Kerrotteko muille?

Mulla on dysfaatikko tarkkaavaisuushäiriöinen lapsi.

Lapsen kasvaessa on tullut harrastuksia ja laajennettu elinpiiriä. Menty enempi puistoihin jne.

Mä aina ensimmäisenä sanon uudessa harrastuksessa, pihan muille vanhemmille, puistotädeille jne. että mun lapsella on dysfasia ja tarkkaavaisuushäiriö.

Oon alkanu miettiä, että oisko kuitenkin parempi jos ei kaikki tietäis siitä.

Tää on mulle jotenkin hankala paikka. Toisaalta haluan, että ihmiset ymmärtää, miksi lapsi käyttäytyy niinkun käyttäytyy. Ymmärtää sen, että sille on vaikeampaa olla paikallaan ja sietää pettymyksiä kun normaalille lapselle. Toisaalta taas en haluis lapsen kasvaessa jokaisen osoittavan sitä sormella, että toi on se "erityislapsi" ja haluaisin myös, että lapsi sais yrittää lähteä samalta viivalta kun muut.

Miten on? Missä vaiheessa kerrotte lapsen olevan erityislapsi?