On se kumma, että maanviljelijät haluavat mieltää itsensä yrittäjiksi, vaikka mitään yrittäjän riskiä heillä ei ole. He eivät toimi markkinoilla, vaan ovat valtion elättejä.
Yhtä hyvin ns. puistokemistit eli puliukot voisivat kutsua itseään kemikaaliytittäjiksi.
Yhtä hyvin ns. puistokemistit eli puliukot voisivat kutsua itseään kemikaaliytittäjiksi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
... tukiaisten luonteesta mitään.
Viljelijät ovat puhtaita yrittäjiä: He sijoittavat tilaan, rakennuksiin ja koneisiin, tekevät tuotannon mahdollisimman halvalla ja myyvät tuotteensa mahdollisimman korkealla. Ei ole viljelijöiden vika, jos yhteikunta on johtanut asiat monista yhteiskuntaa koskevista syistä siihen, että 40 % yrittäjän tulosta maksaakin valtio, eikä ruuan syöjä. 60 % tuloista tulee tuottajahintoina, joiden taso määräytyy maailmanmarkkinoilla.
Viljelijä kyllä ottaisi kaikkki tulonsa mieluummin tuottajahintana. Olen aiheesta kirjoittanut saitilla paljon ja yksityiskohtaisesti, mutta on masentavaa nähdä, että sinunlaisia vielä on.
Millä tavoin yhteiskunta on ohjannut asiat niin, ettei maatalousyrittäjä ole voinut esim. ennen EU-aikaa saada tulojaan tuotteiden myynnistä. Suomessa oli korkea rajasuoja monissa tuotteissa, jolloin kotimainen oli ainoa vaihtoehto kuluttajalle. Nihin siis tarvittiin korkean rajasuojan lisäksi vielä erilaisia tukimuotoja?
Miksi maatalousyrittäjät eivät ole ponnistelleet sellaisen politiikan puolesta, missä tuet lopetettaisiin, jos se kerran on heille edellisempaa? EU:n tasollakin on poliittisia toimijoita, jotka ajavat maatalousprotektionismin vähentämistä kuten Euroopan liberaalidemokraattinen ryhmä, mihin Kepukin jo jäsenenä kuuluu, vaikka on Väyrysen mielestä ihan väärässä porukassa.
Yhä enemmän alkaa olla sellaisia tuotannonaloja, joissa esittämäsi osuudet alkavat kääntyä ylösalaisin. Sokerijuurikkaan viljelyssä on käymässä niin, että valtio ja nimenomaan suoraan Suomen valtio käymättä EU:n kautta maksaa lähes koko tuotannon kustannukset.
Miksei teillä kepulaisille ole halua ryhtyä purkamaan tätä huonoa systeemiä, kun kerran sinäkin kerrot sen johtuvan jostain muusta kuin kepulaisesta mielenlaadusta. Tänä päivänä monella taholla on ollut valmiutta vähentää maatalousprotektonismia. Keväälläkin Kepu päinvastoin syytti demareita siitä, että nämä pyrkivät vähentämään tukia. Ei tukia ihaileva puolue tällaista tee ja sinähän olet väittänyt - vai peräti todistanut - että demarit olisivat tukien isiä ja äitejä.
Minusta sinun pitäisi huomata, että on masentavaa sinun kannaltasi, kun sanomaasi ei tunnuta uskottavan. Minä ja monet muutkin ovat kirjoittaneet palstalla maatalouspolitiikasta jotain vallan muuta ja näyttää siltä, että oppi menee perillekin. Ehkä tämä masentaa sinua entisestään.
"katkeraa
Kommentti viestiin: Reijo Setälä 25.10.1999
Oiva Härköselle ja muille keskustalaisille näyttää olevan katkeraa nähdä muiden ponnistelevan työttömyyden alentamiseksi ja kansan elintason kohottamiseksi. Keskusta on aina ponnistellut vain verovarojen ryöstämiseksi pysyvästi kannattamattomaan maataloustuotantoon, joka tarkoittaa Suomen kansan elintason alentamista.
Nyt turvaudutaan tuollaiseen hupaisaan knoppologiaan. Olisi ollut Esko Ahollakin aikaa ja velkarahaa ponnistella työttömyyden alentamiseksi, ei vain kiinnostusta ja ymmärtämystä riittänyt.
Kannattamatonta
Kommentti viestiin: Oiva Härkönen 25.10.1999
Tulihan se Reijo esiin pysyvästi kannattamattomine maataloustuotantoineen ja Esko Ahon hallituksineen.
Onhan se tietysti ollut katkeraa, mutta samalla liikuttavaa, nähdä demareiden ja kokoomukselaisten yhteiset hellittämättömät ponnistelut työttömyyden alentamiseksi ja kansan elintason parantameseksi. Katkeraa on todeta, että ponnistelut etteivät juurikaan ole tuottaneet tulosta. Vaikka maailmantaloudessa on vallinnut kuusi vuotta kestänyt noususuhdanne, joka meillä on ollut koetun laskusuhdanteen tapaan vielä keskimääräistä voimakkaampaa, ei hallitus ole saanut putoamaan jättityöttömyyttä kuin nejänneksen ja se on lisännyt valtion velkaa näihin päiviin saakka.
Niinsanottu laaja työttömyys on vieläkin yli 500 tuhannen. Hallitus ja etujärjestöt näyttävän olevan tosiasiassa tyytyväisiä työttömyyden tasoon, eivätkä tee todellisia työelämän uudistuksia, jotka todella vaikuttaisivat. Tämän oli havainnut professori Pertti Koistinenkin perjantain Hesarin mukaan. Ay-liikkeellä on kysymys pelosta menettää johtava asema. Hallitus on taas ay-liikkeen vanki.
Lipposen hallitukset lisäsivät valtion velkaa 120 miljaardia. Vasta tänä vuonna on tarkoitus aloittaa sen alentaminen. Ei kuitenkaan budjettivaroilla, vaan valtion omaisuuden myynnillä saatavilla varoilla. Ovat tainneet pitkän nousukauden tulot mennä kannattamattomiin hankkeisiin, kuten työttömyyden ylläpitämiseen, keskityskehityksen tukemiseen ja taantuvien seutujen asukkaiden elättämiseen.
Oivalle
Kommentti viestiin: Reijo Setälä 26.10.1999
Oivalla on lyhyt muisti. Valtion budjetti on vielä ulkomaisten velkojen korkojen, noin 28 miljardia, maksamisen jälkeenkin ylijäämäinen, jolla rahalla lyhennetään ulkomaista velkaa. Yritysten yksityistämisestä saaduilla varoilla lyhennetään Esko Ahon ottamaa ulkomaista velkaa vielä lisää. Asia oli esillä syksyllä budjetin julkistamisen aikoihin.
Oivan värilliset silmälasit näyttävät vaikuttavan myös muistiin.
Uusien kannattavien työpaikkojen luominen yrityksiin on ollut maailmanennätysvauhtista.
Oiva, kun Sinulla nuo tilastot ovat noin hyvin hallussa, niin kerropa kaikille keskustalaisille, paljonko oli työssöolevia ihmisiä Esko Ahon hallituksen jäljiltä vuonna 1994 ja paljonko heitä on nyt!
Aamuteetä juodessani kuuntelin radiosta, että 200-300 bussikuskia saa heti työpaikan. Radiotoimittaja kertoi työvoimaa haluttavan myös Virosta, koska Suomesta ei enää saa, mutta tällä hetkellä he eivät saa työlupia Suomesta. Monet yritykset maksavat palkkiota, jos joku löytää heille työvoimaa.
Että sellaista työttömyyttä.
Bussikuskit
Kommentti viestiin: Oiva Härkönen 26.10.1999
On totta, että ensi vuoden budjetissa on ylijäämää velan maksuun. En ole varma, lyheneekö valtionvalka tänä vuonna, mutta joka tapauksessa ei niin paljoa kuin valtio sai Sonerasta viime syksynä.
Tyällisten määrä nousee aina korkeasuhdanteen aikana enemmän kuin työttömyys vähenee. Kun työttömiä nyt on 100 - 150 tuhatta vähemmän kuin laman pahimpana aikana, on työssä käyvien luku kasvanut paljon enemmän.
Niitä bussinkuljettajia tarvitaan täällää Helsingissä. Siinä hyvin näkyy hallituksen keskittämispolitiikan tulos.
Muuttoliike on tuonut tänne yhä lisää väkeä, täällä on pulaa käytännössä kaikista palveluammattien harjoittajista. Heitä haalitaan tänne lisää, sitten tarvitaan lisää asuntoja, kouluja, lastentarhoja, liikenneväyliä, muuta infraa ja...taas lisää bussinkuljettajia. Kierre jatkuu.
Reijo hyvä
Kommentti viestiin: Johannes 26.10.1999
kerroppas nyt kuinka se markkinatalous toimii, kun siitä aina jaksat mainita. Kun tuolla alempana samaa asiaa kysyin, olit unohtanut vastata. Kerro siis perusteet ja teoria, niin voidaan aloittaa taas keskutelu.
:-)
Setälän sokea piste
Kommentti viestiin: Taivaan tosi 26.10.1999
Setälä se veistänsä teroittelee ja peistänsä kalistelee vanhaan malliin. Kaikenlainen populismi ja propaganda - jota toki keskustakin osaltaan harjoittaa - tietysti kuuluu asiaan, kun kilpaillaan politiikan kentällä, mutta Setälän suhtautuminen Ahon hallitukseen ja 1990-luvun alun taloudelliseen tilanteeseen on hänen sokea pisteensä. Mies ei vaan näe metsää puilta eikä saa sitä ääneen sanottua. Sen sijaan Setälä haluaa varastaa nykyisen nousukauden taloudellisesta auvoisuudesta koko joukon kunniaa ja mainetta Lipposen hallitukselle, vaikka tällä ei ole siihen osaa eikä arpaa. Suomihan vaan purjehtii kv. suotuisan talouskehityksen myötätuulessa. Viimeksihän tämän sanoi PTT, jonka ennusteisiin Setäläkin lienee syventynyt, koska niistä muiden mielipidettä kyselee. Ja rakenteellisista ongelmista taas puhui viimeksi Lipponen itse eilen, tosin koko EU:n osalta. Maataloudesta en jaksa tällä kertaa valittaa, siinä Setälä on pohjimmiltaan ilmeisesti oikeassa, mutta ampuu vähän yli eikä näe siinäkään metsää puilta.
Vinkki Setälälle
Kommentti viestiin: U Hokkanen 26.10.1999
Tämä Johannes kepunkastaja kun kinuaa jatkuvasti sinulta markkinatalousteoriaa, niin vastaa nyt sille ihan eri tavalla kun se joukko venäläisiä ja kepulaisia, jotka opiskeli 70-luvulla markkinataloutta Tampereen yliopistossa.
Opettaja kun kysyi:
*Mitkä tekijät määräävät hyödykkeen hinnan markkinataloudessa ?
No, Sergei ?*
*Kysyntä ja lahjonta.*
* Väärin, miten Urho vastaa ?*
*Kysyntä ja tuenta !*
Peruskepulaisten tiato markkinataloudesta kun on ensisijassa edelleenkin vaan välikäden tiatoo. Se on heille kovvaa markkinatalloutta kun Kepu tekkee hallitusneuvotteluissa ja myy tarvittaessa vaikka puhheenjohtajansa jos kysyntää vaan riittää.
Savvoo
Kommentti viestiin: Oiva Härkönen 26.10.1999
U Hokkanen tuossa ylläällä kokkeiloo savoks kirjottoo. Ei taijja olla oikkee immeine. Ei oikkee mäne tuo kiel'. Kaipa hiän tarkottaa peruskepulaisella muajussii ja eppäillöö niijen markkinatalloutaittoin olovan toisenkäin tietoo.
Muuvvan päivä sitte teeveessä Itä-Suomen muaherra Alakappee sano, jotta muaseuvvulle jiäneet immeiset on reten yrittäjähenkissii. Kun muatallous ei niitä elätä, on ne hommanneet monenmoista yritystoimintoo lisäsärpimeksee.
Muamies on ainnaa ollu yrittäjä ja markkinatallousmies. Ei se niijjen vika oo ollu jotta mualimanmarkkinahinnat on niin piennii, jottei niillä kannata tuottoo oikkee missää päin mualimmoo.
Voi hyvinkin olla, että useinpien meidän pääkaupunkiseudulle muuttaneiden tiedot markkinataloudesta ovat toisenkäden tietoa. Saattaa olla myös niin, että se yrittelijäin osa maaseudun väestöstä ei ole lähtenytkään hötkyilemään.
keskittämispolitiikka
Kommentti viestiin: Reijo Setälä 27.10.1999
Oiva Härkönen väittää, että nykyisellä hallituksella olisi jotain keskittämispolitiikkaa. Tämä on Härkösen omaa mielikuvitusta ja propagandaa. Keskittymistä on tapahtunut vuosikymmeniä niin Suomessa kuin muissa maissakin. Ihmisten siirtyminen keskuksiin on yleismaailmallinen ilmiö, ei se ole Lipposen keksintöä. Jos joku vielä kirjoittaa, että keskittyminen on Lipposen aikaansaannosta, niin ilmoitan kuolevani nauruun.
Tosin 90-luvun alussa esko ahon hallitus yritti kiivaasti keskittymistä hidastaa ja epäonnistui siinäkin. Keskittymistä tapahtui myös Esko Ahon hallituksen aikana, muuten Ahon hallituksen politiikka oli Suomelle katastrofi.
Johannekselle markkinataloudes
Kommentti viestiin: Reijo Setälä 27.10.1999
Johannes kysyi markkinatalouden toiminnasta.
Markkinataloudessa taloudellisen toiminnan moottorina on kysyntä. Kaikkea sitä tuotetaan, mitä ihmiset haluavat ostaa. Minkään sellaisen tuotteen tuotanto ei lopu, jota ihmiset haluavat kuluttaa, esim maataloustuotteet. Maaataloustuotteiden tuotanto ei riipu tukiaisista vaan kysynnästä.
Hintataso määräytyy vapaassa kilpailussa. Se on kaikkien etu, koska se pakottaa koko ajan kehittämään tehokkaampia ja taloudellisimpia tuotantotapoja ja tuotantorakenteet kehittyvät aina edullisimmiksi. se on kaikkien etu.
Tukiaiset ovat koko kansan edun vastaisia, koska ne estävät ja hidastavat tuotantorakenteiden kehittymistä edullisempaan suuntaan.
P.S. Kiitos Oiva Härköselle hienosta savonkielisestä tekstistä.
Tukiaiset ja kekittyminen
Kommentti viestiin: Oiva Härkönen 27.10.1999
Tottakai keskittymistä tapahtuu aina ja kaikkialla, eivätkä Lipponen ja Niinistö ole sitä keskineet. Mutta se voi olla hallittua tai hallitsematonta. Nykyinen hallitus ei yritä mitenkään ohjata kehitystä, päinvastoin esitetään työllisyyden nopean paranemisen olevan mahdollista vain tukemalla työpaikkojen syntymistä kasvukeskuksiin. Myös tietoyhteiskunta kuulemma vaatii kiihtyvää keskittymistä. Tämä politiikkaa on johtanut vaikeuksiin sekä kasvukeskuksissa että taantuvilla alueilla. Olen näilläkin sivuilla monesti esittänyt keinoja muuttoliikkeen ohjaamisesta luonnolliselle ja hallittavalle tasolle.
Reijolla on Ahon hallituksen lisäksi toinenkin sokea piste. Hän luulee, että kaikki on sitten hyvin maatalouspolitiikassa, kun vain luovutaan tukiaisista. Olen siitäkin aiheesta monesti kirjoittanut. Asia on monimutkainen, eikä se tule sanottua parilla sanalla. Alla joskus kuukausia sitten jukaisema kirjoitukseni.
Matti Huhtala ,Reijo Setälä ja kumppanit aloittavat näillä sivuilla kerran kahdessa viikossa keskustelun maataloustukiaisista. Minä olen joskus vastannut. Asia on monivivahteisempi kuin äkkiä luulisi. Olisi parempi perehtyä tarkemmin aihepiiriin, muuten tulee otettua pintapuolisia kantoja. Maanviljelijät saavat nykyään EU-oloissa keskimäärin puolet tuloistaan tukiaisina. Tukea maksetaan käytännössä kaikkialla maailmassa. Se johtuu siitä, että kaikkien maiden pyrkimyksestä jonkinasteiseen omavaraisuuteen elintarviketuotannossa. Se johtaa maailmanlaajuisen ylituotantoon. Se taas aiheuttaa maailmanmarkkinahintojen pysymisen niin alhaisena, ettei niillä hinnoilla pysty käytännössä missään tuottamaan.
Jos tukemisesta kaikkialla luovuttaisiin, nykyisillä markkinahinnoilla ei pystytäisi tuottamaan ja maanviljelystä jouduttaisiin kannattomana lopettamaan. Se lopettaisi ylituotannon, mutta maailmanmarkkinahinnat nousisivat kannattavalle tasolle. Kuluttaja aina joutuu maksamaan tuotantokustannuksia vastaavan hinnan. Nyt se maksaa tukiaisina puolet. Tukien lopettaminen johtaisi siihen, että monissa maissa tuotanto loppuisi tai vähenisi olennaisesti ja kansojen omavaraisuuspyrkimys ei toteutuisi.
Tukiaisiin liittyvät vielä maisemanhoito- työllisyys- ja valtakuntien asuttuna pitämiskysymykset. Voi myös olla, että jotkin piirit pitävät yllä tukiaisjärjestelmää sen tulonsiirtoluonteen vuoksi. Siinähän kaikille välttämättömien elintarvikkeiden hintoja alennetaan verovaroin. Pienituloisethan eivät maksa veroja ollenkaan tai vain vähän.
Tukiaisiin liittyvät vielä maisemanhoito- työllisyys- ja valtakuntien asuttuna pitämiskysymykset. Voi myös olla, että moni ajattelee. että nykyinen systeemi on sosiaalisempi, sehän alentaa kuluttajahintoja. Pienituloiset syövät yhtä paljon elintarvikkeita raaka-aineina ajatellen, mutta eivät maksa paljokaan veroja, joitta tukiaiset rahoitetaan.
Jotta vaikeaa niistä tukiaisista näyttää olevan eroon päästä.
Jep!
Kommentti viestiin: Taivaan tosi 27.10.1999
Hyvä ja ansiokas yritys Härköseltä tämän monimutkaisen maatalous-tukiasian selvittämiseksi. Tosin Setälälle se ei aikaisemmista kirjoituksistaan päätellen voi koskaa mennä perille, sillä tämä on niin syvästi kaivautunut omiin juoksuhautoihinsa ja juuttunut omien mielipiteidensä vangiksi.
Murretutkija
Kommentti viestiin: Kielimies Hokkanen 27.10.1999
Ei Hokkanen tietenkään savoa osaa. Sehän on itse hämäläinen.
Kiitos Reijo...
Kommentti viestiin: Johannes 27.10.1999
...vastauksestasi. Yksi lisäysymys: Eikös sitten palkkojenkin pitäisi olla joustavia? Eli voidaan kilpailuttaa työvoimaa samalla lailla, siis joka halvimmalla tekee saman työn, niin se saa paikan/se on työn globaali hinta. Kilpailu on täydellistä silloin myös työvoimamarkkinoilla :-)
Kiitos Oivalle - mutta pihvi ?
Kommentti viestiin: U Hokkanen 27.10.1999
Hyvin perusteellisesta savonkielisestä selvityksestä. Totta on ettei U Hokkanen osaa savon murretta, koska en ole käynyt Pellervoseuran rippikoulua, jossa pääopetus kuulemma tapahtuu edelleenkin tällä arvokkaalla itäheimojen kielellä. Kirjoitukseni ei kylläkään pyrkinyt tarkoituksellisesti käyttämään savonkielistä ilmaisutapaa, vaan yleismurretta = sekoitus erilaisisten murrealuiden kielistä.
Mitä tulee markkinatalouden suhteesta Suomen Keskustapuolueen establismenttiin ja sitäkautta muihin jäseniin, niin ominaista sille on sirkkaanttila tyylinen voimakas kaksijakoisuus, etten sanoisi aivan ambivalenssi käyttäytyminen. Toisaalta kannatetaan kovasti ja toisaalta vastustetaan vielä kovemmin.
Tässä mielessä Johanneksen hätä saada Setälältä tietoa markkinataloudesta on hyvin ymmärrettävä. Kepulaiset kun ovat jo kauan sitten tehneet oman sovelluksensa markkinatalouden osalta itseänsä varten, sillätavalla että markkinatalous on heille sellaista jossa YRITTÄJÄT (mm.kaupunkilaisyrittäjät) kilpailevat vapaasti keskenään, jolloinka hintataso määräytyy kokonaiskysynnän ja kokonaistarjonnan perusteella, johon kunkin yrittäjän osuus on marginaalinen.
Mutta tämä yrittäjien välinen kilpailu ei missään tapauksessa koske eikä saa koskea maataloustuottajia, (sillä aitoja yrittäjiä he eivät ole).
Eikä heidän välillään (maataloustuottajien) synny samanlaista kilpailua kun OIKEIDEN YRITTÄJIEN kesken syntyy.
He haluavat elää merkantilismin ja suunnitelmatalouden tapaisessa sekatalousjärjestelmässä, joka pitäisi räätälöidä itsekkäästi yksin heitä varten. Merkantilismi oli aikanaan mitä selvintä suunnitelmataloutta.
Kaikki muut talouden toimijat jätettäisiin markkinatalouteen, koska siitä on suurta etua heidän ammattiryhmälleen (maataloudelle). Kilpailevathan rehujen ynm. raaka-aineiden, kulutushyödykkeiden ja muiden tuotantopanosten tavarantoimittajat heille edullisen hintatason, yrittäjien välinen kilpailu pitää siitä huolen. Pääasia on, ettei heidän itsensä (maatalouden) tarvitse osallistua mitenkään kilpailuun.
Yllättävää onkin että kapitalismi ja suunnitelmatalous voivat vallita yhtäaikaisesti samassa talousjärjestelmässä. Suomessa tällaisesta kapitalistisesta suunnitelmataloudesta käy esimerkiksi juuri maatalous, jossa meillä tuotantovälineet ovat yksityisessä omistuksessa, mutta vapaa hinnan-muodostus ja resurssien allokointi on estetty juridisin keinoin. Jokainen voi tehdä johtopäätökset tällaisen järjestelmän toimivuudesta ja toivottavuudesta.
Jos mahdolliset sodat jätetään pois laskuista, näyttää epätodennäköiseltä, että yksikään läntinen demokraattinen hallitus luopuisi markkinataloudesta. Jos markkinatalous kokee takaiskun, se ei johdu siitä, että talouden ja politiikan raja yhtäkkiä häviää vaan siitä, että hallitukset siirtävät sitä pikku hiljaa. Lännen materiaalisen edistyksen 150 vuotta osoittavat vakuuttavasti, että sosiaalinen muutos on tiukasti yhteydessä taloudelliseen kasvuun. Itse asiassa ne ovat melkein yksi ja sama asia. Silti Ihmiset ovat kautta aikain pelänneet muutosta yhtä paljon kuin he ovat halunneet kasvua.
Ristiriita on nyt akuutimpi kuin koskaan aiemmin. Odotukset jatkuvasti kasvavasta elintasosta ovat niin syvään juurtuneita, että kahden prosentin vuotuista talouskasvua pidetään kehnona. Länsimaiden äänestäjäkunta ei siis vaadi pelkästään kasvua, vaan vieläpä nopeaa kasvua. Samaan aikaan se suhtautuu yhä epäilevämmin muutokseen — eli kasvuun toisella nimellä. Varakkuuden myötä ihmiset sietävät yhä vähemmän sitä epävakautta ja epävarmuutta, jota muutos heiltä odottaa.
Viestinnän kehittyminen on jo auttanut murtamaan sääntelyn rahoitusmarkkinoilta ja sillä on yhä voimakkaampi vaikutus muihin teollisuudenaloihin. Yritysten on entistä helpompi välttää kansallisia säädöksiä siirtämällä tuotantoa vähän säädellyille alueille. Kun näitä mahdollisuuksia alettiin 1970- ja 1980-luvuilla hyödyntää, lännen rahoitusteollisuuden säätely purettiin. Ilmiön levitessä muille teollisuuden aloille hallitukset yrittävät hallita tilanteen kehittämällä uusia kansainvälisiä säätelyjärjestelmiä — kuten yhteiset pääomavaatimukset pankeille tai kansallisten säädösten harmonisointi EU:ssa. Tämä on kuitenkin vaikeaa ja todennäköisesti teknologia osoittautuu hallituksia vikkelämmäksi.
Yrittäjyys
Kommentti viestiin: Oiva Härkönen 27.10.1999
U Hokkanen ei tunnu tietävän, miten maatalous nykyään toimii. Siellä tuottajahinnat määräytyvät markkinoilla. Ne vain eivät kata tuotantokustannuksia, niinpä he saavat erotuksen tukiaisina. Taustat kerrion yllä olevassa kirjoituksessa. Minusta se on oikeaa yritystoimintaa. Lisäksi viljelijät elääkseen harjoittavat monenmoista muuta yrittämistä. Myös telakkateollisuus on yrittäjyyttä, vaikka saavat tukiaisia kaikkialla. Perussyykin on sama - tietyn omavaraisuuden säilyttäminen.
Johannekselle - Härköselle
Kommentti viestiin: U Hokkanen 28.10.1999
Maksetut palkat ja palkkakulutkin ovat jo alisteisia markkinavoimille jotenka niitäkin säätelee kysynnän ja tarjonnan laki.
Jos yritys maksaa suurempia palkkoja kuin mitä tuottavuus itseasiassa edellyttäisi, tästä seuraa se, että yritys siirtää ylisuuret palkkakulut tuotteensa hintaan ja tekee itsensä kilpailukyvyttömäksi ja työpaikkat yksinkertaisesti lakkaavat vaan olemasta. Tällaisesta löytyy hyviä esimerkkejä aivan riittävästi, uskoisin.
Härköselle - Ihminen ei elä pelkästä leivästä:
Oivan kirjoitus oli ansiokas ja hän on aivan oikeassa siinä, ettei maataloustukiongelma ole mitenkään yksinkertainen kysymys.
Mutta hänen perustelut sosiaalisilla syillä, ontuvat kyllä pahemman kerran.
Ruuan hintatukea ei tarvitse ylläpitää verovaroin vähävaraisten takia. Jos täytyisi, niin mikseipä sitten muitakin elämisen kannalta välttämättömyyshyödykkeitä ja niiden tuotantoa tueta suoraanverovaroin ?
Esim:
Väestökeskusten tonttimaan hintojen kohoaminen on suora seuraus väestön keskittymisestä alueelle. Muuttoliike tekee paikallisista maanomistajista rikkaita.
Maan elinkeinoelämän vilkastuttajat, maaltamuuttajat maksavat mitään omaa ansiota ei maanomistajilla rikastumiseensa ole. (tämänmuotoisen markkinatalouden = kysynnän ja tarjonnan lain kepulaiset kyllä hyväksyy ihan mukisematta - OK)
Maan määrää ei voida lisätä, joten klassisen talousteorian esitykset kysynnän ja tarjonnan tasapainosta ja hintojen kurissa pitävästä vaikutuksesta ontuvat pahemman kerran. Tosin se väittämä, että maa on aina hintansa väärti, pitää markkinataloudellisessakin katsannossa paikkansa.
Ihmisten, vähävaraistenkin on kuitenkin kyettävä jotenkin asumaan väestörikkaillakin alueilla, mutta ei yhteiskunta tässätapauksessa ainakaan vielä toistaiseksi tue rakennusmaan luovuttajia, tai yksityisiä rakennusurakoitsijoita suorasti verovaroin, samalla tavalla kun se tukee ruuantuottajia. Jokaisen on syötävä, mutta yhtä monen on myöskin jossain asuttava. Sitä varten on olemassa yhteiskunnan tukemaa erityistä asuntotuotantoa, joka kohdistuu yksinomaan tuen tarpeessa oleviin. Ruuantuotannon tukeminen koituu myös varakkaiden, tukia tarvitsemattomien eduksi.
Jotenka maataloustuen sosiaalisesti painottuva funktio jää sangen ohueksi.
Pellervon juhlavuonna kiistellään markkinatalouden periaatteista
Pienet maatilat ärtyneitä lihayhtiöiden suuruuslisistä. Tämä kertokoot parhaiten siitä kuinka maatiloilla ei ole vieläkään oivallettu mitä markkinatalous oikealta olemukseltaan on.
He kyllä tuntevat hyvin kyläkauppiaan kalleusongelman ja hyväksyvät perusteluina vielä senkin, että joka suuria määriä keskusliikkeiltä ja teollisuudelta ostaa saa tavaran paljon halvemmalla kuin sellainen joka ostaa vähän ja myy kyseisiä tavaroita suhteellisen vähän.
JohooOO tämähän onkin selvää markkinatalloutta, ja sieltä meille ostetaan mistä halvemmalla saadaan. Näinhän se menee vähän joka savussa siellä maaseudullakin ja niin on mennyt monet kyläkaupatkin nurin, kun päivittäistavarat haetaan taajamien hehtaarihalleista, kokemusta on. JohoOO
Nyt pitäis jonkun kääntää tämä markkinasääntö myös Itikan, LSO-Foods ja Maito-Pirkan tuottajajäsenille, niin kyllä se markkinatalouden laajempi merkitys alakaisi selvitä näille merkantillisteillekkin. He kun ikuisesti luulevat ettei samat pelisäännöt koskaan koske heitä, vaan ainoastaan kaikkia muita yrittäjiä.
Puhut pötyä Härkönen
Kommentti viestiin: U Hokkanen 28.10.1999
Voip olla etten minä tätä maatalloutta oikeen hallitte, mutta selitäppäs sinä mestari suuri mulle vielä tällanenkin.
Kommentti viestiin: Oiva Härkönen 27.10.1999
*U Hokkanen ei tunnu tietävän, miten maatalous nykyään toimii. Siellä tuottajahinnat määräytyvät markkinoilla. Ne vain eivät kata tuotantokustannuksia, niinpä he saavat erotuksen tukiaisina.*
Jos edellä esittämäsi väite pitäisi sanatarkasti paikkaansa, niin vastaappas minulle nyt sitten suoraan, kun pidät maataloustuottajia yrittäjinä, että millä he oikein elävät ?
Jos he tuottavat markkinahintaan tuotteensa, joka ei kata edes tuotantokustannuksia ja saavat sitten markkinahinnan ja tuotantokustannuksien pelkän erotuksen tukena valtiolta, niin mistä muodostuu maatalousyrittäjän liikevoitto ?
Kun nyt on olemassa sellainenkin asia = LIIKERISKI ja LIIKEVOITTO, tuossa yrittämisessä !
Jos teollisuusyrittäjä (kaapuntilainen) tekee (tuottaa) tuotteen ja alkaa myydä sitä eteenpäin tuotantokustannuksia vastaavalla hinnalla, eikä saa tuotteestaan (keneltäkään-valtio-kunta) yhtään enempää kuin tuotteen tuotannossa syntyneiden kustannusten verran.....VÄITÄN !!! Tämä yrittäjä hankkii elantonsa jostain muualta - harrastellessaan elää koroillaan - pankkivelaksi - tai jokin rikas leski huolehtii hänen elatuksestaan.
Todellisessa YRITYSMAAILMASSA VOITOLLA ELETÄÄN - ei pelkillä tuotantokustannuksilla !
Hokkanen yrittää
Kommentti viestiin: Oiva Härkönen 28.10.1999
Hokkanen pytää tuolla ylhäällä minua *apuun*. Mielelläni autankin häntä yrittämisen ankealla tiellä.
**Maksetut palkat ja palkkakulutkin ovat jo alisteisia markkinavoimille jotenka niitäkin säätelee kysynnän ja tarjonnan laki*.
Palkkoja ei määrää markkinat, vaan työehtosopimukset. Siinäpä se: pääomamarkkinat, rahamarkkinat ja kansainvälinen kauppa on vapautettu säännöstelystä, vain työmarkkinoita säännöstellään entistä kiivaammin, SAK vaatii yleisitovuuden tiukentamista. Tästä seuraa talouselämään jatkuvaa häiriötä, työttömyyttä, kun vain yksi tuotannontekijä on säännöstelty.
**Mutta hänen perustelut sosiaalisilla syillä, ontuvat kyllä pahemman kerran. Ruuan hintatukea ei tarvitse ylläpitää verovaroin vähävaraisten takia. *.
Maanviljelijät tuottavat elintarviketeollisuuden raaka-aineita. Raaka-aineiden osuus elintarvikkeen hinnasta on pieni, jotain: leivässä 1/10, lihatuotteissa 1/5, maitotuotteissa 1/3. Raaka-aineissa mitattuna rikas ja köyhä syövät yhtä paljon. Hyvätuloinen vain maksaa valtaosan sen raakaineen tuottajahinnan tukiaisista.
Tonttimaan ansioton arvonnousu pitäisi palauttaa yhteiskunnalle, joka toimillaan sen arvonnousun on saanut aikaan. Mutta pitäisikö sitten tasapuolisuuden nimissä korvata muuttotappioalueiden maanomistajille *ansioton* arvonlasku?
U Hokkanen vaatii tontin hintojen tukemisen lisäksi muutakin tukea asumiselle. Sitähän tuetaan jo nyt valtavasti: Yhteiskuntannan rakentama infrastruktuuri, valtion ja kuntien rahoittama asuntotuotanto, suora asumistuki, josta muuten tänään luin, että valtion lisäbudjetissa korotettiin määrärahaa tälle vuodelle 2,9 miljardiin, jne.
Maataloustuki on tuotantotukea, eikä sosiaalislla perusteilla annettavaa tukea. Jos varakas tuottaja ei saa tukiaisia, se lopettaisi välittömästi kannattamattoman toiminnan. Sitä ei vain kaukana yllä esittämistäni syistä pidetä tavoitteena.
Yritystoiminnassa tuotantokustannuksiin tietenkin lasketaan yrittäjän itsensä tekemä työ, pääomakustannukset, markkinointi ja myynti, verot sekä kaikki muut yleiskustannukset. Jos yrittäjälle jää vielä voittoa, niin siitä vaan.
palkoista Johannekselle
Kommentti viestiin: Reijo Setälä 29.10.1999
Kyllä niin onkin jo monella alalla. Isommat urakkakilpailut on jo pakko kilpailuttaa koko EU:n alueella.
Suomalaisten on syytä tehdä palkkansa edestä tulosta, muuten ei kunnian kukko laula. Työn tuloksissa ja tehokkuudessa on suuriakin eroja maissa, tästä johtuu myös palkkaerot.
Globaalisti työ tehdään siellä, missä se on edullisinta.
Yrittäjä ei ole palkansaaja
Kommentti viestiin: U Hokkanen 29.10.1999
Kommentti viestiin: Oiva Härkönen 28.10.1999
*Palkkoja ei määrää markkinat, vaan työehtosopimukset. Siinäpä se: pääomamarkkinat, rahamarkkinat ja kansainvälinen kauppa on vapautettu säännöstelystä, vain työmarkkinoita säännöstellään entistä kiivaammin, SAK vaatii yleisitovuuden tiukentamista. Tästä seuraa talouselämään jatkuvaa häiriötä, työttömyyttä, kun vain yksi tuotannontekijä on säännöstelty.*
Oikein, mutta en väittänytkään että palkat määrää markkinat, kirjoitin: - palkat ovat alisteisia markkinavoimille - tässä on suuri ero. Yhdyn kaikkeen muuhun kirjoittamaasi, hyvä Oiva.
*Maanviljelijät tuottavat elintarviketeollisuuden raaka-aineita. Raaka aineiden osuus elintarvikkeen hinnasta on pieni, jotain: leivässä 1/10, lihatuotteissa 1/5, maitotuotteissa 1/3.
Raaka-aineissa mitattuna rikas ja köyhä syövät yhtä paljon. Hyvätuloinen vain maksaa valtaosan sen raakaineen tuottajahinnan tukiaisista.*
Samanlaisen vertailun voimme tehdä maapohjan hinnan suhteen asumiskustannuksiin, maapohjan hinnan osuus on kuitenkin melkoisesti suurempi asumisen hinnassa (omistusasunto), kuin raaka-aineen osuus esim. leivässä. Suvi-Anne Siimes koitti poistaa huonolla menestyksellä varakkaimmilta kansalaisilta korkovähennysoikeuden, joka mielestäni on suora verovaroin toteutettu tuki, jonka saa kuinka suurituloinen tahansa. Tätäkin Siimeksen esitystä mm. Suomen Keskusta vastusti, tottakai, hampaat irvessä.
Minä lähtisin aluksi siitä, että ruuan arvonlisäveroa laskettaisiin roimasti, mutta veronalennus ei näkyisikään mitenkään ruuan vähittäishinnassa, tästä syntyvä etu johdettaisiin ruuan tuottajien eduksi, ei kaupan eikä teollisuuden eduksi. Se olisi ensimmäinen askel saada maataloustuotanto liiketaloudellisesti ajatellen vähän kannattavammaksi. Ruuan maailmanmarkkinahinta voisi jonkin verran nousta nykyisestä, mutta siihen vaikuttaminen on kokonaan sitten toinen juttu.
*Tonttimaan ansioton arvonnousu pitäisi palauttaa yhteiskunnalle, joka toimillaan sen arvonnousun on saanut aikaan. Mutta pitäisikö sitten tasapuolisuuden nimissä korvata muuttotappioalueiden maanomistajille *ansioton* arvonlasku ?*
Vertauksesi ontuu taas siten, että unohdat tyystin sellaisen pienen markkinatalouteen kuuluvan asian, että yrittäjän tekemästä liikevoitosta yhteiskunta ottaa aina osansa (arvonnousut) ja jos yrittäjä tekee tappiota hän kärsikööt sen omasta pussistaan. Tämä hyvinvointiyhteiskunnaksi kutsuttu järjestelmä tulee aina voittoatuottavan pienenkin yrityksen avuksi tuloksenjaossa, mutta unohtaa kyllä tappionjakotilanteen tykkänään.
Olisi se somaa jos tekisin tappiollisen tilinpäätöksen tänävuonna ja menisin verottajalta hakemaan viimevuonna maksamani verorahat takaisin, kun tuli miinusmerkkinen tilinpäätös. Sitä kutsutaan myös jossainpäin Suomea LIIKERISKIKSI, joka jää yrittäjän kannettavaksi.
Tämmöstä se on Oiva, OIKEE yrittäminen !
*U Hokkanen vaatii tontin hintojen tukemisen lisäksi muutakin tukea asumiselle. Sitähän tuetaan jo nyt valtavasti: Yhteiskuntannan rakentama infrastruktuuri, valtion ja kuntien rahoittama asuntotuotanto, suora asumistuki, josta muuten tänään luin, että valtion lisäbudjetissa korotettiin määrärahaa tälle vuodelle 2,9 miljardiin, jne.*
En vaadi mitään lisää, vaan esimerkin omaisesti todistin sellaisesta, että jos tuetaan, niin tuki voidaan kohdentaa oikeaan kohteeseensa, eikä nöyryyttää maataloudessa toimivia itsellisiä talonpoikia tällaisten tukianomusten kerjäämisillä. Haluan nähdä heidät liiketaloudellisesti kannattavien perheyritysten onnellisina omistajina, jota ei kaupunkilaiset joka käänteessä pilkkaa.
*Maataloustuki on tuotantotukea, eikä sosiaalislla perusteilla annettavaa tukea. Jos varakas tuottaja ei saa tukiaisia, se lopettaisi välittömästi kannattamattoman toiminnan. Sitä ei vain kaukana yllä esittämistäni syistä pidetä tavoitteena.*
Näin varmaan on, mitäpä sellaisesta kiistelemään, mutta kysyppä suoraan viljelijöiltä itseltään, haluavatko he elää tällaisessa tukihelvetissä, jossa määräysviidakko tulee kokoajan rämettyneemmäksi ja vaikeakulkuisemmaksi ?
*Yritystoiminnassa tuotantokustannuksiin tietenkin lasketaan yrittäjän itsensä tekemä työ, pääomakustannukset, markkinointi ja myynti, verot sekä kaikki muut yleiskustannukset. Jos yrittäjälle jää vielä voittoa, niin siitä vaan.*
Yrittäjä on siis yrityksessään palkansaaja ?
NEUVONI: otappa asiasta selvää. Oletko koskaan nähnyt pienyrityksen kirjanpitoa ja mitähän mahdetaankaan tarkoittaa sellaisella termillä kuin myyntikate ?
YRITTÄJÄTULO - mistä sellainen mahtaakaan muodostua ja sellaiset tilinpidolliset käsitteet kuten VOITTO - TAPPIO ?
Saako pienyrittäjäkin aina palkkansa (toiminimi) vaikka yritys ei tuota voittoa, eikä näin ollen ole liiketaloudellisesti kannattava ?
Ja mikä onkaan se asia, jota verottaja arvostaa liikeyrityksessä kaiken eniten ? Tuotantokustannukset, tuskin kuitenkaan ?
Sitten kun sinulle on tällaiset asiat selvinneet, voidaan taas kiistellä siitä, onko maatalouden tuotantokustannuksista elävä tuottaja oikean voittoa tuottavan yrityksen liikeriskiä kantava yrittäjä.
Kiitos Oiva sinulle kuitenkin kun vaivauduit, alan jo ymmärtää sinua.
Merkillistä että yritykset
Kommentti viestiin: U Hokkanen 30.10.1999
kautta koko maailman pyrkivät vaan alentamaan omia tuotantokustannuksiaan.
Sanovat vielä, että sillä tavoin voidaan kannattavuutta parantaa, kilpailukykyä kohottaa ja hintatasoa alentaa. Tämän pitäisi puolestaan lisätä menekkiä.
Mitenkähän niiden tuotantokustannusten alentaminen on ollenkaan mahdollista, koska samallahan alentuvat omistaja yrittäjienkin työpalkat ?
(Maatalousyrittäjät kuulemma elää tuotantokustannuksista ! Näinhän Härkönen nyt väittää.)
Etenkin jos siinä yrityksessä ei työskentele yhtään ulkopuolista työntekijää, joista luopumalla voitaisiin vähentää ns. palkkakuluja.
Vielä yksi kummallisuus Oiva: Kun sanovat että, tuotantokustannusten aleneminen ja menekin kasvaminen ovat tehneet niinikään mahdolliseksi palkkojen korottamisen ja elintason kohoamisen ?
Onko yrittäjänvoitto laskettava tuotantokustanuksiksi = menoiksi ?
Ensinnäkin on tehtävä karkea ero liikkeenharjoittajan ja ammatinharjoittajan välillä. Ammatinharjoittajalla ei välttämättä ole vakinaista liiketoimipaikkaa, heihin kuuluu autoilijat, asianajajat ynm. ammatinharjoittajat. Avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön verotus määräytyy sen mukaan, harjoittaako yritys liiketoimintaa vai ammattitoimintaa. Liiketoiminnasta on kyse silloin, kun yrityksellä on toimintaa varten liikehuoneisto ja palkattua työvoimaa. Sijoitetun pääoman suuruudella, liikevaihdon määrällä ja toimintaan liittyvällä RISKILLÄ on myös merkitystä. Liiketoimintaa harjoittava yritys on itsenäinen verovelvollinen, jonka tuloja ja omaisuutta verotetaan asteikon mukaan. Koska tulo voidaan jakaa yhtiömiehille maksettavaan palkkaan ja yrityksen tuottamaan voittoon, se on yleensä verotuksellisesti ammattitoimintaa edullisempi.
On yrittäjiä jotka ovat yrityksessä mukana vain sillä tavoin että ovat sijoittaneet siihen pääomaa, joka tuottaa hänelle tuloja. Sellainen henkilö, joka itse työskentelee yrityksessä, jonka hän omistaa yksinään tai osittain, saa tuloa, jota nimitämme YRITTÄJÄNVOITOKSI. Yrittäjänvoitto saattaa olla korvausta työvoiman luovuttamisesta yrityksen käyttöön ja sen hyväksi. Mutta se voi olla myös koron luontoista tuloa siitä pääomasta, joka hänellä on sijoitettuna yritykseen, maahan, rakennuksiin ja koneisiin. Pääomankorko on yrittäjälle tuleva korvaus pääoman käyttämisestä tuotannossa. Yrittäjän käyttäessä reaalipääomaa syntyy tavallisesti sellainen tuotannon tulos, että sen jälkeen kun kaikki muut kustannukset ja poistot, yrittäjänvoitto mukaanluettuna, on vähennetty, jäljelle jää ylijäämä, jota sanotaan pääomankoroksi.
Aivan oikein, mutta VOITTO tulee vasta kustannusten jälkeen. Koska tuotantokustannukset voi aina vähentää, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, verotuksellisesti.
Voittoa ei voi vähentää verotuksessa tuotantokustannuksina, jotenka se ei silloin voi kuulua tuotantokustannuksiin.
Palkka on työvoiman käyttämisestä maksettu hinta.
Yrityksen päämääristä tärkein on kannattavuus. Yritys ei vielä ole kannattava, vaikka se saavuttaa tuloksen joka vastaa sen tuottamien tuotteiden tuotantokustannuksia. Se on silloin vasta kyennyt maksamaan tuotannosta aiheutuvat kustannukset, tämän lisäksi yrityksen on voitava maksaa käytössään olevasta pääomasta myös korvaukset, korot ja osingot.
Sisäinen kustannuslaskelma.
Se on yrityksen kannattavuuden jatkuvaa tarkkailua, joka toteutetaan vertailemalla tuottoja ja kustannuksia sekä tekemällä niihin liittyviä päätöksiä.
Tuotantotoiminnasta syntyvästä voitosta maksetaan verot. Voitto on yrityksen kannattavuuden mitta.
Tilinpäätös, tilikauden tulos.
Tilikaudelta on laadittava tilinpäätös. Sen päätarkoituksena on selvitt OmÄ
Tilinpäätös, tilikauden tulos
Kommentti viestiin: U Hokkanen 30.10.1999
Tilikaudelta on laadittava tilinpäätös. Sen päätarkoituksena on selvittää, onko toimintavuoden aikana syntynyt VOITTOA vai TAPPIOTA. Tilinpäätös käsittää tuloslaskelman ja taseen. Siihen on liitettävä tase-erittelyt ja tilinpäätöksen lisätiedot. Tilinpäätös on laadittava kolmen kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä.
Kirjanpitoasetuksessa on määritelty tuloslaskelman ja taseen kaavat.
Tilikauden tulos määräytyy vuoden aikana saaduista tuloista ja niiden ansaitsemiseen vaadituista menoista. Tuloslaskelma kuvaa tätä tapahtumasarjaa. Tuottoja ja kuluja erittelemällä osoitetaan, miten tilikauden tulos on muodostunut. Tuloslaskelman kaava perustuu katetuottolaskelmaan.
Voitto
Kommentti viestiin: Oiva Härkönen 31.10.1999
U Hokkanen esittää meille perusteellisen selvityksen yrittäjävoitosta. Hänen alkuperäinen ihmetyksensä oli, että millä ne yrittäjät elävät, jos tuotantokustannukset ovat tulojen suuruisia. Eivät tietenkään elä, elleivät tulot kata myös yrittäjän ja hänen perheenjäsentensä tekemää työtä työtä yrityksen hyväksi.
VOITTO ei tuotantokustannuksia
Kommentti viestiin: U Hokkanen 1.011.1999
ALKUPERÄINEN väitteesi oli, että liikevoitto kuuluu tuotantokustannuksiin. Jos asia näin olisi, silloin liikevoittokin voitaisiin vähentää muidenkin tuotantokustannuksien ohella verotuksessa. Liikevoitosta joudutaan maksamaan tuloveroa, eikä se voi olla silloin mikään tuotantokustannuksiin kuuluva asia.
MYÖNNÄ NYT OIVA edes tämän kerran olleesi väärässä, niin osakkeesi nousevat sillä teolla aivan varmasti.
Rehellyys on tärkeintä kaikessa.
Armoa
Kommentti viestiin: Oiva Härkönen 1.011.1999
Tunnustan kaikki.
Varmaan olemme yhtä mieltä, että isännällä pitää olla elääkseen tilastaan enemmän tuloja kuin menoja.
Nyt meidän on parasta nousta ylemmksi kirjoittamaan viisaita.
Myönnetään - rehtipeli !
Kommentti viestiin: U Hokkanen 2.011.1999
ei muistella pahalla. Olemme kannattavuuden merkityksestä, niin maatalouden kuin yritystoiminnankin osalta samaa mieltä. Absolut !"
Härkönen:
"Mutta tämä yrittäjien välinen kilpailu ei missään tapauksessa koske eikä saa koskea maataloustuottajia, (sillä aitoja yrittäjiä he eivät ole).
Eikä heidän välillään (maataloustuottajien) synny samanlaista kilpailua kun OIKEIDEN YRITTÄJIEN kesken syntyy."
... juuri maamme demarit aloittivat tukiaispolitiikan subventoidakseen ruuan hintaa.
Maatalousyrittäjät eivät voi kannattaa hankkeita, joissa vain Suomessa purettaisiin tukiaisia. Sen on tapahduttava kaikkialla maailmassa samanaikaisesti.
Tuki on keskimäärin 40 %. Joidenkin kasvien tai kotieläinten osalta se on pienempi ja joillakin suurempi. Ei vain löytynyt Suomesta sellaisia tahoja, jotka olisivat halunneet lopettaa sokerintuotannon kokonaan.
Minua masentaa se, että lintoislaiset sossut ovat vaalitappion pelossa kaivaneet vanhan konstinsa esiin, ovat alakaneet rakentaa vastakkainasettelua maataloustuottajien ja kuluttajien välille. Sinä ole innolla lähtenyt tuohon joukkoon. Te ette vain tajua, ettei homma mene enää perille. Kansan ja vastuullisten poliitikkojen keskuudessa vallitsee aikamoinen yksimielisyys harjoitettavata maatalouspolitiikasta ja Suomen etujen ajamisesta kansainvälisissä yhteyksissä.
... tyylikäs keskustelu 6 vuotta sitten. Samat ovat aiheet vieläkin.
Tänään palstalla on kirjoitettu jakopolitiikan historiasta, itsekin laiton kommenttia hyvään avaukseen.
Suomalainen maataloustukipoitiikka syntyi Maalaisliiton ja Sosiaalidemokrattien punamulta yhteistyön sulle-mulle sopimuksista. Ensimmäinen merkittävä sellainen tehtiin Urho Kekkosen juonimana kun hänen viimeistä hallitustaan ei olisi saatu kasaan ilman palkansaajien ostokyvyn turvaavaa elintarvikkeiden kuluttajahinnan alennusta valtion subventaatioilla. Kuvaavaa on, että tuon elintarvikkeiden kuluttajahinnan laskun vastikkeeksi Maalaisliitto ajoi tuottajahintojen noston. Siis yhden ryhmän, maataloustuottajien tulotasoa nostettiin muiden veronmaksajien kustannuksella.
Myöhemmin tuo samainen punamulta sulle-mulle politiikka on pitänyt huolen tasaisen varmasta tukipotin paisumisesta, milloin on tuettu tuotantoa, milloin tuotannosta luopumista milloin mitäkin. EU:n liittymissopimuksessa kepulaiset sitten neuvottelivat vielä oman lisänsä tukisoppaan.
Siis demarit kyllä olivat mukana tukiaispolitiikan aloittamisessa, mutta vain yhtenä osapuolena. Maalaisliitto oli vähintäänkin yhtä suuri peluri, osin Kekkosen omista valtapyrkimyksistä johtuen.
Sittemin tuosta sulle mulle automaatista kepu on luonut pelkän mulle automaatin, mutta se on taas eri juttu