Muiden ihmisten seura laukaisee minussa alemmuuskompleksin; itsekseni ollessani pystyn luottamaan itseeni varsinkin liikuntaa harrastaessani on hyvinkin itsevarma olo, en epäile taitojani tai sitä pärjäänkö elämässä. Mutta kun olen muiden ihmisten seurassa ja he kertovat juttujaan, menemisiään, tulemisiaan, tekemisiään, aikeitaan ja muuta niin tulee aika äkkiä tunne että enhän minä ole mitään eikä minusta ole mihinkään ja muiden seurassa alan pitää itselleni tärkeitä asioita turhina ja vähemmän tärkeinä jos kuulen heidän vähättelevän sentyyppisiä asioita. Koska olen näin vastaanottavainen ja tuntuu ettei minulla ole mitään suojaa muita vastaan, ikäänkuin minulta puuttuisi kokonaan sellainen suojakerros, vietän aikaa paljon yksin ja olen yksinäinen. Kyky ylläpitää ihmissuhteita tyssää siihen kun tuntuu että toisten puheet horjuttavat minua niin paljon että menetän itseni muiden seurassa. Moni pitää minua varmaan todella sulkeutuneena kun en kerro itsestäni juuri mitään. Mutta miten kertoa itsestä muille niin ettei saisi haavoja? Jos toiset eivät arvosta tai jos näen heistä että he väheksyvät tai kummeksuvat tekemisiäni minulle tulee vaikeuksia elää itseni kanssa; on vaikea sietää että ajatukseni, tekemiseni, valintani ja elämäntapani ovat muista jotenkin ei-toivottavia tai outoja ja tunnen suunnatonta avuttomuutta: en pysty muuttumaan muunlaiseksi mutten pysty myöskään sietämään sitä että tämä mitä olen ei käykään muille. Tarvitsen kuitenkin ihmisiä enkä jaksaisi olla näin pajon yksin.
Muiden ihmisten vaikutus...
heiveröinen
1238
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
No en osaa sanoa mitään maata mullistavaa vaan kerron tämän oman kokemuksen kautta. Mullakin oli pitkään samanlaista kuin sulla, tunsin olevani mitätön "kavereilleni" ja pyrin miellyttämään muita, mutta pikkuhiljaa tajusin että muiden mielipiteillä ei ole oikeasti mitään väliä. Mitä sitten jos olen ujo tai hiljainen, ei se tee musta ihmisenä yhtään sen huonompaa. Lukion päättyessä jätin kaikki pinnalliset ihmissuhteet ja lopetin suosiolla yhteydenpidon niihin ihmisiin joiden kanssa oleminen ei antanut mulle mitään muuta kuin pahaa oloa.
Hakeuduin uusien ihmisten joukkoon ja sain itselleni omanlaisiani ystäviä vertaistuen kautta. En tiedä mikä olisi paras keino sinulle mutta minulle se oli netin kautta solmitut tuttavuudet. Nyt seurustelen ja elän elämäni parasta aikaa, vaikka kyllä niitä vaikeuksiakin vielä on, ei kuitenkaan niin paljon kuin ennen ja tärkeintä on se tunne että hallitsen itse omaa elämääni enkä ole muista riippuvainen.