... antoivat entiselle SAK:n virkailija Heinäluomalle yhteisen raportin työn ja työntekijän kohtaanto-ongelmasta. Tänään oli myös Hesarin pääkirjoitus aiheesta.
Kaikki puhuivat vain keinoista saada työntekijä muuttamaan työn luo. Kenellekään ei tullut mieleen, että on tapauksia, jossa työ voisi tulla tekijän luo.
Palvelutehtävät on tietenkin tehtävä siellä, missä ovat palveltavatkin, mutta tavaratuotantoa voidaan usein harjoittaa missä vain. Niinpä työmarkkinajärjestöjen ja valtion pitäisi kannustaa työnantajia miettimään, voisiko jonkin työn tehdä siellä, missä tekijät ovat valmiina.
Jokaisen uuden yrityksen kohdalla tai laajennettaessa tuotantoa tämä harkinta pitäisi tehdä.
Yritykselle se olisi usein edullista, sillä maakunnissa kaikki toiminta on halvempaa kuin esim. Helsingin seudulla ja työvoiman saanti on parempi. Myös työttömyydestä kärsivät kunnat ovat suopeampia yrittäjälle kuin ruuhka-alueiden kunnat.
Ihmisten siirtäminen on erikoisen kallista valtiolle ja kunnille. Muuttajaa ja hänen perhettään varten joudutaan uudella paikkakunnalla rakentamaan infra, palvelut ja asunnot. Nämä olivat jo tällä muuttajalla entisellä kotiseudullaan, jossa ne yleensä jäävät vajaakäyttöön. Lisäksi työikäisen ja veronmaksukykyisen väestön siirtyminen liian suuressa mittakavassa kurjistaa muuttotappioalueet. Niinpä tämä muuttaja joutuu yhdessä muiden suurten keskusten väen kanssa tukemaan näiden aluiden kuntia peruspalveluiden turvaamisessa sinne jääville. Tämä tukeminen tapahtuu valtionosuuksien jaon yhteydessä. Köyhien aluiden kunnat saavat enemmän kuin rikkaiden.
Esimerkkinä siitä, miten älytöntä kuntien on hamuta uusia ja uusia asukkaita, on tieto, että Helsingin seudulle muuttaja alkaa tuottaa kunnalleen vasta 16 vuoden jälkeen.
Kaikki puhuivat vain keinoista saada työntekijä muuttamaan työn luo. Kenellekään ei tullut mieleen, että on tapauksia, jossa työ voisi tulla tekijän luo.
Palvelutehtävät on tietenkin tehtävä siellä, missä ovat palveltavatkin, mutta tavaratuotantoa voidaan usein harjoittaa missä vain. Niinpä työmarkkinajärjestöjen ja valtion pitäisi kannustaa työnantajia miettimään, voisiko jonkin työn tehdä siellä, missä tekijät ovat valmiina.
Jokaisen uuden yrityksen kohdalla tai laajennettaessa tuotantoa tämä harkinta pitäisi tehdä.
Yritykselle se olisi usein edullista, sillä maakunnissa kaikki toiminta on halvempaa kuin esim. Helsingin seudulla ja työvoiman saanti on parempi. Myös työttömyydestä kärsivät kunnat ovat suopeampia yrittäjälle kuin ruuhka-alueiden kunnat.
Ihmisten siirtäminen on erikoisen kallista valtiolle ja kunnille. Muuttajaa ja hänen perhettään varten joudutaan uudella paikkakunnalla rakentamaan infra, palvelut ja asunnot. Nämä olivat jo tällä muuttajalla entisellä kotiseudullaan, jossa ne yleensä jäävät vajaakäyttöön. Lisäksi työikäisen ja veronmaksukykyisen väestön siirtyminen liian suuressa mittakavassa kurjistaa muuttotappioalueet. Niinpä tämä muuttaja joutuu yhdessä muiden suurten keskusten väen kanssa tukemaan näiden aluiden kuntia peruspalveluiden turvaamisessa sinne jääville. Tämä tukeminen tapahtuu valtionosuuksien jaon yhteydessä. Köyhien aluiden kunnat saavat enemmän kuin rikkaiden.
Esimerkkinä siitä, miten älytöntä kuntien on hamuta uusia ja uusia asukkaita, on tieto, että Helsingin seudulle muuttaja alkaa tuottaa kunnalleen vasta 16 vuoden jälkeen.
Vastaukset 53
Vanhimmat
... puolue, jonka edustajat muistuttavat tästä asiasta, että työtäkin voidaan siirtää eikä aina vain tekijöitä.
Se lienee laskettava vaalipropagandaksi ja hyvä niin.
Ymmärrän hyvin ajattelusi logiikan, sen verran paljon olen vastaavia kirjoituksiasi lukenut.
Mutta ajattelepa asiaa realistisesti. Kun talouskasvua alkaa syntyä, eli yritysten tilauskannat kasvavat ja tarvitaan lisää kapasiteettia ja henkilökuntaa, niin hyvin harvoin on sellainen tilanne, että tarvittaisi uusia toimitiloja, tai ei mahduttaisi laajentumaan siellä, missä kasvava yritys nyt toimii.
Näin ollen on kokonaistaloudellisesti edullisempaa, että yritys pääsee mahdollisimman helposti kasvamaan sijaintipaikkakunnallaan, mikä edellyttää henkilökunnan lisäämistä ilman viiveitä.
Mutta tietenkin on myös sellaisia tilanteita, joissa yrityksen tilat käyvät pieniksi ja kasvu edellyttäisi uusien tilojen rakentamista. Näissä tapauksissa on tietenkin arioitava myös se vaihtoehto, että yritys muuttaa toiselle paikkakunnalle, missä se pystyy helpommin laajentumaan.
Edellisten asioiden lisäksi on tietenkin otettava huomioon se, että yritystoiminta on luonteeltaan muuttunut hyvin paljon viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. paljon toimintoja on ulkoistettu: siivous, taloushallinto, kirjanpito, kuljetukset, usein muukin logistiikka, vartiointi ja turvallisuus, markkinointiin liittyvät palvelut, jne... jne..., mistä seuraa, että yrityksillä on paljon kontakteja toisiin yrityksiin.
Tästä seuraa, että jos yritys muuttaa kovin kauaksi niistä yrityksistä, joiden kanssa se on verkottunut, niin siitä syntyy usein enemmän haittoja kuin hyötyjä tälle yritykselle.
Asia ei siis ole niin simppeli, että otetaan kaksi vaihtoehtoa: 1) työtön muuttaa sinne, missä on työtä tai 2) työ pannaan muuttamaan sinne, missä on työttömiä.
Jälkimmäistä vaqihtoehtoa pitää tietenkin aina tarkastella ja tarvittaessa tukeakin, mutta ei ykkösvaihtoehdon kustannuksella, koska nämä vaihtoehdot eivät ole toisensa poissulkevia, kun kyse ei ole mistään nollasummapelistä.
... olisi hyvä että uutta tuotantoa aloitettaessa tai laajennettaessa tuotantoa olisi välttämätöntä tehdä tarkastelu. Luonnollisisti siiä otetaan huomioon kaikki nuo mainitsemasi asiat. Tuntuu vain siltä, että tarkastelua ei aina suoriteta eikä kokdemiläiset eivätkä työmarkkinajärjestöt tunnu siitä välittävänkään. Tauti leviää helposti yrityksiinkin. Sinäkin olet aina vain jäkyttänyt vastaan, nyt ensimmäisen kerran myönnät, että tarkasteltava on.
Olen pahoillani, jos olen jäkyttänyt vastaan, sillä se johtuu siitä, että vasta nyt huomasin sinun käsittelevän asiaa monipuolisemmin kuin pelkästään vaatimalla työpaikkojen viemistä valtion tuella maaseudulle.
Jos olemme nyt päässeet lähemmäs yhteisymmärrystä, niin minusta se on hyvää kehitystä kummallekin.
...työpoliittset oppisi perustuvat? Sinullahan on runsaasti kokemusta neuvostoliiton projekteista. Sieltäkö omat oppisi ammennat?
OK, mietitäänpäs vähän. Ajatellaan vaikka että minulla on yritys Vantaalla joka valmistaa puukenkiä ja työllistää 200 ihmistä. Yritys laajenee ja tarvitsee 50 uutta työntekijää.
Millä tavalla yhteiskunnalle kokonaisuudessaan tulee halvemmaksi että siirrän tuotannon Pihtiputaalle? Miten minä yrittäjänä hyödyn tuosta työn siirtämisestä maaseudulle? Mielelläni näen tarkastelujakson vaikkapa 20 vuoden päähän.
Nyt Oiva on tilaisuus todistaa esimerkia avulla tuo perusväittämäsi
Etätyö on ideana ihan kannatettava. Luin tuossa viikolla, olikohan Talouselämästä, että suuren arabiomistukseen siirtyvä rakenne-eristevalmistajan (Paroc) toimitusjohtaja tai (joku iso kiho kumminkin) hoitelee työnsä pääosin kesämökiltään, minne kutsuu myös kansainväliset vieraat saunomaan ja makkaranpaistoon. Hänen tehtävänsä on yrityksen strateginen johtaminen ja se kuulemma luonnistuu kesämökiltäkin käsin.
Asennoitumisen etätyöhön pitäisi muuttua. Ilmeisesti työantajat suhtautuvat tähän edelleen hyvin pidättyvästi. Ongelma lienee nimenomaan asennetasolla työnantajapuolella.
Suuri osa töistä, joita nyt on tarjolla lienee sellaisia, missä työ on tehtävä siellä, missä sitä faktisesti on tarjolla. Esim. putkialan töissä alkaa olla pulaa työvoimasta kuten rakennusalalla muutenkin. Pääkaupunkiseudun kerrostalojen putkia ei voi viedä korjattavaksi Ilomantsiin, vaan homma pitää tehdä paikan päällä.
Mutta kyllä Oiva on oikeassa siinä, että pitäisi myös tutkia enemmän mahdollisuuksia teettää työtä yrityksen fyysisen työpaikan ulkopuolella. Siihen, että työnantaja perustaisi tätä varten työpisteitä muihin kuntiin, tuskin on mahdollisuuksia. Sellainen järjestely kyllä varmaan voitaisiin tehdä, että kunnat varaisivat jonkun verran työpisteitä etätöitä varten ja yritykset sitten vuokraisivat näitä tarpeen mukaan kunnalta itselleen. Toinen vaihtoehto on tehdä töitä kotoa tai mökiltä käsin, jos se on työn sisällön suhteen mahdollista.
Etätyön osuus kasvaa sitä mukaa, kun ihmiset oppivat käyttämään tietokoneita ja tietoliikenneyhteyksiä ja yritysten verkot saadaan riittävän turvallisiksi.
Ilmeisesti suurin jarru tällä erää on turvallisuus, joka rajaa julkisten verkkojen kautta tehtävän etätyön sellaiseksi, ettei se aiheuta yritykselle turvariskejä, kun yrityksen kannalta tärkeät tiedot on pidettävä suljetussa verkossa vankkojen palomuurien takana, jolloin työntekijän on tultava yritykseen tekemään työnsä.
Vaikka osan johtajan työstä voi tehdä kesämökiltä kuten esimerkissäsi, niin johtaja asuu kuitenkin vakituisesti lähellä yrityksen pääkonttoria, sillä suurimman osan ajastaan hän kuitenkin tekee työtä muiden ihmisten kanssa, eikä ole järkevää että kymmenen alaista ajaa Ilomantsiin palaveriin ja takaisin. Näinollen verot maksetaan ja hyödyn korjaa se vakituinen asuinkunta
Itsekin teen kesällä päivän pari viikossa töitä mökillä, mutta kaikki asiakas- ja muut tapaamiset hoidetaan ihan kasvokkain toimistolla, ei virtuaalisesti. Mökkipaikkakuntaani tuo parin päivän työ hyödyttää korkeintaan kauppaan jättämieni eurojen muodossa.
Etätyö sopii hyvin harvalle alalle, lähes työssä kuin työssä ollaan osa isompaa työryhmää jota ei voi hajasijoittaa ympäri maata. Eikä bulkkituotannon tuotantolinjojakaan ole järkevää hajauttaa, päinvastoin.
Yritysten tukitoimintojen ulkoistaminen on sen sijaan mahdollista ja jopa järkevää. Kirjanpito voidaan tehdä misssä tahansa, laskukopiot ja muut papaerit kulkee postilla tai skannattuna sähköisesti, puhelinpalvelu ja -vaihde voi sijaita vaikka Utsjoella. Tämäntyppisiin palveluihin erikoituneiden yritysten avulla maaseutu voisi ylläpitää työpaikkoja.
Enpä muista kepun moista esittäneen.
Minulle on vakuutettu, että aika paljon projektityyppisestä suunnittelutyöstä ja sellaisesta työstä, josa joukko asiantuntijoita toimii ryhmässä, voitaisi tehdä etätyönä siten, että ryhmän jäsenet voivat olla kotonaan, mökillään tai missä tahansa.
Itse työ tapahtuisi tarkoitukseen suunnitellulla sivustolla, jossa on eri foorumit eri työvaiheita, keskustelua, ilmoitustauluja, uutisia, taustatietoja, perusaineistoa, linkkejä, projektin sähköpostia, jne. varten webcamit ja nettipuhelimet tuovat mukaan myös online puhe- ja näköyhteyden.
Tällaisten työryhmien ei kuulemma tarvitse välttämättä tavata toisiaan fyysisesti lainkaan. kun homman voi hoitaa verkossa.
Ainoa riski on avoimien verkkojen turvallisuus, kun salassa pidettäviä teitoja ei haluta liikutella avoimissa verkoissa. Siksi tämän tyyppinen etätyö ei ole sanottavasti lajentunut.
Itse muuten tein etätyötä päivittäin, kun keskikesällä kiersin kuukauden ajan Eurooppaa.
Olemme yrityksessämme kokeilleet tuota, ei toimi niin tehokkaasti kuin samassa tilassa oleva ryhmä. Nuo sivustot kyllä ovat ihan OK mutta vaativat tuekseen kokouksia ja palavereita, ja jos porukka on hajallaan ympäri maata tai maailmaa syntyy matkakuluja jotka heikentävät projektin taloudellisuutta.
Harvoinpa joku asia kaikille sopii.
... netin välityksellä myös elävän kuvan ollessa apuna, Messengerit vain pyörimään.
Luuletko ettei yritykset tuota tiedä?
Silloin kun innovoidaan uutta ja haetaan ratkaisuja tarvitaan ihmisten välistä suoraa kommunikointia. Tekniikka ei korvaa sitä, vaikka olisi kuinka meset tai netmeetingit käytössä.
Rutiinien hoitaminen, kirjanpito esimerkkinä, sen sijaan onnistuu helposti hajautettunakin, siinä tietokannat on helppo jakaa käyttäjien kesken ja jokainen tekee omaa osuuttaan. Osa suunnittelutyöstä on myös sen verran rutiinihommaa, että se voidaan hajauttaa tai ostaa alihankintana.
Näissä rutiineja hoitavissa palveluyrityksissä olisi se maaseudun mahdollisuus nyt kun tietoverkot alkaa olla kunnossa.
Kun tunnet kepun politiikan niin hyvin, niin kerro onko puolue tehnyt jotain konkreettista maaseudun yritystoiminnan hyväksi kuluvalla vaalikaudella? Vai onko tyydytty ns. laajaan aluepolitiikkaan, eli vastikkeettomaan ja suuntaamattomaan rahan jakoon?
... tuki annetaan yrityksille hyvin tarkan harkinnan ja tutkimusten jälkeen. Osa tästä on EU:n myöntämää, ja kyllähän sen byrokratia tunnetaan.
Aluepolitiikkaa on myös mm. infrastuktuurin rakentaminen ja väen kouluttaminen tarkoituksena luoda edellytyksiä yritystoiminnalle.
Siis mitä konkreettista kepu on tehnyt, olet usein sanonut että aluekehityksen suunta on muutettu tällä hallituskaudella, mutta millä toimin se saatu aikaan?
... muutos. Lipposella ja Niinistöllä oli kaiken yllä unelma rakentaa Helsingin seudusta suuri eurooppalainen metropoli. He ohjasivat valtion invaestoinnit sille alueelle ja loivat sellaisen mielikuvan, ettei muualla Suomessa enää kannata elää eikä yrittää.
Nykyinen hallitus pani tuon ensitöikseen romukoppaan ja alkoi taas elvytellä maakuntien rakentamista, lisättiin kunnille valtionosuuksia, lisättiin aluepoliittisia toimenpiteitä ja tukia ja alettiin rakentamaan taas infraa myös maakuntiin ja niiden keskuksiin.
Tulokset alkoivat näkyä siten, että työttömyys väheni maakunnissa, mutta valitettavasti se alkoi lisääntyä Helsingin seudulla, jonne oli kevein perustein tullut uutta yritystoimintaa ja väkeä Lipposen aikana. Sellainenkin ihme tapahtui, että viime vuonna toisella vuosipuoliskolla Pohjois-Karjalan talouskasvu oli voimakkainta koko maassa.
Lipponen ja Niinistö eivät ohjanneet mitään valtion investointeja pääkaupunkiseudulle, vaan päinvastoin, valtio oli pahasti myöhässä sen suhteen, miten pääkaupunkiseudulla syntyneen talouskasvun jatkuvuus voitaisi turvata, kun puuttui asuntoja, satamakapasiteettia, teitä, jne...
Nykyinen hallitus on ainoastaan jatkanut sitä linjaa, jonka Lipposen II hallitus aloitti, eli todella mittavia tulonsiirtoja pääkaupunkiseudulta ja muista isoista kaupungeista tappiollisten kuntien tukemiseen. Lipposen II hallitus kasvatti maaseutukuntien tukemisen sellaisiin mittoihin, ettei vastaavaa oltu Suomessa koskaan nähty.
Työttömyys pääkaupunkiseudulla väheni jonkin verran 2003-4, kun talouskasvun vauhti hidastui, mutta ei siksi, että tänne olisi "kevein perustein tuotu uutta yritystoimintaa", vaan siksi, että talouskasvu hidastui tilapäisesti.
Katsot tosiasioita todella vinoutuneella asenteella, kun koetat vastoin totuutta kääntää kaiken pahan Lipposen aikaansaamaksi ja kaiken hyvän keskustan ansioksi.
... kuntien tukeminen, vaan jo perustuslain takaamien vähimmäisperuspalvelujen takaaminen myös Lipposen hallituksen keskittämispolitiikallaan köyhdyttämille alueille. Lipponen ja hänen valtionvarainministerinsä, herra Niinistö vähensivät koko ajan valtionosuuspottia valtion budjetissa ja samanaikaisesti lisäsi kuntien velvotteita. Kunnat joutuivat kuseen. Lipposenkin piti kuitenkin noudattaa valtionosuuksien jaosta säädettyjä sääntöjä. Jouduttiin tilanteeseen, että rikkaimmat kunnat eivät enää saaneet lainkaan valtionosuuksina ja joinakin vuosina kävi vielä katalammin: kaikkein rikkaimmat kunnat joutuivat panemaan omia kunnallisveroilla kerättyjä rahoja tuohon tasauskassaan.
Lipposen hallitukset lisäsivät koko ajan tulonsiirtoja kaupungeista maaseutukuntiin, eli Lipponen ja Niinistö kasvattivat aluetukea.
Joten älä enää vääristele selvää tosiasiaa.
... kantamaan rahaa köyhdyttämilleen alueille valtionosuuksien jaossa olevan tasausjärjestelmän avulla. Mutta se ei ole aluetukea. Juuri siksi, että eivät huolehtineet aluepolitiikasta esimerkiksi aluetukien muodossa riittävästi, ajautuivat paljon kalliinpaan tilanteeseen: joutuivat rakentamaan Helsingin seudulle haalitulle väelle tänne kaikki elämisen edellytykset ja toisaalta syytämään rahaa tuon liian nopean muuttoliikkeen kurjistamien kuntien sinne vielä jääneiden ihmisten peruspalvelujen turvaamiseen.
...en muuta sano.
Aika kekseliäästi selität ikiomia uskomuksiasi.
Ota nyt vihdoinkin huomioon, ettei tänne "haalittu väkeä", vaan muuttoliike oli talouskasvun seuraus, mistä syystä maaseudulle siirrettiin verotuloja nimenomaan aluetukena kattamaan muuttotappiokuntien verotulojen vajausta.
Lipponen ja Niinistö joutuivat vaikeuksiin juuri siksi, ettei harjoittanut aluepolitiikkaa. Verotulojen tasaus ei ole aluetukea vaan seurausta puuttuvasta aluepolitiikasta.
Muuttoliike oli alueellisesti tasapainottoman talouskasvun seurausta. Muistutan vielä, että hillitön muuttoliike on kalliimpi ratkaisu yhteikunnalle kuin aluepolitiikan hoitaminen.
Lipponen ja Niinistö joutuivat vaikeuksiin juuri siksi, ettei harjoittanut aluepolitiikkaa.
--------------
Minkäslaista olisi pitänyt harjoittaa? Maaseudun yrityksiin rahan kaatamista vai?
Verotulojen tasaus ei ole aluetukea vaan seurausta puuttuvasta aluepolitiikasta.
--------------
Tulonsiirrot ovat nimenomaan aluepolitiikkaa, kun rahaa siirretään alueelta toiselle.
Muuttoliike oli alueellisesti tasapainottoman talouskasvun seurausta.
----------------
Koskas mikään kasvu on tasapainoista, kun talouskasvu tapahtuu aina eri tahtiin eri toimialoilla eivätkä yritykset ole koskaan sijainneet "taspainoisesti" hajautettuina ympäri maata.
Muistutan vielä, että hillitön muuttoliike on kalliimpi ratkaisu yhteikunnalle kuin aluepolitiikan hoitaminen.
------------
Hillitön muuttoliike = talouskasvu, joka oli siunaukseksi maalle, koska sen ansiosta valtion verotulot kasvoivat ja aluetuen kasvattamiseen syntyi varaa.
ja kepun äänestäjille työpaikkojen tekeminen. Päätökset tehdään kilpailukyvyn perusteella..
Ja sen vuoksi työpaikkoja ei syrjäkyliin synny.
Yritys kuin yritys edellyttää sijaintia mahdollisimman lähelle kuluttajia.. Käyppäs tutustumassa vaikka metsäteollisuuteen ja uusien koneiden sijainteihin. Ihan vaan esimerkkinä..
Kepun politiikka on lisäksi niin lyhytjänteistä, että sen perusteella ei kukaan rakenna yhtään mitään, paitsi maataloutta, siinähän ei vaikuta kilpailukyky tai markkinatalous ollenkaan..
... yrityksen tarvitse olla lähellä kuluttajaa. Esim meidän vaatteemme tehdään nykyään Kiinassa ja Portugalissa.
Ei kukaan odota tehtaita syrjäkyliin, mutta maakuntien keskukset pitäisi käyttää hyväksi.
Kiinassa ja Portugalissa on miljoonia, jopa satoja miljoonia kuluttajia lähempänä tuotantolaitosta.
Se, että sieltä kuljetetaan vaatteet myös Suomeen, ei ole mikään kulu muiden säästöjen rinnalla.
Tällä esimerkillä et siis voi perustella, että suomalaisen vaateteollisuuden pitäisi toimia vaikkapa Kittilässä.
... sen, että kaikessa tuotannossa tuotannon ja asiakkaan ei tarvitse olla lähellä toisiaan. Vaateteollisuus ja moni muukin tavaratuotanto Suomen sisällä kohtaisi pienemmät kustannukset muualla kuin Helsingin seudulla.
Jos kuvittelet, että yritykset valitsevat sijainnikseen Helsingin seudun sillä perusteella, että täällä on kallista ja muualla halvempaa, niin huonostipa tunnet yritystoimintaa.
Yritykset valitsevat sijaintinsa AINA - siis IHAN AINA - siten, että se on yritykselle kaikkein edullisin ratkaisu.
Ja silloin se on myös yhteiskunnalle edullisinta, koska vain omalla toiminnallaan tuottavat yritykset tuottavat myös valtiolle verotuloja.
Kannattamattomasti yritystukien varassa maaseudulle pakkosiirretyt yritykset sen sijaan kuluttavat valtion varoja, mutta yrittäjät voivat paksusti, koska saavat valtiolta palkkion siitä, että eivät toimi siellä, missä toiminta olisi luonnostaan kannattavaa.
... ei ole aina yhteiskunnan edun mukainen. Yritykset vain Lipposen aikana tottuivat siihen, että voivat perustaa vapaasti yrityksen ruuhkaiselle Helsingin seudulle ja luottivat, että kyllä Lipponen siirtää väkeä ja rakentaa niille tänne tarpeelliset elämisen mahdollisuudet.
Yrityksen päätös sijainnistaan ei ole aina yhteiskunnan edun mukainen.
--------------------
Kun sijaintipäätös on yrityksen edun mukainen se on myös yhteiskunnan edun mukainen, koska silloin yritys tuottaa yhteiskunnalle maksimaaliset verotulot eikä lainkaan kustannuksia
Yritykset vain Lipposen aikana tottuivat siihen, että voivat perustaa vapaasti yrityksen ruuhkaiselle Helsingin seudulle ja luottivat, että kyllä Lipponen siirtää väkeä ja rakentaa niille tänne tarpeelliset elämisen mahdollisuudet.
--------------
Tuossa ei pidä mikään paikkaansa. talouskasvu tapahtui jo olemassa olevissa yrityksissä. Uusperustanta on ollut minimaalista eikä ole vaatinut mitään rakentamista, sillä pääkaupunkiseudulla on ollut laman jäljiltä aivan riittävästi tyhjää liiketilaa.
Se, että kasvuyritysten työvoima tarvitsee asuntoja ja palvelut on itsestään selvä seuraus sille, että talouskasvua syntyy.
... siinä menovirrassa, mikä aiheutuu ihmisten muuttamisesta perheineen uuteen työpaikkaan Helsingin seudulle.
Kun yritys päättää sijoittua Helsingin seudulle ja se voisi aivan hyvin tehdä sen muuallekin, missä on työvoima valmiina, niin yrityksen päätös ei ole yhteiskunnan edun mukainen. Ja tähän tarvitaan valtiovallan ohjausta, jotta kukin hanke olisi kokonaisuuden kannalta edullisin.
Kun yritykset sijoittuvat sinne, missä ne tuottavat omistajilleen maksimaalisen tuoton yritykseen sijoitetulle pääomalle, yritys toimii samalla myös yhteiskunnan edun mukaisesti, koska tämä toiminta tuottaa yhteiskunnalle parhaan verotuoton.
Jos yhteiskunta "ohjaa yrityksiä", esim. tukien avulla sijoittumaan jonnekin muualle, se on yhteiskunnaqlle kokonaistaloudellisesti epäedullisempaa, koska silloin yhteiskunnalle aiheutuu kuluja, kun sen on palkittava yrityksen omistajia siitä, ettei yritys sijoittunut sinne, missä se voisi omalla toiminnallaan tuottaa maksimaalisen koron siihen sijoitetulle pääomalle.
Näin asia on, Oiva, usko sinä mitä muuta tahansa.
... yrityksen sijoittumisesta väärään paikkaan moninkertaisesti kuluja verrattuna sen tuottamiin verotuloihin. Siksi kannattaa uhrata ohjaukseen pieni osa noista kuluista ja yhteikunta välttää väärästä paikasta aiheutuvat kulut, mutta saa samat verotulot.
Yhteiskunnalle ei aiheudu mitään tarpeettomia kuluja siitä, että yritykset sijoittuvat taloudellisesti järkevästi ja näin tehtyään kasvavat ja kasvattavat kansantuloa ja kartuttavat verottajan rahapottia.
Kaikki mitä puhut "ohjauksesta" lisää valtion menoja tarpeettomasti ja aiheuttaa pitkällä aikavälillä pienempää talouskasvua kuin ilman "ohjailua" tapahtuisi.
...niistä työtehtävistä ja yrityksistä, joiden toiminta olisi kannattavaa siirtää esimerkiksi keski-lappiin tai syvälle kainuuseen. Voimme sitten tarkastella teorioitasi käytännön valossa.
Se on tehtävä jokaisessa tapauksessa erikseen ja laskelmat ovat joka aina erilaisia riippuen tapauksesta.
Keskiseen Lappiin ei taida tulla kannattavaksi muut kuin jotkin matkailuyritykset. Syvässä Kainuussa tuskin mikään uusi yritys kannattaa. Nämä maakuntiin tulevat yritykset pitääkin keskittää maakuntien pääkaupunkeihin tai muihin isompiin keskuksiin.
Hienot ovat ideat töiden tulosta Lapin perukoille ja Kainuun korpeen. Sitten kun kysyy mitkä yritykset VOISIVAT mennä maakuntiin, niin vastausta ei tule.
Viestin lopussahan sinä puhuit yritysten toiminnan laajentamisesta keskuksiin - eli silloinhan ihmisten pitäisi muuttaa työn perässä. Haluatko nyt ihmisten muuttavan työn perässä keskuksiin vai työn viemistä ihmisten asuinalueille. Päätä jo mikä mielipiteesi on!
... Lapin perukoille Kainuun korpeen ei ole juurikaan tulossa yrityksiä, korkeintaan matkailua.
Keskuksiin ne yritykset hakeutuvat maakunnissakin, mutta valtaosa työväestä tulee työssäkäyntietäisyydeltä, jolloin ihmisten ei tarvitse muuttaa. Varsinaiselle maaseudulle on jo nyt syntynyt sinne sopivia pienyrityksiä, jotka usein ovat viljelijöiden perustamia maatalousyrityksensä lisäksi; esim. maatilamatkailua, maanrakennukoneita, soran jalostusta ja kauppaa, mehiläisen hoitoa ja jalostusta, konekorjaamoa, golf-rata, kasvihuoneita ja jotain pientä yritystoimintaa, joka ei mitenkään liity maahan.
Lueskelin läpi koko ketjun, ja minulla oli hauskaa! Sinun kirjoituksesi nimenomaan hauskuttivat. Varmaan itselläsikin oli hauskaa niitä kirjoittaessasi, sillä ethän tosissasi ollut. Ei kai talouselämässä - ainakin idän kaupassa - mukana ollut insinöörismies tuollaisissa tosissaan voi olla.
Onneksi Jaba otti tuon huulenheittosi sen verran tosissaan, että vastaili hienosti ja valisti siinä minua ja monta muuta, ehkä sinuakin, vaikka oikeasti tiennet ja tajunnet asioiden olevan ihan toisin kuin huviksesi esität.
Kiitos siis mainiosta hupihetkestä, oiva!
Sinulle itsellesi olisikin vaikeaa asiapohjaisesti käsitellä noinkin monimutkaista asiaa. Jäbä ymmärtää jonkin verra, mutta hän on jämähtänyt siihen, että kaikki, mikä on yrityksen kannalta hyvää, on myös yhteikunnan kannalta. Yksityiskohtaisesti olen tuon harhaluulon kumonnut monesti, mutta ei Jäbä voi myöntää olevansa väärässä.
Kerropa nyt, oiva, mistä syystä valtion pitäisi maksaa jatkuvaa yritystukea yrityksille siitä, että nämä sijoittuvat oman taloutensa kannalta epäedullisesti?
Mitä hyötyä yhteiskunta saa valtion yritysten omistajille maksamien kustannusten vastineeksi?
...Oivan vastausta! Epäilemättä Oiva pystyy selittämään tuonkin "parhain päin" ja tarjoaa lisähupia! Hei, tää on kivaa, näin sivustakin seuraten; varmaan sulla vielä hauskempaa!
"Mitä hyötyä yhteiskunta saa valtion yritysten omistajille maksamien kustannusten vastineeksi?"
-------------------------
...kun Oiva ei näytä kerkiävän. Vaikka Oiva on moneen kertaan sinulle selittänyt, et ole asennoitumisvaikeuksiesi takia sitä halunnut ymmärtää.
Yksi hyöty kuitenkin olisi, että työttömästä tulisi työllinen, eli yhteiskunnan kannalta "nettosaajasta" tulisi "nettomaksaja".
Muita hyötyjä on Oiva tällä palstalla useasti esitellyt.
Aineetonta hyötyä yhteiskunta saisi kun sen jäsenet, ihmiset, eivät olisi pakotettuja muuttamaan pois kotiseudultaan, vaan voisivat jatkaa onnellista elämää, siellä ovat tottuneet elämään.
"Kiitos siis mainiosta hupihetkestä, oiva!"
--------------------------
Oivan avaus oli hyvä ja asiallinen, samoin Jäbän kommentit.
... tukitoimin aikaan työpaikka sinne, missä työtön jo on valmiiksi asuttuna, syntyy valtiolle hyötyä työttömyysmenojen vähenemisenä ja siinä, ettei sille työllistetylle tarvitse rakentaa uutta infraa, asuntoa eikä palveluja, jos hän joutuisi muuttamaan.
Yritykset eivät yleensä saa jatkuvaa tukea, se keskittyy perustamisvaiheeseen. Ja muista, että aina olen sanonut, että jokainen tukitapaus tutkitaan ja toteutetaan vasta kun havitaan, että se kannattaa yhteikunnalle.
Miten monta kertaa minun pitää jankata tätä asiaa, että se menisi kalloosi?! Sinulle on vain jäänyt levy päälle ja sinä et saa sitä pysähtymään.
Yksi hyöty kuitenkin olisi, että työttömästä tulisi työllinen, eli yhteiskunnan kannalta "nettosaajasta" tulisi "nettomaksaja".
---------
Tämä ei edellytä yritysten siirtämistä työttömien luo, vaan toteutuu yhteiskunnalle edullisemmin, kun työntekijä muuttaa sinne, miisä yritykset kasvavat ja työpaikat lisääntyvät.
Muita hyötyjä on Oiva tällä palstalla useasti esitellyt.
-------------
Mitähän ne olisivat?
Aineetonta hyötyä yhteiskunta saisi kun sen jäsenet, ihmiset, eivät olisi pakotettuja muuttamaan pois kotiseudultaan, vaan voisivat jatkaa onnellista elämää, siellä ovat tottuneet elämään.
-------------
Noin kyllä, mutta paljonko tästä pitäisi maksaa yritystukea niille yrityksille, jotka haluttaisi pakottaa toimimaan sellaisilla paikkakunnilla, joissa niiden ei olisi vapaaehtoisesti kannattavaa toimia?
>>Kun on saatu vaikka tukitoimin aikaan työpaikka sinne, missä työtön jo on valmiiksi asuttuna, syntyy valtiolle hyötyä työttömyysmenojen vähenemisenä ja siinä, ettei sille työllistetylle tarvitse rakentaa uutta infraa, asuntoa eikä palveluja, jos hän joutuisi muuttamaan.>Yritykset eivät yleensä saa jatkuvaa tukea, se keskittyy perustamisvaiheeseen.>Ja muista, että aina olen sanonut, että jokainen tukitapaus tutkitaan ja toteutetaan vasta kun havitaan, että se kannattaa yhteikunnalle.
... taas, että jos tarkastelu ja laskelmat osoittavat, että se tuki, mikä annetaan yritykselle, kun se perustaa työpaikan sinne, missä työntekijä on jo valmiina on vähemmän kuin ne kustannukset, jotka aiheutuvat yhteikunnalle siitä, että tämä työntekijä jättää vajaakäyttöön elämiseen tarvittavat rakenteet kotiseudullaan ja rakennetaan häntä varten kaikki uudelleen uudella paikkakunnalla, niin työpaikka on perustettava työntekijän kotiseudulle.
Tuo mitä sanot toimi suljetusn talouden aikana, kun hallitus voi devalvoida valuutan.
Markkinatalouden aikana tuo lääke ei toimi, koska kustannukset on saatava takaisin asiakkailta peritävissä hinnoissa.
... devalvaatio.
Sinä muuten kehuit tuolla ylempänä ymmärtäväsi markkinatalouden, mutta minä elän suljetun talouden aikaa.
Minä olen aina ollut markkinatalouden kannattaja ja tehnyt työurani yksityisfirmojen palveluksessa. Markkinatalous oli vain sodanjälkeisinä vuosikymmeninä erilaista sanotaan nyt vaikka koko Euroopassa. Siihen sisältyi sodan jäljiltä puutetta ja siitä seurannutta säännöstelyä ja säätelyä. Vähitellen alettiin saada kaikilla talouden aloilla tasapainoa ja oli mahdollista antaa markkinavoimille yhä enemmän vapautta.
Mutta koskaan valtiovallan ei pidä antaa markkinoiden yksin ohjata kansakunnan menoa. Nykyisissäkin oloissa valtioelinten on ohjattava markkinataloutta koko yhteikunnan kannalta edulliseen toimintaan. Tämä ohjaus tapahtuu nykyään porkkanalla kun se suljetun talouden aikana oli mahdollista hoitaa myös säätelyllä.
Suomi eli suljetussa suunnitelmataloudessa - ei siis säännellyssä tai ohjatussa markkinataloudessa - aina 90-luvun alkuun saakka, jolloin liityimme EU:iin.
Suljetussa taloudessa - jota sinä muistelet - oli mahdollista, että valtio ohjasi "markkinataloutta", ts. yritystoimintaa antamalla mm. sijaintitukea tms. helpotuksia, koska suljetussa taloudessa oli mahdollista korjata virheet devalvaatioilla.
Toisin sanoen, kun yritykset toimivat valtion ohjauksesta tavalla, joka lisäsi niiden kustannuksia ja heikensi täten hintakilpailukykyä viennissä, niin valtio pystyi devalvoimalla oikaisemaan tilanteen ja palauttamaan yritysten hintakilpailukyvyn. Näin siis suljetussa taloudessa n, vuoteen 1992 saakka.
Devalvaation mahdollisuutta ei vapaassa markkinataloudessa ole enää ollut tuon jälkeen. Siksi valtion ei ole mahdollista ohjailla yrityksiä toimimaan kustannustehottomasti esim. sijoittumaan sellaiseen osaan maata, joka aiheuttaa yrityksille lisäkustannuksia verrattuna siihen, mihin ne ovat omasta valinnastaan sijoittuneet.
Jos taas valtio korvaa yrityksille nämä ylimääräiset kustannukset, se merkitsee pysyvää menoa valtiolle, eli on kokonaistaloudellisesti epäedullista.