Koin kauheaa stressiä, ajattelin että en juuri tunne itseäni tai se minä jonka kanssa olen elänyt ei ole minä. Tässä samalla tuli tuttu olo eli hyvin kohtauksen oloinen tila, aivot ikäänkuin värisivät, tätä kesti muutaman sekunnin.
Aiemmin minulla oli epilepsia, joka saatiin korjattua leikkauksella, olen lukenut, että kohtaukset saattavat poistua mutta depersonalisaatio jää joillekin potilaista.
Miten tuo sitten erosi kohtauksesta? Aiemmin kohtauksissa olen ollut ikäänkuin muussa maailmassa, ei näe mitään, nyt minulla oli silmät auki, kontrolloin itseäni lähes täydellisesti, keskityin vain siihen ahdistavaan olotilaan. Tämän jälkeen tuli tietysti se velttous, väsymys, ahdistus, mielialan vaihtelu. Tunnin ajan olin vihainen, itsetuhoinen, hetken päästä muutuin kuitenkin hyvin myötätuntoiseksi ja ystävälliseksi. Poissaoleva ja väsyvä tila kesti 2-3 tuntia.
Tätä edeltävät vuodet:
Leikkauksen jälkeen minulla tuli kaksi kohtausta, mutta EEG ei nähnyt mitään merkkejä epilepsiasta. Olisiko mahdollista että tuo kaksi kohtausta eivät olleet epilepsiaa vaan depersonalisaatiota, joka vahvana on lähes identtinen epilepsian kanssa, aiheuttaa kohtausmaisen olon ja jälkiolotilan?
Sisimmässä toivon, ettei tämä ollut epilepsia vaan tuo häiriö, sen kanssa olisi helpompi elää ja parantua. Mitäs olette mieltä?
Aiemmin minulla oli epilepsia, joka saatiin korjattua leikkauksella, olen lukenut, että kohtaukset saattavat poistua mutta depersonalisaatio jää joillekin potilaista.
Miten tuo sitten erosi kohtauksesta? Aiemmin kohtauksissa olen ollut ikäänkuin muussa maailmassa, ei näe mitään, nyt minulla oli silmät auki, kontrolloin itseäni lähes täydellisesti, keskityin vain siihen ahdistavaan olotilaan. Tämän jälkeen tuli tietysti se velttous, väsymys, ahdistus, mielialan vaihtelu. Tunnin ajan olin vihainen, itsetuhoinen, hetken päästä muutuin kuitenkin hyvin myötätuntoiseksi ja ystävälliseksi. Poissaoleva ja väsyvä tila kesti 2-3 tuntia.
Tätä edeltävät vuodet:
Leikkauksen jälkeen minulla tuli kaksi kohtausta, mutta EEG ei nähnyt mitään merkkejä epilepsiasta. Olisiko mahdollista että tuo kaksi kohtausta eivät olleet epilepsiaa vaan depersonalisaatiota, joka vahvana on lähes identtinen epilepsian kanssa, aiheuttaa kohtausmaisen olon ja jälkiolotilan?
Sisimmässä toivon, ettei tämä ollut epilepsia vaan tuo häiriö, sen kanssa olisi helpompi elää ja parantua. Mitäs olette mieltä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
En osaa sanoa,
mutta sydämestäni toivon ettei epikohtaukset
ala uudelleen.
Varaa aika heti Neurologille ja mene
tutkimuksiin.
Kuten konkarina tiedät mitä nopeammin
sen parempi.
Lisään vielä, että kun minulla oli kohtauksia en muistanut niistä mitään. Tässä kuitenkin muistan yksityiskohtia, omia reaktioita ja ajatuksia sen värinän aikana ja niin edelleen.
Vielä vuorokauden tai kahden jälkeen havaitsin vainoharhaisia ajatuksia ja ahdistusta jotka lukemani mukaan ovat tavallista depersonalisaatiosta kärsiville. Satunnaisia hengityisvaikeuksia ja muuta vastaavaa.
olla.
Vieläkö voi kohtauksiksi muuttua ?
En tiedä näistä, kun mua ei ole leikattu.
Täällä kirjoittaa Tammetar joka on
leikattu ja jos hän vastaisi niin
saisit hyvää ja asiantuntevaa tietoa.