lapsuuden muistosi

Nykyään voin jo puhua lapsuuteni asioista suoraan, joskus aiemmin en halunnut niitä edes ajatella. Mutta tapahtuneet ovat tapahtuneet enkä niitä varmaan ikinä tule unohtamaan, mutta siellä saavat olla omassa arvossaan muistini syövereissä.

Mutta niistä hyvistä muistoista, ne liittyvät mummooni joka on ollut minulle enemmän äiti kuin se nainen, joka minut on synnyttänyt. Mummo asui samalla paikkakunnalla ja olin paljon yökylässä hänen luonaan, ne ihanat muistot ovat niinkin simppeleitä mutta arvokkaita, kuten se, että mummo paistoi aina lettuja, munkkeja, karjalanpiirakoita ja teki tosi hyviä lihapullia! :) Ne pullat olivat ihan erilaisia kuin mitä ikinä olen itse aikaansaanut, en tiedä mitkä mittasuhteet hänellä niissä oli aineksien osalta mutta ne olivat juuri siksi niin herkullisia, että maistuivat erilaisilta ja hyviltä!

Mummo oli myös todella hyväsydäminen ja hänen kaltaisiaan saisi olla enemmänkin, hän ei ikinä puhunut kenestäkään pahaa selän takana. Suoraan sanoi ajatuksensa jos jotain ajatuksia oli, mutta ei juoruillut pahansuopaisesti eikä arvostellut muita, oli todella ymmärtäväinen ja avarakatseinen kahdeksankymppiseksi, ei säikkynyt lapsenlapsensa lävistyksiään vaan naureskeli ja ihmetteli "nykyaikaa" kuitenkin ymmärtäen kaikkia asioita.

Tänä vuonna rakas mummoni vaipui syvään uneen mutta lämmöllä tulen hänet aina muistamaan ja lapsilleni hänestä kertomaan.