Hei, te jotka sairastatte kaksisuuntaista mielialahäiriötä eli siis bipolaarinen mielialahäiriö, voisitteko kertoa miten olette pärjänneet sen kanssa ? Onko apu auttanut ? Itse pelkään että sairastan tuollaista, on samoja oireita ja olen joko masentunut tai kiihtynyt! Joskus tekopirteä! Kiitos. :)
Kaksisuuntainen mielialahäiriö
donald15
3760
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Joo itse olen elänyt asian kanssa luultavasti koko elämäni tosi apua hain vasta kun jatkuva ääripäissä olo saavutti..noh äärimmäisyytensä.Eli maanisessa vaiheessa saatoin esim.tuhlata kaikki rahat tililtä mitä typerimpiin päähänpistoihin,jättää lskut maksamatta ja lennellä ihan pilvissä ja sitten kun sieltä tulee alas en yksinkertaisesti tunnistanut sitä ihmistä joka oli tehnyt kaikki nuo asiat ja hirveä masennus jota yritin paikkailla alkoholilla ja kaikkihan me tiedetään että mikään asia ei ole niin huonosti etteikö sitä juomalla saisi vielä pahemmaksi.Noh hain apua ja sain lääkityksen jonka tarkoituksena on saada nuo ääripäät tasoitettua ja kyllä se alkaa pikkuhiljaa toimimaankin että tunne elämä ei ole enään niin mustavalkoista.Mutta kieltämättä joskus kaipaan tuota maanista minääni..ihan vähän;)
http://www.biovita.fi/suomi/uutiset_tiedotteet/130106_01.html
ja kysyi, olenko taipuvainen tuhlaavaisuuteen.
No, olen.
Masennuksena hoidettiin vuosikausia ja voin sanoa että mielialalääkkeet totaalisesti eivät sovi.
Tuntuu että oireisto hieman terävöitynyt iän mukana (olen sikavanha). Tyypillistä, että mielialan muutos on todella nopea, muutamassa tunnissa. Mitään vuodenaikoihin liittyvää selkeää syklisyyttäkään ei tunnu olevan. Varmaa on vain, että euforiaa seuraa karsea masis, todellinen hirttoköyden kuva silmissä viikkokaupalla.
Pyrin olemaan mahdollisimman vähillä lääkkeillä liikkellä. Unettomuuteen olen käyttänyt Zopinoxia jo 12 (!) vuotta. Taannoin huomasin, etten ajoittain tarvitse niitä lainkaan, joten heitin pois. Sitä paitsi ne pahentavat masista ja euforia-vaiheissa eivät rentouta ja nukuta, vaan piristävät.
Jarruna käytän Diapamia (5 mg, 1/2 tai 1/1), tosi harvoin.
Psykiatrit ovat aika pässejä, useimmiten, joten yritän tulla toimeen itse tilaani tarkkaillen. Masista hoitelen nykyään antamalla itselleni luvan vetäytyä, lukemalla ja KIRJOITTAMALLA - päiväkirjaa. Ei mikään ihmehoito, mutta auttaa kestämään.
Toisaalta tuntuu, että en kovin kovakouraisesti (psykiatria, terapia) haluaisikaan itseeni kajottavan, koska tavallaan tällainen ominaisuus tekee elämästä värikkäämmän ja monella tavalla rikkaamaan kuin tasapäinen tallaus.