Täällä on aina silloin tällöin ollut keskustelua siitä, kuinka ventovieraat aikuiset kadulla huomauttelee painosta. Minulla on vähän toisenlaisia kokemuksia asiasta.
Tässä joku aika sitten, kun olin menossa kauppaan, kaupasta tuli sellanen keski-ikäinen mies, jolla oli reilusti ylipainoa ja joka miehiseen tapaan, oli keskittynyt mahaan. Vähän vilkkui maha paidan alta ja napit oli tiukalla, mutta mies itse leppoisan oloinen. Siinä sitten kohdatessa mies sanoi, että mitenkähän tästä ylipainosta pääsisi eroon? Minä hymyilin takaisin ja sanoin, että sen jos joku keksisi saisi varmaan Nobelin palkinnon. Molemmat hymyiltiin toisillemme ystävällisesti ja ymmärtäväisesti ja jatkettiin matkaan omiin suuntiimme.
Omat kokemukseni eivät siis ole negatiivisia. Kukaan ei ole tullut koskaan huomauttelemaan nyt aikuisena, että hei, paljonksä painat ym.
Toista oli silloin, kun olin lapsi. Silloin tuntui, että jokaisella oli oikeus tarttua niihin kiloihin verbaalisesti. Omat vanhemmat, sukulaiset, vähän vieraammatkin tutut ja tietysti olin myös koulukiusattu monta vuotta.
Ei todellakaan tuntunut mukavalta. Vaikka kuinka yritti sulautua seinään, aina joku oli lausumassa kuolemattomia viisauksiaan. Muistan yhdenkin kerran kuin se olisi tapahtunut eilen, kun melko läheinen setämies sanoa pamautti, että onpa tuo tyttö lihava ja nauraa hekotti päälle. Minä olisin halunnut ruveta itkemään, mutta siihenkään ei ollut mahdollisuuksia. Olinhan oppinut, että minulle saa ja voi sanoa, mitä sylki suuhun tuo. Edes omat vanhemmat ei näihin juttuihin puuttuneet.
Tämä on vain yksi esimerkki ko. asiasta. Niitä riittäisi romaanin verran, mutta antaa menneiden olla menneitä. En ikinä, koskaan, milloinkaan enää haluaisi olla lapsi.
Usein puhutaan, kuinka lapsuus oli ihanaa aikaa, kesätkin lämpimämpiä kuin nyt. Minulle lapsuus oli usein silkkaa helvettiä ja kaikki loukkaukset piti niellä. Jos olisi itkenyt tai sanonut jotain vastaan, remmiähän siitä olisi tullut.
Onneksi olen nyt aikuinen ja selvinnyt noista asioista ja voin elää omannäköistäni elämää. Sen antaisin kuitenkin vinkiksi monille vanhemmille, että älkää antako lapsienne lihota. Se on kuitenkin teidän vallassanne, mitä teillä syödään, millainen ilmapiiri kotona vallitsee ja ovatko lapsenne teille numero yksi vai tuleeko kaikki muut ensin.
Tässä joku aika sitten, kun olin menossa kauppaan, kaupasta tuli sellanen keski-ikäinen mies, jolla oli reilusti ylipainoa ja joka miehiseen tapaan, oli keskittynyt mahaan. Vähän vilkkui maha paidan alta ja napit oli tiukalla, mutta mies itse leppoisan oloinen. Siinä sitten kohdatessa mies sanoi, että mitenkähän tästä ylipainosta pääsisi eroon? Minä hymyilin takaisin ja sanoin, että sen jos joku keksisi saisi varmaan Nobelin palkinnon. Molemmat hymyiltiin toisillemme ystävällisesti ja ymmärtäväisesti ja jatkettiin matkaan omiin suuntiimme.
Omat kokemukseni eivät siis ole negatiivisia. Kukaan ei ole tullut koskaan huomauttelemaan nyt aikuisena, että hei, paljonksä painat ym.
Toista oli silloin, kun olin lapsi. Silloin tuntui, että jokaisella oli oikeus tarttua niihin kiloihin verbaalisesti. Omat vanhemmat, sukulaiset, vähän vieraammatkin tutut ja tietysti olin myös koulukiusattu monta vuotta.
Ei todellakaan tuntunut mukavalta. Vaikka kuinka yritti sulautua seinään, aina joku oli lausumassa kuolemattomia viisauksiaan. Muistan yhdenkin kerran kuin se olisi tapahtunut eilen, kun melko läheinen setämies sanoa pamautti, että onpa tuo tyttö lihava ja nauraa hekotti päälle. Minä olisin halunnut ruveta itkemään, mutta siihenkään ei ollut mahdollisuuksia. Olinhan oppinut, että minulle saa ja voi sanoa, mitä sylki suuhun tuo. Edes omat vanhemmat ei näihin juttuihin puuttuneet.
Tämä on vain yksi esimerkki ko. asiasta. Niitä riittäisi romaanin verran, mutta antaa menneiden olla menneitä. En ikinä, koskaan, milloinkaan enää haluaisi olla lapsi.
Usein puhutaan, kuinka lapsuus oli ihanaa aikaa, kesätkin lämpimämpiä kuin nyt. Minulle lapsuus oli usein silkkaa helvettiä ja kaikki loukkaukset piti niellä. Jos olisi itkenyt tai sanonut jotain vastaan, remmiähän siitä olisi tullut.
Onneksi olen nyt aikuinen ja selvinnyt noista asioista ja voin elää omannäköistäni elämää. Sen antaisin kuitenkin vinkiksi monille vanhemmille, että älkää antako lapsienne lihota. Se on kuitenkin teidän vallassanne, mitä teillä syödään, millainen ilmapiiri kotona vallitsee ja ovatko lapsenne teille numero yksi vai tuleeko kaikki muut ensin.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Miksi ihmeessä se on niin loukkaavaa, jos joku sanoo sinua lihavaksi ja asia näin kerta on? Näethän sinä varmaan itsekin, että olet lihava. Jos joku sille nauraa, niin mitä sitten? Minusta asiassa ei ole edes mitään naurun aihetta, koska se on pelkkä neutraali fakta. Ei totuudesta ole aihetta loukkaantua, eikä se kuulu sivistyneen ihmisen tapoihin.
että olet idiootti
älä nyt loukkaannu =)
Lihavan ihmisen kaikki näkevät lihavaksi ja toteavat sen joko mielessään tai sitten ääneen. Se on totuus, ei haukkumista.
Emeritusproffalla on hyviä mielipiteitä, eikä niitä voi idiootti laukoa. Jos hänen mielipiteensä jotakin loukkaavat, niin silloin taitaa "se koira älähtää, johon kolahtaa".
Luulisi ihmisen, joka itseään professoriksi tituleeraa ja jatkuvasti lihavuus-palstalla pyörii, tajuta, että ihmisen itsetunto lähtee muista ihmisistä liikkeelle.
Suomessa on melkoisen suuret itsemurhatilastot, jotka varmasti ainakin suurelta osaltaan, johtuvat ympäristön vaikutuksesta.
Lihava lapsi ei ole ansainnut tällaisia kommentteja, lapsi ei ole kykeneväinen huolehtimaan omasta ruokavaliostaan. Aikuisen tehtävä on huolehtia lapsensa monipuolisesta ruokavaliosta ja liikunnasta. Aikuinen huolehtii lapsensa tarpeista, ruoka ja liikunta ovat näitä tarpeita.
Kyllä lapsi saa loukkaantua ihmisten kohtelusta.
Ihminen, joka lapselle sanoo lapsen olevan lihava on sivistymätön, ilkeä, tyhmäkin.
En ymmärrä tällaisia ihmisiä. Eriasia on ihminen, joka itse hankkii ruokansa ja sen valmistaa. Aikuinen ihminen, joka itse käy kaupassa ja valitsee omat ruokansa ja maksaa ne myös.
Kuitenkin puhuit sivistyksestä, minusta sivistykseen kuuluu myös suvaitsevaisuus. Ihmisten haukkuminen painon, pituuden, värin tai yleensäkään minkään vuoksi, ei ole sivistynyttä.
Lihava ihminen saa loukkaantua tällaisista puheista, saahan värillinen ja liian laihakin.
Sivistynyt ihminen pitää huolen puheistaan.
eli aikuinen lihava on vastuussa lihavuudestansa mutta lapsi ei?olen kyllä lapsista samaa mieltä mutta milloin vastuu siirtyy vanhemmilta pois?eli otetaan esimerkkinä tyttö joka painaa 10vuotiaana 65kgja vaikka 15v noin 105kg.kuka on vastuussa hänen lihavuudestaan?ja jos hän painaa 23 vuotiaana 105 kuka on silloin vastuussa?lihovat lapset ovat suuri ongelma,enkä tarkoita mitään terveydenhuolto kustannus ongelmaa vaan yksittäisiä traagisia ihmiskohtaloita.lapset joutuvat haukkumisen kohteeksi ja usein heistä kasvaa myös lihavia aikuisia.aikuisena lihavuudesta on haittaa esim.ihmissuhteissa.pahimmat uhat lihavilla ovat syrjäytyminen ja työttömyys.ja näistä sitten kasvaa mielenterveys ongelmia jne.
Ehdotinkin jo aiemmin samaa asiaa, mutta aletaankos talkoisiin. Jokainen saa sanoa ihan mitä tykkää jokaiselle vastaan tulijalle. Siinäkös sitten päivä lähtee hyvin käyntiin kun heti aamulla täräyttää naapurille/työkaverille/bussikuskille/jne että morjens apina/läski/heinäseiväs/valas/kakkosnelonen/apina/idiootti/jne ja kaikilla on hyvä mieli, eikö? =) vai saadaanko me erityiskohtelu? Siis lihavat, että vain meille saa sanoa päin naamaa?
Tällainen ajatuksen kulku oli tuota kirjoittaessani:
Jos vanhemmat huolehtivat lapsen ruokavaliosta, liikunnasta ja painosta, niin kauan, kun ovat lapsesta vastuussa, saattaisi ylipainoisten määrä laskea huimasti.
Vanhemman kuuluu huolehtia lapsensa ruokavaliosta niin kauan, kun on lapsensa huoltaja. Eli 18v saakka. Minä ainakin aion pitää huolen, että lapseni harrastaa liikuntaa ja nauttii liikunnasta, syö hyvää ja terveellistä ruokavaliota, eikä saa mitään selkä- tai jalkavaivoja ylipainonsa vuoksi ainakaan alaikäisenä.
Tunnen erään tytön, joka on nyt 20v, joutuu kulkemaan leikkauksissa ja on joutunut todella rankalle laihdutuskuurille.
Hän oli todella rankasti ylipainoinen jo ihan nuorena, johtuen vanhempien ruokavaliosta. Koskaan ei syöty mitään "oikeaa" ruokaa. Heillä ruoka oli pizzaa, popcornia, karkkia, limonaadia.. Tällä tytöllä on erittäin huonot hampaatkin.
Minusta vastuu siirtyy siis vanhemmilta pois, kun he eivät enää osta lapsen ruokia tai viimeistään, kun lapsi täyttää 18v. Jokainen tietysti tavallaan.
Lapsien lihavuus on ongelma joka kasvaa hirvittävää vauhtia. Vanhemmille tulisi mielestäni kertoa paremmin, mitä huono ruokavalio ja lihavuus lapselle aiheuttavat.
Toivottavasti nyt oli selvempää, minulla on aina ollut huono tämä asioitten selittäminen ja ulosanti.
munkaan ulosannissa kehumista :) samoin olen myös itse ajatellut lapsen kasvatuksesta.jos tulee perheen lisäystä aion pitää huolen että pysyvät hyvässä kunnossa.itse lihavan lapsuuden kokeneena haluan lapseni saavan onnellisemman lapsuuden.
Onko professorilla jotain vikaa lukemisen ymmärtämisessä? Vai oletko todella sitä mieltä, että lapselle saa sanoa mitä tahansa ja nauraa vielä päälle? Onko lihava lapsi jonkinlainen vitsi mielestäsi? Oletko ollut itse koskaan lapsi? Etkö pysty samaistumaan, miltä lapsesta tuntuu em. käytös? Onko lapsi tasavertainen aikuisen kanssa?
Valitettavasti monen lihavan henkilön itsensä mielestä toisen sanomana "lihava" ei ole neutraali sana, vaikka kuinka fakta olisi. Sinun totuusesi ja sivistyneisyytesi on kaukana siitä, mitä minä pidän sivistyksenä.
Minusta sinä olet idiootti, vailla empatiaa, ehkä jonkun sortin narsisti, ellet suorastaan psykopaatti. Ei siitä tarvitse loukkaantua. Se on pelkkä neutraali fakta.
"Siinäkös sitten päivä lähtee hyvin käyntiin kun heti aamulla täräyttää naapurille/työkaverille/bussikuskille/jne että morjens apina/läski/heinäseiväs/valas/kakkosnelonen/apina/idiootti/jne ja kaikilla on hyvä mieli, eikö? =) vai saadaanko me erityiskohtelu? Siis lihavat, että vain meille saa sanoa päin naamaa?"
Ei lihavaksi toteaminen ole sama asia, kuin apinaksi tai idiootiksi kutsuminen. Lihava on neutraali adjektiivi, siinä missä pitkä, lyhyt jne. Kutsumalla apinaksi, tarkoituksenasi on halventaa ko. henkilöä, koska selvästikään väite ei pidä paikkaansa. Idiootti taasen on harvinaisen alhaisen älykkyysosamäärän omaava henkilö ja sellaiseksi kutsuminen ilman perusteltua tietoa on halventamista. Henkilön lihavuuden taasen voi todeta silmänräpäyksessä. Jos olet lihava, niin miksi sitä ei saisi sanoa ääneen?
"Onko professorilla jotain vikaa lukemisen ymmärtämisessä? Vai oletko todella sitä mieltä, että lapselle saa sanoa mitä tahansa ja nauraa vielä päälle?"
Luetunymmärtämiseni on virheettömällä tasolla. Miksei lapselle saisi sanoa, että hän on lihava? Mikäli tuosta loukkaantuu, on lapsi kasvatettu väärin. Ei lapsea saa kasvattaa prinsessalinnoissa ja vääristellä totuutta. Kun lapsi on lihava, niin on. Ei se siitä sanomatta jättämisellä muuksi muutu. En minä tuota asialle nauramista kyllä mitenkään aiheellisena pidä.
"Minusta sinä olet idiootti, vailla empatiaa, ehkä jonkun sortin narsisti, ellet suorastaan psykopaatti. Ei siitä tarvitse loukkaantua. Se on pelkkä neutraali fakta."
Eivät nuo mitään faktoja ole, vaan itse keksimiäsi höpötyksiä. Kannattaa olla rehellinen itselleen ja muille.
en tiedä mitään säälittävämpää kuin ihminen joka provosoi turvassa nimimerkkinsä takana ihmisiä joilla on jo muutenkin ongelmia. eikä tämä ole sinulle "Emeritusprofessori" vaan henkilölle sen takana. taidat olla aiakmoinen luusetri, ja professori et kyllä ole.
Vai väärin kasvatettu? Lihavalla lapsella ei siis saisi olla inhimillisiä tunteita ollenkaan. Sanotko isokorvaiselle lapselle että kamalat norsunkorvat sinulla, laihalle lapselle että voi kamalaa miten olet laiha, rumalle isonenäiselle varmaan kerrot minkä näköinen hän on. Varmaan huomauttelet vammaisille ja sairaille lapsille heidän ulkonäöstään. Totuuttahan ei saa vääristellä eikä prinsessalinnoja rakennella. Onneksi sinä sentään taidat olla pysyvästi lapseton :)
Taidatkin olla harvinaisen vanha ja kalkkeutunut professori, jos et tiedä, että nykyisin ei enää kutsuta ketään idiootiksi. Älyllisesti kehitysvammaisille tarkoitetuissa laitoksissa vielä 1960-1970 luvuilla käytettiin henkilön älykkyyttä kuvaamaan sanaa "idiootti", mutta siitä on aikoja sitten luovuttu.
"Jos olet lihava, niin miksi sitä ei saisi sanoa ääneen?" Lainaus tekstistäsi. Miksi se pitäisi sanoa ääneen? Onko se mielestäsi hyvään käytökseen kuuluvaa esim. kahvipöytäkeskustelua?
tuossa alempana Arkipäivästä käytyyn keskusteluun viitaten toistan kysymykseni:
"Eikö professorin mielestä ulkonäköön kohdistuva arvostelu ole muuta kuin myhäilemisen väärti. Sekö pitäisi sallia? Onko arvon professori milloinkaan elämässään joutunut edes hitusen osalliseksi ulkonäöstään arvostelua osakseen saaneen nuoren mielenterveydellisten ongelmien (masennus, viiltely, anoreksia, ahmismishäiriö, psykoosi) todistajaksi?"
Lopun jätän pois, koska se ei kuulu tähän aiheeseen.
Jos vastaus on ei, mihin kasvatusmetodiin tai muuhun oppiin professori perustaa mielipiteensä?
"Ei lapsea saa kasvattaa..." Hyvä emeritus, lapsi sana taipuu "ei lasta saa kasvattaa...". Ei siis lapsea, vaan lasta.
"Miksi ihmeessä se on niin loukkaavaa, jos joku sanoo sinua lihavaksi ja asia näin kerta on?" Lainaus. Professoritasoinen ihminen ei käytä ilmaisua "kerta". Se on puhekieltä, ei kirjoitettua kieltä.
""Jos olet lihava, niin miksi sitä ei saisi sanoa ääneen?" Lainaus tekstistäsi. Miksi se pitäisi sanoa ääneen? Onko se mielestäsi hyvään käytökseen kuuluvaa esim. kahvipöytäkeskustelua?"
Minun mielestäni se ei ole kovin yleistä, että kahvipöydässä joku heittää moisen toteamuksen, mutta pointti onkin, että mitä sitten vaikka heittäisikin? Onko kovin sivistynyttä vetää hernettä nenään, jos joku toteaa: "Oletpas sinä pitkä!"?
Olet todella kykenemätön huomaanaan sen hitusen pienen eron, mikä noihin sanontoihin kuuluu. On eri asia sanoa, että olet pitkä kuin, että olet lihava. Kaikki ihmiset eivät kykene tulkitsemaan kanssaihmisten viestejä niin kuin ne on tarkoitettu, tai sitten he tulkitsevat väärin toisilta tulevia viestejä, ja sille he eivät voi mitään. Sinulta ehkä puuttuu tämä kyky vastaanottaa sekä vastata näihin viesteihin.
Tiedät varmaan, että vain noin 3% viestinnästä on verbaalista, suurin osa, eli noin 97% on non-verbaalista. Siinä yksi syy, miksi me ihmiset tulkitsemme verbaalisen viestinnän niin kovin eri tavoin.
jassoo, sitten meitä on tällä palstalla ainakin kaksi, koska minä ymmärrän jokaisen proffan viestin, olen samaa mieltä hänen vastauksistaan ja ymmärrän samalla tavalla niiden viestien sisällön joihin hän vastaa.
Varmaan jokainen tajuaa "sen pienen eron" noiden kahden sanan välillä, mutta fakta on, että molemmat sanat ovat samantasoisia adjektiiveja -siis pitkä ja lihava.
Kääpiökansojen keskuudessa jonkun kuvaileminen pitkäksi olisi varmasti kyseiselle loukkaavaa. Samoin meidän yhteiskunnassamme lihava-adjektiivin käyttö koetaan loukkaavana. Kuitenkin kyse on ihan puhtaasti adjektiiveista, joilla kuvataan neutraalisti jotakin kohdetta tai oliota. Se, ettei niitä koeta neutraaleina johtuu asenteista, jotka niihin liitetään ja ne asenteet ovat kyllä jokaisen oma ongelmansa.
Mitä loukkaavaa on sitten sanoa toiselle esim. että oletpa laiha, karvainen, kalju, isot tissit sulla, wow mitkä länkisääret, sun hampaat on keltaiset/kierot, jne...
Miksi itsestään selviä asioita pitää toistaa toiselle, kun tietää sen loukkaavan.
Jos ei voi tuntea oloaan hyväksi omassa nahassaan, vaan pitää morkata muita saadakseen itselle paremman olon, niin pitäisikö varata aika psykiatrille? Valitettavaa, mutta totta, vaikka viettäisi loppuelämänsä haukkuen muita niin se oma elämä ei parane siitä yhtään. Kohde voi tehdä fyysisille ominaisuuksilleen jotain, mutta se ei auta siihen "kiusaajan" pahaan oloon vaan täytyy etsiä uusi kohde ja ei se asia siitä parane.
sanan lihava ja lihava voi sanoa monella eri tapaa. Äänensävy ja myös näillä palstoilla ympärille kirjoitetut sanat kertovat paljon sanojan tarkoitusperistä.
menetkös itse sanomaan vammaiselle "oletpas sinä vammainen" tai vaikka kädettömälle "oletpas sinä kädetön", kerjäläiselle "oletpas köyhä" tai mitään muutakaan vastaavaa, vaikka ne ovat faktoja? oleppa vain kuinka proffa (mitä suuresti epäilen) niin tunneälyä sinulle ei ainakaan ole suotu. ja mielestäni älykkyys on juuri tunneälyä / elämänviisautta.
ei tarvitse jalattomalle kertoa että hän on jalaton. jokainen tietää sen itsekkin kun katselee peiliin. ja jos sille nauraa niin se tuomitaan. olkoonkin vaan että laihtua voi aina, niin olkaa silti suopeita toisillenne. itse en sano kenellekään, mitä en haluaisi itselleni sanottavan. make love, not war.
sitä ei saisi sanoa ääneen koska hän tietää sen jo itsekkin ja haluaisi varmasti elää rauhassa. sama kuin jos vammaiselle menee ilmoittamaan että "olet vammainen". kyllä siitä loukkaantuu, vaikka kuinka totta se olisikin.
siksi että lihavuus koetaan negatiiviseksi asiaksi. ei kukaan halua että sinua kutsutaan negetiivisilla nimillä. vaikka faktoja olisivatkin.
mutta jos sen itse tietää että tällä adjektiivilla toista loukkaa, onko sitä käytettävä lainkaan? kaikki tietävät, että kun toista lihavaksi nimittää, se loukkaa vaikka olisi kuinka tottakin. ja sillä toteamuksella myös usein korostetaan lihavuutta, esim : onpas sinulla isot silmät! jolloin isosilmäisyys korostuu. ja koska lihavuus mielletään negatiivisesti, kuka haluaisi että sitä korostetaan?
sinulla hieman samanlaisia kokemuksia kuin minulla...tosin sulla tais olla rankempia. itsekään en enää ikinä tahtoisi olla lapsi, lapset osaa olla todella julmia toisilleen. olin aina kaljamaha, leipuri-hiiva, sotanorsu, tankkeri tai olin syönyt muutenvaan liikaa aamupuuroa. ystävänikin sulkivat minut ulos kun pojat niin ehdottivat ettei tällaista sotanorsua saanut päästää mukaan. kadulla vastaantulevat tytöt huudahtivat "v*ttu mikä läski!" ja nauraa hohottivat päälle. Kumma kyllä, en ollut edes kovin lihava, pyöreä vain. julmia, julmia.