Poikkesin tälle palstalle saadakseni vertaistukea tai käytännön tietoa raskauden keskeytyksestä, mutta järkytyksekseni huomasin palstalla riehuvan vaan epärealistisia toisten ihmisten tuomitsijoita. Itselläni on se tilanne, että odotan vaikeavaurioista lasta ja joudun käymään eettistä pohdintaa oikean ja väärän, hyvän ja pahan, oikeudenmukaisen ja epäoikeudenmukaisen menettlytavan kesken. Rakastan pientä lastani hyvin syvästi, mutta kokeissa on todettu lapsella olevan niin suuri kehitysvaurio, että hän joko ei selviydy raskauden loppuun asti hengissä tai vastaavasti heti syntymänsä jälkeen ei pysty päuvääkään elämään normaalioloissa, van joutuu koko elämäkseen laitokseen ja hänen elämänsä voi olla joko lyhyt tai tuskallisen pitkä. Mitään ennustetta ei ole. Tulin palstalle etsiäkseni tietoa, miten raskauden keskeytysprosessin kansa tulisi edetä, minne olla yhteydessä, mistä saada henkistä tyukea ja apua ja miltä raskauden keskeytys toimenpiteenä vaikuttaa ja millaisia komplikaatioita siitä voi seurata. Olen todella pettynyt tähän keskustelun tasoon tällä palstalla.
Järkyttävää luettavaa tällä palstalla
kromosomipoikkeama
213164
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Täysipäiset ihmiset ovat täällä melko harvassa. Varmasti joku tulee sinuakin pian takomaan Raamatulla päähän. Tämä palsta on viihdyttävä niille, jotka kaipaavat työn lomaan rentouttavia nauruja, ei muille. Suosittelen etsimään jonkin sellaisen palstan, jonne on rekisteröidyttävä, ovat yleensä asiallisia.
Olen todella pahoillani puolestasi ja pienen vauvasi puolesta. Mielestäni abortti olisi tapauksessasi armeliainta ja eettisintä kaikille osapuolille. Käytännön asioista en tiedä, mutta luulisin äitiysneuvolasi henkilökunnan olevan tässä paras apu, hehän kai tämän kehitysvaurion löysivät, he myös tietävät miten toimia. Heidän kauttaan voisi myös saada vinkkejä johonkin vertaistukiryhmään.
Ja mikko n, ole ystävällinen äläkä edes mainitse vauvanhoitokursseja....
Tuskinpa sinua kovin moni tuomitsee tälläkään palstalla, jos päädyt aborttiin. Suurin vastustus tälläkin palstalla kohdistuu naisiin joiden kirjoituksen ovat tyyliä: "Heippa. Tulin raskaaksi. Tekaisin abortin. Sehän on mun oikeus naisena."
Voimia sinulle raskaassa elämantilanteessasi. Oikeaa tietoa abrtista saat kyllä hakea muualta kuin täältä.
ne naiset jotka täällä kirjoittelevat tyyliin: "Heippa. Tulin raskaaksi. Tekaisin abortin. Sehän on mun oikeus naisena."?? Itse en ole juurikaan näitä nähnyt vaikka olen hyvin pitkään palstaa seurannut.
Vaikka haluaisi abortista toimenpiteenä kliinistä tietoa täältä muilta abortin kokeneilta, se ei tarkoita etteikö abortti olisi myös henkisesti rankka juttu kirjoittajalle. Joka viestiin ei voi eikä tarvitse sydänvertaan vuodattaa! Surua käy kyllä läpi kutakuinkin jokainen abortoinut tavalla tai toisella, huomasitpa sinä sitä tai et!
Hei!
Valitettavasti tämän palstan asialliset keskustelut katoavat kaikenlaisen roskan alle, kun kiihkoilijat ja provot pääsevät vauhtiin! Kannattaa katsella muiden keskustelusivustojen aiheista josko siellä olisi järkevämpää menoa. Samoin ammatti-ihmisistä voi saada hyviä keskustelukavereita vaikeassa tilanteessa.
Sympatiani ovat puolellasi todella ikävässä tilanteessasi. Valoa ja rohkeutta kuitenkin elämääsi, vaikka välillä on käytävä läpi kurjiakin asioita!
Kirjoitit:
"Tulin palstalle etsiäkseni tietoa, miten raskauden keskeytysprosessin kansa tulisi edetä, minne olla yhteydessä, mistä saada henkistä tyukea ja apua ja miltä raskauden keskeytys toimenpiteenä vaikuttaa ja millaisia komplikaatioita siitä voi seurata. Olen todella pettynyt tähän keskustelun tasoon tällä palstalla."
Jos sinä olet raskaana ja sinulle on neuvolassa tai ehkä paremminkin sairaalassa kerrottu että odotat kertomasi mukaista lasta, niin MIKSI:
- et samalla kysynyt heiltä apua abortin kanssa?
Sillä minä luulen että olisit saanut heiltä parhaan avun, sillä he ovat varmasti kohdanneet kaltaisia.
He tietävät mikä on oikea todennäköisyys siihen että lapsesi on sellainen kuin tutkimukset näyttävät. He tietävät mistä voit saada aborttiin ajan.
Ja jos on niin että et huomannut silloin kysyä, niin kannattaa varmaan soittaa sinne takaisin!
Voimia tilanteesi!
Minä en ihmettele alkuperäistä viestiä.
Tuollaisessa tilanteessa aivot ns. "lyövät tyhjää".
Vastaanotolla lääkäri kertoo tilanteen. "Potilas" näyttää kuuntelevan sujuvasti, mutta todellisuudessa ei kuule enää mitään.
Ilmeisesti kromosomipoikkeama ilmeni polin tutkimuksissa, ultrassa tai punktiossa? Soita polille, pyydä katsomaan tietosi ja varaamaan sinulle uusi aika lääkärille.
Näiden tietojen perusteella lääkäri kirjoittaa sinulle lähetteen aborttiin. Osastolta saat automaattisesti tietoa (suullisesti esitteitä) komplikaatioista, tukinumeroista yms.
tarkoittaa vertaistuki? Sitä ei hoitohenkilökunta voi antaa. On kyse omien tarinoiden kertomisesta ja keskustelusta esim. tunteista, jotka ymmärtää parhaiten juuri toinen samassa tilanteessa ollut/oleva.
Kirjoitin siitä vähän ketjussa "keskeytys rv 12 jälkeen", tai jokin sellainen.
Sinulla on ihan kamalan rankkaa, tiedän,
ja on vaikeaa päättää mitään.
Itse päädyin keskeytykseen vkolla 22,
eli jouduin synnyttämään pienen, vammaisen
tyttäremme.
Minulla oli silloin jo 2 lasta ennestään,
en tiedä vaikuttiko se, vai ei,
mutta synnytys sujui nopeasti, kipulääkkeitähän saat niin paljon kuin tarvitset, koska vauvaa
ei tarvitse ajatella (anteeksi, kuulostaa kamalalta). Hoitajat olivat todella ystävällisiä ja hienotunteisia ja synnytyksen jälkeen saimme
pitää vauvaa vielä hetken luonamme,
ennenkuin se vietiin pois.
Sinulla on myös mahdollisuus vauvan siunaukseen,
tavallaan hautajaisiin, siitä sinulle kerrotaan
sairaalassa enemmän.
Kokemus on kamala, rankka, äärettömän surullinen
ja vaikea, eikä se häviä mielestä kokonaan kai koskaan. Itse mietin tyttöä nykyäänkin välillä,
siitä on 2v. aikaa ja olen saanut terveen vauvan sen jälkeen, mikä varmasti auttoi osaltaan suruun ja menetykseen.
Uskon kuitenkin tehneeni oikein, vaikka
ennen keskeytystä, vauvan liikkeitä "kuunnellessani", tuska oli sanoinkuvaamaton. Uskon, että hänen on parempi näin (tässä kohdin uskon enkeleihinkin...),
hänellä ei ollut mahdollisuuksia, enkä halunnut
hänen lyhyen (?) elämänsä olevan vain tuskaa
ja sairalaa, joten annoin hänen mennä,
toivon, että enkeliksi.
Meidän vauvalla todettiin reilut kaksi vuotta sitten np-ultrassa turvotusta jonka perusteella mentiin lapsivesipunktioon. Luulin että kyse olisi mittausvirheestä, en todellisuudessa uskonut että lapsemme voisi olla vammainen. Siksi järkytys oli valtava kun paljastuikin että lapsellamme oli downin syndrooma.
Puhuimme asiasta pitkään mieheni kanssa ja tulimme siihen tulokseen ettei meillä olisi voimia vammaisen lapsen hoitamiseen. Päädyimme siis aborttiin joka suoritettiin rv18. Synnytys teki kipeää, mutta paljon suuremmat olivat henkiset tuskat.
Aika parantaa kuitenkin haavoja. Puoli vuotta tuon keskeytyksen jälkeen olin uudelleen raskaana ja tällä kertaa lapsivesipunktiossa paljastui terve tyttö =) Tytön synnyttyä olin jo varma että päädyimme aikanaan oikeaan ratkaisuun. Ilman aborttia emme olisi saaneet tätä ihanaa lasta ja kuka tietää millaista elämämme olisi ollut. Ennen kaikkea olen varma että ensimmäiselle lapsellemme oli parempi päätyä enkeliksi kuin tähän kylmään maailmaan.
Voimia alkuperäiselle, usko pois että olette tehneet oikean ratkaisun!
itse olen menossa lapsivesi näytettä ottamaan ensi viikolla ja jännittää tosi kauheesti... arvot oli aavistuksen koholla niska poimu ja veri koe.eli ei varmaan mitään ongelmia mutta onnistuuko koe ettei tule kesken menoa ja onko lapsi terve ym..mutta sen olen päättänyt mikäli on sairas niin abortoin.kova päätös,mutta parempi lapselle...voimia teille kovaan ratkaisuun.
ja näiltä lässyttäjiltä. Täällä ei todennäköisesti ole kuin 2-3 vakikirjoittajaa eri nimimerkeillä esiintyvää ahdasmielistä ihmisrauniota, joilla ei vain ole mitään omaa elämää. Esim nimimerkki mikko n. viettää täällä lähestulkoon 24 tuntia vuorokaudessa, mikä paljastuu seuraamalla hänen viestiensä esiintymistiheyttä. Säälittäviä tapauksia.
Kyllä täältäkin saa tietoa ja on ihmisiä, jotka auttavat kysyeässäsi.
Älä välitä noista, ketkä kirjoittavat aborttia vastaan, ne ovat niitä pikku teinejä, joilla ei ole vielä elämän kokemusta juuri ollenkaan. He eivät ymmärrä mistä tässä loppujen lopuksi on kyse.
Ymmärrän sinua hyvin ja toivotan Sinulle voimia asian kanssa nyt ja jatkossa.
Paras tuki on varmaan läheiset ihmiset. Sairaalassa saa myös tarvittaessa sairaalan oman psykiatrin.
Tuossa yhdessä tekstissä on kirjoitettu että on tehnyt abortin rv. 18, eli jos se teksti antaa jonkin näköistä neuvoa. Eli jos se on niin pitkällä.
lämpimistä vieteistänne. Tilanne on todellakin rankka ja toden totta, aivot lyövät tyhjää, kuten joku kirjoittajistakin totesi. Olen saanut varattua ajan työterveyteen, sillä poliklinikka ei vastaanota ilman omalääkärin lähetettä. Mieheni on luvannut tulla tuekseni sairaalaan. Aborttia varten tarvitsen kahden lääkärin ns. omalääkärin ja sairaalalääkärin lausunnon ja työterveyden kautta saan vielä tarvittaessa keskusteluapua toipumiseen. Toivotaan, että selviydymme tästä kamalasta elämäntilanteesta ja jonain päivänä en enää koe huonoa omaatuntoa asiasta. Kiitos teille.
Kyllä sinä siitä selviät, eikä sinun ole mitään järkeä lähteä rankaisemaan itseäsi mistään tapahtuneesta.
Onneksi miehesi on sinua tukemassa. Voimia ja jaksamista tuleville ajoille.
Jos kaipaat vertaistukea, saman kokeneilla on oma suljettu keskusteluryhmänsä osoitteessa http://health.groups.yahoo.com/group/enkelinkosketus/
Se on hyvä ja asiallinen ryhmä josta kaikenlaiset tirkistelijät ja häiriköt pidetään ulkopuolella.
Jos haluat, voit kirjottaa myös minulle: [email protected]
Voimia!
Suurinta rakkautta on osata luopua.
Näin itse itselleni perustelin, kun olin ratkaisun edessä.
Helpolla et pääse mitenkään. Voimia.
Perusteli, joku valintaansa, mutta oliko tässä kyse abortista vai adoptioon annosta? Itse toivoisin siis raskautta, joka on mahdottomuus, mutta yhtäkaikki rakastaisin adoptiolasta samalla tavalla. Aborttia harkitsevalla on toivottavasti käynyt myös mielessä adoptio vaihtoehto mielessä ja ehkä tietoakin asian teemalta. Nimittäin, tietääkö kukaan, voiko adoptiota saada ns. suoraan, jos adoptioonluovuttaja on tiedossa(luonnollisesti siten, että adoptiovanhemmat ovat läpikäyneet sos&psyk testaukset)? Tiedän, että Amerikassa se toimii, mutta entä Suomessa ja olisiko kukaan tällä palstalla edes teoreettisesti halukas pohtimaan vaihtoehtoa?
vaikeasti vammaisen lapsen?
Kannattaa ehkä jossain muualla keskustella vaikka on tääläkin paljon empaattisia ihmisiä, mutta täällä jostain syystä seilaavat nämä fanaattiset abortinvastustajat, joilla ei ole minkäänlaista myötätuntoa. Tästäkin viestiketjusta puuttuu ainoastaan mikko n. putkinäköisine lauseineen.
Voimia paljon sinulle ja miehellesi. Minkä tahansa ratkaisun teetkin, elämä kantaa. Ja muista myös, että mitä elämä hajottaa sillä on myös tapana korjata se. Voimia ja hyvää energiaa täältä!
Valitettavasti tällaisilla anonyymeillä nettipalstoilla on lähes mahdotonta löytää asiallista keskustelua.
Voimia sinulle raskaassa elämäntilanteessasi.
Taitaa tulla vähän myöhässä, mutta pakko laittaa viestiä...
Odotimme innoissaan (alkushokin jälkeen) ns iltatähteä ja kauhuksemme kuulimme viikolla 20, että sikiöllä on todella paha kehitysvaurio! Häneltä puuttui aivot, kasvot yms ja selkäranka ei ollut kiinnittynyt. Kaikki liikkeet, jotka tunsin olivat olleet vain refleksejä...
Ei mitään mahdollisuutta tietenkään, että hän olisi voinut elää!
Keskeytys tehtiin 20.10. Siis muutama viikko sitten. Hautajaiset pidettiin tämän kuun 2. päivä...
Voimia sinulle!