Saanko valittaa :( Minua väsyttää, ahdistaa ja... ja... tuntuu niin hemskatin turhalta kaikki.
Minun pitäis pystyä auttamaan kahta läheistäni, mutta miten autat, kun "puhe" ei mene perille... VOin vain kuunnella ja se väsyttää välillä niin...sikana...
Olispa mulla taikasauva, jolla taikoisin kaikille hyvän ja tyydyttävän elämän. Ratkaisu ongelmiin, isoon ja pieniin. Inhimillisyyttä työelämään... niin, ettei rahan valta olis niin himskatin suuri...
Huoks ja huoks... Yhyy...
Minun pitäis pystyä auttamaan kahta läheistäni, mutta miten autat, kun "puhe" ei mene perille... VOin vain kuunnella ja se väsyttää välillä niin...sikana...
Olispa mulla taikasauva, jolla taikoisin kaikille hyvän ja tyydyttävän elämän. Ratkaisu ongelmiin, isoon ja pieniin. Inhimillisyyttä työelämään... niin, ettei rahan valta olis niin himskatin suuri...
Huoks ja huoks... Yhyy...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Taikasauvaksi kannattaa ottaa Jeesus, niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin siinä on voima, mutta Jeesus itse heiluttaa sauvaa, jos annat elämäsi Hänelle ja Hänen viisautensa ja suloisuutensa hellittäväksi, niin että kuin ennen kaikki oli samaa vanhaa kökkköä, niin pian sul onkin toivo, uusi katse ja elämänhalu!!!
Elävässä uskossa oleva
oli tuttu minullekin, kunnes ymmärsin, ettei kukaan voi ketään auttaa ellei henkilö halua oikeasti ottaa apua vastaan.
Omituista kyllä joskus parempaa "terapiaa" esim. pitkään samaa asiaa edestakaisin vatvovalle henkilölle on se, että sanoo kyllästyneensä kuuntelemaan tuota samaa jaaritusta ja "komentaa" ihmistä ryhdistäytymään.
Ihmisen täytyy osata mennä itseensä ja "aktivoitua" - silloin kadonneet voimat/tahto selviytyä alkavat löytyä.
Älä syyllistä itseäsi - ethän:)))
Saat "valittaa", eiköhän se enemmänkin ole purkautumista kun kiukuttaa se et vaikka kuinka yrittää - niin ei mikään tunnu onnistuvan.
Vaikka nimimerkkini onkin tuo mikä on niin mikään "oikea" en ole - se tulee täysin muista yhteyksistä (moni täällä tietää).
Summasummarum. Tunteesi on minulle tuttu. Itselläni vastaavat tunteet oli silloin useasti kun lapseni olivat sellaisia 10-15 vuotiaita (yhteensä 4 lasta mulla). Yleensä se tilanne oli sellainen et lapsi halusi jotain "maallista" kun kerran "kaikilla muillakin on". Tosin asiaa tarkemmin tiedustellessani yleensä vain 1-2:lla kaverilla sellainen oli. Vaikeaahan se lapselle oli selittää kuinka "rikas" hän on kun on koti ja siellä leipää sekä rakkautta - ei oikein voinu ottaa esille maailman köyhyyttä, kun eihän lapsi/nuori sitä välttämättä ymmärrä kuin syyllistämiseksi. Pitkällä aikavälillä kumminkaan ei millään muulla loppujenlopuksi ole kumminkaan merkitystä kuin sillä lapselle annetulla ajalla ja rakkaudella. Ja se ihan oikeesti toimii.
Tämä oli vain esimerkki mun menneisyydestä vastaavassa tunteessa eläissäni, en tiedä ketä lähempiä sinä tarkoitit. Vanha totuus on kumminkin, ei sitä mammonaa täältä mukanaan saa, mut jos jotain hyvää haluaa tänne jättää niin se on muisto rakkaudesta.
Sen enempää ottamatta kantaa tuohon yhteen vastaukseen uskosta yms. niin mun mielestäni se on loppujenlopuksi perhanan itsekästä!!! Ehkäpä uskovalla on itsellään hyvä olla kun "tietää olevansa oikeassa" mut onko lähimmäisillä, kun joka hemmetin kysymykseen /kommentiin tulee vastaukseksi Jeesus, jeesus ja jeesus.
Olipas sekava purkaus multa. Mukavaa viikonloppua ja jaksele.
enpä olekaan ajatellu tota himouskovaisjuttua tolta kannalta. Sehän on oikeesti tosi itsekästä. Tyrkyttää sitä omaa näkemystä, joka on ainoa oikea ajattelutapa maailmassa. Siinä kohottaa itsensä toisten yläpuolelle.
hyvää lukea että en tässäkään asiassa ole yksin.lapset nyt 11 ja 16 ja samoja riittämättömyyden ja turhautumisen tunteita tunnetaan tääläkin.olen yksinhuoltaja ja teen töikseni sijaisuuksia.lasten kaverit sattuu kaikki olemaan varakkaista perheistä.olen kyllä saanut lapset ymmärtämään että kaikkee ei saa mitä haluaa ja joskus joutuu odottamaan saadakseen.usein käy niin että enää ei halutakaan
on vähän jokaisella joskus. Sitten kun oikein syvällä käy, tuntuu taas jostain valoa pilkottavan ja kaikki muuttuu positiivisemmaks. Häntä pystyyn!
Siis onneksi on tämä palsta. Täällä saa purkaa tuntoja ja vielä myötätuntoakin.
Ootteko muuten koskaan miettinyt, kumpi oli ensin ihminen vai raha? Ihminen luotiin ensin, mutta silti raha alkoi pyörittää ihmistä. Tai oikeastaan ihminen on vain ostettavissa.
Minua oksettaa ihmiset, jotka katsoo "jaa, sinä olet sitä sukua jne." ja "aijaa, sulla on tuollanen auto" ja "Ai, sinäkö olet sen alan ihmisiä".... Voi itku. Varsinkin pienillä paikkakunnilla pitäis olla nuoleskelemassa, että pärjäis. yöks.
Näyttää että olet tuulella, jolloin villakoirat saavat kyytiä - hyvä, annahan tuulettuakin kunnolla!
Tässä avuksesi vielä tamppauskeppi ---@
...ja erätauolle iso mukillinen kofeiinia - kas tässä [_]?
Terveisin; Huoltojoukot
Että nainen ymmärtää naista. Siis, totta vie, aamu alkoi sillä, että matot ulos... Wuff, Wuff, -villakoirat sai huutia. Lattiat ok, mutta pölyt vielä pyyhkimättä. Täytyy välillä istua koneellakin :D
Kiitos, sisko ja muut huoltojoukot! Olen valmiina rintamassa, kun joku muu valittaa samaa "tökkimistä"...
Näen Sinut, sieluni silmin, antamassa kyytiä villakoirille... ;D
Että osaakin tehdä hyvää, kun pikkuisen kiukkuisena siivoilee - sitä saa kummasti puhdasta pintaa aikaiseksi...
On hyvä tietää, että rintama on vahva kun tarvista on ;D
Jakamalla - suru pienenee ja ilo lisääntyy ;D
kuinka monta kertaa olen haaveillut tuollaisesta taikasauvasta....
Mulla on itsellä nyt, myös vähän saman tapainen murhe,ja vaikka kuinka yritän puhumalla puhua,tuntuu ettei mikään mene perille...välillä tuntuu,että minun tekisi mieli huutaa kurkku suorana tälle ihmiselle ja ravistaa olkapäistä...