Eilinen meni ilman viinaa, silti tänä aamuna ahdistanut aika kovasti :( katotaan miten käy illalla tyhjeneekö mäyris taas :S
hieno aamu-olo ei
Poika 21v.
8695
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuullostaa siltä, että sinä saattaisit tarvita ammattiauttajaa päästäksesi alkuun raittiuden tiellä. Sairastan itse yleistä ahdistuneisuushäiriötä sekä olen kärsinyt paniikkioireista aikaisemmin paljonkin. Alkoholi pahentaa ja osaltaan täysin aiheuttaakin oireita. Suosittelisin sinulle lämpimästi psykiatrilla käyntiä. Itse uskaltauduin vihdoin puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä yksityiselle psykiatrille viime kesänä. Tästä lähti oma paranemisprosessini käyntiin. Notkahduksia tosin on tullut senkin jälkeen. Alkoholin suurkulutus vaikuttaa lamaavasti serotoniinin eritykseen, ja ne joilla on muutenkin taipumusta masennukseen tai ahdistuneisuuteen on suurempi riski siihen että serotoniiniaineenvaihdunta lamautuu täysin. Mielipiteeni on, että on pienempi paha, jos paha ollenkaan, syödä kuurina 1/2-1 vuotta serotoniinin takaisinottajaa kuurina, kuin jatkaa itselääkintää alkoholilla. Alkoholi saa aivoissa aikaan valheellisen tilan, joka vaikuttaa siltä että aineenvaihdunta palaisi normaaliksi. Krapulan kamaluus korostuu, ja on sietämätön olo. Jo yksi olut helpottaa. Tämä on kuitenkin vain ongelman siirtämistä, niin kuin olet varmaan huomannut. Hyppää pois oravanpyörästä, ennen kuin on liian myöhäistä. Hae apua, tukeudu meihin vertaisiisi ja anna itsellesi armoa. Voisin vaikka vannoa, että jo puolen vuoden päästä olosi on monin verroin parempi. On toki varmasti ilman lääkityksen tukeakin, mutta monelle ahdistuneisuudesta kärsivälle ekat kuukaudet ovat liian kovia kestää ilman lääkehoidon tukea. Itse syön Cipralexia. Tarkoitus oli lopettaa tänä kesänä, mutta koska ratkesin juomaan muista syistä, päätettiin lääkitystä jatkaa uuden alun tukena vielä muutama kuukausi. Tsemppiä sinulle ystävä hyvä! Olen itse 35 vuotias, ja kadun sitä etten hakenut sinun ikäisenä apua jo silloin orastaneeseen ongelmaani. Olisi monet itkut jäänyt itkemättä.
Joutuessani puolitoista vuotta sitten vakavaan onnettomuuteen, (mm. kallonpohjan hiusmurtuma)jonka aiheuttajana oli alkoholi (kuinkas muuten), sain työterveyslääkäriltä sairaalajakson aikana reseptin Ciprmilista. Tuntui kuin henkeni olisi pelastunut myös siltä osin. Pääsin aloittamaan kuin uudelta pohjalta toipumiseni ja oloni oli koko viimekesän hyvä. Olin täysraitis n. 3 kk aloittaessani lääkitystä. Myöhemmin ajauduin taas tähän helvettiin, eli join 2-3 viikon välein 1-2 krt. Huomasin kevättalvella, että kun vuosi oli kulunut lääkityksestä, lääke ei enää enää auttanut. Lopettelen edelleen lääkitystä, koska vieläkin saan päähäni "jälkimaininkeja", "säröjä". Siis kummallisen "särähtävän tunteen" ajoittain. Nyt olen jo niin pitkällä, että enää tarvitsen vain joka kolmas päivä 2,5 mg tai jopa harvemmin. Mitään muuta apua ei lääkeestä enää ole. Minulle ei lääke ja viina sopineet ollenkaan yhteen, sammuin jo sikspäkistä. Nyt olen päivä päivältä varmempi, että ainoa vaihtoehtoni on täyspäihteettömyys kaikilla aloilla. En tietysti pane vastaan jos lääkäri määrää selkeän diagnoosin myötä, että minun on syötävä jotain aivoihin vaikuttavaa lääkettä. Mutta elämä on niin jees! kun tietää, että saa mennä nukkumaan raittiina ja herätä ilman kankkusta.
Keski-ikäisenä naisena tiedän, että edessä on vain vaikeampaa ja vaikeampaa, jos juominen jatkuu, toiveeni on elää (jos elinpäiviä riittää) kauemmin raittiina kuin kahdenkymmenen vuoden ajan jatkunut pakkojuominen kerran pari kuukaudessa.
No ei sulla ole ollut mitään alkoholismia. Et vain osaa juoda ja siksi on hyvä että et juo enää.
Se ei kaikille sovi tuo viina. Ikävä kun loukkasit itsesi. Toivottavasti oireet paranevat ja sopivat lääkkeet löytyvät.
Viina ei tosiaankaan sovi yleensä lääkkeitten kanssa. Siinä se hyvä puoli että jos pitää syödä läkkeitä niin jää automaattisesti juopottelu pois.
Vähän löysää lohduttelua..... mutta kuitenkin.
Määrittelen itseni alkoholistiksi, vaikka juomakulttuurini on ollut ikäni sellaista, että joka toinen tai kolmas viikonloppu lärvit ja kauhea morkkis ja kankkunen. Pahimmillaan lomalla kolmena päivänä lärvit. Olen taistellut jo 25-vuotiaasta saakka alkoholihimoa vastaan.
Mitä enemmän tulee juomavuosia ja -ikää, sitä enemmän tulee mokailtua kännissä. Sattuu onnettomuuksia, lipsahduksia vääriin yökuntiin, suostumista hetken mielihalusta ryhmäseksiin, kaikkea älytöntä, joka sitten on aina seliteltävä ja hävettävä ja kaduttava. Ei kannata unohtaa taudinpelkoakaan.
Se juomattomuus siprojen kanssa kesti vain kolme kuukautta ja lääkitys muuttui sitten epäsäännölliseksi, koska jätin ed. päivänä ja samana päivänä pillerin pois kun ryyppy hirtti.
Mutta onnettomuuteni sattui puolitoista vuotta sitten ja paranin (Jumalan kiitos) täysin, tämä "särähtely" on aivojen sähkössä tapahtuvaa lääkkeistä irrottautumista. Ja ei kannata selittää, ettenkö ottanut 10 kg Imovania humalassa, ja nukuin kuin kuollut. Vihaan päihteitä ja minulla on meneilläni viimeinen taistelu, ja tämän sodan voitan minä!
näköjään.
armahdan itseni viinan kirosta.
;-)
Itserakkauden apuna on sitten jeesuskin. Onnea vaan.
käyn säännöllisesti terapeutilal ja psykiatrilla :) mullon ollu sosiaalisten tilanteiden pelko ja siihen lääkityskin on vielä, ollut 1.5v