Kuinka auttaa masentunutta läheistä

Luulen että aviomieheni on masentunut mutta ei myönnä sitä itselleen. Mitä voin tehdä? Aikuista ihmistä ei voi väkisin viedä lääkäriin ja jankuttaminen tekisi hänestä entistä sulkeutuneemman. Häneen on muutenkin vaikea saada kontaktia ja vastaukseksi saan vaan murahduksia.
8801
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

hei,
voitko kuvailla, miksi ajattelet näin että olisi masennusta ?

näin aluksi jo voin sanoa, että älä käytä sanaa lääkäri. aiheuttaa negatiivisen olotilan jos on masennusta kun muutenkin ottaa päähän oma olo. käytä siis posit. kuvausta esim. mennään hakemaan apua jne.

eipä enempää tässä vaiheessa . kuvaile ensin.

Äänestä
  • Olen itse sairastanut masennuksen joten sen perustella tietoa asiasta on kertynyt aika lailla. Jotenkin sitä vaan on hukassa kun se kohtaa omaa perhettä.
    Mieheni käytös on muuttunut pikku hiljaa, ennen iloisesta ja positiivisesta suunpaltista savolaisesta on tullut hiljainen jurottaja. Alkoholista ei kai vielä ole tullet ongelmaa mutta sen käyttö on lisääntynyt yrityksenä kai pakkorentoutua. Lähestyminen on todella vaikeaa tuntuu sille ettei toiseen saisi koskea ollenkaan. Viimeisen puoli vuotta olemme asuneet kahdella paikkakunnalla yhtä aikaa, viikot anoppilassa ja viikonloput omassa talossa ja lisäksi mieheni on tehnyt n 12 työtuntista päivää mutta valittelee kun ei oikein saa mitään aikaiseksi. Ennen sikeäuninen kaveri pyörii öisin ja käy useasti vessassa tai keittiössä... näitä tyypillisiä kuten omanarvontunteen katoaminen ja mikään ei tunnu miltään, puheet. Tuntuu että nyt kun päästiin muuttamaan omaan kotiin niin tilanne paheni ja vasta nyt tajusin mistä on kysymys. Olen todella huolissani koska tuntuu että hän vaan suorittaa ja suorittaa vaikka ei jaksaisikaan.

    Äänestä

  • Wanna80 kirjoitti:

    Olen itse sairastanut masennuksen joten sen perustella tietoa asiasta on kertynyt aika lailla. Jotenkin sitä vaan on hukassa kun se kohtaa omaa perhettä.
    Mieheni käytös on muuttunut pikku hiljaa, ennen iloisesta ja positiivisesta suunpaltista savolaisesta on tullut hiljainen jurottaja. Alkoholista ei kai vielä ole tullet ongelmaa mutta sen käyttö on lisääntynyt yrityksenä kai pakkorentoutua. Lähestyminen on todella vaikeaa tuntuu sille ettei toiseen saisi koskea ollenkaan. Viimeisen puoli vuotta olemme asuneet kahdella paikkakunnalla yhtä aikaa, viikot anoppilassa ja viikonloput omassa talossa ja lisäksi mieheni on tehnyt n 12 työtuntista päivää mutta valittelee kun ei oikein saa mitään aikaiseksi. Ennen sikeäuninen kaveri pyörii öisin ja käy useasti vessassa tai keittiössä... näitä tyypillisiä kuten omanarvontunteen katoaminen ja mikään ei tunnu miltään, puheet. Tuntuu että nyt kun päästiin muuttamaan omaan kotiin niin tilanne paheni ja vasta nyt tajusin mistä on kysymys. Olen todella huolissani koska tuntuu että hän vaan suorittaa ja suorittaa vaikka ei jaksaisikaan.

    hei,
    jos kaveri pyörii yöllä ympäriinsä , tuntuu siltä, että sillä on jokin huoli, josta sä et edes tiedä eikä se halua kertoa mutta tietää että pitäisi. yritä saada kaveri avautumaan hyvällä ja kertomaan mikä on ongelma.

    en usko että on välttämättä kyse masennuksesta itse sen läpi käyneenä vaan jostain muusta . onko esim raha-asiat kunnossa. tämä vain mielipiteenä.

    Äänestä

  • mies vaan kirjoitti:

    hei,
    jos kaveri pyörii yöllä ympäriinsä , tuntuu siltä, että sillä on jokin huoli, josta sä et edes tiedä eikä se halua kertoa mutta tietää että pitäisi. yritä saada kaveri avautumaan hyvällä ja kertomaan mikä on ongelma.

    en usko että on välttämättä kyse masennuksesta itse sen läpi käyneenä vaan jostain muusta . onko esim raha-asiat kunnossa. tämä vain mielipiteenä.

    Olet oikeassa että esim taloudelliset huolet ovat varmasti osasyynä. Hän kävi aamulla lääkärissä oma-aloitteisesti mutta työterveyslääkärillä ei ollut kuulemma aikaa kuunnella ja oli vaan määrännyt nukahtamislääkkeitä. Meidän yhteiselo ei mielestäni ole päässyt vielä normaalisti alkamaankaan vaikka ollaan tunnettu 3.5 vuotta ja siitä 2v oltu naimisissa. Ollaan oltu yrittäjinä, vaihdettu kahdesti paikkakuntaa, remontoitu yksi omakotitalo ja taas remontoidaan jo toista asuntoa. odotan milloin normaali arki alkaa. Kaiken lisäksi minä olin masennuskierteessä jo silloin kun tapasimme ja vasta noin puoli vuotta olen jaksanut elää normaalia elämää vaikka koko ajan olen ollutkin töissä.
    Kun häneltä asioita kyselen niin yleisin vastaus on vain en tiedä. Haluaisin osoittaa hänelle että välitä ja rakastan yhtä paljon kun ennenkin vaikka arkisemmin. Pettämistä en oikeastaan ole vaihtoehtona ajatellutkaan mutta ystävien painostuksesta otin asiasta selvää ja se on nyt pois suljettu mahdollisuus.
    Kiitos vastauksistasi

    Äänestä

  • Wanna80 kirjoitti:

    Olet oikeassa että esim taloudelliset huolet ovat varmasti osasyynä. Hän kävi aamulla lääkärissä oma-aloitteisesti mutta työterveyslääkärillä ei ollut kuulemma aikaa kuunnella ja oli vaan määrännyt nukahtamislääkkeitä. Meidän yhteiselo ei mielestäni ole päässyt vielä normaalisti alkamaankaan vaikka ollaan tunnettu 3.5 vuotta ja siitä 2v oltu naimisissa. Ollaan oltu yrittäjinä, vaihdettu kahdesti paikkakuntaa, remontoitu yksi omakotitalo ja taas remontoidaan jo toista asuntoa. odotan milloin normaali arki alkaa. Kaiken lisäksi minä olin masennuskierteessä jo silloin kun tapasimme ja vasta noin puoli vuotta olen jaksanut elää normaalia elämää vaikka koko ajan olen ollutkin töissä.
    Kun häneltä asioita kyselen niin yleisin vastaus on vain en tiedä. Haluaisin osoittaa hänelle että välitä ja rakastan yhtä paljon kun ennenkin vaikka arkisemmin. Pettämistä en oikeastaan ole vaihtoehtona ajatellutkaan mutta ystävien painostuksesta otin asiasta selvää ja se on nyt pois suljettu mahdollisuus.
    Kiitos vastauksistasi

    hei,
    oletko ottanut yrittäjien palvelukeskuksiin yhteyttä ja kysynyt apua.

    se , että miehesi ei kommentoi, kertoo siitä, että jotain on pielessä ja pahasti. kannattaisi puuttua asiaan vielä kun voi. voin itse sanoa itsemurhan välttäneenä(ei yrittäjä), että jos asiaan ei puutu, niin tuntee olonsa syrjäytyneeksi eikä millään ole merkitystä. Entä oletko esim. kokeillut jotain psykologista hommaa esim. romanttista iltaa; hyvää ruokaa, punaviiniä jne jotta saisit kaverin avautumaan. sorry en luule olevani ben furman mutta olen erittäin hyvä kuuntelija ja keskustelija omasta mielestäni.

    Myös pieni reissu voisi piristää esim. risteily yms. tai kutsu kaveriporukkaa kylään piristämään .tsemppiä. tiedän että yrittäminen on raskasta mutta jotain tässä kuviossa mättää nyt.

    Äänestä

  • mies vaan kirjoitti:

    hei,
    oletko ottanut yrittäjien palvelukeskuksiin yhteyttä ja kysynyt apua.

    se , että miehesi ei kommentoi, kertoo siitä, että jotain on pielessä ja pahasti. kannattaisi puuttua asiaan vielä kun voi. voin itse sanoa itsemurhan välttäneenä(ei yrittäjä), että jos asiaan ei puutu, niin tuntee olonsa syrjäytyneeksi eikä millään ole merkitystä. Entä oletko esim. kokeillut jotain psykologista hommaa esim. romanttista iltaa; hyvää ruokaa, punaviiniä jne jotta saisit kaverin avautumaan. sorry en luule olevani ben furman mutta olen erittäin hyvä kuuntelija ja keskustelija omasta mielestäni.

    Myös pieni reissu voisi piristää esim. risteily yms. tai kutsu kaveriporukkaa kylään piristämään .tsemppiä. tiedän että yrittäminen on raskasta mutta jotain tässä kuviossa mättää nyt.

    Kiitos vinkeistä =)

    Äänestä

Ihan oikeasti, ota selvää rahatilanteesta ja muutenkin miehesi työtilanteesta. Soita kirjanpitäjälle, pyydä viime vuotinen tilinpäätös. Jos et itse ymmärrä, käy jossain tilitoimistossa. Mikäli kysymys ei ole rahasta, jotenkin minusta vaikuttaa kuitenkin siltä, nimittäin itse tein tuollaisia päiviä, kun maksoin tyttärille ja vävylle ylisuuria palkkoja, jotta saisivat talonsa maksetuksi, uupumushan siitä tuli. Miehesi yritys voi olla siinä kunnossa, että se on kilpailutettu loppuun ja rahavaikuedet on tosiasia. Kannattaa selvittää.

Äänestä

Olimme yrittäjiä pari vuotta sitten mutta se ei sopinut meille ja menimme vieraalle töihin. Tosin mieheni on tehnyt reilun vuoden tulospalkkaista hommaa jossa on pärjännyt hyvin. Nyt kuitenkin tämä jatkuva tason pitäminen ja ylisuorittaminen käy voimille.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Wanna80 kirjoitti:

Luulen että aviomieheni on masentunut mutta ei myönnä sitä itselleen. Mitä voin tehdä? Aikuista ihmistä ei voi väkisin viedä lääkäriin ja jankuttaminen tekisi hänestä entistä sulkeutuneemman. Häneen on muutenkin vaikea saada kontaktia ja vastaukseksi saan vaan murahduksia.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu