Osaatko ja jos, niin miten, suhtautua ihmiseen, joka on joutunut kokemaan suuren surun?
Vähän vakavampaa
NoJust
22
2001
Vastaukset
- dayum
osaan suhtautua. Miten, riippuu ihmisestä.
Mikään herkistelijä en tosin ole, mutten kuitenkaan ole ensimmäisenä tyrmäämässä toisen hmm.. ajatuksia (?) jos hän niitä minulle kertoo. - J_Karma
osaavani (ja mielestäni olen osannutkin). Mitä ko. ihminen haluaa ja kykenee ottamaan vastaan määrittelee melko pitkälle suhtautumiseni ja samoin tietysti tilanne.
Minulle voi osoittaa surunsa itkien, puhuen tai vaikka olemalla vain hiljaa ja olen valmis tukemaan, jos tukeani tarvitaan. - höh
Riippuu siitä millaista suhtautumista kukin suruunsa kaipaa. Mitään varsinaista lohduttaja tyyppiä en koe olevani, vaan pikemminkin pelkkä kylmän rauhallinen kuuntelija.
- kundi32v
tuossa reilu puoli vuotta sitten sattui omallekin kohdalle.
kaikki käsittelee surua erilailla.
mutta tiedän kyllä mitä se tarkoittaa. - ainakin toivon osaavani
Tukien ja kuunnellen häntä.
- hymy:)
uskallanko vastata tähän... mietin pitkään, miten te otatte, jos kerron totuuksia "elämän varrelta" ... uskon ja tiedän että osaan suhtautua ihmiseen joka on menettänyt läheisensä... mikä muu kuin "oma kokemus" sen voi tuoda esiin ... olen itse menettänyt mieheni
monia, monia vuosia sitten, silloin olin 24... siitä sen enenpää, mutta haluan teille muille sanoa, "koskaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan" .. vaikka nyt täällä "hauskoja juttuja kirjoitan" tai sitt ei XD, ettenkö tätä elämää kuitenkin vakavasti ota .. mutta huumorilla ..
"yksi juttu tuli mieleen, kukaan ei tämän jälkeen uskalla sanoa minulle mitään"
mutta siinä se nähdään toisten oikea "suhtautuminen" - Revolveri
Kyllä varmaan. Tukea, kuuntelua ja sympatiaa.
- rusalka
Semmoinen ihminen tarvitsee lähellä oloa, mutta myös tilaa.
Omasta kokemuksestani voin sanoa, että ei paljon lohduta välttämättä sellainen ihminen, joka murtuu itsekin sitten. Pitää olla vahva, mutta uskaltaa tuntea. Voi surra itsekin mukana, sillä tavoin ottaa osaa.
Ei ole huono asia ollenkaan sanoa jotain "Olen pahoillani" tms. Monesti ihminen, joka on menettänyt jonkun läheisen kaipaa juuri tämmöistäkin...ja sitten voi jatkaa jutustelua arjen asioista tai muistella mennyttä. Menneitä ei tarvitse kuitenkaan hylätä.
Surullista on menettää oma veli. Toivon, ettälöydät semmoisen kumppanin, joka ymmärtää sinua NoJust.
Elämähän jatkuu, katsokaas, vaikka täällä kuollaan. - kewi
ratkaisua, me olemme kaikki yksilöitä ja jokainen suree omall tavallaan, Jotkut alkaa kirjoitella tänne kaikenlaista, mahdollisesti syystä ettei ole mahdollisuutta, tai ihmistä kelle juttelis livenä.minusta ok.
pääasia et saa jotaki vastakaikua surusssaan.Itseäni surun hetkellä lohdutti kenties eniten ystävien halaukset,sanattomat katseet,kyyneleet,ja välittämisen tunne,,
vaimon ja isän tänä vuonna menettänyt...
Silti elämä jatkuu, ainakin toistaiseksi..- ja jaksamista.
Voimia ja jaksamista kaikille läheisensä menettäneille. Kuten Kewi jo sanoi, jokainen suree omalla tavallaan. Itselläni surullisesta kokemuksesta selviäminen riippui pelkästään itsestäni, vaikka lohduttavista ystävistä ei pulaa ollutkaan. Pääsin veljeni kuoleman yli vasta, kun aloin käsittelemään asiaa omassa pääkopassani (vaikka välillä tuntuikin, että hulluksihan tässä tulee). Tästä on aikaa yli kolme vuotta, mutta asia ei ole unohtunut eikä saakaan unohtua. Ikävä iskee vieläkin usein, mutta se musertava suru on jo helpottanut.
Sittemmin olen menettänyt useita läheisiä, mutta ne olen kestänyt jo paljon paremmin. Esimerkiksi isoäitini kuollessa suruakin suurempi tunne oli ehkä helpotus, kun mummuni pääsi eroon maallisista vaivoistaan. Moni voi ehkä ajatella, että onpas tunteetonta, mutta omasta mielestäni olen vain realistinen. Olisihan se itsekästä yrittää pitää rakkaansa lähellään silläkin hinnalla, että he joutuisivat kärsimään suunnattomasti!
Olen vilpittömästi pahoillani sinun, Kewi, ja kaikkien muidenkin läheisensä menettäneiden puolesta. Vielä kerran voimia ja jaksamista musertavan kokemuksen ylipääsemiseen! - lempi
sinulle. Rakkaasi varmasti ajattelevat kauniisti sinusta jossain. Ja kerrot itsestäsi niin nätisti, että sinä jos kuka ansaitset olla myös onnellinen. Älä unohda sitä elämän jatkuessa.
- NoJust
Sinulla on ollut paljon surua. Ja en tiedä sinusta, mutta itse ainakin olen paljon kysellyt itseltäni elämän tarkoitusta ja tullut siihen tulokseen, että minun on jatkettava, jaksettava, opittava ja kasvettava. Vaikka olen heikko, olen nyt niin paljon vahvempi. Veljeni antoi minulle aikamoisen arvokkaan oppitunnin.
Ja suuren surun kokeminen on tavallaan aarre, sillä sitä ei voi tietää ennen kuin sen kokee itse.
Minulle itselleni oli tärkeä löytää ihmisiä, jotka ovat surun kokeneet, löytää joku, jolla on edes aavistus siitä miltä minusta tuntuu. Ja löysinkin, sain keskustella sellaisten ihmisten kanssa netissä ja siitä oli iso apu.
Voimia sinulle.
- lempi
osaan.
- suhtaudun
Vaan enpä usko osaavani tehdä tai sanoa mitään, kuuntelen kyllä sujuvasti.
- SimStim
koska olen itse tämän läpi käynyt useammankin kerran.
sitä oppii kun on omassakin elämässä sattunut jo tähän mennessä niin paljon paskaa.
- SimStim
onneksi tosta kaikesta pskasta on oppinut todella paljon.
Sit taas toisaalta ku miettii, ni en niistä pikku asioista osais nauttia niin paljoo etteli tuota kaikkee olis tapahtunu. Jotain hyvää jos asioista yrittää hakee. SimStim kirjoitti:
onneksi tosta kaikesta pskasta on oppinut todella paljon.
Sit taas toisaalta ku miettii, ni en niistä pikku asioista osais nauttia niin paljoo etteli tuota kaikkee olis tapahtunu. Jotain hyvää jos asioista yrittää hakee.tiiä oonko mä oppinu mitään,tullu vaan entistäkin katkerammaksi ja kyynisemmäksi kaikkea kohtaan :-(
- SimStim
yrmio kirjoitti:
tiiä oonko mä oppinu mitään,tullu vaan entistäkin katkerammaksi ja kyynisemmäksi kaikkea kohtaan :-(
Toi ei o kyl kauheen hyvä asia.
Ei sillä, näin itsekin aluksi otin asiat. Nyt kun niitä vähän miettiny, ni kyl sieltä niitä juttuja aina löytyy.
En tietenkään voi tietää, mitä pskaa sun matkalle on sattunu, varmasti sekin vaikuttaa asiaan. - rusalka
SimStim kirjoitti:
Toi ei o kyl kauheen hyvä asia.
Ei sillä, näin itsekin aluksi otin asiat. Nyt kun niitä vähän miettiny, ni kyl sieltä niitä juttuja aina löytyy.
En tietenkään voi tietää, mitä pskaa sun matkalle on sattunu, varmasti sekin vaikuttaa asiaan.kun kirjoitatte tuntemuksianne. Monet ei pysty edes siihen! Hali teille itse kullekin. Päivä paistaa, vaikkei sitä aina nää.
*muiskis* - SimStim
rusalka kirjoitti:
kun kirjoitatte tuntemuksianne. Monet ei pysty edes siihen! Hali teille itse kullekin. Päivä paistaa, vaikkei sitä aina nää.
*muiskis*Tosin mielelläni kertoisin enemmänkin, mutta en voi näin yleisesti niistä puhua, ku kuitenkin kuvallinen profiili ja koska asiat eivät koske pelkästään minua.
*haliutuu*
Minusta ei ole kenenkään lohduttajaksi, enkä pysty hyväksymään lohtua toisilta. Suuren surun kohdanneelle ihmiselle minulla ei valitettavasti ole tarjota muuta kuin vähättelyä... Joten olen vain hiljaa ja pysyn poissa silmistä.
Sääli on sairaus, aivan kuten tunteettomuuskin.
Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Alahan tulla paikkaamaan tekojas
Ja lopeta se piilossa oleminen. Olet vastuussa mun haavoista. Vien asian eteenpäin jos ei ala kuulumaan.284498- 343306
Onko kenellekään muulle käynyt niin
Että menetti tilaisuutensa? Kaivattu oli kuin tarjottimella, osoitti kiinnostusta vahvasti, silmät ja olemus täynnä rakk1823125- 102138
- 1561716
- 121698
- 231632
- 1011247
- 1371097
Mua ei ole rengastettu, vaikka asunkin jonkun kanssa
Siihen on esteitä. Sinä taas olet rengastettu yksilö. En jaa aviovuodetta kenenkään kanssa, enkä mitään muutakaan.14934