Oikeus vai velvollisuus työhön?

Mielestäni suomalaiseen ja etenkin vasemmistolaiseen perinteeseen on kuulunut se, että ihmisellä on katsottu olleen oikeus työhön ja sen kautta elättää itsensä ja mahdollisen perheensä. Samaan kuvioon on kuulunut tietty ammattiylpeys, on arvostettu sitä työtä mitä on tehty ja se on tehty hyvin. Ihmisten halua työntekoon ylläpidettiin positiivisten arvojen kautta.

Lamavuodet ja oikeistolaisen vallan kasvu - puolueista lähinnä kokoomuksen taholta - muuttivat olennaisesti työntekijöihin kohdistuvan työn markkinoinnin suuntaa. Siirryttiin ahneuden, negaation ja pelkojen kautta tapahtuvaan motivointiin. Jos olet työtön, olet arvoton luuseri. Jos teet vuodesta toiseen pienipalkkaisia töitä, olet tyhmä luuseri.

Ylläoleva tuli mieleeni, kun juttelin erään noin 25-vuotiaan nuoren miehen kanssa, joka tekee kaikenlaisia pätkätöitä ollen välillä työttömänäkin. Hän sanoi ettei edes halua mitään vakituista työpaikkaa, koska ei halua kuulua johonkin v-n ahneeseen eliittiin. Hänellä ei joku kapitalisti teetä neljääkymmentä vuotta töitä ja heitä sitten pihalle, kuten hänen vanhemmilleen oli käynyt kun heidät oli saneerattu eläkeputkeen. Velkaisesta asunnosta oli myös pakko luopua, koska päivärahoilla ei sentään asuntoja maksella.

Jotenkin on mielestäni tahallisesti unohdettu työntekijän arvostus ja sitä kautta viety monien ihmisten motivaatio omaan työhönsä. Ymmärrän kyllä, että yritykset mielellään kertovat hyvistä tuloksista tai yhtiön osakkeiden positiivisesta kehityksestä pörssissä, mutta onko liikaa vaadittu, että muistettaisiin myös sen tavallisen työntekijän osuus asiassa? Epäilen, että kovin pitkään ei työntekijöitä ole tarjolla, jos heti taloon pääsyn jälkeen ainoaksi motivaatioksi tehdä työtä jää pelko lopputilistä.
9543
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

Nykyvasemmistolaisuuteen kuuluu laiskuuden arvostaminen ja toisten työllä eleily!

"Suomessa pienituloisten palkkaverotus on viime vuosina selvästi keventynyt, mutta Veronmaksajien palkkaverovertailu osoittaa, että suomalainen verojärjestelmä ei millään tavoin suosi työssä etenemistä opiskelun tai ahkeroinnin kautta."

Äänestä
  • ...pudotetaan sitten insinöörienkin palkat siivoojien tasolle, jos ei siitä mitään hyötyä ole. Banaanitasavallaksi, mars mars!

    Äänestä

  • kokoomuksen vihollinen no2 kirjoitti:

    ...pudotetaan sitten insinöörienkin palkat siivoojien tasolle, jos ei siitä mitään hyötyä ole. Banaanitasavallaksi, mars mars!

    Ota selvää, mitä nykypäivän insinööri tienaa. Keskituloisena hän jää vaille "tulontasauksia", eikä näin ollen tienaa merkittävästi siivoojaa enemmän!

    Nettosummat sosiaaliapujen kansssa pelaavien parkujien ja ahkerien, koulutettujen ihmisten kesken ovat aivan liian lähellä toisiaan - tämän myöntävät jo jotkut vasemmistolaisetkin...

    Mites muuten se yhtälö onnistuu, että insinööri joutuu tekemään työtä neljä tuntia voidakseen ostaa siivoojalta yhden työtunnin????

    Oikeudenmukaisuuttaa? Toinen kouluttautuu kuusi vuotta kauemmin, maksaa opintolainaa ja tekee ylitöitä. Ja loppusaldona about siivoojan elintaso?

    Äänestä

  • Oikestoraataja kirjoitti:

    Ota selvää, mitä nykypäivän insinööri tienaa. Keskituloisena hän jää vaille "tulontasauksia", eikä näin ollen tienaa merkittävästi siivoojaa enemmän!

    Nettosummat sosiaaliapujen kansssa pelaavien parkujien ja ahkerien, koulutettujen ihmisten kesken ovat aivan liian lähellä toisiaan - tämän myöntävät jo jotkut vasemmistolaisetkin...

    Mites muuten se yhtälö onnistuu, että insinööri joutuu tekemään työtä neljä tuntia voidakseen ostaa siivoojalta yhden työtunnin????

    Oikeudenmukaisuuttaa? Toinen kouluttautuu kuusi vuotta kauemmin, maksaa opintolainaa ja tekee ylitöitä. Ja loppusaldona about siivoojan elintaso?

    Eikö mitään merkitse päästä mieleiseensä työhön? Työhön jossa viihtyy ja saa tarvitsemansa arvostuksen? Sitäpaitsi, ainakin tilastoja tulkiten näyttää siltä, että insinööri saa kuukaudessa käteen yli kaksi kertaa niin paljon kuin esimerkiksi siivooja. Pitäisikö mielestäsi eron olla viisin- tai jopa kymmenkertainen ennenkuin kohtuus toteutuisi?

    Äänestä

  • kokoomuksen vihollinen no2 kirjoitti:

    Eikö mitään merkitse päästä mieleiseensä työhön? Työhön jossa viihtyy ja saa tarvitsemansa arvostuksen? Sitäpaitsi, ainakin tilastoja tulkiten näyttää siltä, että insinööri saa kuukaudessa käteen yli kaksi kertaa niin paljon kuin esimerkiksi siivooja. Pitäisikö mielestäsi eron olla viisin- tai jopa kymmenkertainen ennenkuin kohtuus toteutuisi?

    Minä olen koulutukseltani insinööri, en tosin tee koulutustani vastaavaa työtä, enkä varmasti saa siivoojaa tuplat parempaa palkkaa. Työ ei todellakaan aina maistu hyvältä. Työni on kuitenkin melko haastavaa ja mielekästä, ja koen olevani tärkeä lenkki ketjussa. Työn mielekkyys ei ole aina riippuvainen palkan suuruudesta.

    Äänestä

  • kokoomuksen vihollinen no2 kirjoitti:

    Eikö mitään merkitse päästä mieleiseensä työhön? Työhön jossa viihtyy ja saa tarvitsemansa arvostuksen? Sitäpaitsi, ainakin tilastoja tulkiten näyttää siltä, että insinööri saa kuukaudessa käteen yli kaksi kertaa niin paljon kuin esimerkiksi siivooja. Pitäisikö mielestäsi eron olla viisin- tai jopa kymmenkertainen ennenkuin kohtuus toteutuisi?

    Tässä onkin pointti.

    Tulonsiirtojen jälkeen insinöörien keskipalkka EI VARMASTI OLE kahtaa kertaa siivoojan palkkaa isompi!

    Kahden lapsen kanssa elävät keskituloiset maksavat eniten yhteiskunnan pyörittämisestä suhteessa palkkaansa.

    Samaten yrittäjät.

    Äänestä

Olen arvoton luuseri, mutta haluaisin vähintään kahden vuoden -mieluummin eläkkeelle asti kestävään- työsuhteeseen, mutta mistään ei löydy Helsingin ulkopuolelta. Työntekijöiden arvostus on tänä päivänä todellakin unohdettu kokonaan, samoin heidän osuutensa yhtiön tuloksesta. Pätkätyöt ovat valitettavasti nykyään arkipäivää, joten pelko ja stressi ovat yleisimmät seuralaiset työpaikoilla kuulemani mukaan, vaikka menestyvää työyhteisöä haluttaisiin.

Äänestä
  • Melko kauaksi näkyy ketjun keskustelu harpanneen aloituksesta. Kuitenkin, kun työllistyminenkin on lähes täysin yksityistetty on mielestäni kohtuutonta vaatia poliitikoiltakaan jotain ihmekeinoja asian hoitamiseksi. Ei valtio voi sanella yksityiselle yritykselle, että vittuillaanko työntekijälle kerran tai kaksi päivässä vai jatkuvasti.

    Nyt eletään aikaa, jolloin työntekijöille on saatu markkinoitua ajatus, että ole piruparka onnellinen kun saat käydä meillä työssä. Siitä on positiiviset värinät kaukana.

    Äänestä

Kyllä täällä leipomoalalla töitä piisaa ;)

Perussuomalaiset iskevät kirveensä kiveen ja leipovat kiviä leipiin?

http://www.blogger.com/profile/29450677 ;)Lisää tälläistä?

Parkanon Paakari Reijo Ojennus on miesten mies?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kotilainen kirjoitti:

Mielestäni suomalaiseen ja etenkin vasemmistolaiseen perinteeseen on kuulunut se, että ihmisellä on katsottu olleen oikeus työhön ja sen kautta elättää itsensä ja mahdollisen perheensä. Samaan kuvioon on kuulunut tietty ammattiylpeys, on arvostettu sitä työtä mitä on tehty ja se on tehty hyvin. Ihmisten halua työntekoon ylläpidettiin positiivisten arvojen kautta.

Lamavuodet ja oikeistolaisen vallan kasvu - puolueista lähinnä kokoomuksen taholta - muuttivat olennaisesti työntekijöihin kohdistuvan työn markkinoinnin suuntaa. Siirryttiin ahneuden, negaation ja pelkojen kautta tapahtuvaan motivointiin. Jos olet työtön, olet arvoton luuseri. Jos teet vuodesta toiseen pienipalkkaisia töitä, olet tyhmä luuseri.

Ylläoleva tuli mieleeni, kun juttelin erään noin 25-vuotiaan nuoren miehen kanssa, joka tekee kaikenlaisia pätkätöitä ollen välillä työttömänäkin. Hän sanoi ettei edes halua mitään vakituista työpaikkaa, koska ei halua kuulua johonkin v-n ahneeseen eliittiin. Hänellä ei joku kapitalisti teetä neljääkymmentä vuotta töitä ja heitä sitten pihalle, kuten hänen vanhemmilleen oli käynyt kun heidät oli saneerattu eläkeputkeen. Velkaisesta asunnosta oli myös pakko luopua, koska päivärahoilla ei sentään asuntoja maksella.

Jotenkin on mielestäni tahallisesti unohdettu työntekijän arvostus ja sitä kautta viety monien ihmisten motivaatio omaan työhönsä. Ymmärrän kyllä, että yritykset mielellään kertovat hyvistä tuloksista tai yhtiön osakkeiden positiivisesta kehityksestä pörssissä, mutta onko liikaa vaadittu, että muistettaisiin myös sen tavallisen työntekijän osuus asiassa? Epäilen, että kovin pitkään ei työntekijöitä ole tarjolla, jos heti taloon pääsyn jälkeen ainoaksi motivaatioksi tehdä työtä jää pelko lopputilistä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu