Tuntuu niin tuskaisen pitkältä tää odotuksen taival, että... vkoja 39 1. Tiedän, ei sais natista kun kohta tää on ohi ja saan oman pikku nyytin syliin. On vaan tosi tuskanen olo, väsyttää, vit*****, huimaa, oksettaa, virtsaa karkailee, you name it! Kaikki on päälaellaan psyykkisesti ja fyysisesti. Jalat on ollu jo 19 vkoa kuin lyhtypylväät, liikkuminen tekee tosi kipeetä, mutta maatakaan ei voi kun vauva hermostuu ja alkaa monottaa keuhkoihin/ kylkiluihin... Lääkärin mukaan merkkejä lähenevästä synnytyksestä ei ole havaittavissa, olen kiinni kuin alko joulupäivänä ja paikat ei ole edes pehmenny! En ole huomannu lapsiveden tihkumista enkä todellakaan tiedä miltä supistus tuntuu!
PÄÄSENKÖHÄN IKINÄ TÄSTÄ OLOTILASTA???? Tuntuu niin hullulta kun tietää että no ihan viimeistään 3 vkon kuluttua saan vauvan ja olo on vaan lihava. Alkaa masennus kohta painaa tosissaan kun ei kykene auttaa itse itseään! KAiken lisäksi ukko huitelee kalastamassa, salibandyilemassa jne koska ei luultavasti jaksa istuu kotona ja kuunnella mun valitusta. Tukea tai lohtua ei siis juuri heru... Sänkypuuhissa mun pitäisi sitte kyllä jaksaa olla mukana niinku ennen odotusaikaa! Arghhhhhhh!!! Ottaa vaan niin isosti pannuun...
Oon laittanu kaiken vauvalle valmiiks, kaikki on hankittuna. Matot, lattiat ja ikkunat pesin vko sitten jottei tarvii niistä ottaa stressiä sitte ku vauva alkaa määräämään tahdin. Oon tosi väsyny tähän tilanteeseen eikä tosiaankaan lohduta vaik tiedän et koht tää on ohi, on tää vaan niin puuduttavaa! Toisaalta oon onnekas et ylipäätään olen raskaaks tullu ja loppujen lopuks kuitenkin rakastamalleni miehelle! Mikähän siinäki on ettei koskaan osaa olla täysin tyytyväinen?
Never mind, nyt jo vähän helpottaa ku sai purettuu joitain mieltä painavii asioita ;)
Onnellista loppuodotusta kaikille, se varmaan kiitos seisoo vasta synnytyssalissa!
PÄÄSENKÖHÄN IKINÄ TÄSTÄ OLOTILASTA???? Tuntuu niin hullulta kun tietää että no ihan viimeistään 3 vkon kuluttua saan vauvan ja olo on vaan lihava. Alkaa masennus kohta painaa tosissaan kun ei kykene auttaa itse itseään! KAiken lisäksi ukko huitelee kalastamassa, salibandyilemassa jne koska ei luultavasti jaksa istuu kotona ja kuunnella mun valitusta. Tukea tai lohtua ei siis juuri heru... Sänkypuuhissa mun pitäisi sitte kyllä jaksaa olla mukana niinku ennen odotusaikaa! Arghhhhhhh!!! Ottaa vaan niin isosti pannuun...
Oon laittanu kaiken vauvalle valmiiks, kaikki on hankittuna. Matot, lattiat ja ikkunat pesin vko sitten jottei tarvii niistä ottaa stressiä sitte ku vauva alkaa määräämään tahdin. Oon tosi väsyny tähän tilanteeseen eikä tosiaankaan lohduta vaik tiedän et koht tää on ohi, on tää vaan niin puuduttavaa! Toisaalta oon onnekas et ylipäätään olen raskaaks tullu ja loppujen lopuks kuitenkin rakastamalleni miehelle! Mikähän siinäki on ettei koskaan osaa olla täysin tyytyväinen?
Never mind, nyt jo vähän helpottaa ku sai purettuu joitain mieltä painavii asioita ;)
Onnellista loppuodotusta kaikille, se varmaan kiitos seisoo vasta synnytyssalissa!
Vastaukset 9
Vanhimmat
mulla viikkoja ihan pian tasan 38.. ihan samanlaiset tuntemukset on mullakin.. alavatsaa vihloo..nivuset kipeet käveleminen on tuskallista.. ja mieski joutu laittaan housut jalkaan mulle tänään ku ei pystyny kumartaan.. monta kertaa puhunu vaaville että tuuppas jo ulos sieltä.. ihan hermot menee ku mitään ei jaksa.. pyörryttää ja huono olo ja väsyny jne..
mitä vielä kotona pitäis kököttää ku ei mitään jaksa.. meillä on maanantaina äitiyspolille aika
sitte selviää että mikä on miedän tilanne.. 3.9 olis laskettu aika.. mutta koita jaksaa.. vähän lohduttaa se että et ole onneks ainut kärsijä.. kyllä se vaavi pian sieltä poksahtaa:)
Vaikka mä synnytinkin jo 3kk sitten, mutta tuntemukset oli ihan samat sillon. Olin kaikki keinot koittanut; sauna, seksi ym..et syntyis. Ja mitään merkkejäkään ei ollu tapahtunu missään vaiheessa, ei ees supisteluja. Itkeskelinki usein iltasin, kun en jaksanu eikä paikat ollu ees avautunu yhtään. No mä kävin neuvolassa tasan rv 40 ja valitin että vois jo laittaa käynnistykseen mut. Kirjottikin lähetteen sitten. Kotio tulinki sillä mielin sit, että pakko kai se on viä käynnistystäkin ootella. Mut heräsimpä seuraavana yönä lapsiveden menoon ja pääsin synnyttään. Voi kuinka olin oottanu sitä hetkee. Hävis kerralla kaikki iskiaskivut ja suonenvedot ym. vaivat. Tosin oli sitten eri asia kivut synnytyksen jälkeen. Mut eipä sille voi muuta kun ootella et se vaavi tahtoo ulos tulla. Tsemppiä:)
Täällä kanssa yksi loppusuoran odottaja. Viikkoja on kasassa 38 ja vissiin muutama päivä päälle... en oo ikinä ihan tasalla noiden päivien kanssa. Laskettu aika on kuitenkin 30.8.
Tiedän miltä tuntuu kun liikkuu kuin vanhus ja yöt on kamalia. Ei sitä voi alussa tajuta miten helpottunut loppuajalla on kun saa käännetty kylkeä. Mulla puutuu ja särkee kaikki paikat ja jos ei vauva monota niin sitten sille tulee hikka ja maha on kuin äänetön basso. En oo nähnyt muiden mahoja ilman paitaa, mutta olen hyvin varma, että teen ennätystä raskausarpien suhteen. Olen kuin tiikeri raitoineen ja edelleen iho kutiaa ja kiristyy ja tekee kipeetä kun tää yksi vaan kasvaa.
Lapsen tuleva huone on täällä kanssa aika kunnossa. Maalattiin seinät ja ostettiin iso matto , pinnasänky ja apteekkarin lipasto. Innostuin myös ompelemaan muutaman vauvanlakanan ja tyynyliinan ja verhot. Viikonloppuna kootaan nojatuoli, että siinä voi sitten imettää ja kun toi kasvaa niin lukea iltasatuja. Taitaa toi pikkunen kuitenkin nukkua meidän makuuhuoneessa ensimmäiset kuukaudet ja rassukka saa nukkumapaikaksi äitiyspakkauksen laatikon.
Mulla mies on taas vainoharhainen ja herää joka vessakäynnin yhteydessä yöllä. "Mikä on hätänä?" on tuttu kysymys. Jos sanoisin että supistus (missäköhän nekin viipyy??) niin se pomppais varmaan heti ylös ja olis valmiina lähtemään sairaalaan. Mies nukkuu siis yhtä huonosti kuin minä.
Ensimmäinen kun on niin tulee pohdittua tässä kovin, että miten sitä sitten osaa hoitaa sitä. Ne kastajaisetkin pitää järjestää kahden kuukauden aikana syntymästä ja ehtiikö/jaksaako siinä sitten kauheasti niitä suunnitella ja toteuttaa. Jotenkin kuvittelen että elämä on sitten vaan imettämistä ja vaipan vaihtoa. Kiireesti yrittää jossain välissä syödä ja käydä suihkussa. Sitten vielä ne kaikki innokkaat vieraat, jotka haluavat tulla ihmettelemään. Puuh... vaikka raskausaika näin lopussa on rankkaa ja varmaan myös synnytys niin ei taida tilanne helpottua ihan heti sen syntymänkään jälkeen.
Sais jo syntyä sillä kyllä tätä pikku veijaria kovin odotetaan :) Vaikka kuinka sitä nyt voivottelee ja huolehtii niin jälkeenpäin muistelee ihan varmasti, että kyllä se oli niin ihanaa aikaa. Heh aika kultaa muistot raskaudesta ja hormoonihermoilusta.
Hyvää odotusta ja hermoilua myös teille!
eli nyt on rv 37 5. Ja kyllä oli kaikkien kokemukset ja tuntemukset aikas tuttuja.. Turvotusta tulee mullekin, oon nyt aamusta iltaan käyttänyt tukisukkia, jotka onnex vähän helpottaa. Yöt on ihan näihin päiviin asti mennyt oikein hyvin, mutta nyt pari yötä on ollut levotonta, ja jokusia oikein kipeitäkin supistuksia on tullut. Juuri tänään kun tuli yksi kipeä, aloin muuttaa mieltäni siitä, että meinisin tämän toisenkin synnytyksen ilman epiduraalia tai spinaalia... Neuvola oli tänään, ja siellä todettiin, että tullee ennen laskettua. Sf mitta huitelee 38 sentissä, että vatsaa piisaa! ;)
Onkos teillä muilla ollut vielä liitoskipuja tässä vaiheessa? Mulla oli tuossa juhannuksen tienoilla ihan älyttömät tuskat muutaman päivän, ja nyt on taas erityisesti tuo häpyluun alue ollut muutaman päivän aikas kipeä. En tiedä kuinka paljon siitä silti johtuu siitä, että vauvan pää on niin alhaalla...
ja tietämätön olen kaikesta mutta itse ajattelin sitten loppu vaiheessa käydä pitkillä kävelyillä vaikka sitten ihan hitaasti töpsötellen mutta kumminkin että saa ajan kulumaan ja vähän raitista ilmaa niin pysyy mieli virkeänä.
Niin kuin sanoit onneksi on kohta nyytti kainalossa.
Laskettu aika 06.09. Muuten voin suhteellisen hyvin paitsi migreenin pirulainen kiusaa, unettomat yöt ja sormien turvotus. Sitkeästi olen vielä käynyt ulkona kävelyllä/vaappumassa.
Vauva laskeutunut ja kiinnittynyt. Kovasti ja kipeästi
supistelee joka ilta 1,5-2 tuntia. Ja sitten loppuu.
Eilen iltana supistukset alkoivat tuntua myös tuolla alhaalla
ja takana, sattui niin että tuli ihan vilun väreitä :-(
Piti ihan soittaa Naikkarille: passittivat lämpimään suihkuun
ja neuvoivat ottamaan Panadolia. Ja siihen se taas loppui...
Mutta eiköhän tässä kaikki vielä päästä tositoimiin,
ennemmin tai myöhemmin ;-)
Vauva oli kiinnittynyt rv37 lääkärikäynnillä ja terkka sanoi tänään neuvolassa, että luulisi ettei ainakaan paljoa mene yli lasketun ajan eli 28pv, jos menee. Ehkä mun tuntemukseni siis synnytyksestä tämän kuun puolella eivät ole ihan hakoteillä ;)
Mulla on ollut vointi hyvä ja on vieläkin, nyt rv38 4 mutta ymmärrän kyllä että monilla voi olla tukalaa. Mutta yrittäkää ajatella positiivisesti, loppumetrit meneillään!
Vasta nyt olen huomannut että massu on alkanut olla vähän enemmän tiellä, esim. seisaaltaan sukkien veto jalkaan vaatii jo vähän akrobatiaa kun jalat ei nouse siitä enää niin suoraan ylös kuin aiemmin, täytyy vähän sivun kautta nostaa niitä :D
Mulla on synnytyksen lähestymisestä merkkeinä koventuneet menkkakivut, välillä on nukkumaankäydessäkin särkenyt alaselkää aikalailla.. samoin pitkin yötä kun joutuu vessassa käymään, niin aina vähän selkää jomottelee kun käy takas makuulleen. Mutta on sitä aina onnistunut unen päästä kiinni saamaan ennemmin tai myöhemmin.
Mä kyllä vähän ajattelin, että synnyttäisin ens keskiviikkona, kun se olis miehen töittenkin kannalta hyvä väli xD ..leikki leikkinä, eihän sitä ajankohtaa voi tietää, kunhan ei nyt ihan lähipäivinä lähtis tulemaan kun jätin tässä vielä vähän kämpän järjestelyjä seuraaville päiville kun mies on nyt työreissussa viikonlopun ja sitten alkuviikon (tosin pääsee toki tarvittaessa nopeastikin sairaalaan). Enää ei viitsi edes ajatella, että onpa tylsää olla tässä kotosalla ilman kummempia tekemisiä, kun tietää että pian saa vauvan tänne seuraksi ja sen kanssa varmasti touhua riittää ja voin vaan kuvitella, kuinka tuijottelen vaaviamme ihastuneena tuntikausia xD
En valita, vaikka mieli tekis ;) On tää odottaminen vähäsen tylsää, sit kun on vielä sellainen pointti, että sairaalaan matkaa 50 km. Mies lähtee meidän autolla joka arki- aamu töihin, välillä jään kotiin, välillä lähden mumkaan, riippuu fiiliksistä... Jotenkin hirvittää jäädä kotiin itsekseen. Mulla vaavi ollut pää alaspäin jo useamman viikon, lähtökuopissaan, kohdunsuu pehminnyt ja lyhentynyt... Supistuksia tuli, kun ressasin ylimääräisen ultran takia, sen jälkeen ei mitään mainittavaa. Mies ottaa ihmeen rauhallisesti, saas nähdä, kun on h- hetki, miten käy...
Oireita tuntuu olevan samat kuin muillakin, ehkä kaikista inhottavin on särkevät ja voimattomat kädet aamuisin. Hyvä kun saan hammastahna tuubin auki. Vaiva liittyy sormien turvotukseen, jalat on myös aamulla aivan tönkkönä...
Jotenkin ruvennut suhtautumaan tähän odotukseen niin, että ei se kuitenkaan vielä tule...
Mitään ihmeempää remonttia ei olla lapsen huoneeseen tehty, vanhat siniset tapetit saa kelvata... tuli sitten tyttö tai poika :)
Tsemppiä kaikille odottajille...