Niin, mitä ovat hyvän äidin kriteerit? Koetko olevasi hyvä äiti ja kasvattaja? Mitä arvoja haluaisit lapsesi omaksuvan niin, että ne kantaisivat läpi elämän?
Millainen on hyvä äiti?
saaruskainen
8819
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
resursseilla, joita hänellä on juuri sillä hetkellä käytettävissään.
Ihmisinä olemme aina keskeneräisiä ja vajavaisia, emmekä näinollen pysty antamaan kellekään sitä hyvää vanhemmuutta.
Sanotaan näin, että jos olisimme olleet ennen enemmän tietoisia, olisimme toimineet toisin.
näin puolivuotiaan äitinä toivoisin, että pystyisin kasvattamaan lapsestani suvaitsevaisen, itsevarman, avoimen ja rehellisen ihmisen. sellainen yleisesti ottaen hyvä käytös on myös minulle tärkeää, ainakin se että sen hallitsee tarvittaessa. noita asioita ainakin itse arvostan, sen sitten näkee millainen tuosta tyttösestä aikanaan tulee..:)
hyvä äiti on mielestäni sellainen, joka rakastaa lastaan ehdoitta (ei nyt tietenkään KAIKKEA tarvitse hyväksyä mutta rakastaa silti), on läsnä mutta antaa lapselle - ja hänen omille ajatuksilleen/mielipiteilleen - myös tilaa. toivoisin, että oma lapseni voisi olla aina varma siitä, että tässä maailmassa on ainakin se yksi ihminen (äiti siis), joka on hänen "puolellaan", joka välittää ja johon voi luottaa/turvautua.
koenko olevani hyvä äiti? no, omalle lapselleni ainakin se paras, tietysti. ja kyllä noin muutenkin, mitä nyt näin lyhyellä kokemuksella pystyy sanomaan. veikkaanpa, että ne todelliset koetukset ovat vasta edessä.. =)
"hyvä äiti on mielestäni sellainen, joka rakastaa lastaan ehdoitta (ei nyt tietenkään KAIKKEA tarvitse hyväksyä mutta rakastaa silti)"
Tämä osio on vaikeaa jos lapsi on isompi ja sillä on sisaruksia, joita äiti rakastaa yhtä paljon. Todella aloin vihaamaan esikoistani khden vuoden iässä kun alkoi pientä vastasyntynyttä lyömään ilman ennakkovaroituksia. emme saaneet mitään kuria ipanaan ja peiliin katsomista (vanhemmilta) siitä seurasi. Eli esikoisen ruma käytös haastoi aika pahasti ihanneäidin kuvani (joka halusin ja luulin olevani). Jälkikäteen tunsin myös syyllisyyttä siitä, että emme saaneet lasta kuriin, vaikka onnistuihan se lopulta kun vanhemmat alkoivat noudattaa samoja sääntöjä aina ja aina ja poikkeuksetta.
Toivottavasti sinä pääset helpommalla. Hyvinä ajatuksia sinulla on! :-)
t. Kahden äiti
isona haasteena odotankin juuri tuontyyppistä uhmakäytöstä, vaikkei ehkä siinä vaiheessa vielä sisaruksia olekaan. itsellä kun juuri nuo ilman selvää syytä tulevat kiukut saavat välillä (aiempien hoitolasten kohdalla) pinnan jo jonkin verran kiristymäänkin, kipeää/väsynyttä/nälkäistä lasta kyllä sitten jaksaa vaikka kuinka pitkälle, kun tietää kiukun syyn..
olisi tietysti ihana ajatus, että esim. oma pari-kolmevuotias ymmärtäisi asioiden selittämistä ja kieltämistä täysin ja jättäisi kaiken "pahan" tekemisen sikseen, mutta eiköhän se ole vain toiveajattelua..:D varmaan jokainen äiti joskus lapseen hermostuu (tuossa ja monessa muussakin vaiheessa), mielestäni tärkeitä onkin juuri se, että noista vaikeista hetkistä huolimatta lapsi tietää olevansa rakastettu..
heh, täytynee printata tämä teksti ja laittaa se jääkaapin oveen sitä hetkeä varten, kun neiti on juuri heittänyt maidot ja ruoat päin näköä ja sukatkin ovat IHAN väärän väriset. =)
Ei tuollaista voi eikä saa kysyä.Jokainen äiti on lapselleen se paras ja ennen kaikkea,AINOA.Jokainen äiti vikoineen ja puutteineen tekee kaiken lapsensa parhaaks,omien kykyjensä mukaan.
Jokainen äiti myös joskus kokee olevansa huono äiti,kuitenkaan sitä olematta.
Jokainen äiti pyrkii opettamaan lapsille perus käytöstavat ja suojella lastaan maailman pahuuksilta.Silti saamme päivittäin lukea lehdistä huumerikollisista,jotka ovat joidenkin lapsia,monet myös niistä ns "hyvien" perheiden lapsia.Tätäkään tuskin on kotona opetettu tai kannustettu.
Voimme siis vain ohjata lapsiamme elämään,emme voi kuitenkaan elää heidän elämäänsä kun kasvavat ja tekevät omat virheensä ja valintansa.
Ei auta kun toivoa parasta ja pelätä pahinta.
muuten me todella toisintaisimme edellisten sukupolvien virheet jos emme tiedostaisi sitä, minkälaisia äidin malleja ja äitikäsityksiä on. Siitä ideaaliviidakosta saamme sitten itse päätyä valitsemaan ne piirteet joita käytännössä toteutamme/pyrimme toteuttamaan.
Kukaan ei ole täydellinen mutta hyvä voi aina pyrkiä olemaan. Minä ainakin haluaisin että lapsilleni jäisi kuva minusta "hyvä äiti" eikä "se vittumainen diktaattori".
Kyllä täällä Suomessakin on paljon lapsia, jotka joutuvat jopa hengenvaaraan oman äitinsä tai isänsä toimesta.
Ei synnyttäminen tee naisesta automaattisesti "hyvää äitiä".
Miksi ihmeessä tarvittaisiin adoptio- ja sijaisperheitä sekä lastenkoteja jos biologiset vanhemmat olisivat parhaita hoitajia lapsilleen?
Nämä ihmiset, jotka sanovat, että jokaiselle lapselle oma äiti on paras äiti, eivät ilmeisesti tiedä elämän syrjäpuolista mitään..