Pahimmasta kaaoksesta poispääsyn jälkeen voi aloittaa ilon ja naurunkin! Meillä on yhteisiä harrastuksia, mutta ylitse muiden on toistaiseksi homeiden aistiminen esim. automatkoilla - sama huvi on lapsilla. Automatkoilla voi lapsille homeiden aistimisen yhdistää matematiikan ja äidinkielen oppimiseen. "Mikä liikennemerkki oli se, minkä kohdalla aistit sen ja sen", "paljonko siitä oli kymmenissä metreissä vaiko sadoissa metreissä matkaa tähän, koska minä aistin sen vasta 100 m sitten" ym. Koska homeet ovat toistaiseksi vielä suuri mielenkiinnon kohde, monien asioiden piilo-opetussuunnitelmat onnistuvat toteuttaa myös niiden avulla, saati varsinaisia. Silti lapsille ei luoda turhia pelkoja homeista ja vaikka mykeeteistä.
Aluksihan mies suhtautui, että "sä oot tullu ihan hulluksi homeista, aina vaan home ja home". Jep. Mutta kun alkoi lukea ja sitä itsekin etsiä - suhtautuminen muuttui ja alkoi aktiivinen kokemuksen yhdistely tietoon. Ei lopu puheet - ei tarvitse kuin miehen tulla töistä ja kertoa jälleen uudesta havainnosta, minkä työnsä hyvin mahdollistaa tai minun käydä tutuilla kylässä (asuvat monet vanhoissa kerrostaloissa). Homeet voivat siis yhteisenä kokemuksena yhdistää entisestään, ja tuoda esim. taisteluhenkeä, etteivät omat lapset opiskeluaikoinaan asu huonoissa asunnoissa (syy säästämiseenkin asuntoja varten).
Homeet ovat erottaneetkin - onko silloin hometaistelu ollut syynä...
Aluksihan mies suhtautui, että "sä oot tullu ihan hulluksi homeista, aina vaan home ja home". Jep. Mutta kun alkoi lukea ja sitä itsekin etsiä - suhtautuminen muuttui ja alkoi aktiivinen kokemuksen yhdistely tietoon. Ei lopu puheet - ei tarvitse kuin miehen tulla töistä ja kertoa jälleen uudesta havainnosta, minkä työnsä hyvin mahdollistaa tai minun käydä tutuilla kylässä (asuvat monet vanhoissa kerrostaloissa). Homeet voivat siis yhteisenä kokemuksena yhdistää entisestään, ja tuoda esim. taisteluhenkeä, etteivät omat lapset opiskeluaikoinaan asu huonoissa asunnoissa (syy säästämiseenkin asuntoja varten).
Homeet ovat erottaneetkin - onko silloin hometaistelu ollut syynä...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mukava kuulla, että noinkin voi käydä.
Minä en koe, että homeista olisi ollut missään vaiheessa iloa tai hyötyä omassa parisuhteessa. Ennen homekämpästä muuttoa riitelimme niin paljon, että meinasimme erota.
Homeesta sairastuneena puhun liiaksi aiheesta, ja se tuottaa minulle joskus itsesyytöksiä tyyliin, pitikö se aihe taas mainita. Ja minähän niistä olen jauhanut, koska minulle kävi huonosti. Kumppanini ei saanut vuosien varrella muita oireita kuin ihottuman - sekin (onneksi) parantui heti kun muutimme puhtaaseen asuntoon.
Kyllä omankin avioliittoni kohdalla kävi niin, että noista kosteusvauriomikrobeista ja niiden aiheuttamista allergioista ja allergioista ylipäätään ja niiden seurauksista tuli yhteinen harrastus, eli tiedon kerryttäminen.
Tosin alkuvaiheessa oletin, että toinen puoliskoni minua kohdanneen toimintakykyäni suuresti rajoittavien allergioitteni takia päättää lähteä kävelemään.
Kävi niin, että paremminhan hän suojelee minua homealtistukselta kuin minä itse. Esim. mennessämme kyläilemään kosteusvauriorakennukseen, hän totesi yht`äkkiä äänenmuutokseni perusteella, jota muutosta itse en edes havainnut, että nyt lähdetään kotiin.
Jos nykyään hankin itselleni homeflunssan tai muun allergisen reaktion, niin perheeni syyttää minua hölmöilystä ja jopa tarkoituksellisesta kärsimyksen tuottamisesta.
Ja minä taas teen ajoittain immuunijärjestelmäni kanssa allergiatestauksia.
Onneksi niin sinä kuin minäkin olemme saaneet elämäntoveriksemme miehen, jonka havaintokyky on OK. Sanoisin, että OK-havaintokykyä ei voi mitata kullalla eikä timanteilla.
Oman työnsä ohella minunkin mieheni välittää kosteusvauriomikrobitietouttaan jopa tämän kaupungin päättäjille ja rakentajille.
No rakentajiemme vähimmäisvelvollisuus tässä maassa on rakentaa rakennus, jonka sisäilma jo alunpitäenkään ei ole terveysriski ja rakennuksen omistajan tulee huolehtia rakennuksesta niin, että se ei aiheuta terveysriskiä.
Ja kansalaisterveyden vartijoina verovaroin palkattujen lääketiedegurujemme olisi jo korkea aika puhua muistakin sisäilmariskeistä kuin siivouksen ja materiaalipäästöjen tuottamista riskeistä terveydelle.
niin jurppi, kun mies ei aluksi meinannut "uskoa" minua ja terveystarkastajaa. Sitten sanoin yhtenä päivänä, että "ainahan sinä olet järjellä maailmaa jäsentävä ja hyvä ollut havaintoja tekemään ja ÄÖ yli sata, että miksi sinä et tätä "usko" meidän terveyshelvetin taustaksi..". No, siitähän se kerä alkoi aueta, tiedon kautta aktinomykeeteistä ja tämän palstankin kautta (suuri apu!). Ehkä mies halusi kieltää kaiken, koska liian moni asia tarkoitti: muutoksia on tehtävä arkeen. Kun lapsemme oleskeli esim. evakkoaikana suht´ puhtaassa huoneilmassa ja oireet väheni, auttoi sekin miestä uskomaan homeet ja mykeetit tosiksi tappajiksi terveydelle. Minulle oli silti yllätys, miten tunnetusti älykäs ja koulutettu ihminen heittäytyi ihan maalaistolloksi: puuttui vain lippalakki ja kesätakki sekä sormi nokkaan suu ammollaan "hä" -lauseineen. Puolisoni on tosin kulttuurista, missä muutoksia tehdään hitaasti (vannotaan vanhan nimeen). Kyllä se oli yksi suuri syy eli jo muokkautunut psyykkinen perusrakenne.
No, haistoipa mies jälleen lapsen astmalääkärinkin vastaanotolla kosteusvauriot, lääkäri itse otti asin puheeksi ("kun sinä haistat niin hyvin") eli vastaanotolla on ollut runsaita k-vaurioita, joita on korjailtu pikkuhiljaa. Haju on edelleen hirveä! Varmasti altistunut ja homeiden kanssa tekemisissä ollut ne tunnistaa (haju tarttui tuolista puseroonkin). Sellaisia ne ikivanhat kerrostalot ovat, joissa putkiremontteja vain lykätään ja lykätään.
eletään juuri niinkuin kirjoitit. Paras altistuksen arvioitsija on kyllä mieheni, joka myös haluaa tietää asiasta yhä enemmän ja samoin yrittää panna järjestykseen homevaurioisia kohteita, jotka tielle sattuu. Ja nimenomaan vouhkaamattomuudella, mistä olen iloinen eli levittää tätä homekurjuuden ilosanomaa.
Kyllä minunkin kumppanini huomauttaa minulle, jos hän huomaa ennen minua homeen hajua jossain - tietenkin. Ja kyllä hänkin kiinnittää ylipäänsä enemmän huomiota homeasioihin kuin ennen homehtumistani. Mutta ei home silti elämäämme iloa ole tuonut...
kyllä pinnankiristymistäkin ja piirteitä puolisosta, joita harvemmin näkyy. Onhan se surkeata työntää rahansa lääkkeisiin ja uuteen irtaimistoon, ja aina yhä uudestaan huomata, että tuokin hittolainen haisee homeelle (viime viikolla aloin etsiä syytä makuuhuoneessa olevalle homeenhajulle; manuaaliset ja sähköiset rintapumppupakkauksethan ne haisevat ja nyt pakkaukset on roskissa ja katselen, voisinko säästää pumput tuleville sukupolville..).
Mitä enemmän lukee, sitä enemmän alkaa asiat askarruttaa. Nahkasohvia kun ei olla vaihdettu (pesty neutraalilla aineella), eikä keittiönpöytää ja -tuoleja, sitä miettii, pitääkö ne lapsella oireilua yllä. Tosin se oireilu alkoi jo heinäkuun loppupuolella (taisi olla puolenvälin jälkeen). Ja kun sanot miehelle tärkeiden papereidensa ja kuviensa haisemisesta, kiristyy pinna jälleen.. Siinä koetellaan ihmisyyden ja parisuhteen kypsyyttä.
Silti koen itsemäärittelemääni aitoakin iloa, koska kokemus on minulle ainakin paras opettaja. Vaikka ihan rehellisesti sanottuna olen vieläkin välillä niin väsynyt (ja esimurrosikäisen jumpittelut) kaikesta, että mieli tekisi itsensä tappaa, olen silti saanut sellaista pääomaa, minkä avulla kykenen muita vastaavan onnettomuuden kokeneita auttamaan tavalla tai toisella.
Toivottavasti en kuulosta kovin katkeralta sanoessani, että olisin itse kovin mielelläni jäänyt ilman tästä kokemuksesta saamaani pääomaa. Neuvon kyllä aina mielelläni ihmisiä, joilla on sama kohtalo - jos siis on tietoa, mitä jakaa. Muutoin home on tuonut elämääni pelkkää tuskaa.
Kohta vuosikymmen on tullut sairasteltua. Vaikka oloni on kohentunut viime vuosina kovasti, tervehtymiseen on vielä matkaa.
Vaikka voi kuulostaa pieneltä asialta, niin esimerkiksi epämuodostuneiksi turvonneet silmänympärykseni aiheuttavat päivittäin pahaa mieltä. Joskus yritän olla näkemättä itseäni peilistä. Aspergillus muokkasi kasvojani myös vähän muutenkin.
Ja rahaa palaa aina vaan terveyden ylläpitämiseen.
eniten "homelapsen" "tulevaisuus" ja muiden lasten. Omaan olotilaan on aika lailla tottunut, kun on paljon ollut muutakin remppaa. Tosin fibromyalgia ja migreeni ei homekämpän jälkeen ole enää ollut kuvioissa (jos ei sitten esim. syksy tuo tai jokin muu).
Ehkä olen vasta niin hometieni alkupäässä, että en tajua koko kauheutta ja sen pitkäaikaisia seurauksia. Sanon "tyhmiä", mutta voiko tosiaan home tehdä tuollaistakin kuin sinulla? Kuulostaa tosi puistattavalta.
Kyllä, home voi tehdä "sellaistakin" kuin minulla. Sillä on keinonsa jekkuihinsa...Jokainen meistä on yksilö, joten oireetkin vaihtelevat vastustuskyvyn ja kehon heikkojen kohtien mukaan.
Ei sinun kannata ajatella niin, että myös sinulle tai lapsillesi tulisi yhtä pitkäaikaisia seurauksia. Ei välttämättä tule. Sitä paitsi - kun luen täältä palstalta hometien alkupäässä olevien ongelmista, huomaan, että olen päässyt monista niistä eroon. Täällä on kirjoiteltu kauheista yöhikoiluista ja kasvohikoiluista, muun muassa. Niistä kärsin minäkin aikoinaan, mutta en enää.
olivat sitä luokkaa käytännössä (kerran näin, kuinka vesi solkenaan virtasi hänen otsaltaan - makasi tuolloinkin sängyssään kirpparipetivaatteissa..) ja puheissaan, että ehkä niistä puhuminen jäi päällimmäisenä mieleen. Sitä kun ei voinut laittaa vaihdevuosienkaan piikkiin. Lisäksi hän ei antanut siivota asuntoaan kuin kerran pari vuodessa eli varmaan pölyynkin sitoutui ties mitä töhniä kirpparitavaroista (otti myös roskiksista) ja tuolta haisu-kylppäristä, minkä suihkua ei koskaan käyttänyt säästääkseen taloyhtiön vettä (yritti pitää muidenkin veden käytöstä lukua).
Jostain ihmeen vanteestakin (on kyllä itsellänikin sellaista kramppaamista ollut homeiden kanssa vatsan seudulla, rintojen alla) puhui usein ja mielettömistä lihaskivuista (myös sisäelinkivuista). Olisin ollut häntä valmis viemään isoon kaupunkiin tutkittavaksi esim. reumatologille, vaan ei suostunut. Hän sanoi usein, että kuitenkin ne vaan Diapamia tarjoaa ja kokeilee jälleen uutta markkinoille tullutta masennuslääkettä (kyllähän aina kokeilivatkin, kunnes huomasivat Triptylin hyvin pienillä annostuksilla parantavan unen laatua). Hän oli niin vaikea nakki monine, vuosia kestävine "outoine" valituksineen. Omasta hometieni alkupäästä lähtien (alkoi tuo hajujen maailma) tuo hänen kylppärinsä haju ja asunnon tunkkaisuus on ihmetyttänyt. Ensimmäisen kerran se tuli mieleen tosi ahdistavana "ahaa-elämyksenä" eli mietin aktiivisesti, mikä osuus niillä hajuilla oli hänen terveyteensä.