Mulla on epäilty lievää paniikkihäiriötä ja sain siihen lääkityksen tossa kolme viikkoa sitten. No se lääkäri sano jo silloin, että sivuoireina voi olla kuvottavaa oloa ja väsymystä jne. Sit se sano, et jos mulla olis syömishäiriö niin se ei mulle niitä lääkkeitä määräisi. Söin niitä noin viikon verran, mutta sitten rupes väsyttämään ihan urakalla niin en enää viittiny jatkaa niitä lääkkeitä. Mulla alko maanantaina koulu ja sillon kaikki meni ihan hyvin eiliseen asti. Tänään taas tuntu tunnilla et ahistaa (kurkussa pala) Ja pelotti jotenkin olla siellä ihmisten lähellä. Tai siis tarkoitan, et jos joku tuli nurkan takaa niin pelästyin ihan sairaan helposti. Mietin nyt että ehkä mun kannattas kuitenkin huomenna aamulla ottaa niitä lääkkeitä että pystyisin olemaan koulussa vähän paremmin. Ja sit kun siinä on vielä se, että mulla on myös epäilty syömishäiriötä. Mun ois pitäny kertoo sille lääkärille, mut en halunnu. Koska ajattelin et ne lääkkeethän auttaa mua laihduttamaan. Mä en oikeesti tajuu mikä mua taaskin vaivaa. Jotenkin itkuisa olo. Et kun sais olla yksin vain niin itkisin. Illalla meen suihkuun ja itken siel niin jaksan olla taas huomenna koulussa. Mitat muuten on: 165/45-46 ja menkat on tullu epäsäännöllisesti. Jos tajusitte tästä tekstistä jotain niin sanokaa mitä mun pitäis tehä.. Luokanvalvojalle en mee puhumaan kun se sai kestää mun juttuja ihan tarpeeksi jo viime vuonna..Kiitos jo näin etukäteen :)
mikä mua vaivaa??
tahitis
5793
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
hyvä merkki, että olet huolestunut itsestäsi!
Kyllä voit mennä juttelemaan vaikka terkkarin kanssa ja tarvittaessa ja mitä ilmesemmin tarvitset koulu/terveyskeskuspsykologin apua.Huoli yleensä puolittuu kun siitä jonkun kanssa voit jutella eikä tartte pelätä että leimataan "pöpiksi"varmasti kaikilla on noita tuntemuksia joskus..Rohkeasti juttelemaan vaan!
Ma oon elanyt paniikin kanssa kohta 13 vuotta. Alkoi yla-asteella, kun mua kiusattiin siella. Ymmarran kylla tosi hyvin, et vahan nolottaa juosta luokanvalvojan luona yhtenaan...mutta se on kaikista jarkevinta. Pahempi tilanne olisi jaada yksin pohtimaan asioita...kuten ma jain. Toivottavasti luokanvalvoja on osannut antaa tarpeeksi tietoa sinulle paniikkihairiosta, koska tieto helpottaa tosi paljon.
Itse olen myos sinun tapaasi karsinyt syomishairiosta...soin,soin,soin,soin. Vasta nykyisin monien syomisvuosien jalkeen tajuan miten monimutkainen asia tuo syomishairio onkaan. Sita on niin monenlaista. Itse soin ahdistukseen...AH, miten ihanaa olikaan pahan olon tullessa napostella suklaata, kekseja, sipseja. Kylla siita hetkeksi ihan kiva olo tuli, mutta...pian oli paino noussut aika tavalla. Sita ajautui eraanlaiseen oravanpyoraan...ahdisti ja soin ja kun soin lihoin...ja kun huomasin lihoneeni soin taas. Hurjaa. Koskaan ei ollut hyva olla.
Olen kokeillut elamani aikana kaikkiaan 7 eri laaketta. Suurin osa niista ei helpottanut syomishairiooni. Itse juttelin laakarin kanssa lihomisestani vasta puoli vuotta sitten. Han maarasi minulle uudet laakkeet, jotka eivat kuulemma lihottaisi..Cipralex. Eivatka kylla lihotakaan. Aineenvaihduntani on alkanut toimimaan ihan uudella tavalla...juoksen vessassa yhtenaan. Edellisten laakkeiden kanssa elimistoni kerasi aikalailla nestetta. NYt kun painoni on alkanut tippumaan, olen saanut lisaa itseluottamusta ja nain myos ahdistukseni on vahentynyt.
Eli kylla laakkeillakin on vaikutusta. Mene ihmeessa juttelemaan laakarin kanssa syomishairioistasi. Laakarit on meita varten....ja luulempa, ettet ole VARMASTI ainoa ihminen joka haluaa keskustella tasta asiasta. Hurjana voimia sinulle ja jos haluat jutella enemman tai saada lisainfoa paniikkihairioista niin vastaan kylla kaikkeen:)
mene lääkäriin hetimiten! niitä lääkkeitä ei saa lopettaa yhtäkkiä eikä niistä ole apua jos syöt niitä sillon tällön. niiden vaikutus alkaa 2-4 viikon kuluessa vasta oikeasti tuntumaan,joten kesken jättäminen tai sillon tällön syöminen vain pahentaa asiaa! alussa on aina sivuvaikutuksia,itselläni suu oli niin kuiva ettei kieli liikkunut,aamulla olin niin väsynyt että olisin halunnut vaan nukkua koko päivän, ja oksetti koko ajan.2 viikon kuluessa oireet lieveni ja sitten lakkas lähes olemattomiin..tai sitten vaan totuin niihin.syömishäiriöstä en oikein tiedä mitään,mutta ei hyvältä kuulosta.mene tohtorille ja sano siitä,oikea lääkitys pitäisi löytyä ilman kuvottavaa oloakin!
Ma oon elanyt paniikin kanssa kohta 13 vuotta. Alkoi yla-asteella, kun mua kiusattiin siella. Ymmarran kylla tosi hyvin, et vahan nolottaa juosta luokanvalvojan luona yhtenaan...mutta se on kaikista jarkevinta. Pahempi tilanne olisi jaada yksin pohtimaan asioita...kuten ma jain. Toivottavasti luokanvalvoja on osannut antaa tarpeeksi tietoa sinulle paniikkihairiosta, koska tieto helpottaa tosi paljon.
Itse olen myos sinun tapaasi karsinyt syomishairiosta...soin,soin,soin,soin. Vasta nykyisin monien syomisvuosien jalkeen tajuan miten monimutkainen asia tuo syomishairio onkaan. Sita on niin monenlaista. Itse soin ahdistukseen...AH, miten ihanaa olikaan pahan olon tullessa napostella suklaata, kekseja, sipseja. Kylla siita hetkeksi ihan kiva olo tuli, mutta...pian oli paino noussut aika tavalla. Sita ajautui eraanlaiseen oravanpyoraan...ahdisti ja soin ja kun soin lihoin...ja kun huomasin lihoneeni soin taas. Hurjaa. Koskaan ei ollut hyva olla.
Olen kokeillut elamani aikana kaikkiaan 7 eri laaketta. Suurin osa niista ei helpottanut syomishairiooni. Itse juttelin laakarin kanssa lihomisestani vasta puoli vuotta sitten. Han maarasi minulle uudet laakkeet, jotka eivat kuulemma lihottaisi..Cipralex. Eivatka kylla lihotakaan. Aineenvaihduntani on alkanut toimimaan ihan uudella tavalla...juoksen vessassa yhtenaan. Edellisten laakkeiden kanssa elimistoni kerasi aikalailla nestetta. NYt kun painoni on alkanut tippumaan, olen saanut lisaa itseluottamusta ja nain myos ahdistukseni on vahentynyt.
Eli kylla laakkeillakin on vaikutusta. Mene ihmeessa juttelemaan laakarin kanssa syomishairioistasi. Laakarit on meita varten....ja luulempa, ettet ole VARMASTI ainoa ihminen joka haluaa keskustella tasta asiasta. Hurjana voimia sinulle ja jos haluat jutella enemman tai saada lisainfoa paniikkihairioista niin vastaan kylla kaikkeen:)
-Johanna-