avopuolisoni veli ja tämän avopuoliso saivat lapsen ja kohta on ristiäiset. he ovat kysyneet avopuolisoani sylikummiksi, ja minusta on outoa, että meitä ei yhdessä kutsuttu kummeiksi?vai onko tapana kysyä, jos ei olla naimisissa? jotenkin loukkaannuin tästä, vaikka en tiedä onko edes aihetta..avopuolisoni oli kyllä kysynyt (minun mielestä tyhmää itse kysyä) että enkä minä sitten voi myös olla kummi, ja vastaus oli että voi olla, vaikka tyttökummi?mutta henk.koht. minulta ei olla kysytty..että enpä tiedä kannattaako edes ryhtyä tuohon, tuntuu että en ole tervetullut..
voinko olla kummi?
kummi?
181623
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei sulla niin huonosti mene, tai taitaa meillä molemmilla mennä huonosti. Minulla on tosi kurja olo, siskoni sai vauvan ja on pyytänyt kaveriaan ja työkaveriaan kummiksi, ei siis minua vaikka hän on siskoni ja oman tyttöni kummi. Tuntuu kyllä kurjalta ei voi muuta sanoa, ja ei tosiaan huvita lähteä sinne pällistelemään. Vaan niinhän se on että se on kummin valinta mutta pahalta tuntuu kuitenkin.
No, se on lasten vanhempien päätettävissä. En haluaisi mitenkään loukata, mutta tuosta tulee vähän mieleen, että he epäilevät parisuhteenne kestävyyttä. Toki syitä voi olla muitakin, mutta tuota ajattelin lähinnä.
Kun siskoni sai lapsen, hän pyysi siskoaan (ei siis minua) kummiksi. Tämä tuleva kummi oli 17-vuotias ja oli seurustellut vuoden ajan. Tuore äiti oli ehdottomasti sitä mieltä, että ei kummiksi 17-vuotiaan poikakaveria, koska suhde ei välttämättä kestä. Erotilanteessa tulee inhottavia selvimisiä siitä, että miten kummiuden käy.
Yksi minun tuttu esimerkiksi on eronnut, mutta hänellä on silti kummilapsi entisen miehensä kanssa. Siinä on sitten ollut hieman ongelmia, kun hän velvollisuudesta ajattelee, että on pidettävä kummilapseen yhteyttä vaikka ei oikeastaan pidä koko suvusta.
Tosin olen sitäkin nähnyt, että eroissa kummius jää kokonaan tai siirtyy mahdolliselle uudelle puolisolle.
Hei,
kurja tilanne sinulla. Ymmärrän toki, ettet tunne oloasi tervetulleeksi. Mietin juuri, että itse vetäisin rajan niin, että ottaisin avopuolisot ja kihlaparitkin kummeiksi, ovathan he jo tarpeeksi sitoutuneita, jos se siitä on kiinni. Kuuluuhan se yleiseen etikettiin, että aina puolisot pyydetään mukaan. Tuskin se teillä kuitenkaan tästä avo-/aviopuolisojutusta on kiinni, kun tuoreet vanhemmatkaan eivät ilmeisesti ole naimisissa. Teidän kannattaisi kyllä ihan puhua tästä asiasta heidän kanssaan, ennen kuin tulee isompi riita...Toivottavasti tilanne selviää!
valitettavasti he eivät pidä suhdettanne kovin varmana. mielestäni sinun on tehtävä miehesi kanssa ratkaisutalkaako hän kummiksi laisinkaan!
olen kieltäytynyt yhden ystävämme lapsen kummeudesta. hän pyysi ainoastan minua, ei miestäni vaikka mieheni on ihan samalla tavalla heidän ystävä kuin minäkin. syyn kerroin heille suoraan: eli että meillä on kaikki kummilapset yhteisiä ja yhdessä heitä muistamme ja yhdessä kyläilemme, joten molemmat kummiksi tai sitten kieltäydymme!
kukaan ei loukkaantunut, vaikkakin aika-ajoin asia tulee mieleen. asia on keskusteltu olemme edelleen ystäviä!
Silloisen avopuolisoni eli nykyisen mieheni veli sai lapsen reilu vuosi sitten. Minua ei pyydetty kummiksi ollenkaan... Ei tuntunut kovin kivalta, eikä tunnu vieläkään! Mutta ei voi mitään. Kyllä sitä sitten monet meidän tutuista ihmetteli että; "ai, etkö sinä olekkaan kummi..."
Toivottavasti asia selviää... ;)
Miten voisit olla kummi, kun sinua ei ole edes pyydetty???
Jos sinua ei haluta kummiksi, niin asiahan on sillä selvä. Ei sitä tarvitse sen enenpää ryotia. Jos sinut olisi haluttu, sinua olisi pyydetty. Onko siis peiliin katsomisen paikka???
olimme kohtalaisen nuori pari, kun miestäni pyydettiin sisarensa pojan kummiksi. en osannut silloin loukkaantua eikä ollut aihettakaan. nyt tuosta tapahtumasta on 20 vuotta ja paljon on tapahtunut. nyt olen loukkaantunut.
en siis ole tämän ko pojan kummi, mutta mieheni vaimo olen. joka joulukortti on tullut "kummille" (äitinsä kirjoittamana) samoin kouluvat, minua ei ole edes nimeltä mainittu. en siis ole pojalle vihainen vaan äidilleen, koska poika ei ole vaivautunut edes korttia itse kirjoittamaan ja äiti nämä kaikki on laittanut.
kaiken huipuksi míeheni ei ole edes muistanut milloin pojan syntymäpäivä on, vaan minä ne muistamiset olen hoitanut, lähettäjinä aina me molemmat - ei ikinä kiitosta mistään.
rippijuhliinkin tuli kutsu vain miehelleni. sen jälkeen sanoin miehelleni, että mene sinä ja muista tästälähin jos muista, minä en enää viitsi. sen jälkeen taisi pojan synttärit ym jäädä unholaan.
Ymmärrän täysin tunteesi. Avomieheni veli ja tämän avovaimo saivat lapsen jokin aika sitten. Ennen kun vauvaa alettiin edes yrittämään minulle ilmoitettiin että sinua ei sitten haluta kummiksi mutta miehesi kyllä. Mitäs minä siihen sanomaan muuta kuin että kyllä se vaan minulle sopii. En edes alunperin ajatellut että minua pyydettäisiin, mutta kyllä tuollainen kommentti kieltämättä tekee kipeää. Varsinkin kun siihen asti oltiin mukamas niin hyvää pataa että...
Eihän asiassa mitään ongelmaa olisi jos se olisi jäänytkin vain tuohon, mutta kun nyt tämä tuore äiti on levittänyt minusta outoja juttuja sukuun enkä voi enää olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Arvaa vain oliko kiva olla ristiäisissä kun mieheni oli kummina ja minusta oli suvulle sanottu että olin kuulemma itse sanonut että minähän en teidän kakaralle kummiksi tule jne. Ja saman tien totta kai todettiin etteihän nuo varmaan kauaa yhdessä ole kun ei tuosta akasta tiedä. Eivät varmaan muista että mekin olemme kihloissa ja hääpäivä päätettynä kun eivät meidän kihlajaisiin vaivautuneet paikalle. En muuten ole edes nähnyt tätä mieheni kummilasta muuta kuin valokuvista. Ristiäisissäkin kiikutettiin aina kauemmas.
Joten jos vaan mitenkään pystyt koita unohtaa koko juttu. Katkeroitumisella et saavuta yhtään mitään. Ette sitten vaikka pyydä heitä teidän lasten kummeiksi. Omassa suvussani on myös ollut tapana pyytää pariskunnista aina kumpikin kummiksi, mutta ilmeisesti näinkin voi tehdä.
Äläkä vaan ala hoitamaan miehesi kummiutta hänen puolestaan, sillä siitä et pääse enää irti. Jokaisen lähettämäni lahjan jälkeen kaduttaa, kun ei sitä kiitosta taaskaan kuulu.
avokkien kummiksi pyytäminen on sikäli riskaabelia että jos ero tulee niin kummius unohtuu usein. Näin siis moni ajattelee.
Lisäksi jos lapsella on jo useampi kummi jotka sukua niin miksi ottaa enää tavalalan ulkopuolinen? Et kerro lauanko olette tunteneet toisenne tai kuinka läheisiä olette..
Jokainene siis päättää tavallaan. Itse olen ottanut sen linjan että itse määrään missä olen osallinen ja missä en. Kun miehen sisarukset aikanaan aina silloin tällöin sanoivat että asia on perheasia tai asia ei varsinaisesti minulle kuulu kun en ole sukua niin ei sitten kuulunut aina nekään joita olisivat ristikseni sälyttäneet! Kummiudessakin olen pitänyt sen rajan että koska en kuulu kirkkoon en ole kummi miehen kummilapsille vaikka todellisuudessa lahjat yms asiat hoidankin ja jo aikuinen kummilapsi on meille molemmille läheinen.
Pointtina siis on se että jos toisille avioliitto on jokin merki tai symbooli niin olkoon niin sitten useammassakin asiassa. Meillä lapsella on avopari kummina ja toisella taas avokkia ei kysytty juuri suhteen tuoreuden takia. Avioparejahan taidetaan aina kysyä molempia? Itse en tilanteessasi alkaisi tunkea jos ei ole kysytty enkä sitten hyväksyisi mitään kumminimiä jälkeenkään päin kuten minuun on yritetty liittää.
>Ja minkäs sitä tunteilleen voi?
olemme olleet neljä vuotta yhdessä.kaksi vuotta asuttu yhdessä ja kihlajaiset tulossa, joku päivä naimisiin. suhteessa menee hyvin, eikä eroa olla edes mietitty, eikä tule olemaankaan..jos joskus tulisi, varmasti pitäisin lapseen yhteyttä.eihän lapsi sille mitään mahda!
Ei siihen ole mitään yleispätevää sääntöä, että pitäisi automaattisesti pyytää pariskuntaa kummiksi. Meillä ei ole edes sisarusten puolisot lastemme kummeina, koska olemme vetäneet rajan siihen, että ketä on verisukua niin niitä pyydämme kummeiksi. Jos joku loukkaantuu päätöksestämme, niin sitten loukkaantuu.
Periaatteemme on se, että puolisot ja ystävät voi vaihtua, mutta sukulaisuudesta ei irti pääse.
No eihän nuo ole itsekään naimisissa, joten luulisi, ettei heille ole väliä onko kummit naimisissa vai ei. Meidän lapsi syntyy avioliittoon, ja suvussamme on ollut tapana pyytää kummiksi vain aviopareja tai sitten ollaan kummeina yksin. Tämän vuoksi kaikille on selvää, että veljeni on kummi mutta ei hänen avopuolisonsa.
Mielestäni on parin oma asia, ketä he kummiksi pyytävät. Siitä ei siis pidä loukkaantua. En minäkään ole mieheni sisaren lapsen kummi, sillä emme olleet naimisissa saati avoliitossa, kun lapsi syntyi. Tuntuu itse asiassa todella kurjalta, kun veljeni on painostanut minua ottamaan avokkinsa kummiksi tyyliin "Lissustakin olisi kiva saada kummilapsi". Tulee vaan lähinnä vaivaantunut ja ärsyyntynyt olo.
Lisäksi olen joskus tiedostanut veljeni suhteen tulevaisuudesta, eikä siitä ole tietoa. Ei mitään puhetta kihloista, avioliitosta jne. Ei mitään tietoa, miten suhde tulee jatkumaan. Ajattelin pyytää veljeni avoa kummiksi sitten, kun he avioituvat. Ja ilmoitan asiasta jo etukäteen. Omat kummini ovat eronneet, ja siinä on ollut ihan riittävästi harmia, kun kiva kummitäti (suvun ulkopuolinen jäsen) ei enää pitänytkään yhteyttä.
olen sitä mieltä että he pitävät sinun ja avomiehesi suhdettä epävarmana.
voistko keskustella miehesi kanssa asiasta ja tekisitte yhteispäätöksen ettette ala kumpikaan lapsen kummiksi, koska ettehän tekään pidä kummilapsen vanhempien liittoa varmana, joten voisi tulla eron hetkellä molemmin puolin sitten vaikeuksia!!!
Missään ei lue että oma sisko tai veli pitäisi valita kummiksi!Missään ei myöskään sanota että avopuolisot pitäisi molemmat valita!Missään ei myöskään sanota että jos olet jonkun lapsen kummi, tulee sinun pyytää hänen vanhempana oman lapsesi kummeiksi!Minulla on kaksi siskoa, toisella kaksi lasta, toisella ei yhtään..Olen toisen lapsen kummi, siskoni on toisen..nyt kun meille on tulossa esikoinen, mietimme päämme puhki kenet pyydämme kummeiksi..noh, siskollani on kaksi alle kouluikäistä lasta ja heillä on myöskin 2 vai peräti 3 kummilasta...toinen siskoni asuu reilu 300km päässä ja hänelläkin on 3 kummilasta, ja varmasti kohta omia tulossa (jos on lapsia hankkimassakaan..) vaikka kuinka rakastan siskojani, niin haluan kuitenkin LAPSEN parasta, ja tiedän etteivät siskoni voisi sellaista kummiutta lapsellemme antaa minkälaisen haluaisimme..joten päädyimme pyytämään ystäväpariskuntaa jotka asuvat 10km päässä..toinen heistä(ns minun paras ystäväni)suostui heti, ja mies sanoi miettivänsä, hänellä kun on jo kaksi kummilasta...Miksi siis pitäisi pyytää vaan velvollisuudesta?Joku voi ehkä kokea loukkaavana että avopuoliso pyydetään, mutta itseä ei, mutta voisi ajatella että ette ole kauhean kauaa seurustellut(max2v????) ja nämä vanhemmat eivät voi olla varmoja teidän suhteenne jatkuvuudesta...ja siitä että pysyisit kummina mahdollisen eron sattuessa...:)
..ja jos eroaisitte, saattaisi lapsi menettää toisen kumminsa...ainahan näin ei käy, vaan eron sattuessa hoidetaan kummivelvollisuudet, mutta tämä on otettava huomioon..itse en ole tavannut tai jutellut oman kummisetäni kanssa(joka siis oli naimisissa kummitätini kanssa) 13 vuoteen vaikka hän asuu lapsuudenkotini naapurissa..
mielummin minäkin pyydän kummiksi ihmistä kuka pystyy antamaan sitä kummiutta mitä toivon, koko lapsen elämän ajan...täti on täti joka tapauksessa, kummiksi voidaan pyytää jotain muuta kenet halutaan perheeseen...(viitaten erääseen kirjoittajaan kuka mutisi siitä ettei häntä siskona pyydetty kummiksi)..ja miksi ottaa tästä nokkiinsa...voit olla ihan yhtä läheinen ja mukava ja kiltti lapselle vaikket hänen virallinen kumminsa olisikaan...kummin valitseminen on vaikea tehtävä muutenkin, ilmankin näitä nokkiinsa ottavia sukulaisia...
minusta on loukkaavaa, jos avokkia pyydetään ja toista ei. syynä, että eron sattuessa lapsi menettäisi kummin.... nythän lapsi ei saa sitä kummia ollenkaan!!!
jos on kyse normaalista ihmisestä, en voi tajuta, että toista, mutta toista ei. sehän on jo epäluottamuslause tälle pyydetylle, että ei tykätä sun kumppanistas niin paljoa...
minun pojallani on kummeina mieheni sisko ja hänen miehensä. he erosivat ja sen jälkeen en ole miehestä mitään kuullut. tytön kummina taas on pelkästään veljeni. nyt hänellä on avokki, aivan ihana tyttö ja tämä tyttö on kummi tytölleni enemmän kuin miehen siskon mies oli koskaan.
..eli tässä siis todistat sen mitä minä kirjoituksessani kerroinkin..että tämä ei pyydetty ja loukattu nainen voi olla läheinen avomiehensä kummilapselle ilman että on virallisesti kummi..ilman että häneen kohdistuu minkäänlaisia odotuksia ja paineita..en voi ymmärtää, miten joku voi loukkantua siitä ettei pyydetä kummiksi..ei ole epäluottamuksen osoitus jos toista ei pyydetä..toinen siskoni on kihloissa ja seurustellut miehensä kanssa nyt n. puoli vuotta..miehen olen tavannut ööh..kaksi vai kolme kertaa...nyt jos olisin halunnut siskoni lapsemme kummiksi, olisiko minun pitänyt pyytää myös siskoni kihlattu, ihan vain "koska pitää", vaikka en tunne koko ihmistä!!ettei mies olisi tuntenut itseään "ei tervetulleeksi" perheeseen...ei todellakaan..en edes ajatellut että pyytäisin tätä miestä..mukava mies, ei siinä mitään, mutta en minä tuntematonta miestä lapseni kummiksi halua, vaan ihmisen kuka on rakas ja läheinen...ehkäpä tässäkin tapauksessa, nainen on jäänyt hieman "tuntemattomaksi" tälle avomiehen siskolle..kummius ei ole sellainen asia, mitä jaetaan niille "kelle pitää, ettei kukaan loukkaannu" vaan sellainen asia, minkä saa vanhemmat ihan itse päättää, ilman että heille pitäisi kohdistua paineet siitä ettei ketään loukata..jos joku loukkaantuu siitä ettei häntä valittu kummiksi niin ei voi mitään..minä ajattelen tässä tilanteessa lasta, enkä sukulaisiani ja heidän mielipiteitään...jos voisin, ottaisin molemmat siskoni ja heidän puolisonsa ja vielä pari hyvää ystäväämme, mutta kun johonkin se raja täytyy vetää....
kyse nyt on vaan siitä, että sinä et ole vielä vakuuttava kummiksi sitoutumattomuutesi vuoksi. En itsekään pyydä veljeni tyttöystävää kummiksi, koska enhän tiedä ovatko he pari enään muutaman vuoden kuluttua. Joten mieti mistä loukkaannut!