Olen huomannut , että esim. 175-senttinen ja 65- kiloinen nainen on "lihava". Tai vastaavasti 180- senttinen ja 85-kiloinen mies on "lihava"...?Toinen kumma juttu on lihakset? Täällä on se käsitys, että ainoastaan urheilijoilla on lihakset kuten Janne Holmenilla...hih!.
Meidän ruuminrakenteemme ovat täysin erilaisia vaikka pituus on sama. On sällejä jotka ovat kun onkimatoja ja on sällejä jotka ovat kun ladon ovia jo aivan luonnostaan. Tällä onkimadolle 100kg on hirmuinen paino, keskellä kehoa on hirveä pallo jonka yli ei näe edes varpaita. Tällaisella ladonovella ei 100-kiloisena ole edes näkyvää vatsaa.
Ihmisen rakenteesta riippuu koska hän on todella lihava, sillä lähtötilanne on eri ihmisillä aivan erilainen. Laiha voi olla todella huonokuntoinen, laihuus ei ole mikään terveyden tae, usein jopa päinvastoin. Toki on erotettava todellinen lihavuus se onko ihminen luonnostaan roteva ja pulska.
Tällaisen rotevan ihmisen on mahdottomuus pitää itseään todella hoikkana, koska se ei ole hänen normaali olotilansa. Jos 180-senttien mies on hyväkuntoinen ja painaa 80..90-kiloa, hänen on todella vaikea pitää painonsa 70-kilossa. Painijat, nyrkkeilijät sekä alempien sarjojen painonnostajat pudottavat hetkellisesti itsenä alempaan sarjaan, muta eivät pysty pitämään tätä painoa jatkuvasti kunnon huonontumatta. On miehiä jotka painavat 180-senttisenä 58-kiloa ja syövät vaikka mitä niin paino pysyy alle 60-kilon. Heille ei kerry normaalin aikuisen miehen lihasmassaa, he ovatkin laihoja naisia.
Ei 170...175-senttisen naisen ihannepaino ole 50...55-kiloa, vaan aivan jotain muuta. Joku Paris Hilton on kun onkimato, jos tuon pituinen nainen ei omaa samantyylistä ruumiinrakennetta on erittäin vaikea pitää paino 50-kilossa. Jos 175-senttinen missi painaakin 65-kiloa hän on läski? 7-ottelija Carolina Klüft on 178-senttinen ja painaa kilpailukunnossa 65-kiloa, siis "läski" missiksi, mutta vielä varsin hoikka tuonpituiseksi naiseksi.
Mitä ajan takaa?
Vääriä ihanteita, väärää tietoa ja tavoitteita, painotavoite pitää olla sellainen, että ihminen pystyy sen painon pitämään normaalilla liikunnalla ja ruokavaliolla. Jos ihminen syö terveellisesti liikkuu kohtuullisesti ja hän henkisesti tasapainossa, silloin hänellä ovat asiat kunnossa. Se paino ei saata olla näissä missien lukemissa naisilla, mutta mitä sitten. Se on ainakin varmaa, että ei sitä painoa kohtuullisilla elintavoilla niin hirveästi tule.
Samoin on miesten kanssa, jos mies elää terveellisesti ja liikkuu, vaikka hän on roteva hän silti terve, hän sairastaa paljon enemmän jos tavoittelee sellaista johon ei normaaleilla elintavoillaan kykene.
Meidän ruuminrakenteemme ovat täysin erilaisia vaikka pituus on sama. On sällejä jotka ovat kun onkimatoja ja on sällejä jotka ovat kun ladon ovia jo aivan luonnostaan. Tällä onkimadolle 100kg on hirmuinen paino, keskellä kehoa on hirveä pallo jonka yli ei näe edes varpaita. Tällaisella ladonovella ei 100-kiloisena ole edes näkyvää vatsaa.
Ihmisen rakenteesta riippuu koska hän on todella lihava, sillä lähtötilanne on eri ihmisillä aivan erilainen. Laiha voi olla todella huonokuntoinen, laihuus ei ole mikään terveyden tae, usein jopa päinvastoin. Toki on erotettava todellinen lihavuus se onko ihminen luonnostaan roteva ja pulska.
Tällaisen rotevan ihmisen on mahdottomuus pitää itseään todella hoikkana, koska se ei ole hänen normaali olotilansa. Jos 180-senttien mies on hyväkuntoinen ja painaa 80..90-kiloa, hänen on todella vaikea pitää painonsa 70-kilossa. Painijat, nyrkkeilijät sekä alempien sarjojen painonnostajat pudottavat hetkellisesti itsenä alempaan sarjaan, muta eivät pysty pitämään tätä painoa jatkuvasti kunnon huonontumatta. On miehiä jotka painavat 180-senttisenä 58-kiloa ja syövät vaikka mitä niin paino pysyy alle 60-kilon. Heille ei kerry normaalin aikuisen miehen lihasmassaa, he ovatkin laihoja naisia.
Ei 170...175-senttisen naisen ihannepaino ole 50...55-kiloa, vaan aivan jotain muuta. Joku Paris Hilton on kun onkimato, jos tuon pituinen nainen ei omaa samantyylistä ruumiinrakennetta on erittäin vaikea pitää paino 50-kilossa. Jos 175-senttinen missi painaakin 65-kiloa hän on läski? 7-ottelija Carolina Klüft on 178-senttinen ja painaa kilpailukunnossa 65-kiloa, siis "läski" missiksi, mutta vielä varsin hoikka tuonpituiseksi naiseksi.
Mitä ajan takaa?
Vääriä ihanteita, väärää tietoa ja tavoitteita, painotavoite pitää olla sellainen, että ihminen pystyy sen painon pitämään normaalilla liikunnalla ja ruokavaliolla. Jos ihminen syö terveellisesti liikkuu kohtuullisesti ja hän henkisesti tasapainossa, silloin hänellä ovat asiat kunnossa. Se paino ei saata olla näissä missien lukemissa naisilla, mutta mitä sitten. Se on ainakin varmaa, että ei sitä painoa kohtuullisilla elintavoilla niin hirveästi tule.
Samoin on miesten kanssa, jos mies elää terveellisesti ja liikkuu, vaikka hän on roteva hän silti terve, hän sairastaa paljon enemmän jos tavoittelee sellaista johon ei normaaleilla elintavoillaan kykene.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ihanteet ovat mielestäni ihan kohdallaan, mikäli ihanteena pidetään esimerkiksi huipputason seitsen- tai kymmenottelijoita. Otat virheellisesti lihavuuden mittariksi kehon massan. Ei, ei ja vielä kerran ei. Kehon kokonaismassaan vaikuttavat tekijät, kuten luuston massa, lihasten massa ja rasvan massa. Lihavuutta tarkastellasemme meitä kiinnostaa vain rasvan massan osuus kehoon kokonaismassasta, eli rasvaprosentti. Korkea rasva-% kertoo lihavuudesta ja siitä on aina haittaa terveydelle.
Kun nyt noin asian esität, niin kysyn lisää:
A) Miksi kaikkiin samanpituisiin ihmisiin , miehiin ja naisiin käytetään samaa kaavaa arvioidessa heidänlihavuuttaan (terveyskeskukset)
B) Miksi vanhainkodeissa ovat enememmistönä pyöereähköt mummot, joiden ennuste on paperilla heikko
C) Missä ovat ne langanlaihat metsurit ja muut veteraanit ei niitä ainakaan vanhainkodeissa näe
"A) Miksi kaikkiin samanpituisiin ihmisiin , miehiin ja naisiin käytetään samaa kaavaa arvioidessa heidänlihavuuttaan (terveyskeskukset)"
Tarkoittanet BM-indeksiä. Syynä on indeksin helppo laskettavuus/mitattavuus ja sen hyvä keskimääräinen toimivuus. Kaava kertoo hyvin lihavuudesta keskimääräisen suomalaisen kohdalla, vaikka ei pädekään erityisen raskasrakenteisiin tai lihaksikkaisiin henkilöihin. Itse kylläkin suosittelisin rasva-%:n käyttöönottoa lihavuuden määrittämisessä, sillä se on melko helppo arvioida kohtuuhintaisilla menetelmillä riittävän tarkasti.
"B) Miksi vanhainkodeissa ovat enememmistönä pyöereähköt mummot, joiden ennuste on paperilla heikko "
En ymmärrä mitä haet tällä kysymyksellä takaa. Mummojen terveys on vanhalla iällä ja mikseipä aikaisemminkin jäänyt heikolle huoltamiselle (omasta ja muiden puolesta), mikä hyvin yleistä suomalaisessa yhteiskunnassa.
"C) Missä ovat ne langanlaihat metsurit ja muut veteraanit ei niitä ainakaan vanhainkodeissa näe "
Jälleen kerran en ymmärrä mitä haet takaa. Ei metsuri tai veteraani tarvitse ylimääräistä rasvaa mihinkään, eikä siitä ole ammatin tai terveyden kannalta mitään hyötyä. Haittaa siitä varmasti on. Vanhukset ovat usein melko lihavia ja kyllä minä sen ymmärrän hyvin, että vanhalla iällä ei jaksa huolehtia ravinnosta ja liikkumisesta samalla tavalla, kuin nuorempana.
ne siellä vanhainkodissa ole van kotona, sillä ovat niin paljon paremmassa kunnossa kuin nämä "pyöreät" ja huonokuntoiset ikätoverinsa! Äly hoi!
On yleensä elänyt tavallista kauemmin.
Pyöreähköjä mummoja siellä suurin osa on.
Miehet, jos heitä on siellä ovat yleensä nuorempia ja hoidossa Dementian tai halvaantumisen takia.
Heistäkin harva on ylipainoinen.
Joten ei laihuus ole siinäkään tapauksessa auttanut.
Tiedän tämän koska joudun viemään ikäsä urheillutta normaalipainoista miestäni usein vanhainkotiin tilapäishoitoon.
Jos ei ole kyse huomattavasta ylipainosta niin taitaapi lievä lihavuus vain pidentää elämää.
Moni kuikelo on lyyhistynyt lenkkipolulle.
En ole itse lihava, ainostaan vähän pyöreä kuten reilut 60-vuotiaan naisen tulee olla.
Minusta tuo terveysintoilu ja laihduttaminen on nykyisin saanut älyttömät mittasuhteet.
Yhtään useammin kun tukevammatkaan ikätoverinsa.
Voin allekirjoittaa tämän elämänkokemukseni ja omien havointojeni kautta.
"Jos joutuu vanhainkotiin, on yleensä elänyt tavallista kauemmin. Pyöreähköjä mummoja siellä suurin osa on."
Kyllä se nyt vaan kannattaa hyväksyä, että korkea rasvakudoksen määrä elimistössä on terveydelle haitallista, eikä hakea kiertotietä sen kumoamiseen. Asiasta on tehty niin paljon tutkimuksia, että se voidaan hyväksyä jo faktana.
"Jos ei ole kyse huomattavasta ylipainosta niin taitaapi lievä lihavuus vain pidentää elämää."
Asiasta ei ole kiistatonta tutkimustietoa ja väittämäsi ei missään nimessä edes vaikuta järkevältä - lihavuudella kun ei ole havaittu terveydelle positiivisia vaikutuksia.
Vanhainkodissa taitaa nähdä niitä pulleita mummoja, koska kaikki laihat mummot asuu vielä omissa kodeissaan. Tuossa meidänkin naapurissa asuu pari iänikuisen vanhaa ja hirmuisen laihaa mummelia, molemmat käy omat ruokaostoksensa kaupasta hakemassa kilometrin päästä ja kävelevät ulkona päivittäin. Sehän se pitää kehon virkeänä, kun pystyy omat asiansa hoitelemaan vaikka vanhanakin.
Meillä on suvussa kaikki naiset ylipainoisia.
On yli satavuotiaita ja minun mummoni tarvitsi 85-vuotiaana ainoksi lääkkeekseen puoli asperiinia polvikipuun.
Äitini on nyt sen ikäinen ja löysi vielä uuden poikaystävän on rakastunut kuin teinityttö.
Mummoni kuollessa yli 90-vuotiaana oli viisi polvea elossa.
Nyt on taas viisi polvea.
Eli minäkin olen iso-mummo ja minunkin äitini elää vielä.
Kukaan ei ole murehtinut läskejään ollaan nautittu elämästä syöty kaikkea mitä mieli tekee.
Liikuntaa ei harrasteta muuten kun aktiivisen elämän tuomaaa hyötyliikunta.
Tuossa jäljempänä eräs nainen vastasi tähän mummo kysymykseen, hänen kokemuksensa olivat juuri kuten omani.
Ymmärsit tämä metsuri kysymyksen väärin tai ehkä esitin sen hieman tyhmästi. Maalta kotoisin olevana, mutta aikuisikäni kaupungissa asuneena olen seurannut kotipitäjäni ihmisiä. Siellä todella on jäljellä ainoastaan ne mummot, kuten minunkin 86-vuotias äitini ja nämä mummot ovat ikänsä olleet, lyhyitä, vankkoja, tyypillisiä persjalkaisia maalaisnaisia. He tekivät pitkän päivätyön pientilojen emäntänä ja lasten äiteinä, söivät voita, joivat maitoa, tekivät läskisoosit ja karjalan paistit. Kas kummaa meidän mummolla on hyvin alhainen kolesteroli, kiitos hänen niin minullakin. Mutta painoa näillä naisilla on aina ollut nykytaulukoiden mukaan liikaa, eihän 155-senttinen nainen saisi painaa 60-kiloa enempää?
Ne kuivan käpsäkät metsurit ja muut raskaantyöntekijät ovat multaa suussa kirkkomaalla. Raskas työ kylmissä olosuhteissa, vuodesta toiseen kuluttaa ihmistä erittäin paljon, kyllä sen rivien harvenemisesta huomaa. Ei siinä auta vaikka painoindeksi olisi koko aikuisiän alle 20 ja rasvaprosentti 10%, pumppu tilttaa silti. Joka toinen hengissä 70-vuotiaaksi selvinnyt on käynyt ohitusleikkauksissa tai pallolaajennuksissa tai sitten on tappanut syöpä, eritäin harva näistä miehistä näkee 80-ikävuotta. Suurin osa lähtee ennen 70-vuoden ikää ja nämä mummot jäävät jäljelle, ilman ohitusleikkauksia tai pallolaajennuksia. Täällä kaupungissa on hyväkuntoisia eläkeläisiä, moni 80-vuotias virkamies tai opettaja on hyvässä kunnossa, kun hänen ikätoverinsa maalla on ollut haudassa jo vuosikymmenen. Ei kohtuullinen pyöreys ihmistä tapa, jos hän elää kohtuudella, turmioksi koituu se mihin synnyt ja missä ja mitä teet elääksesi.
Niinhän se on että suomessa on valta "rotuna" tällainen persjalkainen kansa. ja perintötekijät ovat muovautuneet niin että pula-aikana ja nälkävuosna sekä kylmien talvien varalle elimistö on kerännyt rasvaa kudoksiin että selvittäisiin hengissä. Tyhmää vaan että perintötekijät eivät muovaudu teknologian kanssa samaan tahtiin ja yhä vieläkin keho tekee tätä samaa varastointia. Sitäpaitsi on myäs tutkittu että jos aivojen kolesterolitaso laskee liian alas alkaa ihminen käyttäytyä kuin psykopaatti. Elimistö tarvitsee selviytyäkseen tietyn määrän rasvaa. joten KOHTUU TODELLAKIN KAIKESSA!!!
" Korkea rasva-% kertoo lihavuudesta ja siitä on aina haittaa terveydelle "
Niin mikä se on oikea rasvaprosentti vai onko sellaista ollenkaan. Sen olen kuvista nähnyt, että pahaan jamaan päässellä, bulimia tai syöpäpotilailla lienee rasvaprosentti alle 1%.
Näillä kehonrakentajilla on myös todella pieni rasvaprosentti, toki heillä on vielä lihaksiakin, mutta ei kai se niin mene, että mitä pienempi % sen parempi?
"Niin mikä se on oikea rasvaprosentti vai onko sellaista ollenkaan. Sen olen kuvista nähnyt, että pahaan jamaan päässellä, bulimia tai syöpäpotilailla lienee rasvaprosentti alle 1%."
Kyllä on olemassa terveyden kannalta optimi rasvaporsentti-intevalli (ala-yläraja-%), johon tulisi pyrkiä. En anna tarkkoja lukemia, koska ne kannattaa tarkistaa tieteellisistä julkaisuista. Tässä kannattaa käyttää maalaisjärkeä, eli kyllä liian korkeat arvot huomaa silmämääräisesti jo peiliin katsomalla. Liian korkeasta ja liian alhaisesta rasvaprosentista on terveydellistä haittaa.
"Näillä kehonrakentajilla on myös todella pieni rasvaprosentti, toki heillä on vielä lihaksiakin, mutta ei kai se niin mene, että mitä pienempi % sen parempi?"
Ei olekaan sitä parempi, mitä pienempi, kuten yllä jo mainitsinkin. Sanonta "kohtuus kaikessa" pätee tässäkin tapauksessa oikein hyvin.
Kun olet noin suuresti viisa niin voitko kertoa sitten miksi joillakin ihmisillä on taipumusta kerätä rasvaa varastoon ja toisilla ei? Aina ei ole kyse pelkästä laiskuudesta tai mässäilystä. Esim. tuttuni ei liho vaikka vetää minkälaiset eväät tahansa ja itse lihon heti jos syön vaikka juhlissa palan kakkua. Samalla ystävälläni todettiin kolesteroli arvot hipuvan jossakin 8-9 hujakoilla kun itselläni on vain 3. Minä siis pakkaan rasvan perseeseen ihon alle ja ystäväni verisuoniin. Ja voin taata että ensi silmäyksellä hän on paljon terveemmän näköinen kun minä vaikka asia on toisin päin. me kummatkin liikumme suunilleen yhtä paljon itse ehkä vielä hieman enemmän, silti hän on se urheilullisemman näköinen kun ei ole selluliittiä.
Väärät ihanteet??? Minua kiinnostaa tällainen väite ihan filosofisesta näkökulmasta. Mistä tällaiset ihanteet syntyvät, miksi ja ketä ne palvelevat? Ketkä niitä vastustavat, miksi ja ketä se taas palvelee?
Eikö ihanteella yleensä tarkoiteta jotakin yleisesti yhteiskunnassa tms. vallitsevaa suotavaa tai tavoiteltavaa olotilaa? Silloinhan ihannetta ovat muokkaamassa kaikki yhteistuumin, miten tällainen ihanne voi olla väärä, jos se kuitenkin on yleisesti yhteiskunnassa hyväksytty?
Ihanteenmukaiset ihmiset pitävät kyseistä ihannetta mitä ilmweisimmin hyvänä, ja sitä tuntuvat yleisesti vastustavan vain ihmiset jotka eivät tähän ihanteeseen tunnu mahtuvan. Missä siis on vika? Ihanteissa, vaiko niiden ihmisten asenteissa jotka eivät ihannetta vastaa?
En ymmärrä miten joku on "luonnostaan" pulska tai roteva. Ymmärrän että joku on lihaksikas, koska hän on tehnyt enemmän fyysistä työtä tai urheillut. Mutta ei kukaan luonnostaan ole lihaksikas tai pulska. Elämäntapa sen tekee. Luustossa voi olla eroja, eli voi olla harteikas, leveä lantio, tms. mutta ei sillä ole pulskuuden kanssa mitään tekemistä.
Aivan! Kahden samanpituisen, samaa sukupuolta olevan ihmisen luuston painossa ei tutkimusten mukaan ole kuin maksimissaan viiden kilon ero. Pulskuus tai rotevuus ei koskaan ole luustosta kiinni, vaan kysymys on sen luuston päälle kertyneistä rasvoista tai lihaksista.
sitä, mitä on luonnostaan. Ihminen voi elää tervellisesti olematta silti hoikka. kyse ei loppupeleissä ole terveellisyydestä vaan lähinnä yksilön luontaisista mielihaluista ja kurinalaisuudesta.
Minä laihdutin aikoinani itseni hoikaksi (170/58), mutta en ole sellainen enää, koska en kyennyt itselleni luontaisella tavalla elämällä ylläpitää sellaista painoa. Nyt painan n. 70 kiloa, eli olen toki normaalipainoinen, mutta en millään muotoa hoikka. Pidän itseäni luonnostani pyöreänä, koska elän nyt tavalla, jolla pysyn terveenä ja nautin elämästäni eniten.
Syön ravitsemuksellisesti lähes yhtä terveellistä ruokaa nyt kuin hoikkanakin. Harrastan reippaita kävelylenkkejä 3-4 kertaa viikossa. En tupakoi ja käytän alkoholia kohtuudella. Olen lääkärin mukaan yhtä terve nyt kuin painaessani 58 kiloakin. Pizza tai suklaapatukka silloin tällöin ei kaada terveyttäni, mutta hoikkana se uhkasi kaataa mielenterveyteni. Ja jokainen ylimääräinen suupala, jokainen laiskoteltu ilta nosti painoani väsen siitä 58:sta. Elämäni oli jatkuvaa syömisten ja liikkumisten tarkkailua ja huonoa omatuntoa kaikkein mitättömimmistäkin repsahduksista.
Minä en kykene elää niin. Hoikkuus vaatisi minulta niin kovaa kurinalaisuutta, että se veisi nautinnon elämästäni. Ymmärrän hyvin, että joillekin juuri se kurinalaisuus tuottaa suurta mielihyvää, mutta minua se ahdisti. Nyt olen sen sijaan paitsi terve fyysisesti, myöskin onnellisempi. Luovuin hoikkuuden tavoittelusta ja aloin elää sellaista elämää, joka minulle tuottaa mielihyvää. Tällaista minä tarkoittaisin sillä, että on luonnostaan roteva tai pulska.
Sanoisin että tuollainen ihminen on perusluonteeltaan pulska. Ei niinkään luonnostaan :)
Toisinsanoen ihmisen mieli ja luonne kehittyy ihmisen kehittyessä. Kukaan tuskin voi vastasyntyneestä vauvasta sanoa että "tämä vauva on luonnostaan pulska" tai että "tästä vauvasta tulee aikuisena luonnostaan pulska".
Toki se on sitten ihan eri asia että minkälaisessa painossa ja kehossa se mieli sitten ihmisen kehityttyä viihtyy. Mutta biologiselta kantilta puhtaasti katsottuna, kukaan meistä ei ole luonnostaan (ts. jotenkin automaattisesti tai sisäsyntyisesti) laiha tai lihava tai pulska tms. Ei silloin kun sillä kuvataan kehon rasvaprosenttia.
Toki ihminen voi elää terveellisesti, olipa hän normaalipainon ali tai ylärajoilla, tai vaikka olisi himpun verran rajojen ylä- tai alapuolellakin.
ihan outo käsite näköjään tällä palstalla. jos kaikkeen voisi vaikutta olis jokaisella varmaan upeet suorat ja pitkät sääret, kapea lantio ja sopivat hartiat, suora nenä ja sievät B kupin rinnat ja tietysti vyötärö vaan 55cm. Oliskohan kuitenkin olemassa perintötekijöitä jotka vaikuttaa meidän kehon rakenteeseen, ihonväriin hiustenlaatuun, onko hymykuoppia vai ei pisamia.... Ei kaikkeen voi vaikuttaa itse. Mäkin olisin ihan kaunis jos ei ois pihtikinttut ja selkä ois 10cm pitempi. Sittenhän oisinkin jo 175cm enkä yhtään ylipainoinen. jipii mistä saadaan taikuri.
Esitit asian juuri niin kun olin itse havainnoinut ja myös omassa elämässni huomannut.
ON TURHA PYRKIÄ SIIHEN PAINOON, JOTA EI VOI ILMAN YLIVOIMAISTA REHKIMISTÄ/KIELTÄYMYKSIÄ SÄILYTTÄÄ.
Toki, kuten mainitsin on hyvä liikkua ja syödä oikein ja kohtuudella. Jos yritätte olla väkisin langanlaihoja, ette ole yhtään sen terveempiä.
Geeneillä voidaan toki selittää jotain, mutta fakta on, että ihan itse sinä syöt sen ruokasi mitä syöt. Vaikka taipumusta olisi rasvan kertymiseen tai perintötekijöissä hidas aineenvaihdunta, niin loppujen lopuksi kuitenkin ratkaiseen se energianmäärä minkä syöt.
Vertauksesi luista tai sääristä, lantion leveydestä, hymykuopista ja muusta oli äärimmäisen ontuva, koska noille asioille ei ihminen mitään mahda. Rasvaprosentilleen mahtaa, jos kyse ei ole oikeasta sairaudesta esim. kilpirauhasen vajaatoiminnasta.
Taipumusta ihmisellä voi olla vaikka mihin. Mutta se, antaako taipumuksilleen vallan onkin jo ihan toinen juttu. On paljon ihmisiä jotka lihovat helposti, ja ovat silti hoikkia koska he eivät alistu taipumustensa ohjattaviksi.
Et sinä voi sanoa mitä pitää tai ei pidä tehdä. Jokainen ihminen tekee niinkuin itseltä parhaimmalta tuntuu ja tekee asioita joita kokee mieleiseksi ja joista saa tyydytystä. Joskus nämä asiat sisältävät rehkimistä ja kieltäytymistä. Munkki tai nunna saa henkistä tyydytystä sillä, että kieltäytyy tietyistä elämän osa-alueista. Urheilija saa nautintoa siitä että pääsee rehkimään ja rääkkäämään itseään fyysisesti. Ja jos joku saa nautintoa siitä että on hoikka, niin kukas sinä olet sitä arvostelemaan.
Joskus tyydytyksen saamiseksi elämässä täytyy vähän kärsiäkin. Minä rakastan ruokaa, karkkeja, herkkuja, kakkuja. On aika kurjaa kieltäytyä niistä, vaikka voisin periaatteessa syödä niitä joka päivä, koko ajan. SUUREMPI nautinto tulee kuitenkin siitä että olen tyytyväinen vartalossani, että vaatteet istuu ja näytän hyvältä. Niin inhottavaa onkin kun ei voi vain syödä koko ajan (vaikka sitä oikeasti olisi ihan kiva tehdä koska pidän ruoasta ja syömisestä) niin koen mielekkäämmäksi elämässäni rajoittaa noiden herkkujen syömistä ja pysyä tässä painossani.
tuostahan tässä on ollutkin kyse. Joku nauttii rehkimisestä, joku ei. Kuitenkin on turhaa rehkiä kamalasti laihuuden eteen, jos ei siitä mitään nautintoa saa. Silloin se on ihmiselle itselleen ylivoimaista. Eli siis VÄKISIN ei kannata laihuuttakaan tavoitella.
Olet jo tainnut hankkia itsellesi syömishäiriön. Ei kukaan normaali ihminen ajattele koko ajan painoaan ja sitä miten haluaisi ahmia herkkuja. Elämä on niin paljon muutakin kuin painon ympärillä pyöriminen. Tai yleensä oman napansa ympärillä pyöriminen. Kannattaisi hakeutua lääkäriin.
Kyllä. Sitä normaalit ihmiset ajattelevat. Suurin osa heistä tosin menee ja syö ne herkut, ja sitten kouristelee itseinhon kourissa kun on syyllinen olo. Suurin osa naisista ainakin toimii näin. Näkee ja kuulee sen kun avaa silmänsä ja korvansa. Mene vaikka Laihdutus-palstalle katsomaan. Minä en ainakaan ryve itseinhossa. Hakeudu itse ihmisten ilmoille sieltä tynnyristä, niin huomaat minkälaisia ihmiset on. tervetuloa maailmaan.
On myös selkeää näyttöä siitä että toisilla suvuilla on jo syntymähetkellä enemmän rasvasoluja kuin toisilla. toiset lihoavat vatsaan toiset lantioon ja rintoihin mikä on puhtaasti hormonaalista taipumusta. Itselläni on varmaankin 5-8 kg pelkissä rinnoissa vaikka vyötärö on vain 80cm. Jos olisin lauta olisin siis normaalipainoinen, nyt lievästi ylipainoinen. Ja tissithän ei lähde vaikka kuinka laihdutan, alkavat vain roikkua. Onko se sitten kaunista?
Kyllä se rasva lähtee kaikkialta. Se tuntuu vaan että se lähtee hitaammin sieltä missä sitä on eniten. Mulla rasva kerääntyy reisiin, lantiolle ja sääriin, ja sieltä se ihan viimeiseksi myös lähtee kun laihdutan.
Roikkuu ne rinnat muillakin naisilla. Ja siihenkin vaikuttaa ihotyyppi, toisilla iho palautuu tosi hyvin, toisilla ei niin hyvin. Jos ne tissit jää pahasti roikkumaan, niin ylimääräisen ihon voi aina kirurgilla korjata.