Kerrotteko muille?

Mulla on dysfaatikko tarkkaavaisuushäiriöinen lapsi.

Lapsen kasvaessa on tullut harrastuksia ja laajennettu elinpiiriä. Menty enempi puistoihin jne.

Mä aina ensimmäisenä sanon uudessa harrastuksessa, pihan muille vanhemmille, puistotädeille jne. että mun lapsella on dysfasia ja tarkkaavaisuushäiriö.

Oon alkanu miettiä, että oisko kuitenkin parempi jos ei kaikki tietäis siitä.

Tää on mulle jotenkin hankala paikka. Toisaalta haluan, että ihmiset ymmärtää, miksi lapsi käyttäytyy niinkun käyttäytyy. Ymmärtää sen, että sille on vaikeampaa olla paikallaan ja sietää pettymyksiä kun normaalille lapselle. Toisaalta taas en haluis lapsen kasvaessa jokaisen osoittavan sitä sormella, että toi on se "erityislapsi" ja haluaisin myös, että lapsi sais yrittää lähteä samalta viivalta kun muut.

Miten on? Missä vaiheessa kerrotte lapsen olevan erityislapsi?
1325
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

murkkuikäset haluavat olla mahollisimman tavallisia, niin siinä iässä lopetin asiasta kertomisen, annoin vastuuta pojalle itselleen,pienempänä kerroin kaikille jotta osaisivat suhtautua ja kerroin paikallislehdessäkin yleisemmin mitä on elämä ADHDperheessä. tämä "kaapista ulostulo" vaikutti myös positiivisesti ihmisten suhtautumiseen pojan suhteen.koulussa tiedettiin asiasta koska poika piti saada erityisopetukseen jotta saisi henkilökohtaisenavustajan, sittemmin tämä avustaja toimi luokka-avustajana kunhan oli saanu pojan aloittamaan tehtävät.muut vanhemmat olivat siinä käsityksessä että opettaja on niin epäpätevä jotta tarvii avustajan luokkaansa, annoin niiden olla luulossaan.pääasia jotta opettaja jouti opettamaan muitakin lapsia.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Mites pitäs kirjoitti:

Mulla on dysfaatikko tarkkaavaisuushäiriöinen lapsi.

Lapsen kasvaessa on tullut harrastuksia ja laajennettu elinpiiriä. Menty enempi puistoihin jne.

Mä aina ensimmäisenä sanon uudessa harrastuksessa, pihan muille vanhemmille, puistotädeille jne. että mun lapsella on dysfasia ja tarkkaavaisuushäiriö.

Oon alkanu miettiä, että oisko kuitenkin parempi jos ei kaikki tietäis siitä.

Tää on mulle jotenkin hankala paikka. Toisaalta haluan, että ihmiset ymmärtää, miksi lapsi käyttäytyy niinkun käyttäytyy. Ymmärtää sen, että sille on vaikeampaa olla paikallaan ja sietää pettymyksiä kun normaalille lapselle. Toisaalta taas en haluis lapsen kasvaessa jokaisen osoittavan sitä sormella, että toi on se "erityislapsi" ja haluaisin myös, että lapsi sais yrittää lähteä samalta viivalta kun muut.

Miten on? Missä vaiheessa kerrotte lapsen olevan erityislapsi?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu