoo, että ole itsepäinen, enkä suostu pitämään esitelmiä. Kukaan ei ymmärrä etten voi pitää niitä, kun en saa sanaa suustani, korvissa soi ja näkö menee.
Heips!
Tuli ensin mieleen noista välkkymisistä silmistä et oiskohan sulla ollu migreenikohtaus. Mutta todennäköisemmältä tuntuu että kärsit paniikkikohtauksista. Et kuvittele oireitasi. Paniikkihäiriön ominainen piirre on juuri se kun on saanut kohtauksia ja niitä rupeaa jatkossa pelkäämään etukäteen eli yksinkertaisesti sanottuna kohtauksen ennakoiva pelko laukaisee kohtauksen. Itse olen lähes kolmekymppinen nainen ja kärsinyt paniikistä lähes kymmenen vuotta. Migreenikohtauksia oli nuorempana mutta niiden loputtua astui paniikkihäiriö kuvioihin. Hae ihmeessä apua ja heti!! Tiedän kokemuksesta mitä painajaismaiseksi elämä voi mennä ilman apua! Siihen on saatavissa apua eli suosittelen että menet terveydenhoitajallesi ja kerrot tilanteesi rehellisesti..siinä ei ole mitään hävettävää
terveydenhoitajalle!
kyllä se nyt siltä kuulostaa,itse alusssa mietin varmasti melkein vuoden,että olenko vaan typerä ja kuvittelen itselleni kaikki oireet..ne ei kuitenkaan koskaan menneet ohi ja paheni vaan ajan kanssa joten lääkäriin oli pakko mennä! mene terkkarille,ne kyllä osaa jeesata,tai ainakin ohjata oikeaan paikkaan. luultavasti pääset psykologin juttusille,se on oikeastaan aika mukávaa,vaikka eka kerta tuntui tosi pöllöltä! siellä saa itkeä kaikki typerimmätkin asiat ja tuntuu jo heti sen eka kerran jälkeen että olo on parempi ja pari päivää saattaa jopa mennä ilman oireita. itse olen 2 vuotta syönyt jo lääkkeitä,oireita on vieläkin,mutten halua nostaa annostusta koska pärjään kohtalaisen hyvin tällä. alussa aina tuntui,että eihän mua nyt mikään vaivaa,varsinkin kun se vika on pääkopassa,mutta niin se vaan on. tytöillä se on huomattavasti yleisempää ja useilla on pieniä oireita joihin ei lääkehoitoa tarvitse. pelko pois ja terkkarille,kyllä se koulunkäyntikin vielä tuntuu mukavalle kun ei koko ajan ahista ja pulssi hakkaa!!!!
Kävin siellä terveydenhoitajalla, ja siellä sitte puhuttii ja annettiin kaikenlaisia neuvoja jne.
Sitten sanottiin, että jos vain pystyy nii pitäs yrittää käydä ainakin koulussa.
Mutta kertokaas ihmiset, että miten te olette pärjänneet tämmötteessä tilanteessa.
Itse olen huomannut nyt ainakin, että olen paljon masentuneempi ja stressaantuneempi, kuin kesälomalla. TH teki myös masentuneisuus testin.
Olen myös huomannut, etten enää puhu niin paljoa kavereille...
Niin kaikkea siellä puhuttiin, ja toivoa sain sieltä jonkin verran, mutta silti koulussa käynti on niin helvetillistä.
Kuinka te olette kestäneet nämä? Kiinnostaisi tietää muidenkin ihmisten kokemuksia, ja kuinka niistä on selvitty?
Niin ja TH sano että lääkkeillä ja puhumalla tätä myös voi hoitaa. Lääkkeitä ei ole silti määrätty, koska halutaan ensin yrittää kai ilman.
Oireesi kuulostavat paniikkihäiriöltä. Kokeile Vogelin Avene sativaa ennen kouluun menoa. Se on kauranversoista tehtyä uutetta, joka tasaa mieltä. (Sitä saa ainakin luontaistuotekaupoista alle 10€ pullo.) Toinen asia, mitä suosittelen on juokseminen. Se vapauttaa elimistössä endorfiinin kaltaisia aineita ja tekee hyvän olon ja saa elimistösi vahvemmaksi kestämään stressiä. Olen saanut apua molemmista. Mukavia koulupäiviä sinulle!