Vai että simputusta...

Simputus. Sitä on ollut ja tulee olemaan enemmän tai vähemmän tulevaisuudessakin niin kauan kuin esim. armeija on olemassa. Jos nyt joku kuitenkin haluaa lopettaa suomen armeijan siksi että siellä saattaa joku joutua kyseisen asian kohteeksi, niin kannattaa ottaa huomioon kuinka paljon koko suomi kokee simputusta sen jälkeen kun joku haluaa hyökätä tänne. Tietenkin se on epätodennäköistä, mutta todennäköisempää jos Suomella ei ole armeijaa ollenkaan.
No niin. Asiaan.
Armeija ei yksinkertaisesti toimi jos siellä ei ole kuria ja totella käskyjä. Se että jättää tai unohtaa rynkkynsä mihin tahansa paikkaan!!! Vitullako sodassa ammut jos ase jäikin kannon juureen kun kävit kusella.
Siitä hyvästä pitää tehdä jotain että MUISTAA seuraavalla kerralla. Omana armeija-aikana (8v.sitten) joskus unohtui jotain tarviketta esim. kasarmilta lähdettäessä. Ja kivenmurikoita sun muita kannonhäkkyröitä kannettiin pitkin maita ja mantuja. Ja kas kummaa seuraavalla muisti ottaa kaiken mukaan mitä pitikin.
Sitten se käskyjen totteleminen on toinen asia jonka Pitää toimia. Jos yksi tekee mitä haluaa ja se sallitaan, niin kauanko menee kun muutkin tekee miten sattuu.
Armeija on kova koulu toisille,toisille helppo, riippuen paikkakunnasta, koulutuksesta ja kouluttajista.
Kyseinen artikkeli simputuksesta ei kuulosta kovinkaan simputukselta. Toinen on jättänyt elintärkeän rynkkynsä ja toinen ei totellut käskyä...
Tietenkin armeijassa on paljon kouluttajia jotka purkavat omaa pahaa oloaan alempiarvoisiin, kun eivät itse saa parannettua asioitaan, niin muillakin on oltava huonot olosuhteet. Sellaiset pitäisi yrittää kitkeä pois mahdollisimman nopeasti. Ikävä kyllä näihin asioihin puututaan harvoin koska tilalle ei välttämättä saada uutta. Kaikkien kouluttajien tulee muistaa se että koulutuksen on oltava ASIALLISTA. Turhaa vittuilua ei kukaan kuuntele mutta aiheesta kuuluu antaa palautetta.
Asiahan on kuitenkin niin, että armeija on kasa nopeaa koulutusta, väsymystä, kuntoilua, kiroilua joskus jopa verta, paljon hikeä, ja välillä kyyneleitä mutta paljon myös naurua ja yhteishenkeä. Se ei kestä loppuelämää jos ei halua. Joten turhasta ei ruikuteta!