Kyselen oisko muita samassa tilanteessa?En ois uskonu tän olevan näin vaikeeta...
Perheellisiä inttileskiä??
kärsimys
11348
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
tuu sitten itkeen kun oot oikeesti leski!
juu, samassa tilanteessa ollaan! kerrotko vähän itsestäs? ois kiva vaihtaa ajatuksia samassa tilanteessa olevien äitien kans!
täällä kanssa..ukkeli lähti inttiin tammikuussa jolloin vauva oli 2vk ja tulee takaisin tammikuussa 07..jebajee
Ei varmaan ole sellasta keskustelupaikkaa olemassa ettei tarttis täällä palloilla?No, kuiteski, mun mies pääsee tammikuussa pois(ainaki toivomme niin).Meidän tilanne on siinä mieles erikoinen et meillä on jo kaks lasta, joten tää vaatii tosiaan voimia ja hermoja.Toinen pahimmassa uhmaiässä ja nuorempi vasta vauva. Ishalta kysyisin että miks ihmeessä sun miehes siellä vuoden on?Nykyään kuitenki pystyy itse jo sanoon niille herroille kauanko aikoo viihtyä..
siksi on vuoden koska on siellä kuskikomppaniassa :O :D no kuiteskin että saa sitten sen jonkun rekka?ajokorin.. koska siitä on kuulemma hyötyö hänelle sitten jatkossakin..koska siviilissä kortti maksaa kamalasti :/ mua vaan ärsyttää se että vauvan ensimmäinen vuosi on varmaan se "ihmeellisin" ja niin paljon kerkeää tapahtumaan edistystä jota hän ei sitten tule näkemään..tosin intistä saa tosin hyvin yövapaita :D
meilläkin kovasti toivotaan, että mies pääsis tammikuussa pois. lähti heinäkuussa. sama homma, kaksi lasta meilläkin. 1v 4kk:tta ja toinen 3kk:tta. raskastahan tää välillä on, mut oon onneksi jo tottunu olemaan aika paljon yksin lasten kans, kun mies oli jo ennen armeijaa aamusta, iltaan töissä. mut on se kuitenki paljon helpompaa sit kun se pääsee sieltä pois. muutama viikko vielä ja sitten saa tietää pääseekö puolella vuodella! =)
Onko teillä paljon kavereita ja sukua lähellä auttamassa?Mulla ei oo ketään joten on todella yksinäinen olo.Miehen iltavapaista ei oo meille mitään hyötyä kun välimatkaa on noin 200km.Nyt on vähintään kaks viikkoa kiinni, voi olla jopa kolme.Eli huonolla tuurilla saan nukkua kunnolla vasta kolmen viikon päästä!Pienempi herää vielä pari kertaa syömään ja isompi ei enää nuku päivällä joten univajetta kertyy.Isha!Ota paljon kuvia ja jos mahdollista,lainaa jostain videokameraa, sillä saat ikuistettua miehelles parhaat hetket!
meillä mies on intissä n.300-400km:n päässä. (en tarkalleen tiedä, mut kaukana kuitenkin)
mä luulin tätä paljon raskaammaksi. yksinäistähän tää välillä on. paikkakunnalla missä asutaan, asuu mun sisko ja sen lapsi, että jotain seuraa kuitenki on. ja sit on n.viis hyvää kaveria, jotka asuu pitkien matkojen päässä, mut niiden kans sit sähköpostilla ja puhelimella ollaan yhteydessä. ja yleensä kun mies on kaks viikkoa kiinni, niin meen lasten kans äitille joksiki aikaa. ei sitä aina jaksa olla vaan kotona. pakko päästä välillä pois, ettei tuu ihan "hulluksi".
meillä isompi nukkuu onneksi päivällä vielä 1-2 päikkärit, yöllä ei enää herää, ku harvoin, mut sillonki nukahtaa melkeen heti. vauva syö yöllä 1-2 kertaa. ja on muutenki helppo lapsi. tietenki välillä on niitä huonoja päiviä, että vaan meinaa kitistä, mut ei pahemmin oo ongelmia ollu.
kyllä sitä oottaa sitä, että se mies sieltä intistä pääsee ja saa seuraa ja apua! =) pakko vaan koittaa jaksaa!
Kyllä sitä nyt huomaa että ois kiva kun ystäviä ois lähellä, ei olis niin yksinäistä.Mutta onneksi on puhelin niin voi iltaisin edes soitella!Se pelastaa päivän ku voi illalla kuulla oman rakkaan äänen ja kertoa perheen asioista, nämä kiinnioloviikonloput vaan tuntuu vuosilta...
taas on yks loma viikonloppu ohi =( mies lähti tuossa 18.30 takas armeijan harmaisiin. viis yötä ois taas eessä. sitte rakas mieheni tulee taas lomille. onneksi puhelimet tosiaan on keksitty, mekin soitellaan ja viesteillään ihan päivittäin. kyllä se mieski haluaa kuulla mitä kaikkee lapset on taas oppinu ja muutenki kuulumiset. mä vaan lasken päiviä, että se armeija on käyty! =)
Mä oon tässä kaks viikkoa odotellu miestä kotiin.Voi kun olis jo perjantai!!Tämä ikävän määrä on aivan älytön ja puhelinlaskut on järkyttävän suuria, mutta eihän se auta kuin yrittää.Perhanan perjantai, tulis jo!!!